Chiaroni ja Chiesa (2006) jakavat artikkelissaan Forms of creation of industrial clusters in biotechnology (Technovation Vol. 26, 1064-1076) bioklustereiden synnyn kolmeen luokkaan: 1) spontaanisti tiettyjen avaintekijöiden olemassa olosta syntyvät klusterit 2) poliittisten käytäntöjen intentionaalisesti luomat klusterit ja 3) näiden hybridi. Luokittelu perustuu Mytelkan ja Farinellin (2000) alkuperäiseen jakoon spontaaneista yritysten ja muiden toimijoiden kasautumista tietylle alueelle ja poliittisten toimien käynnistämistä klustereista. Chiaronin ja Chiesan mukaan alkuperäinen tulkinta erityisesti poliittisten toimien käynnistämistä klusteroitumisista on liian suppea, sillä tässä artikkelissa käytetty empiirinen aineisto ei sovi siihen. Chiaronin ja Chiesan tulkinta alkuperäisestä artikkelista on, että poliittisten käytäntöjen käynnistämä klusteroituminen edellyttäisi suoraa interventiota, vaikka empiirisen aineiston mukaan pelkkä sitoutuminen ja halu kehittää ympäristötekijöitä riittää käynnistämään klusteroitumisen. Empiirisessä materiaalissa on vielä sellaisia esimerkkejä, jotka eivät ole edellä mainituista kumpaakaan vaan niiden välimuoto, hybridi.
Chiaroni ja Chiesa määrittelevät klusterin seuraavasti: ‘‘a geographical concentration of actors in vertical and horizontal relationships, showing
clear tendency of co-operating and of sharing their competences, all involved in a localised infrastructure of support”. Heidän mukaan klusterin tärkeimmät piirteet ovat muodollinen input-output suhde, ostaja-myyjä -suhde, yritysten maantieteellinen keskittyminen ja yhteinen erikoistunut infrastruktuuri.
Outi: Onko lukuseminaariabstraktissa nyt ymmärretty klusteri väärin? Minä ainakin ymmärsin Heidin tekstin niin, että bioklusteri on kansallinen, vaikka Heidi kyllä vastasi ymmärtäneensä sen alueelliseksi. Äskeisestä määritelmästä päätellen klusteri on aina alueellinen. En ole lainkaan varma, onko Kuopiossa bioklusteria edellisen määritelmän perusteella. Meiltä kyllä löytyy yhteisiä toimintamalleja ja yhteinen Teknia-yliopisto-ammattikorkeakoulu -yhdistelmän luoma infrastruktuuri, jota kaupunki ja lääninhallitus vielä värittävät omilla toimillaan. Toisaalta meiltä taitaa puuttua todellinen ostaja-myyjä -suhde.
Chiaroni ja Chiesa väittävät, että bioklusterit syntyvät huippuyksiköiden ympärille.
Outi: Lukuseminaariartikkelia varten voisi selvittää bioalan huippuyksiköt Suomessa ja käyttää niiden sijaintia määrittelyssä.
Lisäksi kirjoittajat toteavat, että klusteroituminen vaatii jatkuvaa uusien tiedeperustaisten yritysten syntymistä, mitä suosiolliset ympäristötekijät edistävät. Chiaronilla ja Chiesalla on mielenkiintoinen määrittely start-up -ja spin-off -yrityksille. Heidän mukaansa start-upit syntyvät ilman mitään muodollista kytköstä olemassa oleviin yrityksiin tai tutkimuslaitoksiin. Spin-offit ovat joko yliopistoista tai yrityksistä irtaantuvia uusia yrityksiä. Bioalalla tämä tarkoittaa pääsääntöisesti, että yliopisto-spin-offit ovat jonkin havainnon tehneiden tutkijoiden perustamia yrityksiä ja teolliset (industrial) spin-offit ovat lääkejäteistä irtaantuvien pienempien yksiköiden yrityksiä, jotka voivat olla myös emoyrityksen perustamia.
Outi: Määrittely on ilmiselvä, mutta en ole ennen törmännyt siihen artikkeleissa. Yleensä nämä ehkä otetaan tosiaan itsestäänselvyytenä, mutta jatkossa aion viitata tähän artikkeliin käyttäessäni joko start-up- tai spin-off -määritelmää.
Chiaroni ja Chiesa jatkavat, että näiden innovatiivisten bioyritysten synty houkuttelee myös suuria yrityksiä perustamaan kyseiselle alueelle tutkimusyksiköitä. Joidenkin yritysten akateeminen syntyperä puolestaan lisää tieteen ja toimialan yhteistyötä. Yliopiston ja sopivan yrityskonsentraation lisäksi tarvitaan vielä hallinnollisia tukirakenteita ja rahoituspalveluja. Kirjoittajat tiivistävät klusteroitumisen avaintekijät taulukkoon.
Outi: tätä taulukkoa pitää tarkastella myöhemmin. Pitääkö kaikkien tekijöiden täyttyä? Löytyykö Kuopiosta kaikki nämä tekijät? Artikkelissa esitellään viisi erilaista klusterin syntytarinaa. Lukiessani kuvauksia minulle heräsi kysymys, jota en ole aiemmin ajatellutkaan. Kaikki Chiaronin ja Chiesan kuvaamat tiedot on varmasti kerätty eri lähteistä, mutta lähteitä ei ole mainittu tapauskuvauksissa. Pitäisikö ne mainita? Miten voimme Heidin kanssa kirjoittaa esimerkiksi Kuopion seudun bioklusterista, sillä kuvauksesta voisi tulla pelkkiä sulkumerkkejä ja viittauksia eri lähteisiin? Ainakaan tässä artikkelissa ei mainita edes kuvauksen lopussa listaa, mistä tiedot on hankittu.
Spontaanien klustereiden tärkeimmät tekijät ovat tutkimuksen mukaan alueen laadukas tiedeperusta, joka on usein syntynyt pitkäaikaisen julkisen tiederahoituksen myötä, teknologiansiirtomekanismit, toimijoiden halu kaupallistaa tutkimusta = yrittäjämäinen kulttuuri, siemen- ja riskirahoitus sekä tarkoituksenmukainen lainsäädäntö.
Poliittisten käytäntöjen aikaansaaman klusteroitumisen avaintekijät ovat toimialan kriisin käynnistämät suorat toimet, joiden tarkoituksena on muokata toimialan rakennetta ja poliittinen päätös tukea ja edistää bioteknologiasektorin kehitystä. Toimialan rakenteellisten muutostoimien tarkoitus on turvata ihmisille työmahdollisuus kannustamalla erilaisten mekanismien ja rahoituksen kautta uusien yritysten perustamiseen olemassa olevan teollisen osaamisen pohjalta. Poliittinen päätös kehittää toimialaa edellyttää usein, että alueella on jo vankka tieteellinen tausta. Päätöksen myötä pyritään edistämään yrittäjyyskulttuurin syntymistä, jotta osaajat rohkenisivat perustaa omia yrityksiään. Jos edellisessä tapauksessa pyrittiin perustamaan yrityksiä yritys-spinoffeina, tässä mallissa hyödynnetään tiedetaustaa ja kannustetaan uusien yritysten perustamista tutkimuksesta lähtien. Yritysten perustamista varten kehitetään tukipalveluja, ja lainsäädäntöä sekä pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan tiedemyönteisyyteen.
Kolmas tie bioklusterin syntymiseen on kahden edellisen hybridi. Klusteri on voinut syntyä alunperin spontaanisti, mutta jonkin toisen tieteenalan ympärille. Tukitoimilla klusteria muutetaan biotieteisiin. Toisaalta poliittisia tukia voidaan kohdentaa vain tiettyihin tapauksiin vailla tarkoituksellista halua kehittää tiettyä toimialaa. Jos yrittäjyys lisääntyy spontaanisti, se voi houkutella myös poliittisempia toimia alueelle tietyn toimialan ympärille.
Lopuksi kirjoittajat pohtivat klusteroitumistekijöiden vaikutusta omaksuttuihin liiketoimintamalleihin.
Outi: Tein edellisen mukaiset korjaukset ja lisäykset Heidin paperiin. Lisäsin Suomen Akatemian huippuyksikköohjelman yhdeksi klusterin tunnistamisen tekijäksi ja sen perusteella kirjoitin odotettuihin tuloksiin, että löydämme viisi klusteria. Dataan kirjoitin, että kirjoitamme case-kuvaukset Kuopiosta, Helsingistä ja Turusta kuvaamaan biosektorin klusteroitumista Suomessa. Valitsin nämä kolme siksi, että ensimmäinen kiinnostaa minua ja oletan, että kaksi seuraavaa kiinnostavat Heidiä.