19 November 2007 0 Comments

Interventio on vähän niin kuin väliintulo;)

Tekemättömät hommat alkavat taas painaa mieltä. Stanfordin hakemus on edelleen tekemättä, mutta pitää miettiä sitä huomenna tai torstaina. Nyt pitää hoitaa HTM-portfolioiden tarkastus ja saman kurssin tenttikuulustelut pois huolesta. Olen tarkastanut vasta kolme ja puoli portfoliota ja tällä vauhdilla en mitenkään saa tarkastettua niitä ennen kuulusteluja. On kai pakko luopua kunnollisesta palautteesta.

Laitoin aamulla parille tyypille pyynnön korjata tai täydentää tehtäväänsä. Näiden tyyppien ryhmille aion antaa arvosanat vasta Uuden-Seelannin reissun jälkeen. Muut yritän arvioida tänään ja huomenna. 

Ärsytti hurjasti, kun Tommi kehui jo tehneensä EBRF-paperin ja minulla se on vasta alkuvaiheessa. Lauantai menee siihen ihan täysin, mutta yritän kuitenkin saada nukuttua kunnon yöunet vielä ennen matkaa. Muuten minusta voi tulla ärripurri.

Tänään oli aamulla lukuseminaari ja iltapäivällä tutkimusseminaari. Tein niissä muutamia muistiinpanoja väikkäriin liittyen.

Kontekstin laajuus tulee olla suhteessa omiin teoreettisiin ja metodologisiin valintoihin. Eri tyyppiset toimintatutkimukset vaativat eri tasoisen kontekstin käsittelyn. Joissakin pitää kuljettaa kontekstia koko työn läpi. Jossakin voisi olla tiivistelmä kontekstista omana alakappaleenaan, sillä se on lukijaystävällistä. Metodologiakappaleeseen voisi miettiä kontekstia toimintatutkimusympäristössä.
Analyysi ja tulos ovat eri asioita. Metodologian jälkeen analyysi ja vasta sitten kappale, jossa ovat tulokset ja johtopäätökset. Kvanttitutkimuksessa  usein johdanto, teoria, metodologia, tulos, tässä järjestyksessä, mutta laadullisessa tutkimuksessa metodologiasta ei hypätä suoraan tuloksiin. Metodologiassa annetaan esimerkinomaisesti, miten aineistoa koodataan. Näin kerrotaan, mitkä ovat ne pelisäännöt, joilla seuraavan analyysiluvun aineisto on rakennettu. Analyysikappaleelle voisi tehdä oman sisällysluettelonsa.

Teoriakappale. Miten oma tutkimus lähestyy aikaisempia teorioita? Tekeekö niistä kriittistä analyysiä? Tekeekö vain taustatyötä omalle aiheelle? Tekeekö uutta luokittelua? Luo oma jäsennys aikaisemmasta keskustelusta omaa analyysiä varten. Näkökulma voi olla konstruktiivinen: Jos teet konstruktiivista tutkimusta, tarkastele aikaisempaa tutkimustakin konstruktiona. Ajatuksellisesti erota toisistaan: 1) enemmän lähestymistavallinen, laaja teoreettinen näkemys siitä, mihin teoreettiseen keskusteluun oman tutkimuksen liittää (esim. Saaralla sosiaalinen konstruktio); 2) Toisaalta pitäisi käsitellä myös aikaisempia empiirisiä tutkimuksia, joita ei ole välttämättä tehtykään samasta näkökulmastasi. Teoreettinen keskustelu/viitekehys ja sille alueelle liittyvät empiiriset tutkimukset (empiiriset sovellukset). Konstruktiivisessa tutkimuksessa aineistoa pitäisi lukea siitä näkökulmasta, millaista todellisuutta se tuottaa. Miten jäsentää todellisuutta? Mitä jättää pois tai kertomatta?

Aineistovinkkejä. Scopus. 30 päivää ilmaista käyttöaikaa. Etsi sieltä AR-artikkeleita. Ks. erityisesti australialaiset.
Etnografia metodologiana 2007. toim. Lappalainen ym.
Ulla Hytin väikkäri.

Tutkimusseminaarissa meillä oli tänään ohjelmassa vain Ninan, Marken ja minun eli satupiirin toimintatutkimusinfo. Minä en ollut korvaani lotkauttanut koko touhulle ja muutenkin jouduimme tekemään esityksen runkoa vielä lounastauolla. Yllätys oli suuri, kun saimmekin tosi paljon kehuja esityksestä!

Meitä meinasi naurattaa hurjasti, kun teimme runkoa. Keksimme jokaiselle uuden väikkärin aiheen. Marke kirjoittaa aiheesta “Interventio eli väliintulo”, Nina pohtii omassaan asiaa “Interaktio vuorovaikutuksena” ja minä teen kolmiosaisen toimintatutkimuksen tyhjentävän selityksen viimeisen osion eli väikkärin aiheesta “Reflektio kuin heijastus.”

Marke aloitti kertomalla yleistä tarinaa toimintatutkimuksesta. Sen jälkeen minä kerroin McKayn ja Marshallin artikkelista, jossa toimintatutkimus on jaettu käytännöntutkimusprosessiin ja tieteelliseen tutkimusprosessiin. Nämä etenevät samanaikaisesti, mutta niillä on erilaiset tavoitteet ja ratkaisukeinot.

Sitten Marke vielä jatkoi toimintatutkimuksen ja tapaustutkimuksen vertailulla. Nina kertoi oman työnsä kautta tulevaisuusverstaasta yhtenä tapaustutkimuksen menetelmänä. Se on tosi mielenkiintoinen ja selvärajainen lähestymistapa toimintatutkimukseen, mutta myös tosi haasteellinen.

Ninan jälkeen minä kerroin lyhyesti reflektoinnista omassa työssäni. Möhläsin täydellisesti oman osuuteni. Nyt näkyi pahasti, etten ollut valmistautunut, vaikka vielä lounastauolla kaiken piti olla selvää. Ehkei se nyt ihan niin huonosti mennyt, mutta jotenkin en vaan pysynyt suunnitelmassani.

Lopuksi nostimme esiin muutamia asioita, jotka ovat aiheuttaneet kysymyksiä satupiirin kokoontumisissa. Tässä välissä onnistuin vielä söhläämään participatory action researchin. Luulin puhuvani samasta asiasta kuin Päivi, mutta hän sanoi, ettei PAR ole lainkaan sitä, mitä minä luulin. Ilmaisin itseni epäselvästi, koska tunnistin tarkoitukseni Päivin selityksestä. Joka tapauksessa Nina tekee PARia, minä en.

Päivi sanoi, että minun työssäni voisi käyttää raportoinnissa event-muotoa eli nostaa esiin joitakin interventioita ja johtaa niistä erityisiä tapahtumaketjuja. Ei ole järkeä raportoida koko prosessia, koska aineistoa ja siten myös analysoitavaa on tosi paljon.

Esimerkiksi kaupallistamissuunnitelmarunko voisi olla yksi tällainen interventio. Minulle tuli heti mieleen, että yksi interventio voisi olla se, kun viime syksynä palaveerasin tutkimusporukan kanssa ensimmäisiä kertoja ja toin esiin ympäristöanalyysin käsitteen. Ainakin projektin johtaja tarttui tähän ja on käyttänyt sitä sen jälkeen monessa yhteydessä.

Päivi ehdotti myös strategiatyötä  yhdeksi interventioksi. Neljäs juttu voisi ainakin minun mielestäni olla tutkimuksen alkuvaiheen haastattelu ja lopulta loppuvaiheessa tehty uusi haastattelukierros. Haastattelut eivät sinänsä ole interventioita, mutta niiden avulla voisi jäljittää, miten konteksti ja osallistujien ajattelutapa ovat muuttuneet projektin aikana. Päivin idea on tosi hyvä ja sitä aion lähteä seuraamaan heti vuodenvaihteen jälkeen.

Päivin mielestä minun interventioni ovat jo nyt saaneet aikaan jotakin konkreettista, sillä niiden kautta on syntymässä yksi gradu. Gradussa on jäsennetty tutkimuksen kaupallistamista minun mallini perusteella, mutta kansainvälisessä kontekstissa. Enpä ole itse hoksannutkaan, että jokin gradukin saattaisi hyödyntää minun kyhäelmääni. Jännä juttu.

Olisi tosi mielenkiintoista jatkaa tätä pohdintaa, mutta HTM-portfoliot kolkuttavat omaatuntoa. Huokaisen syvään ja alan hommiin…