Outi-Maaria Palo-oja

Kaiken tiedon valtias

02.03.2010

Hienon näköistä, kun Google Earthin perustaja itse pyörittelee maailmaa hyppysissään, ja näyttää, kuinka pieni pallo oikeastaan on. Matka eteni nopeasti olympialaisten maisemista Tokion kautta takaisin Saksaan CeBIT-näyttämölle.

Michael Jones kertoo, että Googlen missio on tuoda maailman informaatio kaikkien ulottuville. Tähän informaatioon kuuluu myös kokemuksellinen tieto, vaikka se ei vielä Googlen osaamisen terävintä kärkeä olekaan. Jonesin luvut Googlen käytöstä vetävät hiljaiseksi. Onkohan meistä tulossa kovaa vauhtia Google-riippuvaisia?

Michael Jones vannoo innovaatioiden ja innovatiivisuuden nimiin. Informaatio ei yksin riitä, vaikka sitä olisi mielin määrin tarjolla. Pitää ymmärtää tiedon merkitys, yhdistellä ja tuottaa uutta osaamista. Yksi keino auttaa ymmärtämään yleistä informaatiota on tehdä siitä visuaalista tai omakohtaista. Googlella riittää visualisointikeinoja. On Suomessa puhututtanut streetview, energiankulutusmittareita ja vaikka mitä.

Michael Jonesin esimerkit näyttävät konkreettisesti, miten maailma on muuttunut kymmenessä vuodessa. Informaation määrä on moninkertaistunut ja monipuolistunut. Jones muistuttaa, että emme voi tietää, miten maailma muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin mahdollisuudet näyttävät tällä hetkellä lähes rajattomilta. Ihmisistä on tullut tiedonnälkäisiä, mutta toisaalta Jones vakuuttaa, että mitä enemmän tietoa, sitä enemmän ihmiskunnalla on mahdollisia.

Esitys on mielenkiintoinen katsaus nykyisiin ja pian tuleviin Google-innovaatioihin, vaikka kuulija ei voi olla aistimattta ihan pientä mainosta. Yleisö kuitenkin painostaa Jonesia kysymyksillään. Oma Twitter-kysymykseni siitä, näkeekö Jones ristiriitoja siinä, että Google hallitsee kaikkea nykyisen maailman tietoa, saa monen minuutin perusteellisen vastauksen. Google vain indeksoi, ei hallitse eikä omista tietoa, ei edes naamakirjassa.

Esitys päättyy lupaukseen, että Google aikoo tuottaa streetview-kuvaa maailman kaikilta päällystetyiltä teiltä. Huisia!

Lue lisää...

Tuoreus kohtaa valmisruuan

21.01.2010

Atrian T&K-johtaja Marianne Nordblum kertoo täysin erilaisen tuotteistamisprosessin kuin äskeinen Pirjo Suhosen esitys. Atria Freshin kehityksessä asiakkaan toiveet otettiin erityisellä tavalla huomioon.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena oli parantaa valmisruuan imagoa, kasvattaa valmisruuan myyntiä ja mm. tavoittaa uusia kuluttajakohderyhmiä. Atria valitsi kohderyhmäksi 25-45 -vuotiaat naiset, jotka ovat moderneja ja muodikkaita, aktiivisia ja energisia, huumorintajuisia, sympaattisia, itsevarmoja ja määrätietoisia. Toisaalta kohderyhmä on erittäin kriittinen ruuan suhteen.

Atria lähti pohtimaan, mitä tuoreus tarkoittaa. Terveys oli tutkimusten mukaan tärkeä, mutta myös raikkaat värit ja suutuntuma viestivät tutkimusten mukaan tuoreudesta. Asiakastutkimukseen uhrattiin aikaa ja resursseja, ja taustalla tehtiin myös tutkimusta visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Suomalaisuutta koitettiin nimivalinnassa suosia, mutta silti kuluttajat tarttuivat Atria Fresh -merkkiin.

Tarkkana pakkauksen kanssa

Kuluttajat ovat mieltyneet siihen, että ruoka näkyy pakkauksen läpi. Toisaalta yhä enemmän kiinnitetään huomiota kierrätykseen. Atrian uudet Fresh-mikroateriat päätettiin pakata kierrätettäviin pakkauksiin.

Tuoreus toi paineita lyhentää myös tuotanto- ja jakeluketjua. Siksi Atria kehitti tilauksiin perustuvan tuotatontoprosessin, jossa tuote valmistetaan ja pakataan vasta tilauspäivänä. Atria halusi toimia valtakunnallisesti, mikä erotti heidät tuorevalmisruokien kilpailijoista.

Puumanainen viestinviejänä

Televisiomainoksissa nainen ja häntä selvästi nuorempi mies aloittavat suhteen, mikä herätti melkoisen metelin verkkokeskusteluissa. Mainosta sanottiin moraalittomaksi ja seksistiseksi. Sosiaalisessa mediassa pauhu aiheutti sen, että Atria Freshin viesti kulki jopa Ranskaan asti, josta otettiin yhteyttä, saisiko mainoksen näkyviin myös sinne.

Puumanaisen voimin Atria Fresh tunnetaan hyvin. Kohderyhmästä 90 prosenttia on tietoinen tuotteista ja neljäsosa on myös kokeillut tuotteita. Tutkimusten mukaan yritys onnistui tuottamaan kuvan entistä tuoreemmasta valmisruuasta.

Itse en ollisi edes muistanut, että puumanainenkohu olisi mitenkään liittynyt valmisruokaan. Kuulun kohderyhmään ainakin ikäni puolesta, ja tunnen sekä puumanaisen että Atria Freshin. Jossakin on siis selvästi onnistuttu, koska en suinkaan kuulu tässä asiassa vähemmistöön.

Lue lisää...

Posket innosta hehkuen designia

20.01.2010

IVANAhelsinki on muotiteollisuuden vastarannankiiski. Tuottaja Pirjo Suhonen kertoo, että yrityksessä ei uskota kansainvälisten trenditoimistojen sanoihin, ja Paola Suhonen saattaa suunnitella asuihin juuri sellaisen hihan, jota Pirjo-sisko pyytää välttämään, koska tuote ei myy.

IVANAhelsinki ei uudelleen suunnittele, vaan kulkee omaa tietään. IVANAhelsinki on juuri sitä, mitä Timo Sallin keksimä fennofolk-tyyli tarkoittaa. Kliiniseen pohjaan lisätään täysin yllättävä elementti kiinnittämään huomiota.

Pirjo Suhonen kertoo yrityksen noudattavan slowfoodistä tuttua slow fassion -toimintatapaa. Perinteiset muotiyritykset työntävät kauopoihin vähintään joka toinen viikko uuden malliston. Kertakäyttöisyys ei kuitenkaan sovi IVANAhelsingille.

Suunnittelija lähtee liikkeelle omasta tulkinnastaan ja kokemuksestaan. Omakohtainen kokemus siirtyy malliksi ja kuosiksi, joka siirtyy aikanaan vaatteen muodossa jopa äidiltä tyttärelle.

Luovuus läsnä kaikessa

Luovan tuotteen markkinointi ja myynti vaatii luovuutta. Erilaista viestiä ei voi viedä eteenpäin perinteisin keinoin. IVANAhelsinki oon tuottanut viime vuosina mallistostaan markkinointivideon. Lyhytelokuvan tarkoitus on herättää mielenkiinto tutustua mallistoon paremmin.

Työhön liittyy myös yhdessä tekeminen. Videon säveltäjä vie IVANAhelsingin viestiä eteenpäin omassa viiteryhmässään, ja tästä nousee Suhosen mukaan yhteisöllinen puskaradioviestintä, jota voi ostaa rahalla. Näin tuotteista tulee merkityksellisiä – tiettyjen tarinoiden osia.

Suhosen mukaan tämä liittyy heimokulttuureihin. Samanhenkisten löytäminen on haaste, mutta jos heimo löytyy, viesti soljuu ihmiseltä toiselle.

Pirjo Suhonen tietää, että kukaan ei osta IVANAhelsinkiä kylmää vastaan vaan itsensä hemmmotteluksi. Siksi kilpailijatkin voivat löytyä muualta kuin vaateteollisuudesta. Hemmottelukilpailijat voivat olla musiikkia, kauneutta tai kulttuuria. INANAhelsinki ei kilpaile vain vaatealan yritysten kanssa, vaan myös kilpailijoiden määrittelyssä pitää olla luova.

Markkinointiviestinnässä pitää olla Suhosen mukaan into viedä samaa viestiä kuin tuote viestii. TImanttituotetta ei löydetä, jos viesti viedään tylsästi. Suhosen sanat ovat pisto sydämeen. Jos uskon itse olevani ihan kelpo markkinoinnin ja sosiaalisen median osaaja, viestintäkeinojen pitää tukea tätä mielikuvaa. Minä nuhruinen maalaistyttö jakkupukujen ja Cucci-laukkujen joukossa jään auttamatta muiden varjoon.

Villistä ideasta liiketoimintaa

IVANAhelsinki teki yhteistyötä suomalaisen valokuvataiteilija Elina Brotheruksen kanssa uuden malliston kuvituksesta. Brotherus oli itse kuviensa mallina ja ikuisti itsensä perinteisessä suomalaisessa maisemassa. Kuvat päätyivät Japaniin museoon ja yhteistyö poiki mm. japanilaisten teepurkkien suunnittelutehtävän.

Toinen markkinointikeino oli antaa kymmenen mekkoa kymmenen naisen käytettäväksi. Naisten piti antaa mekko eteenpäin ja ottaa kuva ystävästään se päällä. Tempaus pääsi lopulta Elleen eli yritys sai ilmaista mainostilaa kansainvälisessä mediassa.

Suhonen kannustaa tarttumaan hetkeen. Villi idea voi kääntyä tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä pian suunnittelija voi huomata olevansa myös makrkinoija, kirjanpitäjä ja varastonsiivooja. Työtaakka kevenee ja kukin pääsee tekemään sitä, mitä parhaiten osaa, jos tekijöitä on useita. Ei haittaa, jos kaikki ei toimi, sillä kokemuksesta oppii.

Yrittäjän pitää uskaltaa kysyä itseltään vaikeita kysymyksiä esimerkiksi kansainvälistymisestä. Liian kauaa ei kannata jahkailla. Voihan olla, että kansainvälistyminen esimerkiksi ei ole omalle toiminnalle luontaista.

Suhosen mukaan olisi myös hyvä, jos uudella yrittäjällä olisi joku, jolta kysyä. Eihän neuvoa tarvi kuunnella, jos se ei tunnu hyvältä!

Pirjo Suhosen esitys oli loistava. Ääni, liikkuva kuva, upeat maisemakuvat ja jäntevä ilmaisu tekivät esityksestä yhtenäisen. Suhonen hehkui aitoa innostusta IVANAhelsingistä. Oli erittäin piristävää ja innostavaa kuulla nuoren yrittäjän palavalla innolla kerrottua tarinaa. Täysi kymppi Tekesille tämän esittäjän kutsumisesta.

Lue lisää...

EBRF – Mitä mieleen jää?

25.09.2009

Vuoden 2009 EBRF:stä jää mieleen kolme asiaa. Ensimmäinen niistä on ehdottomasti kansainvälisten osallistujien kato. Paikalla on ilmeisesti ainoastaan Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen vieraita yhteistyöyliopistoista.

Tiukkaa taloustilannetta on helppo syyttää, mutta syy voi olla myös muualla. Ehkä Suomi on kuitenkin liian kaukana. Ehkä EBRF:llä ei ole riittävänä täsmällistä fokusta, eikä kotimainen konferenssi voi pärjätä suurien monialaisten konferenssien kentällä.

Sosiaalisen median nousu

Toinen mieleenpainuva asia liittyy osittain omaan tutkimukseeni. Sosiaalinen media ja internetmarkkinointi ovat kasvattaneet räjähdysmäisesti suosiotaan konferenssipaperien aiheena. Käsittely on vielä aika pintapuolista, ja monista esityksistä huokuu käytännön osaamattomuus. Puhutaan wikeistä ja blogeista, mutta ei välttämättä olla koskaan kokeiltu, mitä blogin tai wikin kirjoittaminen vaatii.

Ei sillä, että aina pitäisi olla oman käden kokemusta tutkiakseen asiaa, mutta sosiaalisen median tuntemus auttaisi esimerkiksi sanaston hallinnassa. Sinänsä mielenkiintoista, että tutkimuspiireissä varjellaan mustasukkaisesti oman tieteenalan käsitteistöä, mutta ei sitten vaivauduta edes selvittämään, mitä sosiaalinen media on. Blogit, wikit ja suosittelupalvelut rinnastetaan surutta verkkolehtiiin, messengeriin ja Skypeen.

Kadonnut väitöskirja

Kolmantena tästä konferenssista jää mieleen se, että melkein jokainen vähänkään tuttu ihminen kävi kysymässä, milloin väittelen. Yksikin Hankenin professori, jota en ollut koskaan tavannut, tunnisti nimeni ja kysyi saman tien, missä kaupallistamisväitöskirja viipyy.

Toisaalta ne, joiden kanssa keskustelin eProfilerista, olivat kovasti innoissaan sen mahdollisuuksista. He ymmärsivät, että internetmarkkinointi on imaissut minut toiseen suuntaan.

Junamatkalle jää takuulla mietittävää. Noudattaako Anne-Mari Järvelinin neuvoa kirjoittaa väitöskirja nopeasti tulikuumista aiheista, internetmarkkinoinnista ja erityisesti sosiaalisesta mediasta? Vai pitäisikö sittenkin viedä kaupallistamisasia loppuun asti ja julkaista väitöskirja, jota muut jo odottavat? Ehkä minusta ei vain ole tohtoriksi asti.

Lue lisää...

Tapahtumiin osallistuminen murroksessa

23.09.2009

Jyri Naarmala Vaasan yliopistosta ja Peter Björk Hankenilta tutkivat asiakaskäyttäytymistä Jukolan viestien (2007, 2008) lokidatasta. Jukolan viestistä lähetettiin verkossa non-stop -lähetystä maailmanlaajuisesti.

Data analysoitiin Google Analyticsillä ja AWStatilla. AWStatilla havainnoitiin vain webcastingia. Aineistosta huomattiin, että käytettyjen selaimien valikoima laajeni selvästi vuoden aikana. Vuoden 2008 Jukolan viestiä seurattiin mm. iPhonella, pelikonsoleilla ja mobiililaitteilla.

Björkin mukaan tulokset kertovat asiakaskäyttäytymisen muutoksesta. Mobiilipäätteet ovat tulleet voimakkaasti tietokoneiden rinnalle myös web-lähetysten vastaanotossa.

Mielestäni Björk ja Naarmala eivät hoksaa tutkimuksessaan piilevää teoreettista mahdollisuutta. He eivät mainitse sanallakaan sitä, millaisia käsitteellisiä ongelmia tutkimus nostaa esiin. Osallistuminenhan ei enää tarkoita vain fyysistä osallistumista eli perinteinen tapahtumatutkimuksen osallistumisen konsepti täytyy siis määritellä uudelleen.

Tutkijat korostavat reaaliaikaista nettikäyttäjien seurantaa, mutta kuten yleisöstä huomautetaan, sehän on jo täällä. Reaaliaikaisuudessa riittää vielä tutkimussarkaa ja analysoimista, mutta pelkkä reaaliaikaisuuden seuraaminen ei riitä tutkimuksen kohokohdaksi.

Olemme itse samanlaisen haasteen edessä. Meillä on yksityiskohtaista dataa lokeista, voimme seurata kävijöitä reaaliajassa, mutta miten kaiken aineiston tulkitsemme. Ehkä Naarmala ja Björk vastaavat kysymyksiini lopullisessa paperissaan vuodenvaihteessa.

Lue lisää...

Asiakkaan asiakkaat tunnetaan huonosti

23.09.2009

Väitöskirjaansa Lappeenrannassa viimeistelevä Hanna Salojärvi esittelee tutkimustaan asiakastiedon hallinnasta. Hänen mukaansa asiakastiedonhallintaa on tutkittu vain vähän ja erityisen vähän on tutkittu myyjäyrityksen asiakashallintaa. Asiakastieto on Salojärven mukaan tietoa asiakkaasta ja tietoa asiakkaalta. Tämä on ero markkinaorientaatiotutkimukseen, koska Salojärven tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on yksittäinen asiakassuhde.

Hänen aineistonsa koostuu Amadeus-tietokannasta kootuista yrityksistä, joilta saatiin 169 vastausta (vastausprosentti 42,8%).  Pitää selvittää, mikä on Amadeus-tietokanta.

Yritykset, jotka ovat organisoineet myynnin myyntitiimeiksi, keräävät ja hyödyntävät enemmän asiakastietoa kuin yritykset, joissa myynnistä vastaavat yksin toimivat myyjät. Vaikka Salojärvi ei tutkinut myyntitiimin kokoonpanoa, hänen mukaansa aiemmassa tutkimuksessa myyntitiimi on nähty monialaisten osaajien ryhmittymänä. Tutkimuksessa ei myöskään tarkennettu, miten asiakastieto tallennettiin.

Salojärven tutkimuksen mukaan kaikkein vähiten hankitaan tietoa asiakkaan asiakkaista. Meille tämä on mielenkiintoinen tieto, ja pitää paikkaansa varmasti myös matkailualalla. Alueelliset ja kansalliset matkailutoimijat eivät välttämättä tunne kovinkaan hyvin paikallisten matkailuyrittäjien asiakkaita. Periaatteessahan yksittäiset matkailutoimijat ovat asiakkaita Savonlinnan matkailun kaltaisille myynti- ja markkinaorganisaatioille. Pitää hankkia Hanna Salojärven tuleva väitöskirja, ja tutustua aiheeseen tarkemmin. Ehkä tutkimusta voidaan soveltaa myös matkailututkimukseen.

Lue lisää...

Uuden talouden neljä ulottuvuutta

23.09.2009

Vuoden 2009 EBRF-konferenssin sisältö ei äkkiseltään vakuuta. Poissa ovat kansainväliset esiintyjät keynote-puhujia lukuun ottamatta, eikä kotimainenkaan kerma ole saapunut paikalle. Saavuin Jyväskylään ajoissa ja lounaalla lueskelin abstrakteja. Joukossa on vain muutamia mielenkiintoisia, jaa niistäkin pari yhtä aikaa eri paikoissa.

Ehkä heikompi taloustilanne tai sitten vain väsymys kotimaisiin konferensseihin kuihdutti tämänvuotisen EBRF:n. Hyvää tässä on se, että omakin esitys on raapaistu vasemmalla kädellä huterasti kasaan. Toiveissa on jopa se, että voin esiintyä huomenna suomeksi, koska ulkomaalaisia osallistujia on niin vähän. Joka kerta konferenssiin saapuessani mietin samaa asiaa. Englannin puhetaitoa pitäisi parantaa rutkasti, että näissä kinkereissä pärjäisi edes säälittävästi. Nykyisellä kielitaidollani jään seinäruusuksi joka käänteessä.

Uusi, globaali talous

Abstrakteista nousi esiin termi uusi talous, new economy. Monissa papereissa puhuttiin uudesta taloudesta, joka on globaali mutta liiketaloudellisesti saavutettavissa. Samaa puhuu ensimmäinen keynote-puhuja Benoit Montreuil Lavalin yliopistosta Kanadasta. Hän nostaa esiin tosiasian, että vaikka liiketalous on nykyisin globaali, todellinen ostovoima on silti vain harvojen käsissä.

Ehkä siksi Montreuil painottaa, että vaikka ajattelun pitäisi olla globaalia, toimintaa on myös alueellisella ja paikallisella tasolla. Tullit ja muut talouoden esteet pakottavat yritykset toimimaan pienemmillä maantieteellisillä alueilla, vaikka tahtoa globaaleille markkinoille löytyisi. Paikallisuus on esimerkiksi otettava huomioon tuotteiden modifioinnissa, eettisissä valinnoissa ja ympäristökysymyksissä.

Montreuil määrittelee globaaliudenkin useammille tasoille. On paikallista, alueellista, kansallista ja kansainvälistä liiketoimintaa, joka yhteensä muodostaa globaalin talouden. Näin se varmasti on, mutta mitä uutta sanoissa piilee?

Digitaalisuus uudessa taloudessa

Globaalius on vain yksi uuden talouden ulottuvuus. Seuraavaksi Montreuil pohtii sähköistä liiketoimintaa. Jos osaisin puhua englantia kuin Runeberg ruotsia, selostaisin samat asiat Second Lifesta kuin tämä maksettu puhuja Kanadan maalta muttta melko paljon paremmin. Puheessa vilisee virtuaalisia yhteisöjä, etäläsnäoloa, nettiä, mobiiliteknologiaa ja avointa lähdekoodia. Lienevätköhän uusia asioita jollekin läsnäolijoista?

Yksi hyvä huomio Montreuilin vilkkaassa puheessa on. Kaikilla ei ole yhtäläistä pääsyä käsiksi näihin sähköisen liiketoiminnan mahdollisuuksiin. Jos unohdamme kehityksessä hieman perässä olevat maat, emme voi toimia globaalisti pelkillä sähköisen liiketoiminnan välineillä.

Yhteistyötä kilpailijoiden kanssa

Coopetitive on termi, joka ei oikein käänny suomeksi. Se tarkoittaa Montreuilin mukaan yhteistyötä kilpailijoiden kanssa, jotta voidaan vastata asiakkaiden entistä tiukempiin vaatimuksiin ja odotuksiin. Yhteistyö on tehokasta vain silloin, kun sidosryhmien odotukset ja vaatimukset tunnetaan erittäin hyvin. Sama koskee myös kilpailijoita.

Hassua, että olen unohtanut coopetitive-termin kokonaan. Se oli tuoreessa muistissa vielä teknologiajohtamisen kesäkoulun jälkeen elokuussa 2007. Silloin muistin vielä, mitä ambidexterity tai jotain sinne päin tarkoittaa, mutta nyt sekin on unohtunut. Kotitöitä on siis luvassa.

Visio ohjaa toimintaa

Uuden talouden neljäs ulottuvuus on talouden jatkuva muutos. Epävarmuus, riskit, kiihtyvä tahti ja ennustamisen mahdottomuus muuttavat liiketoiminnan aikajännettä. Yritykset toimivat nopeasti ja katselevat lähitulevaisuuteen, koska pidemmälle vieviin ennustuksiin ei uskalleta luottaa.

Silti Montreuil kehottaa nojaamaan pysyvämpiin arvoihin kaikessa liiketoiminnassa. Se ei tarkoita, ettei yritys olisi ketterä ja mukautuva, vaan sitä, että yrityksellä pitäisi olla toimintaa ohjaava visio.

Montreuil näkee, että yritysten pitäisi luoda itselleen liiketoimintamalli, joka perustuu yhteistyöhön ja mukautumiseen tuleviin haasteisiin niin, että visio kuitenkin ohjaa kaikkea toimintaa. Uusi talous ei ehkä sittenkään ole mitään erityisen uutta ja mullistavaa.

Lue lisää...

Sissimarkkinointi – köyhien kapinaa

21.04.2009

Ponnari-trikoopaita-farkku-look toimii edelleen. Mikkelin ammattikorkeakoulun salissa sissimarkkinointiassistentit tulevat heti ovella sanomaan, että kyllä, myös opiskelijat saavat ottaa kahvia. Ihan kun en 35 euron hintaan kahviani ansaitsisi muutenkin. Varmuuden vuoksi vielä opiskelijajoukko reppuineen samaistuu ponnaripäähän ja kertoo saman asian uudelleen. Ärsytyskynnys on ylitetty.
(lisää…)

Lue lisää...