25 October 2007 0 Comments

Vierasta vipua

Lääkeliiketoiminnan seminaaripäivä oli tänään tosi hyvä. Mervi on aivan huippu hyvä opettaja! Mielenkiintoisin anti Mervin luennossa oli se, minkä kaikki rahoitusta opiskelleet jo tietävät: yrityksen ei kannata toimia omalla pääomalla. Vieraasta pääomasta saa vipuvaikutusta yrityksen toimintaan.

Mervi perusteli yleisesti hyväksytyn totuuden näin: a) Jos ostat osakkeita ja rahoitat näin riskibusinesta, haluat sijoituksellesi hyvän koron eli haluat yrityksen omaan pääomaan sijoitetusta rahasta itsellesi kunnon korvauksen, osingon. b) Jos sen sijaan annat yritykselle lainaa, tyydyt pienempään korvaukseen, koska silloin ei ole ainakaan yhtä suurta riskiä siihen, ettet koskaan saisi rahojasi takaisin.

Kun nyt käännät asetelman päälaelleen ja tarkastelet asiaa yrityksestä käsin, huomaat, että a-kohdassa yritys joutuu maksamaan ison osan tuotosta osinkona sijoittajalle ja b-kohdassa korvaus on pienempi ja vakaampi. Vaikka yrittäjät ehkä ajattelevat, ettei omalle henkilökohtaiselle pääomasijoitukselle tarvitse maksaa korkoa ja että se siksi olisi edullista, vieraspääoma tulee itse asiassa halvemmaksi.

Mervi sanoi, että yrityksellä kannattaa olla niin paljon velkaa kuin se pystyy hoitamaan. Kun yrityksellä on esimerkiksi ostovelkoja pitkien laskunmaksuaikojen vuoksi tai vuoden aikana kerrytettyjä lomarahoja, jotka maksetaan vasta myöhemmin työntekijöille, se voi käyttää koko tämän rahaosuuden omaan toimintaansa. Tästä rahasta on siis yritykselle selkeä vipuvaikutus, jota ei omalla pääomalla tai oman pääoman ehtoisella rahoituksella ole.

Omapääoman ehtoinen rahoitus on vielä toisestakin syystä järjetöntä. Kun esimerkiksi businessenkeli rahoittaa yritystä, se haluaa osuutensa myös vallasta. Voit siis menettää päätöksentekovaltasi, jos myyt yrityksesi liian halvalla. Mervi oli sitä mieltä, että esimerkiksi telkkarin leijonankidassa yrittäjät myyvät itsensä aivan liian halvalla, jos antavat 80 prosenttia vallasta rahoittajalle. Siksi kannattaisi mieluummin ottaa pankki- tai muuta lainaa: saat rahaa toiminnan pyörittämiseen, mutta voit tehdä päätöksesi rahoittajasta riippumatta.

Toinen tosi hyvä luento oli terveystaloustieteilijä Ismo Linnosmaan luento. Hän yritti perustella teoreettisesti, miksi geneeristen lääkkeiden markkinoille tulo itse asiassa nostaa alkuperäislääkkeen hintaa. Tätä ilmiötä kutsutaan geneeriseksi paradoksiksi.

Syy piilee siinä, että osa lääkkeen kuluttajista on lojaaleja, hintajoustamattomia kuluttajia. He ostavat ainakin tiettyyn hintatasoon asti aina samaa tuttua ja turvallista lääkettä, vaikka sen hinta nousisi geneerisen kilpailun myötä. Joku kyseenalaisti hinnannostopäätöksen ja väitti, että Frankin ja Salkeverin malli selittäisi vain sen, miksi alkuperäislääkkeen hinta ei laske.

On aivan selvää, että asiakaskunta pienenee, kun hintasensitiiviset kuluttajat siirtyvät geneerisiin lääkkeisiin. Siksi pienemmästä asiakasmäärästä pitää pystyä saamaan suurempi kate ja näin hintoja on nostettava. Toinen syy hinnannousulle tulee markkinoinnin puolelta. Hinta on eräänlainen laadun signaali: aina on niitä, jotka pitävät kallista brändituotetta laadukkaampana kuin täysin vastaavaa geneeristä tuotetta.

Kaikkein mielenkiintoisin asia Linnosmaan luennossa oli kuitenkin Laspeyresin indeksi, jolla pyrittiin osoittamaan, että hintojen vertailu eri maiden välillä pitää tehdä painotetuilla hinnoilla. Esimerkiksi hinnat voi painottaa tällä nimenomaisella Laspeyresin indeksillä. Kyseenalaistin mallin pätevyyden, sillä ennakkolukemistona olleessa Gladwellin artikkelissa kerrottiin, että vaikka alkuperäislääkkeet ovat USAssa Eurooppaa kalliimpia, geneeriset lääkkeet ovat halvempia. Näin hinnoittelulla voidaan ohjata kulutuskäyttäytymistä niin, että amerikkalaiset kuluttajat suosivat geneerisiä. Esimerkiksi geneeristen lääkkeiden tullessa markkinoille USAssa voi siirtyä vaikkapa 70 prosenttia niiden käyttäjiksi. Koska Euroopassa geneeristen hinta ei poikkea yhtä paljon alkuperäislääkkeen hinnasta, voi olla ,että vain ehkä 50 prosenttia siirtyy hieman halvempiin geneerisiin.

Koska Laspeyres painottaa hintoja perusmaan kulutuksella, vääristyy kokonaiskuva. Euroopassa geneeristen hintaa painotettaisiin liian suurella osuudella, joka tulisi suoraan Amerikan kulutuksesta. Linnosmaa jäi miettimään asiaa ja oli lopulta samaa mieltä. Yhtälö on USA-myönteinen, jos sitä käytetään perusmaana. Linnosmaa kehotti tutustumaan myös Paashe-indeksiin, jossa tällaista virhettä ei ole. Täytyypä etsiä se.  Muutenkin pitää miettiä tätä yhtälöä uudestaan. Sitä voisi käyttää väikkärissäkin.

Kukapa olisi uskonut, että rahoitus ja taloustiede voivat olla näin mielenkiintoisia, kun niitä tarkastelee tietystä toimialasta käsin. Tuli mieleen, että voisi mennä kertaamaan rahoituksen asioita jollekin peruskurssille.  Ei olisi pahitteeksi. Muistan senkin, kuinka aikoinaan haukottelin Linnosmaan kurssilla…