Googlen esikatselu vaikuttaa sivustosuunnitteluun ja analytiikkaan

Googlen Instant Preview on jäänyt minulta huomaamatta. Havahduin uuteen ominaisuuteen vasta nyt. Hakutulosten viereen on ilmestynyt pieni suurennuslasi, josta näkee esikatselukuvan hakutuloksesta. Esikatselun päälle tulee usein pieni tekstilaatikko, jossa näkyy tekstiote käyttämistäsi hakusanoista.
Google Instant Preview (FindYourSearch)photo © 2010 SEO | more info (via: Wylio)

Pitihän sitä kokeilla eli googlasin itseni. Sain näkyviin, ihan niin kuin pitikin, oman blogini pienoiskoossa. Tekstilaatikkoa sen sijaan ei näkynyt ja arvelin sen jo Tuloksen blogikommentissani johtuvan siitä, etten ole blogitekstissäni käyttänyt itsestäni kolmatta persoonaa. Olisihan se hullua kirjoittaa, että Outi-Maaria Palo-oja varmistaa esikatseluun tekstilaatikon ja kirjoittaa jatkossa kolmannessa persoonassa. Jos arveluni pitää paikkansa, tämän blogipostin yhteydessä pitäisi nyt näkyä pieni tekstilaatikkokin, jos hakusanana on käyttänyt nimeäni.

Ilmeisesti tekstilaatikon teksti poimitaan nimenomaan tekstistä eikä esimerkiksi otsikosta. Siihen en vielä löytänyt täyttä varmuutta, mutta ainakin tähänastiset empiiriset kokeeni niin osoittavat.

Pienellä viilauksella esikatselu kuntoon
Ivan Raszl antaa ensimmäisten joukossa vihjeitä, kuinka voi varmistaa, että oma sivu näyttäytyy Googlen esikatselussa oikein. Raszlin ohjeet ovat varsin yksinkertaiset. Koska esikatselu on pieni, kannattaa varmistaa, että yrityksen nimi tai logo ovat näkyvällä paikalla ja kooltaan riittävän suuria. Myös Googlen käyttämä valkoinen tausta täytyy huomioida.

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston sivut näkyvät oudosti esikatselussa (kuva yllä).Valkoista taustaa vasten pastellisävyt eivät erotu, ja keskellä sivua näkyy jokin outo laatikko. Logo on  pienellä tihrulla oudon laatikon takana. Parhaiten huomio kiinnittyy alumnitoiminnan linkkiin eli niihin, jotka ovat jo opintonsa suorittaneet ja lähteneet yliopistosta. Myös Saima-lehti näkyy esikatselussa muita selvemmin. Samanlaisia testejä on tehnyt myös Ukko.

Lienee turha sanoa, että sivuston asetteluun kannattaa panostaa. Jos kävijät halutaan ohjata tietylle ländäyssivulle, sen pitää olla paitsi sisällöltään kiinnostava, myös edustavan näköinen. Pieni kuva huonolla resoluutiolla ei ehkä ole juuri sellainen kuin sen haluaisit olevan, mutta David Gewirtz selvitti kaikkien huolestuneiden puolesta, että esikatselukuvakin sentään on sinun, ei Googlen.

Esikatselu ja analytiikka

Käyttäjät ovat raportoineet esikatselun aiheuttamasta ongelmasta Google Analyticsiin. Esikatselu kirjautuu käynniksi sivulla, joten jos kävijä ei tulekaan sivustolle, bounce rate kasvaa kohtuuttomasti. Yksi esikatselun tavoitteista on johdattaa kävijä sellaiselle sivulle, jolle hän todella haluaa. Tällainen kävijä todennäköisesti viipyy sivustolla pidempään eikä siksi kasvata bounce-arvoa. Toimiiko esikatselu sivuston tekijän kannalta sittenkään suunnitellusti?

Kyseessä saattaa olla Googlen moka, joka on jo korjattu tai korjataan pian. Tai sitten analytiikan käyttäjät ovat väärässä. Ainakin Ruud Hein vakuuttaa, etteivät pelkät esikatselukäynnit kirjaudu sivuston analytiikkaan.

Joka tapauksessa nykyiset analytiikkaohjelmat eivät osaa kertoa, tuleeko kävijä sivulle hakutuloksen linkkiä klikkaamalla vai esikatselukuvaa klikkaamalla. Täyttä varmuutta ei siis ole, kannattaako näyttävään esikatselukuvaan panostaa.

Sosiaalisen median taustavaikuttajat

Sosiaalinen media personoituu Suomessa muutamaan henkilöön, ja Tuija Aalto on varmasti yksi heistä. Aalto on osaltaan vaikuttamassa suomalaisten median käyttöön ja kokemukseen, sillä YLEsä hänellä on valtaisa vastuu suunnan näyttämisestä.

DCL:ssä Aalto puhuu nettinäkyvyyden rakentamisesta. Enpä ole ajatellutkaan, että aktiivinen verkkoläsnäolon rakentaminen tavoittelee myös umpimähkäisyyden vähentämistä eli eräänlaista turhien ja ei arvokkaiden ideoiden karsintaa. Jos verkossa on viestinyt kattavasti omista kiinnostuksen kohteistaan, ehkä työyhteisö ei lähesty niin innokkaasti sellaisella, joka ei omaan kiinnostuksen alueeseen kuulu. Huh, olisipa siunaus. Vielä kun keksisi, miten se oma työyhteisö saataisiin tutustumaan minuun siellä verkossa.

Somen taustavaikuttajat

Aalto kyselee yleisöltä, missä vaiheessa heidän oma verkkovuorovaikutuksensa tai verkkoläsnäolonsa on. Yleisöstäkin  joku etsii innokkaasti verkkominäänsä, toinen on sen vakiinnuttanut ja kolmas on jo vetäytymässä, mutta mihin laitetaan ne, jotka eivät kokeile, käytä eivätkä siksi luovukaan?

Omasta lähipiiristäni löytyy esimerkkejä osaajista, jotka havahtuvat ensimmäisten joukossa uusiin palveluihin, etsiytyvät yhteisöihin, joissa näitä palveluja muokataan omiin intresseihin paremmin sopiviksi, suomeksi siis “koodarikööreihin”, mutta kuitenkaan näitä teknisiä wizardeja ei kuitenkaan nähdä massafoorumeilla. Ovatko nämä joitakin välttämättömiä taustavaikuttajia, jotka rakentavat sosiaalisen median pilvenpiirtäjän, mutta eivät asu siellä?

Tällaisia henkilöitä ei voi sanoa välttämättä totaalikieltäytyjiksi, koska yleensä juuri he löytävät nousevista some-trendeistä helmet. Monesti he ovat jopa paremmin kartalla kuin me muut, jotka kulutamme palveluita.

Suomalaisessa sosiaalisen median keskustelussa tällaiset taustavaikuttajat jäävät paitsioon. Sosiaalisen median niin sanotut asiantuntijat ovat paremminkin Facebookin heavy-usereita kuin niitä, jotka näkevät palvelun taakse tai jotka osaavat ratkaista palveluiden välisiä teknisiä ongelmia.

Ilmoittaudun heti seminaariin, jossa joku tällainen tyyppi on äänessä ja estradilla!

Onko innovointi jokamiehenoikeus vai peräti velvollisuus?

Professori Liisa Välikangas piti mielenkiintoisen luennon innovatiivisuuden johtamisesta DCL-konferenssissa. Välikangas nosti esiin innovaatiodemokratian. Onko innovointi sittenkään demokraattinen oikeus?

Jäin pohtimaan, onko meidän pakko nykyisin innovoida tai ainakin tuottaa ideoita, jotta pärjäämme työelämässä?Ainakin yrityselämässä henkilökunta on pikkuhiljaa jakaantunut kahteen kastiin: suorittavaan ja kehittävään. Kehittäviä palkitaan ansioilla, jotka julkaistaan säännöllisesti Hesarissa, mutta suorittavat puurtavat hiljaa taustalla.

Toisaalta tunnen myös innovatiivisia ihmisiä, joiden ääni ei pääse kuuluville, koska organisaatio ei tartu niihin. Onko silloin kyse enää innovaatiodemokratiasta vai peräti innovaatiotyranniasta?

Yliopistosaurus rex

Yksi esimerkki, jossa ideat ja innovaatiot painetaan usein “villaisella”, on yliopisto. Valitettavasti yliopisto on juuri se organisaatio, jolta yleisesti odotetaan innovaatioita. Jonkinlaista kehotusta innovaatiotoimintaan on tarjoiltu myös yliopistolaissa. Enää ei riitä, että tutkija kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita, vaan hänen pitää myös tuottaa jotain konkreettisempaa hyötyä ympäröivälle yhteiskunnalleen.

Tai ei pitäisi riittää, mutta silti riittää. Kun yliopistolle ei ole annettu resursseja kolmannen tehtävän toteuttamiseen, eikä mittareita toteutuksen seuraamiseen, miten kukaan yliopiston oma innovaattori hyötyisi innovaatioistaan? Jos innovoinnista ei tarjota mielekkäitä kannustimia, ei kenenkään kannata panostaa muuhun kuin tutkimukseen ja opetukseen.

Suomi kuitenkin kaipaa kipeästi juuri näitä korkean koulutuksen saaneita ihmisiä innovoimaan. Milloin innovaatiodemokratiaa rohjetaan toteuttaa muutenkin kuin lainsäädännön keinoin?