Rakenne hahmottumassa

Bloggailut ovat jääneet aika vähille viime aikoina. Ennen pääsiäistä sain kuitenkin jonkinlaisen ideanpoikasen väikkärini rakenteesta. Hahmottelin paperille, mitä olenkaan tekemässä ja tajusin, että ihan oikeasti palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Pitkänäperjantaina kävimme Ilkan kanssa kävelyllä ja siinä Ilkalle suunnitelmaa kertoessani tajusin, että minulla olisi sittenkin ihan looginen palanen irrotettavissa lisuriksi näin ensi alkuun. Meillä ei lisureita juuri harrasteta, mutta kun tällä hetkellä koko väikkärin tekeminen näyttää niin vaikealta, lisurista voisi olla ainakin välitavoitteeksi.

Suunnittelin sellaista, että yliopiston tehtävät yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti kolmas tehtävä muodostaisi metatason tarkastelun työssäni. Sitä voisi miettiä triple helixin kautta, ei vain yliopiston näkökulmasta. Mitä kolmas tehtävä on, miten sitä toteutetaan, mitä siitä on tutkittu?

Sitten voisi erottaa kaupallistamisen vai olisiko se nyt tutkimuksen jonkinlainen konseptointi, erityistarkasteluun. Kaupallistaminen tai tämä konseptointi olisi siis tutkittava ilmiö. Yhtäkkiä hoksasin, että kaupallistamista voisi lähestyä yksinkertaisen nelikentän kautta: Kuka, mitä, kenelle ja miten.

Ensimmäisessä miettisi, ketkä ovat kaupallistamisprosessin toimijat. Niitä olisivat yliopisto, teknologiansiirtoyksiköt, tutkimusryhmät, tutkijat, yrittäjät jne. Toisaalta pitäisi myös miettiä vähän omistusoikeuksia. 

Kun kaupallistetaan tai laajemmin, toteutetaan yliopiston kolmatta tehtävää, objekti voi saada monenlaisia muotoja. Se voi olla patentti, konsultin välittämä tieto, artikkeli, keksintö, toimivaksi osoitettu konsepti (proof of concept) tai esimerkiksi koulutettu ja osaava henkilö. Siksi mitä-kysymys olisi aiheellinen. 

Kenelle tutkimusta konseptoidaan tarkoittaisi sitä, hyödyttääkö objekti yhteiskuntaa vai yrityksiä. Yhteiskunnallinen hyöty voi olla sosiaalista (esim. uusia ravintosuosituksia) tai taloudellista (uusia tuotteita kuluttajille). Yrityksille kaupallistettava osaaminen voi tuoda liiketoimintaa, kasvua, kansainvälistymistä tai se voi olla alku täysin uudelle yritykselle.

Miten-kysymyksessä mietittäisiin kaupallistamisen reittejä. Julkaiseminen, konsultointi, spinoff-yritykset, lisensointi tai myynti olemassa oleville yrityksille ovat yleisimmät reitit, mutta löytyisikö sitten vielä muuta.

Ainakin näin äkkiseltään tuntuu siltä, että nämä kaksi teemaa olisi helppo vetää yhteen. Koko kaupallistamisen nelikentässähän on lopulta kyse yliopiston, yhteiskunnan ja yritysten välisestä yhteistoiminnasta. Näin voisi kohtalaisen helposti palata kaupallistamisasiasta metatason triple helixiin. Lopuksi voisi vielä miettiä yleisellä tasolla, miten eri tieteenalat ja liiketoiminta-alueet muuttavat kaupallistamisen nelikenttää. Siinä olisi sitten jo johdatus väitöskirjaan.

Väikkärissä empiria lääketutkimuksen puolelta rajaisi tarkastelua ja nostaisi esiin vielä teoreettisen lähestymistavan: sensemakingin tai sensegivingin eli prosessin, jossa yhdessä toimien luodaan ja annetaan merkityksiä uusille ilmiöille. Empiriassani triple helixin yliopisto, yhteiskunta ja yritykset pyrkivät luomaan yhteistä ymmärrystä lääketutkimuksen kaupallistamisesta.

Jos yrittäisi tiivistää, niin väikkärini tutkimusilmiö on akateemisen tutkimuksen kaupallistaminen/konseptointi, tarkoitus on jäsentää akateemisen tutkmustulosten konseptoinnin tai kaupallistamisen prosessi, ja tavoite kuvata sitä, miten triple helixin tahot konseptoivat akateemista lääketutkimusta. Tutkimuskysymys kuuluisi jotenkin näin: ”Mitä ja miten tapahtuu, kun tutkijat, yritykset ja välittäjäorganisaatiot yhdessä konseptoivat akateemista lääketutkimusta?” Päivihän kerran sanoi, että väikkärillä pitää olla tarkoitus ja sen jälkeen täsmällinen tavoite ja tutkimuskysymys.

Tutkimuksen lähestymistapa olisi jonkinlainen yhteistoiminnallinen merkitystenanto. Päivi sanoi tutkimusseminaarissa, että riittäisi, jos puhuisi oppimisteoreettisesta lähestymistavasta, mutta kun se oppiminen on niin vaikeata. Pitäisi vielä miettiä, miten tuon oikein pukisi sanoiksi. Joka tapauksessa yhdessä toimien tapahtuva merkitystenanto tai -luonti on se, mitä yritän sanoa. Rajaukseksi tulee tietenkin tieteenala eli lääketutkimus ja tapaukseksi KnoPro-hanke. Jos haluaisin, voisin vielä nimetä näkökulman eli toimijan, jonka kautta tutkittavaa ilmiötä tarkastelen. Näkökulma olisi triple helix, ei pelkkä yliopisto.

Nyt tämä on vähän vaikeaselkoisesti kirjoitettu, kun tahtoo pääsiäinen vielä väsyttää. Piti vain saada tämä kakaistuksi ulos, ettei pääse unohtumaan. Mietin lisää myöhemmin. Nyt viime hippuset mämmiä masuun ja nukkumaan.