2 November 2008 0 Comments

Innovaatiot ja sähköinen liiketoiminta

Kävin tiistaina pitämässä luentoa Kuopiossa. Luennointi on välillä ihan mukavaa hommaa. Harmitti vain se, että toissavuotinen nelituntinen kaventui viime vuonna kolmeen tuntiin ja nyt samaiseen kolmeen tuntiin ympättiin vielä toinen aihe. Käytännössä innovaatioluento on siis muutamassa vuodessa lyhentynyt neljästä puoleentoista tuntiin.

Ei se mitään. Skippasin suosiolla puolet innovaatioasiasta pois ja säästin aikaa sähköiselle markkinoinnille. Miksihän ihmeessä luennon nimi piti olla sähköinen markkinointi, koska sähköinen liiketoiminta olisi minusta yleisempi ja paljon kuvaavampi termi? Sen, että liiketoiminta siirtyy verkkoon tai muuhun sähköiseen kanavaan, pitäisi olla strateginen päätös eikä koskettaa vain markkinointia.

Sähköinen markkinointi vaikuttaa terminä siltä, että markkinointiin otetaan vain yksi kanava lisää, mutta muutoin  se ei vaikuta liiketoimintamalliin. Näin ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole eikä ainakaan saisi olla. Jos kerran sähköisyys on strateginen päätös, pitäisihän sen ilman muuta vaikuttaa koko yrityksen toimintaan.

Ehkäpä siinä onkin syy sähköisen liiketoiminnan ontumiselle Suomessa. Jos täällä ei ymmärretä, että verkkoon siirtyminen on strateginen päätös, niin ei voi olettaa, että siitä saataisiin suurta hyötyä.

No, mutta takaisin siihen luentoon. Porukkaa saapui yllättävän paljon luennolle. Ehkä sellaiset yhdeksänkymmentä opiskelijaa. Voisi olettaa, että viidennelle luentokerralle massakurssilla ei enää tulisi juuri ketään paikalle. Toivottavasti opiskelijat kokivat innovaatiot ja sähköisen markkinoinnin – menköön nyt tällä luennon termillä – niin tärkeäksi, että halusivat kuulla niistä lisää.

Valitettavasti sähköinen liiketoiminta on lähes laiminlyöty tenttikirjassa. Ja vaikka Kotler siitä jotain kirjoittaisikin, olisi asia auttamattomasti vanhentunutta siinä vaiheessa, kun kirja tavoittaisi Kuopion yliopiston markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan perusteet -kurssin. Siksi suunnittelin luennon siltä osin ihan itse.

Alku meni rutiinilla, mutta silti ihan hyvin. Tuntui siltä, että opiskelijat olivat mukana paremmin kuin viime vuosina. SlideRocket toimi kohtuullisesti. Ehkä sivunvaihto oli vähän turhan hidasta. Mikki ei alkuun toiminut, mutta sain senkin kuntoon tauon aikana.

Innovaatio-osiosta tuntuu, että pää on ihan tyhjä. Siitä ei ole oikein mitään sanomista. Sen sijaan sähköisen liiketoiminnan osuus meni vähän heikosti. Jännä juttu, että vaikka tunnen alueen melkein paremmin kuin innovaatiot, ensimmäisellä luennointikerralla sanat menevät sekaisin ja ajatus tökkii.

Huomasin jossakin vaiheessa toistavani itseäni. Kai se on ihan ymmärrettävää, sillä esimerkiksi verkkokauppaa voisi tarkastella monesta markkinointimixin teemasta. Markkinointimix oli sovittu jo aiemmin kaikkien luentojen perusrungoksi ja se toimiikin minusta ihan hyvin. Tuleepahan ainakin yksi markkinoinnin peruskäsite tutuksi jo heti ensimmäisellä markkinoinnin kurssilla.

Luulisin, että heittelin ilmaan ihan kiinnostavia uusia sähköisen liiketoiminnan teemoja. Crowdsourcing, longtail ja monet muut kerroin lyhyesti, mutta yritin niissäkin kiinnittää opiskelijoiden huomion markkinointiin. Esimerkiksi crowdsourcinghan liittyy suoraan tuotteeseen ja tuotekehitykseen (markkinointimixin product) ja longtail jakeluun ja tuotteeseen (markkinointimixin place ja product). Kun selitin longtailia, oivalsin itsekin ensimmäistä kertaa oikein syvällisesti sen, miksi longtail on nimenomaan sähköisen liiketoiminnan myötä syntynyt käsite.

Longtail

Periaatteessa longtail-ilmiö on aina ollut olemassa. Isot bestsellerit missä tahansa tuoteryhmässä synnyttävät ison liikevoiton pienelläkin katteella, mutta yhtä suuri voitto saadaan yhtä pienikatteellisten tuotteiden myynnistä, jos niitä myydään kappaleittain enemmän.

Kuitenkin verkkokauppa on luonut harvinaisuuksillekin markkinat. Tieto harvinaisuuksista tavoittaa kuluttajat laajemmin, kun viesti leviää sähköisesti. Toisaalta ehkä yrittäjät eivät ole aiemmin olleet halukkaita ottamaan tuoteharvinaisuuksia myyntiin, koska a) niillä on pienet markkinat ja b) varastointikulut ovat suuret, jos hyllyssä on useita eri tuoteharvinaisuuksia.

Sama pätee palveluihin. Sähköisyys on luonut markkinat niillekin palveluille, joille on vähemmän asiakkaita. Siksi näitä harvemmin ostettaviakin palveluita kannattaa kehittää.

Monesti longtailia on selitetty Amazonin kirjamyynnin kautta. Jos Amazon myy yhtä kirjaa miljoona kappaletta 10 dollarin katteella, heidän tuottonsa on kymmenen miljoonaa. Toisaalta, jos yritys myy miljoonaa eri kirjaa kutakin yhden kappaleen, he päätyvät samaan tulokseen, jos kate on sama. Usein näitä kirjaharvinaisuuksia voidaan myydä isolla katteella, jolloin periaatteessa, mitä suurempi myytyjen tuotteiden, kuten kirjojen, variaatio, sitä suurempi liikevoitto saadaan.

Ehkä joku nyt ihmettelee, miksi bestsellerin kate olisi pienempi kuin niiden kirjojen, joita myydään vain vähän. Bestsellereitä on tietenkin tarjolla paljon enemmän – joka kirjakaupalla on satoja Da Vinci koodeja, mutta koko markkinoilla on ehkä vain yksi tai kaksi kappaletta jotakin harvinaisuutta. Ostaja, joka haluaa tällaisen tuoteharvinaisuuden, maksaa siitä takuulla enemmän kuin tuotteesta, jota joka kauppa on pullollaan. Katteen suuruus selittyy siis puhtaasti kilpailulla, kuten miss_rogue havainnollistaa.

Sosiaalinen media solmussa

Oli mukava huomata, että monilla oli omia sähköisen liiketoiminnan ja sosiaalisen median kokemuksia. Monet olivat ostaneet jotain verkkokaupasta, muutamilla oli oma blogi ja sitäkin useammat lukivat toisten blogeja. Olipa muutama tehnyt ostopäätöksiäkin sen perusteella, mitä tuotteista tai palveluista oli sanottu sosiaalisessa mediassa.

Harmitti tosi kovasti, kun en enää luennon loppuvaiheessa ollut terässä. Sosiaalista mediaa olisi varmasti pitänyt selittää paljon täsmällisemmin. Olisi pitänyt ensin kertoa, mitä se on ja sitten, mitä hyötyä siitä on yritykselle ja vasta kolmanneksi mennä siihen, miten yritys käytännössä valjastaa sosiaalisen median hyötykäyttöön. Nyt minulla karkasi vähän mopo käsistä.

Oletin tiedostamattani, että opiskelijat ovat tietoisia sosiaalisesta mediasta. Varmasti monet olivatkin, mutta yhtä monet eivät ehkä ymmärtäneet koko asiaa. Minulla oli tarkoitus edetä tuossa järjestyksessä, jonka äsken esitin. Siitä huolimatta hyppäsin suoraan sosiaalisen median hyötyihin. Kun hoksasin mokani, aloin äkkiä kuulostaa tosi idiootilta, kun selitin monisanaisesti sosiaalista mediaa. Opiskelijat varmaan saivat minusta tosi pösilön kuvan.

Siinä kun sitten vähän aikaa kiemurtelin sosiaalisen median solmussa, tulin siihen tulokseen, että on parempi lopettaa koko luento ennen kuin munaisin itseni täydellisesti. Pitää vaan toivoa, että edes joku kuulijoista hoksasi, että olen ihan aidosti kiinnostunut sähköisestä liiketoiminnasta.

Ontuva lopetus

Luennon tekniikkaan liittyen en ole vieläkään oppinut tekemään kunnollista lopetusta. Lopetus pitää tehdä suullisesti ennen kuin näyttää viimeisen kalvonsa, sillä yliopisto-opiskelijat alkavat tehdä heti lähtöä, kun saavat pienenkään indikaation siitä, että luento on loppumassa.

Toinen hölmöys, jonka tein, oli se, että en hoksannut kysyä erikseen, olisiko jolla kulla kysyttävää. Ei voi olettaa, että kysymyksiä esitettäisiin spontaanisti. Sehän olisi tietenkin ideaalitilanne, mutta niin epätodellinen, ettei niin varmasti koskaan tapahdu tai käy niin kuin Tanniselle muinoin. Kysyin Tannisen kurssilla aikoinaan jonkin kysymyksen, jonka olen jo aika päiviä sitten unohtanut. Tanninen ei osannut heti vastata ja se, jos mikä, jäi vaivaamaan häntä vuosikausiksi. Sitä voi opettaja häkeltyä, jos joku kysyy jotain.