4 January 2008 0 Comments

Perjantai-illan ihmettelyjä

Pitää vielä raapustaa muutamia ajatuksia muistiin ennen perjantaisaunaa. Sitä tuossa mietiskelin, että koska kaupallistaminen on aikasidonnainen tapahtuma, kuten mm. Miettinen ym. (2006) moneen kertaan muistuttavat, tutkimusta voisikin lähteä veivaamaan aikajänteelliseen muotoon. Voisi kirjoittaa empirian aikajänteelliseksi BLY:n tarinaksi tai tarkemmin BLY:n KnoPro-tarinaksi. Päivikin on muutaman kerran sitä minulle ehdottanut. Sitten voisi kirjoittaa yliopiston kolmannesta tehtävästä aikajänteellisen kehyskertomuksen (Yliopiston kaupallistamistehtävän tarina). Myös teoreettisesta keskustelusta voisi raportoida niin, että seuraisi keskustelun aaltoilua ensin Mode 1:stä Mode 2:een ja sitten Etzkowitzin ja muiden keskustelua Triple Helixistä ja yritysyliopistoista. Parasta olisi kuitenkin selvittää, mikä on  pinnalla juuri nyt. Mitähän lienee? Ehdotuksia?

Toinen juttu, mikä tuli mieleen saunaa odotellessa, on tämä minun suosikkini eli kontekstisidonnaisuus kaupallistamisessa. Voisi valita näkökulmaksi joko pelkän yliopiston tai sitten tarkastelisi kaupallistamista yliopiston ja yritysten yhteistyön näkökulmasta. Toisaalta minun pitäisi ehdottomasti ottaa mukaan myös muut KnoPron toimijat. Yllä mainitsemani yliopiston kaupallistamistehtävän tarinan voisi kirjoittaa Kuopion yliopiston näkökulmasta. Tuskinpa se niin kovin paljon poikkeaisi muista suomalaisista  yliopistoista. Lääketutkimus ja farmasia toimialana tuo tutkimukseen omat erityispiirteensä, jotka näkyvät BLY:n tarinassa.

Miettinen ja Tuunainen (2006, 25) korostavat monitieteisyyttä yhtenä kaupallistamisen piirteenä yliopistoissa. En ole aivan varma, näkyykö monitieteisyys sittenkään KnoProssa, koska tutkimus- ja kehitystyö tapahtuu yhden tiedekunnan sisällä ja yhdellä, joskin laajasti määritellyllä, toimialalla. Tietenkin KnoProssa on mukana edustaja myös kauppatieteistä ja hankkeessa käsitellään useita erilaisia teknologioita, jotka vaativat erikoisosaamista.

Mietin vielä tuota himpuran oppimisasiaa. Oppiminen on liian vaikea pala purtavaksi kauppatieteellisessä väikkärissä. Jos ottaisi lähestymistavaksi eri instituutioiden välisen vuorovaikutuksen ja käyttäisi sen haltuunottoon CoPia tai collective efficacy -mallia, mutta siihen pitää tutustua ensin tosi huolellisesti. Oppimisen ottaisi sitten näiden teorioiden mukaan tuomana, annettuna asiana, mutta ei yrittäisikään jäljittää, miten ja missä se tapahtuu. Yhteistyössä, toimijoiden välillä, toiminnassa ja niin edelleen, mutta ei enää purkaisi asiaa pidemmälle auki.

Taitaa tulla höttöä koko kirjasta.

Sitäkin tässä ihmettelin, että pitääkö kertoa, miten minä ymmärrän tiedon, osaamisen ja innovaatiot, jos käytän edellä mainitsemiani Mode 2:sta, triple helixiä tai yritysyliopistoteoriaa.

Jatkanpa ihmettelyä huomenna.