Posted on

Blogit ja opet

On turha kirjoittaa vinkkejä bloggaamiseen, koska netti on sellaisia jo nyt pullollaan. Tiivistetysti bloggaamisen peruskivi on muurattu seuraaviin teeseihin:

  1. Mieti, kenelle kirjoitat ja mitä.
  2. Kirjoita säännöllisesti. Lyhyempikin viesti riittää.
  3. Lue ja kommentoi toisten blogeja.
  4. Listaa blogisi esimerkiksi Blogilistalle.
  5. Linkity muihin sivuihin linkeillä.
  6. Käytä otsikkomuotoiluja ja avainsanoja.

Blogin perustaminen

Ehkä tuorein kotimainen artikkeli blogin perustamisesta löytyy Vempaimia.net-sivustolta. Siellä Mika Latvala vertailee kattavasti ilmaispalveluja ja ilmaisia mutta maksullisen webhotellin vaativia palveluita.

Melko kattava ohjekirjasto löytyy myös Rauli Haverisen ylläpitämältä Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen sivulta.

Ilmaiset blogipalvelut

Ilmaisia blogipalveluita ovat esimerkiksi
Vuodatus.net
Blogit.fi
Blogimaa.com
Blogeja.com.

Osa näistä palveluista perustuu maailmalla suosittuun WordrPess.com-blogipalveluun, jonne voi myös suoraan perustaa oman bloginsa. WordPress.com-blogin perustamiseen saa ohjeita Verkko-opas.fi-sivustolta.

Helposti alkuun

Ilmaiset blogipalvelut ovat hyvä tapa kokeilla bloggaamista. Ilmaispalvelun käyttäminen on helppoa ja usein termit on jo valmiiksi käännetty suomen kielelle. Samalla voi testata, innostuuko sittenkään bloggaamisesta, sillä siihen voi kulua yllättävän paljon aikaa.

Osa bloggaajista kokee, että ilmaispalvelujen yleinen osoiterakenne www.omablogini.palveluntarjoaja.net johtaa lukijat harhaan ja on hankala muistaa. Aina kun jotain tarjotaan ilmaiseksi, on säästetty jostakin. Ilmaisblogien kohdalla säästöä on haettu karsimalla blogien muokkausmahdollisuuksia. Esimerkiksi Googlen Blogger-palvelussa, jossa yksittäisten sivujen osoiterakenne on yleensä bloginnimi.blogspot.com, kaikki blogit näyttävät enemmän ja vähemmän samanlaisilta.

Ulkoasun muokkaus

Kuitenkin myös ilmaisblogeja voi muokata jonkin verran. Esimerkiksi juuri Bloggeriin on saatavilla ilmaisia teemoja, joita vaihtamalla ulkoasua voi muokata. Ohjeita ja linkkivinkkejä löytyy esimerkiksi Rahasta-blogista.

WordPress.comin teemavalikoima on aivan omaa luokkaansa. Netistä löytyy lukuisia ilmaisia teemoja ja yksityiskohtaisia maksullisia teemoja, ja todellinen taituri voi tehdä sellaisen myös itse.

Voit tehdä blogistasi persoonallisen ulkoasultaan, kun lisäät siihen kuvia tai videota tai esimerkiksi pieniä vimpaimia, widgettejä. Luettelon vimpaimista suomenkielellä löydät Vinkkiverkosta ja muita vinkkejä WordPress-blogiin esimerkiksi blogiohjeista.

Blogikohtaiset ohjeet löytyvät yleensä kunkin blogin ohjausnäkymästä.

Kirjoittaminen on haasteellista

Blogikirjoittaminen on hauskaa mutta haastavaa. Yleisösi voi olla koko suomenkielinen maailma, ja blogiteksteistä jää muistijälki jälkipolville, vaikka poistaisit blogisi myöhemmin. Siksi kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa, kenelle tekstinsä suuntaa ja millaisen kuvan tekstisi antaa sinusta.

Kaikkea ei kannata laittaa samaan blogiin. Lukijankin kannalta voi olla hyvä ajatus jakaa tekstit ammatilliseen blogiin ja henkilökohtaiseen blogiin.

Hpguru.net opastaa sinut kirjoittamisen alkuun ja Blogikirjoittamisen muoto-oppaasta löydät hyviä vinkkejä tekstin muotoiluun. Ei varmaankaan tarvitse erikseen muistuttaa, mutta joskus on syytä kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen.

Ajatuksia blogikirjoittamisen ihanuudesta ja kurjuudesta löytyy myös Love-hankkeen blogista

Mikroblogit

Twitter on ylivoimaisesti suosituin mikroblogi. Yleensä mikroblogiviestin tai viserryksen, kuten Twitterissä sanotaan, maksimimitta on 140 merkkiä, mutta Adocussa joudut viestittämään vain yhdellä sanalla!

Tuija Aalto on kirjoittanut Tuhat sanaa -blogiinsa lyhyen oppimäärän Twitteristä.

Mikroblogeissa on aiemmin lähetetty tilapäivityksiä Facebook-tyyliin “Täällä ollaan VESO-päivässä Pieksämäellä”, mutta nykyisin mikrobloggaus on saanut yhä enemmän ammatillisia piirteitä.

Erityisen ammatillinen ja kotimainen palvelu on Qaiku, jossa keskustelu pyörii usein sosiaalisen median ja teknologian ympärillä. Tosin Qaiku on paljon muutakin kuin mikroblogi.

Opetusalaa läheltä liippaavia Twitterin käyttäjiä ovat OpetusTV, opetusministeri Hanna Virkkunen, Turun Iltalukio ja monia muita löytyy esimerkiksi Oskari Uotisen kokoamalta Koulut-listalta.

Twitterin hyödyntäminen opetuksessa on vielä alkuvaiheessa. Englanninkielinen ReadWriteWeb raportoi yhden opettajan käyttökokemuksista.

Jos haluat löytää mikroblogivietejä tietystä teemasta, voit hakea niitä ruotsalaisen Twingly-palvelun avulla.

Mietintämyssyyn

Kuinka blogeja voi käyttää opetuksessa? Lue myös Jere Majavan teksti blogien hyödyntämisestä vuodelta 2006. Onko mikään muuttunut?

Voiko kurssiblogi tai luokan blogi olla julkinen? Aihetta käsittelee esimerkiksi Mikko Ilola TKY:n sihteeristöblogissa.

Opettajablogeja

Blogger/Blogspot -blogit
ReksiVerkonPauloissa
Hellström: pedagogiikkaa ja koulupolitiikkaa II
Jarin blogi
Hikotusta… …sivumerkkejä

Sosiaalinen media oppimisen tukena -yhteisön blogit
Blogilistan opetus-blogit

Kurssi- ja projektiblogeja

Opetus, ohjaus, oppiminen
DevelOpe
eAineistot oppimisen resurssi
Love-hanke

Koulujen blogeja ja verkkolehtiä

Laitilan lukion lehti
Rahulan koulun blogi
Punkalaitumen koulun blogi

Yhteisbloggaminen
Suometar-blogissa käännetään Suomettaren artikkeleita nykysuomelle.
Kirjoittajatreffit – asiapitoinen yhteisblogi kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta

Posted on

Tuoreus kohtaa valmisruuan

Atrian T&K-johtaja Marianne Nordblum kertoo täysin erilaisen tuotteistamisprosessin kuin äskeinen Pirjo Suhosen esitys. Atria Freshin kehityksessä asiakkaan toiveet otettiin erityisellä tavalla huomioon.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena oli parantaa valmisruuan imagoa, kasvattaa valmisruuan myyntiä ja mm. tavoittaa uusia kuluttajakohderyhmiä. Atria valitsi kohderyhmäksi 25-45 -vuotiaat naiset, jotka ovat moderneja ja muodikkaita, aktiivisia ja energisia, huumorintajuisia, sympaattisia, itsevarmoja ja määrätietoisia. Toisaalta kohderyhmä on erittäin kriittinen ruuan suhteen.

Atria lähti pohtimaan, mitä tuoreus tarkoittaa. Terveys oli tutkimusten mukaan tärkeä, mutta myös raikkaat värit ja suutuntuma viestivät tutkimusten mukaan tuoreudesta. Asiakastutkimukseen uhrattiin aikaa ja resursseja, ja taustalla tehtiin myös tutkimusta visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Suomalaisuutta koitettiin nimivalinnassa suosia, mutta silti kuluttajat tarttuivat Atria Fresh -merkkiin.

Tarkkana pakkauksen kanssa

Kuluttajat ovat mieltyneet siihen, että ruoka näkyy pakkauksen läpi. Toisaalta yhä enemmän kiinnitetään huomiota kierrätykseen. Atrian uudet Fresh-mikroateriat päätettiin pakata kierrätettäviin pakkauksiin.

Tuoreus toi paineita lyhentää myös tuotanto- ja jakeluketjua. Siksi Atria kehitti tilauksiin perustuvan tuotatontoprosessin, jossa tuote valmistetaan ja pakataan vasta tilauspäivänä. Atria halusi toimia valtakunnallisesti, mikä erotti heidät tuorevalmisruokien kilpailijoista.

Puumanainen viestinviejänä

Televisiomainoksissa nainen ja häntä selvästi nuorempi mies aloittavat suhteen, mikä herätti melkoisen metelin verkkokeskusteluissa. Mainosta sanottiin moraalittomaksi ja seksistiseksi. Sosiaalisessa mediassa pauhu aiheutti sen, että Atria Freshin viesti kulki jopa Ranskaan asti, josta otettiin yhteyttä, saisiko mainoksen näkyviin myös sinne.

Puumanaisen voimin Atria Fresh tunnetaan hyvin. Kohderyhmästä 90 prosenttia on tietoinen tuotteista ja neljäsosa on myös kokeillut tuotteita. Tutkimusten mukaan yritys onnistui tuottamaan kuvan entistä tuoreemmasta valmisruuasta.

Itse en ollisi edes muistanut, että puumanainenkohu olisi mitenkään liittynyt valmisruokaan. Kuulun kohderyhmään ainakin ikäni puolesta, ja tunnen sekä puumanaisen että Atria Freshin. Jossakin on siis selvästi onnistuttu, koska en suinkaan kuulu tässä asiassa vähemmistöön.

Posted on

Posket innosta hehkuen designia

IVANAhelsinki on muotiteollisuuden vastarannankiiski. Tuottaja Pirjo Suhonen kertoo, että yrityksessä ei uskota kansainvälisten trenditoimistojen sanoihin, ja Paola Suhonen saattaa suunnitella asuihin juuri sellaisen hihan, jota Pirjo-sisko pyytää välttämään, koska tuote ei myy.

IVANAhelsinki ei uudelleen suunnittele, vaan kulkee omaa tietään. IVANAhelsinki on juuri sitä, mitä Timo Sallin keksimä fennofolk-tyyli tarkoittaa. Kliiniseen pohjaan lisätään täysin yllättävä elementti kiinnittämään huomiota.

Pirjo Suhonen kertoo yrityksen noudattavan slowfoodistä tuttua slow fassion -toimintatapaa. Perinteiset muotiyritykset työntävät kauopoihin vähintään joka toinen viikko uuden malliston. Kertakäyttöisyys ei kuitenkaan sovi IVANAhelsingille.

Suunnittelija lähtee liikkeelle omasta tulkinnastaan ja kokemuksestaan. Omakohtainen kokemus siirtyy malliksi ja kuosiksi, joka siirtyy aikanaan vaatteen muodossa jopa äidiltä tyttärelle.

Luovuus läsnä kaikessa

Luovan tuotteen markkinointi ja myynti vaatii luovuutta. Erilaista viestiä ei voi viedä eteenpäin perinteisin keinoin. IVANAhelsinki oon tuottanut viime vuosina mallistostaan markkinointivideon. Lyhytelokuvan tarkoitus on herättää mielenkiinto tutustua mallistoon paremmin.

Työhön liittyy myös yhdessä tekeminen. Videon säveltäjä vie IVANAhelsingin viestiä eteenpäin omassa viiteryhmässään, ja tästä nousee Suhosen mukaan yhteisöllinen puskaradioviestintä, jota voi ostaa rahalla. Näin tuotteista tulee merkityksellisiä – tiettyjen tarinoiden osia.

Suhosen mukaan tämä liittyy heimokulttuureihin. Samanhenkisten löytäminen on haaste, mutta jos heimo löytyy, viesti soljuu ihmiseltä toiselle.

Pirjo Suhonen tietää, että kukaan ei osta IVANAhelsinkiä kylmää vastaan vaan itsensä hemmmotteluksi. Siksi kilpailijatkin voivat löytyä muualta kuin vaateteollisuudesta. Hemmottelukilpailijat voivat olla musiikkia, kauneutta tai kulttuuria. INANAhelsinki ei kilpaile vain vaatealan yritysten kanssa, vaan myös kilpailijoiden määrittelyssä pitää olla luova.

Markkinointiviestinnässä pitää olla Suhosen mukaan into viedä samaa viestiä kuin tuote viestii. TImanttituotetta ei löydetä, jos viesti viedään tylsästi. Suhosen sanat ovat pisto sydämeen. Jos uskon itse olevani ihan kelpo markkinoinnin ja sosiaalisen median osaaja, viestintäkeinojen pitää tukea tätä mielikuvaa. Minä nuhruinen maalaistyttö jakkupukujen ja Cucci-laukkujen joukossa jään auttamatta muiden varjoon.

Villistä ideasta liiketoimintaa

IVANAhelsinki teki yhteistyötä suomalaisen valokuvataiteilija Elina Brotheruksen kanssa uuden malliston kuvituksesta. Brotherus oli itse kuviensa mallina ja ikuisti itsensä perinteisessä suomalaisessa maisemassa. Kuvat päätyivät Japaniin museoon ja yhteistyö poiki mm. japanilaisten teepurkkien suunnittelutehtävän.

Toinen markkinointikeino oli antaa kymmenen mekkoa kymmenen naisen käytettäväksi. Naisten piti antaa mekko eteenpäin ja ottaa kuva ystävästään se päällä. Tempaus pääsi lopulta Elleen eli yritys sai ilmaista mainostilaa kansainvälisessä mediassa.

Suhonen kannustaa tarttumaan hetkeen. Villi idea voi kääntyä tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä pian suunnittelija voi huomata olevansa myös makrkinoija, kirjanpitäjä ja varastonsiivooja. Työtaakka kevenee ja kukin pääsee tekemään sitä, mitä parhaiten osaa, jos tekijöitä on useita. Ei haittaa, jos kaikki ei toimi, sillä kokemuksesta oppii.

Yrittäjän pitää uskaltaa kysyä itseltään vaikeita kysymyksiä esimerkiksi kansainvälistymisestä. Liian kauaa ei kannata jahkailla. Voihan olla, että kansainvälistyminen esimerkiksi ei ole omalle toiminnalle luontaista.

Suhosen mukaan olisi myös hyvä, jos uudella yrittäjällä olisi joku, jolta kysyä. Eihän neuvoa tarvi kuunnella, jos se ei tunnu hyvältä!

Pirjo Suhosen esitys oli loistava. Ääni, liikkuva kuva, upeat maisemakuvat ja jäntevä ilmaisu tekivät esityksestä yhtenäisen. Suhonen hehkui aitoa innostusta IVANAhelsingistä. Oli erittäin piristävää ja innostavaa kuulla nuoren yrittäjän palavalla innolla kerrottua tarinaa. Täysi kymppi Tekesille tämän esittäjän kutsumisesta.

Posted on

Joulutarinaa Tekes-seminaarin alkuun

Tekesin vapaa-ajan ohjelman vuosiseminaari alkaa jouluisesti. Toimitusjohtaja Ilkka Länkinen ProSanta Oy:stä uskoo joulupukkiin, ja on ollut sitä itsekin – auktorisoituna. Tähän mennessä auktorisoituja joulupukkeja on kuutisenkymmentä ja jouluisia tarinoita kerrotaan 14 kielellä. Länkinen osti vaimonsa kanssa SantaPark Oy:n 2009.

Toiminta jakaantuu kolmeen kohteeseen. Joulukassa, joulun satumaassa, asiakkaat ovat osa jouluista näytelmää, jossa juonta kuljettavat kippuranokkaiset tontut. Joulupukin kesämökkiin pääsee tutustumaan jo lyhyen laivavisiitin aikana Espoossa. Tuttuun Santaparkiin on tehty ympärivuotinen jää- ja lumimaailma, jossa esitetään matkatarinaa Lapista.

Länkinen kehuu kotimaista tarinatietopankkia, josta voi ammentaa matkailutuotteita. Pikkuisen esitys sortuu liioitteluun, mutta ajatus on varmaan ihan hyvä. Yksilölllisyyttä ja tarinallisuutta kaipaavat ihmiset ttulevat näkemään ja kokemaan matkallaan jotain sellaista, jota ei kotimaasta saa.

Sinänsä yksilöllisyys ja tarinat ovat mielenkiintoisia teemoja myös oman tutkimukseni kannalta. Yhteisöllisessä mediassa tarinat vievät viestiä eteenpäin, olipa se yrittäjän sanomaa tai aiheestaan innostuneen asiakkaan.

Henkilökuntapula uhkaa

ProSantan tulevaisuuden näkymät ovat toimitusjohtaja Länkisen mukaan hyvät. Paineita tuleekin lähinnä siitä, miten asiakasvirta saadaan palveltua, kun osaavia ja kielitaitoisia työntekijöitä ei välttämättä ole saatavilla.

Länkinen tuntuu uskovan lujasti koulutukseen. Joulupukeilta ja tontuilta on löydyttävä matkailuosaamista, ja siksi kuka tahansa ei kelpaa tonttuilemaan.

Lisäapua kaivataan myös kansainvälistymiseen, sillä tavoitteena on viedä suomalaista joulupukkia entistä enemmän kansainväliselle kentälle.

Yleisöstä joku kysyy yrityksen hiilijalanjälkeä. Länkinen ei ehdi vastata, kun yleisöstä joku jo huutelee kysymystään uudelleen. Hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään joulupukin franchising-toiminnalla ja perustamalla ulkomaille joulupukin etäkonttoreita.

Sama kyselijä kritisoi, mitä aitoa elämystä Santapark tarjoaa. Kyselijän nimi menee ohi, mutta mies käyttäytyy aivan liian aggressiivisesti tällaiseen tilaisuuteen. Joku toinenkin matkailuyrittäjä tarttuu aitousasiaan. Hänen pyörittämässään villin lännen ohjelmapalveluyrityksessä on kuulema aidot revolveritkin. Saakohan asiakas siellä aidon luodinreiän hattuunsa, jos nousee hevosen selkään?

Seminaari saa mielenkiintoisia piirteitä, kun kiistellään, mikä elämys on aito ja mikä epäaito. Voiko mikään järjestetty ohjelmapalvelu tarjota aitoa elämystä? Toisaalta voiko kenenkään kokemuksen aitoutta kiistää?

Vaikka esityksessä on rutkasti elävöittämistä, Santaparkin tulevaisuus tuntuu olevan toimivissa käsissä. Haasteet on tunnistettu ja niihin ollaan tarttumassa osaamisen kautta.

Posted on

Muotoseikkoja

Katselen tässä sunnuntain hienoa ulkoilusäätä vain ikkunasta. Ulos ei ole asiaa, kun to do -listalla on vielä tälle viikonlopulle monta hommaa. Kirjoittelen mm. konferenssipaperia CIRCLEen. Edelleen jaksaa ihmetyttää, miksi jokaiseen konferenssiin ja journaliin pitää olla erilaiset lähdemerkinnät. Paperin kirjoituksesta menee iso osa siihen, kun syynäilee ja korjailee pisteitä pilkuiksi ja poistaa välillä jompaa kumpaa, kunnes huomaa, että pitikin käyttää kursiivia ja vain yhtä isoa kirjainta.

Onneksi nykyään alkaa olla valmiita ohjelmia, kuten RefWorks, jotka tekevät lähdeluettelot automaattisesti. Tosin niissä on se vika, että ohjelmat eivät toimi yhteen. Aina jokin artikkeli onkin tallennettu toiseen ohjelmaan kuin muut tai sitten samaan ohjelmaan eri tunnuksen alle. Onneksi löysin ihan mukavan simppelin ohjesivuston Harvard-tyylin viite- ja lähdemerkinnöistä.

Tämäkö se on sitä tutkijan työtä, jota vielä eilen niin kovasti kaipasin? Toisaalta olisihan se ihan kiva lähteä huhtikuussa Portugaliin… Ehkä sittenkin kannattaa uhrata yksi sunnuntai.

Posted on

Väitöstutkimuksen aineisto naftaliinista

Kaivoin viime viikonloppuna vanhan tutkimusaineistoni tietokoneen uumenista päivänvaloon. Ajatus väitöskirjasta oli jo ummehtunut, mutta puhalsin pölyt viimeisistä eli vuoden vanhoista muistiinpanoistani. Ehkä väitöskirjan vuoro on nyt uudessa uljaassa Itä-Suomen yliopistossa.

Ongelmana on nyt tietenkin se, että minun pitää päivittää rankalla kädellä teoreettista osiota. Vaikka tiedostoa on muokattu viimeksi helmikuussa 2009, en ole kirjoittanut siihen oikeastaan mitään uutta kesän 2008 jälkeen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Yliopistojen asema on muuttunut radikaalisti, keskustelu tutkimustulosten kaupallistamisesta on kiihtynyt ja toisaalta myös co-creation keskustelu on noussut markkinointikirjallisuudessa.

Co-creation innoittajana

Omassa aineistossani ei ole kyse täsmällisesti co-creationista, mutta tutkimuksesta löytyy sen piirteitä. Yliopiston tutkijat ovat ottaneet kaupallistamiskeskusteluun mukaan myös yritykset, joilla on mahdollisuus muokata tutkimustuloksista vaihdettavia tuotteita ja palveluita. Ovathan nämä yritysedustajatkin eräällä tavalla yliopiston asiakkaita.

Ajatus co-creationista on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että yritän nyt innostua väikkäristä uudelleen sen kautta. Toivottavasti työkiireet eivät taas syö aikaa omalta tutkimukselta. Kapinoin edelleen sitä vastaan, että tutkimushankkeen projektipäällikkö olisi vain hallinnollinen jyrä, jonka pitää antaa tutkijoiden tehdä tutkimusta, ja itse keskittyä pelkkään paperinpyöritykseen. Minäkin haluan tutkia!