29 April 2008 0 Comments

Kriittisen lukemisen taito

Laadullisen tutkimuksen kurssin ensimmäinen tentti oli viime viikolla. Onneksi onnistuin puhumaan itseni tentintarkastuksista ja tarkastan vain harjoitustöitä. Harjoituksessa pitää analysoida yhtä gradua erityisesti metodologian näkökulmasta. Kävi sellainen hölmö juttu vielä tässäkin, että luulin aluksi tarkastavani töitä erääseen toiseen graduun liittyen. Olin tietenkin lukenut gradun läpi ja valmistautunut tarkastuspuuhiin, kun tajusin, että minunhan pitääkin lukea se toinen gradu eikä tätä ensimmäistä.

Harjoituksen tehtävänanto on huono, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli hyvä: saada kandityön tekijät tutustumaan huolellisesti ainakin yhteen kauppatieteelliseen graduun ennen oman kirjoittamista. Harjoituksessa pitää lukea gradu ja arvioida sitä annettujen kysymysten mukaisesti. Pihkura vaan kun annetut kysymykset ohjaavat arvioijan etsimään Ctrl+F:llä gradusta oikean kohdan ja sitten copy-pastella kopsaamaan sen omaan työhön. Esimerkiksi selvitellään, mikä oli gradun tutkimusongelma, mitkä olivat aineistonkeruu- ja analyysimenetelmät ja mitä olivat työn peruskäsitteet.

En tiedä, olinko vähän liian julma, mutta rankaisin kovalla kädellä niitä opiskelijoita, jotka olivat vain leikanneet ja liimanneet vastaukset kysymyksiin. Olen tarkastanut töistä nyt puolet eikä kukaan copy-paste-taiteilija ole viitannut työssään alkuperäiseen lähteeseen. Monet ovat tehneet jopa niin, että ovat jättäneet lähdemerkinnät kopioimatta, jos graduntekijä itse on viitannut työssään johonkin.

En tiedä, kuka teki laadullisen tutkimuksen kurssille harjoitustyön ohjeet, mutta olin niin laiska, etten tainnut tutustua niihin huolellisesti ennen kurssin alkua. Hölmö minä, kun luotin muihin opettajiin. Tuskinpa olisin edes hoksannut etukäteen, miten suurpiirteisesti tehtävä on annettu.

Itse asiassa ohjeissahan kyllä pyydetään arvioimaan gradua annettujen kysymysten mukaisesti, mutta silti pääosa opiskelijoista on ymmärtänyt, että gradu pitää vain tiivistää niiden mukaan. Oma arvio puuttuu täysin.

Minusta on todella hölmöä, että kakkos- ja kolmosvuosikurssilaiset oikeasti kuvittelevat, ettei heiltä vaadita enempää kuin referaatti tai kuvaus toisen tekemästä työstä. Tuntuu, että järjen pitäisi kolkutella jossain ja hälytyskellojen soida, että ehkä jotain omaakin pitäisi työhön kirjoittaa.

Tässä voi nyt syyttää sekä meitä opettajia huonosta tehtävänannosta että opiskelijoita siitä, etteivät vaivautuneet lukemaan täsmällisesti ohjeita. Meidän olisi pitänyt mainita arvioinnista useammassa kohtaa, vaikkapa jokaisen kysymyksen kohdalla erikseen, ja opiskelijoiden olisi pitänyt ymmärtää, että heiltä vaaditaan metodologiakurssilla kriittistä analyysiä toisen työstä.

Ja näistä kahdesta hölmöstä porukasta toiset ovat jo maistereita, tohtoreita, jopa professoreja ja toiset kohta kauppatieteiden kandidaatteja, ihan pian maistereita.