Olen lukenut koko päivän yhden opiskelijan gradua. Hän antoi sen minulle kommentoitavaksi jo syyskuun lopussa. Syyskuun! Olen tosi surkea ihminen, kun en ole saanut aikaiseksi kommentoida sitä. Gradu on jo varmaan muuttunut niin paljon, että tokkopa kommenteista on enää mitään hyötyä.
Olen yrittänyt epätoivon vimmalla päästä eroon rästihommista. Ei näytä hyvältä. Täällä kotona tulee jatkuvasti keskeytyksiä eikä illalla ole mitään mahdollisuutta tehdä töitä.
Gradu on saatava pois käsistä huomenna, vaikka huomenna minulla on yksi haastattelu Oulussa. En ole sitäkään ehtinyt valmistella yhtään, mutta sen minä handlaan kyllä entisten haastattelujen pohjalta. Näkyyköhän tässä taas se itsensä uhraaminen, josta kirjoitin aiemmin? Gradun kommentit pitää hoitaa ensin ja sitten vasta omaan väikkäriin liittyvä haastattelu. Opinko minä ikinä?
Aikataulutin 30boxiin tämän kuun tehtävät. En tajua, miten voin selvitä niistä, mutta ei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Näyttää siltä, että melkein kaikki pitää ehtiä tehdä ennen Uuden-Seelannin reissua. Edessä on tosi paljon lukemista, mutta myös kirjoittamista ja pari luentoa ja harjoitustöiden tarkastusta. Lukemisesta ja kirjoittamisesta ei voi laistaa, koska niissä laiskottelusta on kauaskantoiset seuraukset, mutta nyt täytyy tinkiä luennoista ja harjoitustöistä. Toinen luennoista tulikin niin yllättäen, ettei kukaan voi olettaa minun tekevän elämäni parasta luentoa. Toinen taas on enemmän sellainen seminaarialustus.
Ehkä minä siis selviän, mutta vielä Uuden-Seelannin lähtöpäivänä pitää lähettää konferenssipaperi Jyväskylään. Sen deadline on marraskuun lopussa.