Vuoden 2009 EBRF-konferenssin sisältö ei äkkiseltään vakuuta. Poissa ovat kansainväliset esiintyjät keynote-puhujia lukuun ottamatta, eikä kotimainenkaan kerma ole saapunut paikalle. Saavuin Jyväskylään ajoissa ja lounaalla lueskelin abstrakteja. Joukossa on vain muutamia mielenkiintoisia, jaa niistäkin pari yhtä aikaa eri paikoissa.
Ehkä heikompi taloustilanne tai sitten vain väsymys kotimaisiin konferensseihin kuihdutti tämänvuotisen EBRF:n. Hyvää tässä on se, että omakin esitys on raapaistu vasemmalla kädellä huterasti kasaan. Toiveissa on jopa se, että voin esiintyä huomenna suomeksi, koska ulkomaalaisia osallistujia on niin vähän. Joka kerta konferenssiin saapuessani mietin samaa asiaa. Englannin puhetaitoa pitäisi parantaa rutkasti, että näissä kinkereissä pärjäisi edes säälittävästi. Nykyisellä kielitaidollani jään seinäruusuksi joka käänteessä.
Uusi, globaali talous
Abstrakteista nousi esiin termi uusi talous, new economy. Monissa papereissa puhuttiin uudesta taloudesta, joka on globaali mutta liiketaloudellisesti saavutettavissa. Samaa puhuu ensimmäinen keynote-puhuja Benoit Montreuil Lavalin yliopistosta Kanadasta. Hän nostaa esiin tosiasian, että vaikka liiketalous on nykyisin globaali, todellinen ostovoima on silti vain harvojen käsissä.
Ehkä siksi Montreuil painottaa, että vaikka ajattelun pitäisi olla globaalia, toimintaa on myös alueellisella ja paikallisella tasolla. Tullit ja muut talouoden esteet pakottavat yritykset toimimaan pienemmillä maantieteellisillä alueilla, vaikka tahtoa globaaleille markkinoille löytyisi. Paikallisuus on esimerkiksi otettava huomioon tuotteiden modifioinnissa, eettisissä valinnoissa ja ympäristökysymyksissä.
Montreuil määrittelee globaaliudenkin useammille tasoille. On paikallista, alueellista, kansallista ja kansainvälistä liiketoimintaa, joka yhteensä muodostaa globaalin talouden. Näin se varmasti on, mutta mitä uutta sanoissa piilee?
Digitaalisuus uudessa taloudessa
Globaalius on vain yksi uuden talouden ulottuvuus. Seuraavaksi Montreuil pohtii sähköistä liiketoimintaa. Jos osaisin puhua englantia kuin Runeberg ruotsia, selostaisin samat asiat Second Lifesta kuin tämä maksettu puhuja Kanadan maalta muttta melko paljon paremmin. Puheessa vilisee virtuaalisia yhteisöjä, etäläsnäoloa, nettiä, mobiiliteknologiaa ja avointa lähdekoodia. Lienevätköhän uusia asioita jollekin läsnäolijoista?
Yksi hyvä huomio Montreuilin vilkkaassa puheessa on. Kaikilla ei ole yhtäläistä pääsyä käsiksi näihin sähköisen liiketoiminnan mahdollisuuksiin. Jos unohdamme kehityksessä hieman perässä olevat maat, emme voi toimia globaalisti pelkillä sähköisen liiketoiminnan välineillä.
Yhteistyötä kilpailijoiden kanssa
Coopetitive on termi, joka ei oikein käänny suomeksi. Se tarkoittaa Montreuilin mukaan yhteistyötä kilpailijoiden kanssa, jotta voidaan vastata asiakkaiden entistä tiukempiin vaatimuksiin ja odotuksiin. Yhteistyö on tehokasta vain silloin, kun sidosryhmien odotukset ja vaatimukset tunnetaan erittäin hyvin. Sama koskee myös kilpailijoita.
Hassua, että olen unohtanut coopetitive-termin kokonaan. Se oli tuoreessa muistissa vielä teknologiajohtamisen kesäkoulun jälkeen elokuussa 2007. Silloin muistin vielä, mitä ambidexterity tai jotain sinne päin tarkoittaa, mutta nyt sekin on unohtunut. Kotitöitä on siis luvassa.
Visio ohjaa toimintaa
Uuden talouden neljäs ulottuvuus on talouden jatkuva muutos. Epävarmuus, riskit, kiihtyvä tahti ja ennustamisen mahdottomuus muuttavat liiketoiminnan aikajännettä. Yritykset toimivat nopeasti ja katselevat lähitulevaisuuteen, koska pidemmälle vieviin ennustuksiin ei uskalleta luottaa.
Silti Montreuil kehottaa nojaamaan pysyvämpiin arvoihin kaikessa liiketoiminnassa. Se ei tarkoita, ettei yritys olisi ketterä ja mukautuva, vaan sitä, että yrityksellä pitäisi olla toimintaa ohjaava visio.
Montreuil näkee, että yritysten pitäisi luoda itselleen liiketoimintamalli, joka perustuu yhteistyöhön ja mukautumiseen tuleviin haasteisiin niin, että visio kuitenkin ohjaa kaikkea toimintaa. Uusi talous ei ehkä sittenkään ole mitään erityisen uutta ja mullistavaa.