ABC:n julkkarit

ABC:n julkaisuähky alkaa helpottaa. Nyt on yhteenvedon ja reflektion aika.

Järjestimme ensin julkaisutilaisuuden netissä. Ilkka teki hulluna töitä, että sai rokkaamaan yliopiston palvelimen ja verkkovideoteknologian yhteen. Hyvä tuli. Kuulijoita oli reilut 30 koko ajan ja osallistujien määrään nähden stream toimi moitteetta. Teemu käytti yliopiston verkkoa toisaalla ja yritti nauhoittaa samaan aikaan tullutta YleX-haastatteluani ja tätä tilaisuutta. Kapasiteetti taisi olla aika hyvin käytössä, koska ihan ongelmitta Teemu ei selvinnyt.

Jatkossa tarkemmat ohjeet

Huomasimme hyvin pian, että vaikka olin lähettänyt yksityiskohtaiset ohjeet osallistujille, monetkaan eivät olleet lukeneet niitä. Kielsin lähettämästä omaa videota tilaisuuteen, jotta meillä olisi käytössämme paras mahdollinen lähetyslaatu. Siitä huolimatta jouduimme poistamaan monia häiritseviä lähetyksiä kesken oman puheemme.

Onneksi Pekka hoksasi kirjoittaa chat-ruutuun ohjeet, joilla kuulijat saattoivat itse klikkailla turhia ruutuja kiinni ja saivat näin parannettua äänen laatua. Ainakin meidän laitoksen työntekijät sanoivat, että loppua kohti laatu parani huimasti, kun ihmiset oppivat käyttämään järjestelmää oikein. Hienoa, että monet ensikertalaiset live-lähetyksen kuulijatkin oppivat uusia asioita eilisen aikana!

Itse sisältö oli Pellervon, Pekan ja Ilkan osalta mainiota. Ilkka joutui vähän yllättäen ottamaan puheenvuoron itselleen, mutta ammattilaisena hän osaa tarttua kiinni hetkeen. Minä olin kaikkein huonoin. Olin suunnitellutkin, etten ota itselleni näistä tilaisuuksista tilaa, kunniaa ja krediittiä vaan annan muiden puhua. Olin jo ennen lähetyksiä antanut YleX:lle haastattelun ja kirjoittanut lehdistötiedotteen, joten katsoin, että minun osuuteni eetterissä oli jo käytetty. Siitä huolimatta puhuin liikaa. Ei se mitään. Muut näyttivät rinnallani tavallistakin fiksummilta ja ihan aiheesta.

Yllätysten Second Life

Second Life oli positiivinen yllätys. Minulle oli ilmoittautunut 12 SL-kuulijaa. Ihan tietoisesti lähetin myös nettiosallistujille yksityiskohtaiset ohjeet, miten ladata koneelle SL, miten luoda avatar ja miten löytää ensin Joensuun yliopiston saari virtuaalimaailmasta ja sitten päästä vielä perille auditorioon. Meillä oli tosi paljon SL-ensikertalaisia mukana ja varmasti monet heistä tulivat SL:ään vain siksi, että olin yrittänyt tehdä heille tien mahdollisimman helpoksi. Teemu vielä keksi aamulla piirtää saarelle punaiset nuolet osoittamaan auditorion suuntaa.

Oli hauskan näköistä, kun avattaret roikkuivat ilmassa ja mätkähtelivät holtittomasti maahan. Yksi kysyi ihmeissään, miten saa ukkelin istumaan ja kärsivällisesti osaajat opastivat neuvottomia. Minusta se oli koko SL-tapahtuman paras anti, että saimme mukaan niin monia uskalikkoja vain tutustumaan SL-ympäristöön. Mitä se haittaa, jos virtuaaliminä mätkähtää korkeuksista maahan ja pitää kättään hassusti pystyssä koko tilaisuuden ajan? Pääasia, että voi sanoa käyneensä Second Lifessa.

SL-tapahtumaan kehitysideoita

Saimme Pirjolta palautetta, että tilaisuuden sisältö olisi voinut olla kekseliäämpää. Niin olisi voinut. Emme itsekään hoksanneet etukäteen miettiä, mitä muuta lehdistötilaisuus SL:ssä voisi olla kuin klooni reaalimaailman lehdistötilaisuudesta. Nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan, olisiko tilaisuutta voinut järjestää toisin. Heti en keksi mitään, mutta varmasti vuorovaikutteisuutta voisi lisätä.

Nyt avattarien sanaiset arkut aukesivat tilaisuuden jälkeen. Osa porukasta hipsi jutustelemaan rantatuoleille ja osa seurasi kiltisti Telmuksen perässä beach partyyn. Oli tosi hienoa, että myös Love-hanke sai airtimea Second Lifessa. Nyt Maisa ja Teemu saivat promota hankettaan ehkä ihan uusille kuulijoille.

Second Life -tilaisuus tuntui paljon rennommalta kuin videolähetys. Itse olin pakannut aamuohjelmani ihan liian täyteen ja olin nettitilaisuudessa melkein hengästynyt ja ainakin ahdistunut kaikista niistä töistä, jotka olisi pitänyt tehdä. Second Lifeen mennessä mieli oli jo antanut anteeksi. Ehkä SL-tilaisuus tuntui siksi niin paljon helpommalta. Puhuin melkein samat asiat kuin nettilähetyksessäkin. Niin tekivät myös Pellervo ja Pekka. Ilkan puheenvuoro siirrettiin Second Lifessa Teemulle. Teemu sai kertoilla SL-kokemuksistaan ja näkemyksistään ja saikin paljon kysymyksiä vastattavakseen. On tosi tärkeää, että kuulijoille välittyy sellainen kuva, että puhuja itse on innoissaan. Uskoisin, että siksi Ilkan puheenvuoro netissä ja Teemun Second Lifessa olivat nappivalintoja.

Radioaikaa

Mieleni tekisi potkaista paikallismediaa takapuolelle. Heillä ei näköjään ole pienintäkään aikomusta kiinnostua siitä, mitä omassa kylässä tapahtuu. Yliopistotutkimus mielletään edelleenkin tutkijoiden piipertelyksi oman porukan kesken, vaikka matkailun sosiaalisen median ABC on kirjoitettu ihan kaikille matkailuyrittäjille. Sen on tarkoituskin provosoida. Siksi siinä luvataan paljon asiaa.

YleX:n toimitus tarttui ABC:n lupauksiin ja halusi tehdä siitä jutun iltapäiväohjelmaan. En ole vielä uskaltanut kuunnella tallennusta, mutta kai se meni ihan ookoo. Jos kerran valtakunnallinen radiokanava kiinnostuu, mikä maksaa, että paikallinen media uutisoi kyllä joka ikisen kissan pelastusoperaation puusta ja kaivosta, muttei sitä, että joku täällä edes yrittää kehittää asioita? Pitääkö täällä mennä huutamaan Olavinlinnan torniin, että saa huomiota? Hävettää paikallisen median puolesta.

Sosiaalinen media matkailumarkkinoinnissa

Tämä on varmasti sosiaalisen median tutkijan painajainen. Minä, joka yritän saarnata sosiaalisen median hyödyistä markkinoinnissa ja erityisesti matkailumarkkinoinnissa, en ole blogannut matkailun sosiaalisen median ABC -oppaasta vielä mitään ja julkistaminen on jo huomenna! Tämän suutarin lapsilla ei ilmeisesti ole kenkiä enkä ainakaan ole profeetta omalla maallani.

Opas sosiaaliseen mediaan

Olemme kirjoittaneet pienellä porukalla selkokielistä opasta matkailuyrittäjille. Vaikka esimerkit tulevat matkailupuolelta, opas sopii kevyeksi laskeutumiseksi sosiaaliseen mediaan myös muille yrittäjille ja miksei myös meille asiakkaille.

On käsittämätöntä, että vaikka lähes kaikki netin käyttäjät ovat katselleet YouTube-videoita tai surffanneet keskustelupalstoilla, harva on koskaan mieltänyt olevansa osa sosiaalista mediaa ja sosiaalista käyttäjäyhteisöä sen takana. Ja vielä oudompaa on se, että suomalaiset yrittäjät eivät ole oivaltaneet melkein ilmaista markkinointikanavaa, joka parhaimmillaan tavoittaa kohderyhmänsä kuin täsmäohjus ikään.

Poweria matkailumarkkinointiin

Matkailualalla kolme neljäsosaa hakee tietoa matkakohteista netistä. Suomalaiset ovat tunnettua Google-kansaa, joten jokainen matkailuun liittyvä haku tuottaa ryppään osumia myös sosiaalisen median palveluihin. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua matkakohteeseen, kuin lukea siellä vierailleen turistin matkablogia ja katsella hänen Flickr-kuviaan?

Vielä jos yrittäjä itse osaisi tarttua näihin blogikirjoituksiin, kiittää esimerkiksi bloggaajaa tämän antamasta palautteesta, olisi hänellä upea tilaisuus saada markkinoitua myös muita palveluita. Kuka ties kävijä palaisi seuraavallakin reissulla saman yrityksen huomaan tai ehkä joku toinen saa vinkin hyvästä palvelusta yrittäjän kommentin välityksellä.

Maine ja näkyminen

Sosiaalisen median näkyvyyttä on helppo seurata jo pelkän säännöllisen hakukonetutkimuksen avulla. Mitäpä jos yrittäjä ottaisi tavakseen “googlata” yrityksensä kerran kuussa ja selvittää, mitä siitä puhutaan sosiaalisessa mediassa? Kritiikkiin ehtisi reagoida ajoissa ennen kuin sana leviää koko maailmalle ja samalla tekisi asiakkaille selväksi, että heistä välitetään ja asiakaspalaute on oikeasti arvokasta.

Kaikkeen kritiikkiin ei kannata reagoida tai ainakin kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miten siihen voisi vastata ilman, että tulisi laittaneeksi alulle turhaa kohua. Erityisesti kansainvälisillä matkailufoorumeilla kävijöiden suosittelupalstat ovat tärkeitä vaikuttajia ostopäätöksiin. Siksi esimerkiksi TripAdvisorista olisi hyvä selvittää, joko oma yritys on siellä vai pitäisikö se ehkä lisätä. TripAdvisoriinkin on saattanut lipsahtaa täysin väärää tietoa, joka kannattaa varmasti korjata, mutta aina ei voi miellyttää kaikkia asiakkaita.

Sosiaalisessa mediassa on parasta se, että kuka tahansa voi tuottaa sinne sisältöä – ja se on myös pahinta. Kuka tahansa päivänsä jo aamulla pilannut asiakas saa valittaa kokemastaan kohtelusta sosiaalisessa mediassa, jos tekee sen hyvän maun mukaisesti kenenkään kunniaa loukkaamatta. Jos turisti on häämatkalla ja varaa epähuomiossa vaatimattoman mökin keskeltä suomalaista korpimetsää, hänen odotusten ja kokemusten välinen kuilu saattaa syvetä niin, että valituskynnys sosiaalisessa mediassa ylittyy. Silloin yrittäjän on turha lähteä sotajalalle. Hänen kannattaa ehkä vain pahoitella ja toivottaa vastanaineet tervetulleeksi uudelleen, jos he joskus kaipaavat kiireetöntä  lomaa kuusten havinassa.

Ilmaista täsmämarkkinointia

Unohtakaa kiiltävät kuvat ja painavat matkaesitteet. Kuka niitä enää tarvitsee? Meillähän on maailma avoinna sosiaalisessa mediassa. Matkailusta puhutaan joka tapauksessa yhteisöissä, joiden kaikkien jäsenten intressi on matkustaa tai ainakin keskustella asiasta. Miksipä et siis tekisi itseäsi tunnetuksi juuri tässä yhteisössä?

Osallistu keskusteluun. Ole siellä, missä asiakkaasikin ovat. Reagoi palautteeseen ja ennakoi alan trendejä. Ja tee se kaikki ilmaiseksi! Harvan palvelun käyttöönotto on nykyään ilmaista. Sosiaalisen median on.

Useimpiin palveluihin pääsee kiinni rekisteröitymällä, mutta yrityksille on tarjolla myös maksullisia palveluita, jos ilmaisuus pelottaa. Pienen yrityksen etu on se, että se voi käyttää varsin joustavasti ilmaisiakin ratkaisuja, mutta monen suuren on tyydyttävä hierarkkiseen maksulliseen malliin, jotta homma ei leviä käsiin. Mikä kaaos siitäkin syntyisi, jos suuryrityksen jokainen yksikkö käyttäisi erilaista ilmaista wikiä ja miten tilinpäätökseen merkittäisiin ilmaiset työskentelyalustat? Joskus suuruudestakin on haittaa.

Pieniä yhteistyön siemeniä

Yllätyn edelleen siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan minun näkemyksiäni. Heti kun virallinen ohjelma loppui, VTT:n Pirjo Näkki tuli juttusille. Ei olisi varmaan tullut, mutta kun varastin puheliaalta kaverilta suunvuoron pienryhmätyöskentelyssä ja ehdotin, että Tekes voisi miettiä sosiaalisen median ympärille jotakin toimintaa, Näkki hoksasi, että meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Minä hoksasin sen jo esittelyjen aikaan, mutten saanut tilaisuutta nykäistä Näkin hihasta aiemmin.

VTT on mukana Laurea-amk:n moniaistisuus matkailun markkinointiviestinnässä -hankkeessa ja tuo siihen sosiaalisen median osaamista. Mmm-hankkeessa pääpaino on siinä, miten yksittäinen käyttäjä hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluita. Meillä eProfilerissa liikutaan sähköisessä ympäristössä yleisemmällä tasolla ja näkökulma on yrityksen: miten yritysten nykyiset nettikäyttäjät toimivat yrityksen sivuilla.

Myös työn alla oleva matkailun sosiaalisen median ABC lähestyy aihetta yritysten näkökulmasta. Siksi olisi virkistävää tutustua VTT:n tutkimuksiin. Näkki lupasikin lähettää niitä. Hän myös vinkkasi jostakin yrityksestä, jonka nimi taisi olla M-brain tain Membrain tai jotain sinne päin. Yritys tutkii sosiaalisen median näkyvyyttä. Pitää selvittää, ehkä Ilkka jo tietääkin tämän.

Lapin yliopiston Mika Saloheimo tuli kyselemään eProfilerin kuulumisia. He ovat omassa hankkeessaan törmänneet moneen samankaltaiseen ongelmaan kuin mekin. Esimerkiksi yrityksillä voi olla naiiveja kuvitelmia siitä, miten erilaiset palvelut saataisiin toimimaan yhteen ja miten asiakkaat vielä voisivat löytää nämä. Tuli mieleen meidän kyselymme, miten eurooppalaiset matkailuorganisaatiot ovat kokeneet sähköisten järjestelmien kuten dynaamisen paketoinnin järjestelmien käytön.

Pitää loikata junaan ja jatkaa myöhemmin lisää. Tällaisia terveisiä kuitenkin lähettivät Helsingistä!

Yhteistyötä yli projektirajojen

Pienryhmääni sattui yksi puhelias yritysedustaja, joka varasti melkein koko työskentelyajan. Silti ehdin esittää muutaman kommentin väliin. Meiltä pyydettiin ideoita, millaisia ohjelmien ja projektien yli meneviä teemoja Tekes voisi käsitellä. Minä ehdotin sosiaalista mediaa ja siitä innostui useampikin hanke. Aika vaan oli silloin niin lopussa, että toinen ryhmä jo kolkutteli ovella. Harmi, olisin halunnut puhua siitä enemmän.

Puhuimme myös Tekesin ohjelmakielestä, joka ei avaudu. Kysyin, kannustaako Tekes itse käyttämään vaikeaselkoista kieltä rahoituspäätöksillään. Myönsivät.

Kerroin myös esimerkin siitä, miten yrityssalaisuudet hankaloittavat projektien eteenpäin viemistä. Lappilaisen kollegan mukaan yritykset eivät ole kauhean innostuneita edes osallistumaan Tekes-hankkeisiin, jossa lopputulokset ovat julkisia. Tämä liittyy myös kieleen, sillä julkiseminen ei tarkoita sitä, että kaikki liikesalaisuudet kirjattaisiin Tekesin nettisivuille.

Keskustelua herätti myös hankehakemusten aikainen yhteistyö ja avoimuus. Hankkeista voisi periaatteessa syntyä konsortioita, jotka tukisivat toinen toisiaan, jos niitä suunniteltaisiin avoimesti. Näin voitaisiin estää myös turhien hankkeiden eteenpäin vienti.

Avoimuus ja yhteistyö nousivat monessa puheenvuorossa esiin. Harmi vain, etteivät hiljaisemmat osallistujat saaneet kunnollista puheenvuoroa.

Polina tiivisti toisen ryhmän aatoksia. Ensin hän piti pienen mainospuheenvuoron. 14. tammikuuta järjestetään vapaa-ajan palveluiden ohjelman vuosiseminaari Flamingossa. Pitää mennä katsomaan, millainen tämä Flamingo on. Samaan aikaan on matkamessut ja siellä esittäytyy myös Tekesin ohjelma.

Toisen ryhmän ajatukset olivat paljon konkreettisempia kuin meidän. He esimerkiksi esittivät täsmällisen hanketavoitteen erityisryhmien vapaa-ajan palveluista ja opastusjärjestelmien ja -sovellusten kehittämiselle. Myös monikanavaisuus, 3D-mallinnus, matkailun sähköiset alustat mutta myös valaistuskysymykset nostettiin esiin.

Toinen ryhmä esitti kysymyksen, tuleeko sanktioita, jos projekti menee metsään. Risto Mäkikyrö kertoi, ettei se, että toivottua tulosta ei synny, ole mikään rangaistava asia. Projektit ovat kuitenkin kehityshankkeita, joihin sisältyy aina riski. Toki on eri asia, jos projektin varoja käytetään väärin. Projektisuunnitelmaa on noudatettava, mutta projektisuunnitelmaa voi muuttaa Tekesin ohjeiden mukaan. Esimerkiksi rahojen allokointia voi muuttaa, kun niistä sovitaan ensin Tekesin kanssa.

Vähäkyrö esitti laskelmansa, jossa yrityksen 100 000 euron T&K-budjetti jaetaan kolmeen osaan. Jos yritys käyttää viiteen tutkimusprojektiin yhteensä 25 000 euroa ja saa mukaan neljä muuta yritystä samalla panoksella, julkisen tutkimuslaitoksen 15 000 eurolla ja Tekesin 60 000 eurolla niin käytössä on toinen 100 000 euron potti. Koska yrityksiä olisi näin mukana viisi, käytössä olisi jopa 500 000 euron tutkimustieto, jos yritykset toimisivat avoimesti.


Tilaisuus päättyy vapaaseen seurusteluun.

Tekesin ohjelmakoordinointi

Polina itse tuuraa Pauli Santalaa FCG Planekosta (Finnish consulting group). FCG koordinoi Tekesin vapaa-ajan palvelut -ohjelmaa. Polinan mukaan hän ei voi ohjeistaa rahoituksen suhteen, koska Tekes päättää yksin rahoitusasioista. Koordinoija kyllä osallistuu ohjelman suunnitteluun, muttei osallistu rahoituspäätöksiin, jotta säilyttää puolueettomuuden.

Tekesin ohjelmista on poistettu teknologia-termi, jotta myös palveluala näkyisi selvästi.

Polinan esitys oli ehkä vähän sekava, mutta ilmeisesti se johtui siitä, ettei hän ollut itse valmistellut esitystä. Siirryimme kuitenkin lyhyisiin hanke-esittelyihin ja yritin muistaa sanoa moneen kertaan eProfiler – sanoin tietenkin myös oikean nimen – ja matkailu niin, että ne painuisivat kuulijoiden tajuntaan. Minä pysyin aikataulussa ja niin teki moni muukin, mutta eivät kaikki. Siksipä jäätiin taas jälkeen.

Tavoitteena kansainvälisyys

Emme onnistu edes aloittamaan aikataulussa. Asiaan päästään vasta vartin yli puolenpäivän. Vapaa-ajan palvelut –ohjelman päällikkö Risto Mäkikyrö avaa kertomalla päivän ohjelmasta. Tahtia kuitenkin kiristetään niin, että Karin Wikman Tekesiltä pääsee lauteille viittä minuuttia suunniteltua aiemmin.

Wikman kertoo kansainvälistymisasioista Tekesissä. Hän esittelee Tekesin, TE-keskuksen ja EU:n kansainvälistymisinstrumentteja, mutta painottaa esityksessään sitä, miten kansainvälisiä kumppaneita löytyy.

TE-keskuksissa on perinteisesti vientipohjainen kansainvälistymispyrkimys, Tekesissä puolestaan osaamisperustainen – mm. yksiköitä on ympäri maailmaa. Tekes tarjoaa myös kansainvälistymiseen ohjelmia, rahoitusta projektien sisällä sekä eurooppalaisia ohjelmia ja verkostoja. Wikmanin mukaan kannattaa kertoa Ristolle, jos hankkeessa ilmenee kansainvälistymistarpeita.

7. puiteohjelmassa 54 miljardia euroa jaossa

Wikman jatkaa 7. puiteohjelmalla. Siinä jaetaan 54 miljardia rahaa seitsemän vuoden aikana. Kaikkein suurin osa-alue on yhteistyö (32 mrd), johon sisältyy kymmenen ennalta määrättyä teemaa. Rahoista 15 prosenttia suunnataan pk-yrityksille kuitenkin niin, että hankkeeseen sisältyy yhteistyötä. Idea-osiossa (7,5 mrd) painottuu tieteellinen ekspertiisi. Ihmiset-osio eli Marie Curie (4,5 mrd) on tutkijanvaihtoa eri maiden ja toisaalta myös tutkimuslaitoksen ja yrityksen välillä. Toiveena on kaksisuuntainen vaihto tai tutkijoiden vaihtoverkosto. Kyvykkyys (4mrd) sisältää osaamisen alueohjelman, jossa luodaan osaamisen alueklustereita ympäri Eurooppaa. Tähän osioon kelpaavat kaikki pk-yritysten ideat kunhan niistä syntyy liiketoimintaa tai niillä on merkitystä muutoinkin kuin paikallisesti.

Kaupalliset tulokset vasta myöhemmin

EU-hankkeista on opittu mielenkiintoisia asioita. Ennen kaikkea kannattaa lähteä liikkeelle tietoisena siitä, ettei EU-hankkeissa ole tarjolla pikavoittoja vaan hankkeisiin täytyy panostaa. Hankkeeseen lähtökin on Wikmanin mukaan strateginen päätös, vaikka kaupalliset tulokset syntyvät vasta hankkeen jälkeen. Tekesin sivuilta löytyy paljon tietoa ja caseja.

Joka päivä Tekesistä kysellään partnereita. Pyynnöt kootaan partnerihaku -sivulle. Tai sitten voi osallistua teknologia-yhteisöjen tilaisuuksiin. Wikman suosittelee tutustumaan myös Yritys-Euroopan työkaluihin. Toisinpäin partnerin etsintä alkaa siitä, kun ottaa yhteyttä Tekesiin, joka lähettää partnerihaun eurooppalaisille kumppaneille. Toinen vaihtoehto on osallistua partnerointitapahtumiin, mihin saa apua myös Tekesiltä.

Wikmanin mukaan yksi parhaista tavoista päästä mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön, on ilmoittautua puiteohjelmaprojektien arvioijaksi. Hän kannustaa erityisesti naisia ja yrityksiä hakeutumaan arvioijiksi. Haku lähetetään Tekesin EU-sivujen kautta. Tämä pitäisi muistaa. Voisihan sitä itsekin yrittää mukaan. Olisi hyvä meriitti jatkoa ajatellen.

ICT-orientoitunut matkailu

Polina kysyy vielä matkailualan kansainvälistymisprojekteista, mutta Karin Wikmanin mukaan matkailu on sisällytetty muiden teemojen alle. Risto Mäkikyrö jatkaa Eureka-sateenvarjosta, joka hänen käsityksensä mukaan on matkailu-ICT -orientoitunut. Konkreettisimmillaan hyöty nousee siitä, että pienelläkin osaamissijoituksella verkosto maksaa ison pääoman takaisin.

Joku kysyy, onko hankekoordinointiin tulossa apuvoimia, sillä EU-hankkeiden koordinointi on raskas ja byrokraattinen tehtävä. Eipä ole kovin paljon tarjolla, mutta toisaalta hankehallintoa on pyritty keventämään.

eProfiler esillä Tekesin seminaarissa

Joku varmaan arvostaisi sitä, ettei tarvitse olla työmatkalla enempää kuin kerran viikossa, mutta minulle tästä kerran viikossa reissuamisestakin tulee univelkaa. Viime viikolla Hämeenlinnassa ja nyt matkalla Helsinkiin. Ryppyjäkin on ilmestynyt niin, että äiti viime viikonloppuna tuli tuputtelemaan silmänympärysvoidetta naamaani.

Tekes optimisti aikatauluissaan

Tämä on nyt kuitenkin viimeinen reissu tähän vauhtiin. Olen menossa Tekesin järjestämään puolen päivän verkostoitumistapahtumaan Designmuseoon. Ohjelma on niin tiivis, että se takuuvarmasti venyy ainakin puoli tuntia. Mitä muuta voi odottaa, jos paikalla on viitisentoista hanketta ja kaikilta on pyydetty esitys. Aikaa esityksille on korkeintaan 40 minuuttia eli vajaat kolme minuuttia per esitys tai kahteen ryhmään jaettuna kuusi minuuttia per esitys. Ei hyvältä vaikuta.

Kokemukseni mukaan Tekesin seminaarit ovat olleet ihan antoisia, mutta olen ollut mukana vain lääke- ja biopuolen seminaareissa. Kuitenkin joka kerta niinkin kokenut seminaarijärjestäjä kuin Tekes henkilöstöineen onnistuu laatimaan ihan liian optimistisen ohjelman. Joko aikataulu venyy suhteettomasti tai sitten tärkein asia, keskustelu, jää käymättä.

Olen valmistautunut pitämään eTourismProfiler-esityksen pechakucha – tai miten se nyt kirjoitettiinkaan – tyyliin ja käymään pyydetyt kuusi kalvoa läpi kolmessa minuutissa. Pechakucha tarkoittaa esittämisen tapaa, jossa yhteen kalvoon käytetään parikymmentä sekuntia ja kalvoilla on vain vähän tekstiä. Minun kalvoillani on liikaa tekstiä ja siksi käytän pariin niistä hiukan enemmän aikaa.

Suunnittelin, että kerron eProfilerista kaikkein tarkimmin toimenpiteet, sillä tavoitteet jokainen voi lukea hakemuksesta ja tuloksia on melkein turha spekuloida tässä vaiheessa. Toiminnan naisena minua kiinnostaa eniten se, mitä eProfilerissa tehdään ja siihen olen itsekin voinut eniten vaikuttaa. Jos kerran lähettivät minut yksin edustamaan hanketta, annan itselleni luvan korostaa niitä asioita, mitä itse pidän tärkeinä.

eProfiler ja matkailu

Minua ohjeistettiin valitsemaan kolme sanaa, joita kertaan esitykseni aikana ja joiden toivon painuvan kuulijoiden mieliin. eTourismProfiler on liian pitkä ja vaikea, mutta ajattelin sanoa sen kertaalleen esitykseni alussa ja sen jälkeen puhun tuttavallisemmin eProfilerista. eProfiler-sana kertoo jo kaksi hankkeen tärkeintä asiaa: sen, että liikutaan sähköisessä ympäristössä ja sen, että hankkeen tavoitteena on profiloida joitakuita.

Me profiloimme internet-sivujen käyttäjiä. Käyttäjä on kuitenkin liian yleismaailmallinen sana muistettavaksi vielä esitykseni jälkeen. Ehkä olisi parempi ohjata kuulijoiden mielenkiinto polkuihin, joita pitkin nämä käyttäjät kulkevat internet-sivuilla. Polku taas ei kuulosta erityisen tieteelliseltä termiltä ja siihen varmasti löytyisi parempikin termi – ei vain ole tullut vielä vastaan.

Ostokäyttäytyminen taas johtaa siinä mielessä harhaan, ettei kaikilla hankkeessa mukana olevilla organisaatioilla edes ole verkkokauppamahdollisuutta sivuillaan. Siksi ei voi puhua asiakkaistakaan paitsi jos otetaan sellainen kanta, ettei asiakas välttämättä ole ostaja. Kai sen nyt ainakin potentiaalinen ostaja pitäisi olla! Ovatko kaikki netinkäyttäjät sitten potentiaalisia ostajia? Ovat ja eivät ole. Osa harhailee päämäärättömästi netissä vailla intressiä ostaa sieltä mitään tai edes tutustua erityisesti mihinkään. Osa harhailee, mutta on ainakin kiinnostunut siitä, mihin harhailee. Osa jopa tulee ostotarkoituksessa suoraan palveluntarjoajan sivuille. Ota siitä sitten selvää, mikä näitä kaikkia yhdistää. Verkkoyhteys tai yhteys samaan verkkoon, jossa myös yritykset esittelevät tarjontaansa, mutta riittääkö se?

eProfiler ja mitä muuta yrittäisin taltioida kuulijoiden tajuntaan? Polku, käyttäjä (kuulostaa ihan joltakin kiellettyjen aineiden kurimuksessa elävältä), ostopäätös, ostokäyttäytyminen, käyttäytyminen, verkko, verkosto… MATKAILU. Sitähän minä en vielä ole edes miettinyt.

Ilman muuta pitää painottaa matkailualaa. Sillähän eProfilerissa liikutaan. Hölmö minä. Kaikki vapaa-ajan ohjelmasta rahoitetut hankkeet eivät liity matkailuun ainakaan niin tiiviisti koko matkailun kenttään kuin eProfiler. Vaikka suurin osa eProfilerin partnereista on alueellisia matkailuorganisaatioita, mukaan mahtuu myös majoitusta ja aktiviteetteja tarjoava yritys.

Asia selvä: eProfiler ja matkailu ja muuta ei sitten kolmeen minuuttiin tarvitakaan.

Oppiminen sulaa kuin voi

DCL-konferenssin puheenjohtaja Leena Vainio Suomen eOppimiskeskuksesta päättää konferenssin. Blended learning – sulautuvaa oppimista työssä ja oppilaitoksissa on hänen puheenvuoronsa aihe. Blended learnin -termi on alunperin Bonkin termi. Aiemmin se tarkoitti kontaktiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistämistä. Nyt ajatellaan, että yhdistetään opetustekniikoita ja metodeita tai pedagogisia ratkaisuja. Vainio ihmettelee, miksi pitäisi käyttää uusia monimutkaisia käsitteitä, kun voisi puhua monimuotoisesta opetuksesta sulautuvan opetuksen sijaan.

Sulautuvan oppimisen menetelmien tulisi Vainion mukaan edistää oppimisyhteisöjen rakentumista ja tuottaa tilanteita, joissa omaa oppimista voi seurata ja arvioida. Myös asiantuntijoiden kohtaaminen on tärkeä tekijä.

Satunnaiselle sopivaa visuaalisesti

Satunnaiselle käyttäjälle sulautuvuus näyttäytyy siten, että ympäristö ja sovellukset ovat helposti opittavissa. Satunnainen käyttäjä pysyy pois verkostosta tai ympäristöstä, jos sen käyttö on monimutkaista. Tämä on Vainion mukaan ongelma erityisesti oppimisympäristöissä. Jatkuva käyttäjä saa sulautuvan oppimisen kautta tehokkuutta tehtäväänsä ja samalla kohtaa myös asiantuntijoita verkostossaan.

Yksi keino päästä käsiksi sulautuvaan oppimiseen, on tuottaa visuaalista ja yksilöityä materiaalia. Vainion mukaan tässä konferenssissa visualisointi on nostanut päätään ihan uudella tavalla. Esitykset ovat olleet visuaalisesti häikäiseviä ja niihin on selvästi panostettu. Olen samaa mieltä. Vain harvassa esityksessä on käytetty perinteistä esittämisen formaattia.

Yksilö versus yhteisö

Väsähtänyt yleisö herää keskustelemaan, kumpaa pitäisi painottaa tämänhetkisessä opetuksessa: yhteisöllisyyttä vai yksilöllisyyttä. Kommentit menevät ihan ristiin. Jos yksilön oletetaan hankkivan uniikkia osaamista ja valtaistuvan yksilönä, mikä on hänen roolinsa yhteisössä? IBM:n kaveri muistuttaa, että ainakin heillä yksilön pitää näyttää osaamisensa yhteisölle ennen kuin hänet otetaan sen täysivaltaiseksi jäseneksi.

Olisiko tässä vähän samaa tematiikkaa kuin Wengerin ja kumppaneiden CoPissa? Kun Wenger puhui yhteisön yhteisestä identiteetistä, onko nykyään identiteetti rinnasteinen osaamiselle? Osaaminen ehkä rakentaa identiteettiä. Jos se osaaminen rakentaa yksilön identiteettiä, kahlitseeko osaaminen tai osaamattomuus yksilöä niin, että yhteisö voi hänet hylätä? Jos yhteisön yhden jäsenen osaaminen kasvaa, eikö yhteisön kumulatiivinenkin osaaminen kasva? Miten käy silloin yhteisön jaetulle ja jäsentensä tunnustamalle identiteetille? Hylkääkö yhteisö sen jäsenen, jonka osaaminen kasvaa, vai sen, joka ei voi enää hyväksyä muuttunutta yhteisön identiteettiä?

Menin nyt solmuun ajatukseni kanssa. On vähän hankalaa mietiskellä asioita täällä blogissa ja seurata intensiivisesti luentoa. Toisaalta luento on onnistunut ainakin minun osaltani tavoitteessaan pakottaa meitä ajattelemaan asioita.

Oma osaaminen piilossa

Vainio kertoo ammattikorkeakouluissa tehdystä tutkimuksesta, jossa pohdittiin, toteutuuko sulautuvan oppimisen idea käytännössä. Esimerkiksi oppimisen reflektointi puuttuu lähes kokonaan. Toinen puutteellinen asia on se, miten osaaminen tuodaan esille. Opiskelijoita ei kannusteta julkistamaan osaamistaan. Yllätin itseni mietiskelemästä tammikuun High technology marketing -kurssiani Kuopiossa. Se lienee viimeinen tilaisuus vähään aikaan kokeilla esimerkiksi wikin hyödyntämistä opetuksessa. Taidan antaa opiskelijoille mahdollisuuden kirjoittaa portfolionsa wikisivuksi, mutta pakko pitää myös paperiversion mahdollisuus.

Tilaisuus loppuu hauskaan YouTube-videoon kirjan lukemisesta. Pitää etsiä se ja linkittää tänne.

Virtuaalitanssia SL:ssä

SL-avatar Darleez DeCuir kertoo Metaversal Arts -ryhmän kokemuksista Second Life -busineksesta. Vaikka näemme naisen luurit päässä, hän pitää esityksensä ensisijaisesti SL:ssä. Esityskalvotkin vaihtuvat ensin virtuaalimaailmassa ja vasta myöhemmin meillä täällä. Näen nyt ekaa kertaa, miten avatar vaihtaa kalvoa SL:ssä.

Metaversal Artsilla on kauppa, jossa myydään kaikkea kivaa kuten soittimia ja tapahtumia (musiikkia, tanssi yms). Tavoitteena on houkutella erilaisilla tapahtumilla kävijöitä. Tapahtumien markkinoinnissa käytetään SecondLifen omia lehtiä, televisiota ja viidakkorumpua. Toisaalta YouTube on melkein parempi mainoskanava, koska siellä on enemmän kävijöitä. Lisäksi Metaversal Arts on tehnyt yhteistyötä muiden brändien kanssa ja ollut mukana esimerkiksi hyväntekeväisyyshuutokaupoissa.

Jäi kovin hajanainen kuva esityksestä, mutta ihan kivoja huonekalujahan nuo olivat rakentaneet Second Life –kauppaansa. Hauska oli katsoa, miten virtuaaliukkelit tanssia hetkuttelivat! Telmuksellekin olisi pitänyt löytyä pari. Pitäiskö mennäkin Ilkan kanssa tanssahtelemaan tuonne? Ei mene jalat sekaisin, kun hetkuttelee valmiin animaation mukaan.

Tekijänoikeus sosiaalisessa mediassa

Tekijänoikeusasia jatkuu juristin silmin. Herkko Hietanen sanoo, että periaatteessa tekijä omistaa tekijänoikeudet tuotoksiinsa. Esimerkiksi Creative Commonsissa tekijä voi kuitenkin räätälöidä tekijänoikeuslisenssiä niin, että muutkin voivat käyttää ja muokata teosta tekijän asettamien ehtojen mukaan. CC on yksinkertaistanut tekijänoikeudellista prosessia niin, ettei omien tuotosten julkaisuun tarvita juristin tutkintoa.

Creative commons ja opiskelumateriaali

Harvardin yliopisto otti keväällä käyttöön periaatteen, että kaikki Harvardin tutkijoiden tuottamat julkaisut säilötään open access -tietokantaan kaikkien saataville.  Tämä kuitenkin vaati, että tekijät toimittaisivat julkaisunsa skannattavaksi tietokantaan tai kirjallisen selityksen, miksi sitä ei haluta julkaistavan. MITOpenCoursewaressa MIT julkaisee kaikki opetusmateriaalinsa CC-lisenssin alla.

Web2.0-palveluissa käyttöehdot ovat kuin kahleet, jotka kahlitsevat ilmaisten palvelujen käyttöä. Käyttöehdot hyväksytään palvelun käyttöönoton yhteydessä ja ne jäävät usein lukematta.

Bloggaajaa uhkaa potkut

Hietasen mukaan työtehtäviä koskevissa blogeissa pitää esiintyä omalla nimellään eikä työnantajan resursseja saa käyttää oma blogin kirjoittamiseen. Työajalla bloggaaminen on ollut parissa tapauksessa irtisanomisen syy.

Hoksasin vasta, kun Hietanen kertoi omakohtaisen esimerkin herjaussyytteistä, että hänhän oli se Lehtovaaran ravintolassa syönyt ja palvelusta julkisesti valittanut henkilö, josta kirjoitimme sosiaalisen median oppaassa matkailuyrityksille.