Kasvatustieteiden appron ajoilta muistan hämärästi, miten keltanokista kehittyy opettajia. Olisin takuulla tosi huono opettaja, sillä olen ihan selvästi sillä alimmaisella kehityksen asteella. Onneksi olen vain tutkijan planttu.
Olen alimmaista kastia, koska viime vuonna HTM-luentokurssilla annoin tosi nihkeästi hyviä arvosanoja. Tänä vuonna tilanne on päinvastainen eli tiukkapipoisesta tutkijasta on kehittynyt kaikkien kaveri -tutkija. Olen antanut ensimmäisen vitosen ja tukun nelosia. Kuusi hylkäsin ja muutamalle annoin kolmosen ja kakkosen. Ykköstä ei saanut kukaan, mutta se kai johtuu siitä, että olin armollinen ja annoin luvan korjata työtä ennen arviointia.
Vai pitäisikö tämä ajatella niin, että opetin samat asiat tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna? Tällä kertaa luentoja oli kyllä tuplasti viime vuotta enemmän, joten kai sekin ohjasi opiskelijoiden ajattelua ja työskentelyä oikeille urille. Tietenkin myös se, että tänä vuonna kaikki kirjoittivat työnsä englanniksi ja viime vuonna kirjoitettiin suomen kielellä, vaikuttaa arviointiin. Englanti ei ole yhtä ilmaisuvoimainen kuin äidinkieli ja siksi ehkä löysäsin arviointia. En ainakaan pystynyt puuttumaan kieleen yhtä hyvin kuin ennen.
Oli tosi kiva kuulla, että erityisesti vaihtarit olivat tykänneet tutkimusesseen kirjoittamisesta ja ryhmävetoisesta työskentelystä. Jännä juttu, etteivät he olleet lainkaan tottuneet antamaan toisilleen palautetta. Kaikki sanoivat, että palautteen antaminen on tosi tärkeää ja niinhän se onkin. Pitää pystyä antamaan rakentavaa palautetta ja jopa kritiikkiä ilman, että on ilkeä.
Aion jatkaa samalla linjalla ensi vuonnakin. Portfolion pituutta on pakko lyhentää, jos kurssille osallistuu yli 15 opiskelijaa. On aivan mahdoton tehtävä kahlata 50 sivun portfolioita läpi. Ensi vuodeksi pitää myös miettiä uudelleen arviointikriteerejä portfoliolle. Arviointiin pitää saada sellainen kriteeri, joka painottaa teorian ja empiirian vuoropuhelua. Nyt sen arvioimiseen on vain vähän työkaluja. Ensimmäiset kolme, tutkimusongelma, ongelman haasteellisuus ja sen soveltuvuus kurssille, mittaavat osittain samaa asiaa. Ainakin kaksi viimeistä voisi yhdistää esimerkiksi arvioimaan tutkimusongelman haasteellisuutta korkean teknologian kentällä.
Myös suullisen tentin arviointi kaipaa kehittämistä. Se pitäisi jakaa ainakin teoreettiseen osaamiseen, teorian soveltamiseen ja ehkä myös kykyyn kertoa oma näkemyksensä. Ei olisi pahitteeksi, vaikka arviointiin lisäisi myös kyvyn kommentoida toisten puheenvuoroja. Näin saisin ainakin läpinäkyvät kriteerit suulliseen tenttiin, vaikka itse arvio osaamisen tasosta olisikin subjektiivisesti minun.
Ai, mutta miksi minä tällaisia puhun? Ensi vuonna pitää älytä kieltäytyä koko kurssin pitämisestä!