Kuukausi: kesäkuu 2008

Vesa Markuksela pohtii työssään sitoutuneen harrastusyhteisön arkikäytänteitä käyttäen esimerkkinään urheilukalastajia. Hänen viitekehyksensä rakentuu vapaa-ajantutkimukseen, kulutustutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen. Tutkimuksen keskiöön ei nouse harrastaja vaan yhteisö, jota harrastus muokkaa.

Kommentit aloittaa Tampereen yliopistosta Heli Paavola. Hän kehuu työtä rohkeaksi valinnaksi ja pahoittelee, että joutuu kritisoimaan tutkimuksen rakenteen jäntevyyttä. Yksi asia pitäisi laittaa yhteen lukuun. Vaikka aiempia tutkimuksia on esitelty, pitäisi myös perustella lähestymistapaa ja pohtia enemmän tieteen filosofista valintaa. Myös tutkimuskysymys olisi syytä avata niin perusteellisesti, ettei lukijan tarvitse etsiä käsitteitä muualta tekstistä. Valittua käsitettä tulee sen jälkeen noudattaa systemaattisesti ja sama pätee myös tutkimuksen näkökulmaan. Paavolan kommentit ovat täsmällisiä ja erittäin kriittisiä. Tutoriaalin tarkoitus on kuitenkin auttaa tutkijaa oikealle polulle tutkimuksen alkuvaiheessa, ja siksi kritiikki on mielestäni perusteltua.

Teuvo jatkaa kommentointikierrosta ja muistuttaa Markukselaa siitä, että pitää valita tutkimuksen taso ja tavoite: onko se metodologinen, käsitteellinen, määrittelevä, kuvaileva. Eli toisin sanoen pitäisi miettiä sitä, mitä Markuksela haluaa ymmärtää ensisijaisesti. Sitoutumista voisi ajatella myös muuttujana: miten sitoudutaan, miten sitoutuminen muuttuu? Paavolan mielestä sitoutuneen urheilukalastajien yhteisön tunnistaminen voisikin olla tutkimuksen lopputulema.

Yleisöä puhuttaa, miten sitoutuminen määritellään ja missä kulkee raja todellisen sitoutumisen ja näennäisen sitoutumisen välillä. Onko sitoutuminen yksilön sitoutumista vai ryhmän sitoutumista? Johanna Moisander on toista mieltä. Hänen mielestään Markukselan työssä on otettu käsite kirjallisuudesta ja pyritään avaamaan kiinnostavaa ilmiötä käsitteen avulla. Eli käsite on eräänlainen työväline.

Teuvo palaa vielä siihen, mitä halutaan ymmärtää. Halutaanko kehittää käsitteitä vai ymmärtää ilmiötä käsitteiden avulla? Teuvon mukaan tutkimuspaperissa halutaan kehittää tällä hetkellä vähän kaikkea.

Liisa Uusitalo (HSE) tuo esiin asiantuntijuuden käsitteen ja sen, miten paljon urheilukalastajia koskevasta tutkimuksesta voitaisiin yleistää sitoutumiseen yleensä. Millainen tuotemaailma asiantuntijuudessa on mukana?

Yleistämisen ongelma lienee läsnä myös omassa tutkimuksessani. Myös tuo Teuvon korostama fokusointi on tärkeä juttu. Pitäisi pystyä sanomaan kristallinkirkkaasti, mitä minä haluan kehittää omassa tutkimuksessani, sillä kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa.

Kaisa Koskela tutkii käyttäjälähtöisiä innovaatioita kärkikäyttäjien näkökulmasta. Hän tarkoittaa käyttäjälähtöisyydellä sitä, että asiakkaat olisivat integroituneet innovaatioketjun jokaiseen vaiheeseen, ei vain alkuvaiheeseen kertomaan, mitä ja millaisia innovaatioita toivoisivat. Kärkikäyttäjät voivat Koskelan mukaan toimia paremmin käyttäjälähtöisten innovaatioiden prosesseissa, koska heillä on jo tarpeita, jotka suuremmat massat saavuttavat myöhemmin. Toisaalta kärkikäyttäjät, toisin kuin ensimmäiset käyttäjät, ovat myös itse valmiita innovoimaan, mikäli huomaavat tarpeen. Tämä eroavaisuus pitää muistaa esimerkiksi innovaatioluennolla ensi syksynä.

Näyttää siltä, että Koskelan suurin kompastuskivi tässä vaiheessa on fokusoimaton tutkimussuunnitelma. Hän pyrkii tavoittelemaan sekä kärkikäyttäjien tunnistamista ja luonnehdintaa että sitä, miten kärkikäyttäjät integroituvat innovointiprosessiin. Jälkimmäisen tavoitteen hän vielä jakaa niin, että haluaa selvittää, miten innovaatioprosessi muuttuu, jos kärkikäyttäjät ovat kuluttajia tai organisaatioita, ja toisaalta, jos prosessin tulos on joko tuote tai palvelu.

Maria Antikainen VTT:ltä halusi selventää, keskittyykö Koskela tutkimuksessaan yrityksen vai kärkikäyttäjän näkökulmaan. Valinta on vielä epäselvä. Myös Mai Anttila puheenjohtajan ominaisuudessaan perää samaa asiaa. Anttila muistuttaa myös siitä, etteivät normatiivinen ja todellisuuden tutkimus kohtaa toisiaan. Täytyy valita, haluaako sanoa, miten olisi hyvä integroida käyttäjät innovointiin, vai kuvaako vain sitä, miten tämä tapahtuu ”raa’assa todellisuudessa”. Keskustelussa nousee esiin myös Applen iPodin kehitys, johon kuluttajat osallistuivat aktiivisesti ja vastikään tehty gradu, jossa on selvitetty, miten asiakkaat osallistuvat harrasteiden suunnitteluun ja tuottamiseen. Vilkasta keskustelua käydään myös siitä, miten yritykset myös vastustavat kuluttajien osallistumista innovointiin.

Anttilan mukaan pitäisi aluksi kertoa, mihin teoreettisiin keskusteluihin tutkimus nojaa. Tämä pitäisi muistaa myös omassa esityksessä, jota Anttila on kommentoimassa.

Joku sanoo, että Helsingin kauppakorkeasta on valmistumassa kesäkuussa gradu, jossa selvitetään innovaatioprosesseja vähän syvällisemmin. Pitäisiköhän kaivaa gradu esiin? Tekijä voisi olla Kajander, mutta en saa varmasti selvää nimestä.

Tommi palaa vielä käsitteisiin ja saa Anttilalta kehut kommentistaan. 🙂 Tommin mielestä keskeistä on määritellä käsitteet tyhjentävästi. Apua voisi etsiä Rogersin opuksista tai esimerkiksi Parasuranamilta. Tommi muistuttaa myös siitä, että Koskelalla on haastava tehtävä tunnistaa kärkikäyttäjät.

Kaisa Koskelan työ on vielä alussa ja tutoriaalissa ollaan yleisesti sitä mieltä, että tutkimuksessa on potentiaalia ja tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

Markkinoinnin tutoriaali potkaistiin käyntiin naurunremakalla. Juha Näsi kertoi markkinoinnin teoriasta 30 vuotta sitten, jolloin monet tutoriaalin osallistujista eivät olleet vielä syntyneetkään. Monet käsitteet, brändäys, systeemimarkkinointi, verkostoteoriat ja globaalisaatio olivat 70-luvulla vielä täysin tuntemattomia. Systeemimarkkinoinnistakin puhuttiin pakettimarkkinointina…