Vaikea data taipuu organisaation tarpeisiin

Scaled16-tapahtuman mielenkiintoisinta antia oli Simo Ahavan huomiot datasta. Data on hänen mukaansa vaikea pala purtavaksi. Organisaatiot tarvitsisivat asiantuntemusta koko dataprosessin hallintaan aina tiedon keräämisestä sen hyödyntämiseen, mutta ulkopuolinen asiantuntemus ei välttämättä auta. Kun koko prosessi delegoidaan analyytikolle, dataa ei välttämättä osatakaan enää pukea sellaiseen muotoon, jossa se hyödyttäisi organisaatiota.

Ahava kritisoi analytiikkatyökaluja, jotka yrittävät tehdä kaiken hänen mielestään liiankin helpoiksi. Dataa yksinkertaistetaan ja tasapäistetään, jotta se olisi käytettävässä muodossa. Pahimmillaan analytiikkatyökalu luo illuusion, että data ja sen tulkinta ja hyödyntäminen olisi helppoa.

Ketteryyttä hyödyntämiseen

Passiivinen data vaatii prosessuaalista ajattelua. Sen verran tutkijan mielellä asioita tarkastelen, että ymmärrän hyvin datan olevan jatkuvaa prosessointia, jotta se olisi hyödyllistä ja tehokasta. Eikä laadulliselle sensemaking-tutkijalle tulkinnan korostaminenkaan ole uutta ja mullistavaa.

Numero on vain numero, joka pitää tulkita ja kiinnittää asiayhteyteen, tai kuten Ahava sen sanoo, datan tulkinnalle pitää asettaa rajat. Data sinänsä ei ole arvokasta tai laadukasta, mutta se voi tarjota hyödyllisiä vastauksia, jos vain kysymykset ja vastausten tulkinta osuvat oikeaan. Ja aina yksi hyvä laadullinen kommentti voi tehdä isosta kvanttidatasta hyödytöntä!

Myös väärä kysymys voi muuttaa datan hyödyttömäksi, mutta sama toimii myös toisinpäin. Ahava kertoo esimerkkinä Twitter-postausten uudelleen twiittauksen. Kuinka moni meistä syyllistyy retwiittaamaan postauksen avaamatta viestin linkkiä tai lukematta itse asiaa vain siksi, että muutkin tai se yksi yksi tärkeä ihminen tekee niin?

Jos yritys määrittelee vaikuttavuutensa Twitter-viestin jakamiskertoina, näin kerätty data ei vielä vastaa kysymykseen, kuinka laajan yleisön viesti tavoitti.

Datan manipulointi tätä päivää

Vaikka kukaan ei lopulta vastannutkaan Scaled16-tapahtuman Twitter feedissä esittämääni kysymykseen siitä, miten erilaiset kuluttajien yksityisyyden turvaamiseksi kehitetyt palvelut vaikeuttavat datan hyödyntämistä markkinoinnissa, Ahava sentään muistutti datan manipuloinnista. Evästeet voi aina siivota tai netin käyttäjän sijaintia keinotekoisesti muuttaa, mutta silti yritykset luottavat sokeasti evästeiden avulla kerättyyn dataan.

Kuka lopulta konetta käyttää, tietoa hakee ja ostopäätöksiä tekee, kun tämä joku piiloutuu tietoturvan nimissä datamassan uumeniin? Ahava muistuttaa, että jokaisessa organisaatiossa pitäisi olla ainakin joku, joka osaisi selittää muillekin, mitä kerätystä datasta voi päätellä, ja missä ehkä osutaan harhaan.

Dataveri virtaa

Ahava totesi esityksessään, että datan pitäisi olla veri, joka virtaa organisaatiossa osastosta toiseen ja henkilöltä henkilölle, mutta näin ei useinkaan ole. Ne, jotka dataa keräävät, ovat myös niitä, jotka dataa pitävät hyppysissään. Ei siinä auta hieno ja kallis MIS tai CRM, jos data ei ole ymmärrettävässä muodossa niiden ihmisten käytössä, jotka dataa osaisivat ja haluaisivat hyödyntää.

Tämä dataveri ei Ahavan mukaan myöskään estä luovuutta vaan parhaimmillaan jopa tuottaa uusia ideoita ja antaa palautetta jo keksityistä. Silti villi idea voi joskus vaatia sitä, että data jätetään aluksi huomiotta. Parempi olisi kuitenkin testata ideaa ja kerätä siitä dataa jo aikaisessa vaiheessa, ettei mentäisi pahasti metsään, Ahava muistuttaa lopuksi.

 

 

 

Sisältö irtautuu omista kanavista

Scaled 16 alkaa hienosti, kun Santtu Kottila kertoo tämän vuoden markkinoinnin trendeistä. Heti alkuun hän puhuu siitä, miten globalisaatio vaatii todellisen globaalin kilpailuedun. Se, että on Suomessa hyvä ja paras, ei riitä maailmalla. Suomalaisuus ei kanna – ei ainakaan, jos sitä ei osaa korostaa positiivisella tavalla.

Hän myös ennakoi, että vaikka datan hyödyntäminen lisääntyy, brändit alkavat nousta dataähkystä. Tällä hetkellä brändit ovat jääneet datan keräämisen ja hyödyntämisen jalkoihin, mutta niin ei voi jatkua, kun kaikki oppivat käyttämään dataa. Jatkossa dataa pitääkin osata käyttää luovasti niin, että se tukee brändiä.

Kiehtova sisältö pysäyttää

Mielenkiintoinen ennustus on se, että sisältömarkkinointi pyristelee viimeistään nyt ulos ostetuista omista kanavista. Odotan tätä innolla myös Suomeen, sillä tässä piilee jotain, jota suomalaisten yritysten pitäisi vielä vähän miettiä. Hyvä sisältö kiehtoo ihmisiä samoin kuin hyvä tarina, mutta ehkä sen vahvuus on siinä, että sisältö myös sitouttaa ihmisiä. Yksi Santun ennustuksista olikin, että markkinoinnin fokus siirtyy tunnistamisesta valintoihin ja pohdintoihin. Ei siis enää riitä, että asiakas keksii brändiin vaan sen ja yrityksen sanoman äärelle pitäisi saada asiakas myös pysähtymään.

EDIT:  Sisältö ei pyri ulos ostetuista vaan omista kanavista. Kiitos Santtu Kottila huomautuksesta 🙂

 

Asiakkuus murroksessa

Liiketaloustieteen professori Jaakko Aspara väittää Talouselämässä, että asiakkaat eivät enää halua olla asiakkaita. Asparan mukaan asiakas ei halua asioida, ja siksi monen yrityksen omaksuma asiakasnäkökulma on väärä.

“Ensinnäkään asiakkaat eivät halua olla ”asiakkaita”. Ei kukaan halua asioida! Ei, ostajat vihaavat asiointia.”

Asiakas ei ehkä halua enää olla asiakas, mutta olen eri mieltä siitä, miksi näin on. Asiakas nähdään usein ostajan synonyyminä, ja näin tuntuu ajattelevan myös Aspara artikkelinsa perusteella. Nykyään “asiakas” tai se yritykselle välttämätön taloudellinen resurssi, joka useimmiten saa ihmisen tai organisaation hahmon, haluaa osallistua myös muuten kuin pelkkänä maksajana yrityksen arvoketjuun.

“Monille yrityksille asiakasnäkökulma tarkoittaa sitä, että kysellään asiakkailta, mitä parannuksia he haluaisivat nykyisiin tuotteisiin ja palveluihin. Tällöin jää tunnistamatta innovatiiviset konseptit, jotka tekisivät nykyiset tuotteet ja palvelut irrelevanteiksi.”

Jos asiakas pääsee vaikuttamaan tuotekehitykseen vain satunnaisten asiakaskyselyjen kautta, yritykseltä todellakin puuttuu innovatiivinen ja proaktiivinen näkemys tuotteidensa ja palvelujensa kehittämisestä. On olemassa lukuisia esimerkkejä siitä, miten asiakkaat ovat ohjanneet yritystä tietoisesti tai tiedostamattaan suuntaan, joka on muovannut koko toimialan logiikkaa. Esimerkistä käy vaikkapa parjattu Apple mp3-soittimineen.

Tunteet vs. tottumus

“Apple sai luotua syvällisen tunneperäisiä suhteita joukkoon asiakkaita jo 1980-luvulla, mutta entä sitten? Suurin osa markkinavolyymista ja kassavirroista meni Microsoftille.”

Kuten Aspara väittää, Applen asiakkaista monet suhtautuvat intohimoisesti yrityksen tuotteisiin. Uskollisuuden taustalla vaikuttanee kuitenkin nykyään myös tottumus. Kun sitoutuu omenaan puhelimen kautta, kohta on ostoslistalla iPod Nanoa tai Touchia, ja lopulta myös kodin PC saa vaihtua Maciksi ihan vain siksi, että on “tottunut” Applen tarjoamaan käyttökokemukseen. Samasta syystä monet tekivät takavuosina ennen matkapuhelinmarkkinoiden todellista fragmentoitumista valintansa Nokian ja Ericssonin välillä. Kun oli tottunut yhteen, ei halunnut enää vaihtaa.

Palvelujen puolella asiakkaiden tottumus ja uskollisuus riippuvat selvästi toimialasta. Siinä missä naiset jaksavat jonottaa viikkoja tutulle kampaajalle pääsyä, matkailijat päätyvät yhä useammin vaihtamaan yritystä, jonka kanssa asioivat. Samalla intensiteetillä vaihdetaan teleoperaattoria, ruokakauppaa tai pizzapaikkaa. Asiakkuuteen, uskollisuuteen tai edes satunnaista tiiviimpään ostorytmiin ei enää riitä kanta-asiakaskortti tai pizzapassi.

Hyppy innovaatiokehällä

“Hän [Henry Ford] totesi, että jos olisi tehnyt kehitystyönsä asiakkaiden parannusehdotusten perusteella, hän olisi päätynyt jalostamaan nopeampia hevosia.”

Autoteollisuutta ja ICT-alaa on vaikea verrata toisiinsa. Fordin hyppy nopeista hevosista nelipyöräisiin oli selvä hyppy innovaatiokehältä toiselle, mutta T-Fordeja näkyy edelleen silloin tällöin liikenteessä. Kehitystä on toki tapahtunut, mutta ei niin paljon, että esimerkiksi kolmekymmentä vuotta vanhalla autolla jäisi muun liikenteen jalkoihin.

Toisin on ICT-alalla. Kaksikymmentä vuotta vanhat tietokoneet ja ohjelmistot eivät enää yksinkertaisesti toimi. Niihin ei saa päivitystä, ylläpitoa eivätkä ohjelmistot riitä nykyiseen tarpeeseen. On siis pakko ostaa uusi, ja siihen kai Microsoftinkin menestys lopulta pohjautuu. Olisiko Apple nyt Microsoftin jalanjäljillä toimialaa kovasti muokanneen iPhone 3G:nsä kanssa, kun aikoi lopettaa sen päivittämisen?

Asiakkaita moneen lähtöön

Kaikki asiakkaat eivät tietenkään ole yritykselle yhtä arvokkaita. Tuotekehitykseen vaikuttaa vain murto-osa asiakkaista ja suurinta osaa ei missään nimessä pidäkään päästää lähelle suunnittelupöytää. Me vähemmän arvokkaat tyydymme siihen, että “homma toimii”, mutta ilman niitä muutamia aktiivisia mielipidejohtajia ja yhteiskehittäjiä emme edes osaa uneksia saatika vaatia uusia innovaatioita ja tuoteparannuksia.

Ja niin kauan kuin homma toimii ja uusia ominaisuuksia ei osaa vaatia, asiakas ei myöskään osta uutta laitetta tai palvelua.

Lainaukset Jaakko Aspara, Talouselämä 14.1.2011.

Internet muuttaa kaiken

Flickrin perustaja Stewart Butterfieldin mukaan ihmisillä on tapana liioitella lyhyen aikavälin teknologisia muutoksia mutta aliarvioida pitkän aikavälin muutokset. Butterfield ei pitänyt CeBITin konferenssissa mainospuhetta vaan pohti internetin aiheuttamia mullistuksia koulutukseen, talouteen ja viihteeseen liittyen.

Butterfieldin mukaan olemme siirtyneet maantieteellisestä riippuvaisuudesta vuorovaikutuksen kulttuuriin, jossa sijainti ei enää rajoita meitä. Butterfield tuntuu olevan paremminkin nolo Flickrin menestyksestä ja haluaa yrityksen esittelyssäänkin keskittyä enemmän siihen, että valokuvaaminen on eräänlainen kokemusten muisti, johon hänen edustamansa yritys antaa mahdollisuuden.

Trendit menestyksen takana

Flickrin menestystä siivittää kolme trendiä: kameroita on nykyisin kaikkialla ja kaikilla, kuvat on helppo jakaa verkossa ja ehkä tärkeimpänä yksittäisenä menestystekijänä on osalllistumisen kulttuuri. Kun aiemmin ihmiset välttelivät kameroita, nyt jokainen kantaa sellaisen taskussaan ja räpsii kuvia eteensä sattuineista tilanteista. Butterfield näyttää hyvän esimerkin Barack Obaman esiintymisestä, josta sadat ihmiset näpsivät kuvia ja julkaisivat niitä netissä. Kunkin oma kuvakulma tallentui hienoksi kuvien kollaasiksi myös niiden ulottuville, jotka eivät päässeet mukaan.

Butterfieldin esitys on kerrassaan mainio. Se kannattaa katsoa itse läpi, ja lopuksi miettiä, millaiseksi haluamme rakentaa tulevaisuuden maailman.

Adobella on homma hallussa

Rob Tarkoff, senior vice president, Adobe Systems Incorporated räjäytti potin ainakin intron suunnittelussa CeBIT-konferenssissa tänä vuonna. Adobe pläjäytti tajuntaan koko tarjontansa videon muodossa.

Asiakaslähtöisyys on Adoben juttu. Tarkoffin mukaan asiakkaat ovat arvoketjun tärkein tekijä, sillä arvo koostuu asiakkaiden kokemuksista. Kokemukset taas heijastelevat suoraan sitä, miten hyvin tuote vastaa tarpeisiin ja toisaalta pystyy myös tuottamaan jotain uutta ja odottamatonta. Esityksessään Rob Tarkoff nostaa esiin esimerkkejä asiakaslähtöisistä innovaatioista. Näiden tuotteiden takana on Tarkoffin mukaan yrityksiä, jotka ovat sisäistäneet asiakaslähtöisyyden kaikkeen toimintaan.

Asiakkuuden kriittiset pisteet

Asiakkaan nostaminen tarkastelun keskiöön haastaa yritykset pohtimaan asiakasjohtamisen tekijöitä. Tob Tarkoffin mukaan asiakkaiden hankkiminen, palvelu ja kommunikointi ovat asiakasjohtamisen kriittiset pisteet. Näiden kriittisten vaiheiden hallintaan Adobella on tarjota erilaisia sovelluksia yritysten käyttöön. Esimerkiksi saksalainen vakuutusyhtiö Impuls hyödyntää asiakashallinnassaan Adobe Connect Prota.

Toisaalta asiakaspalvelussa, kuten vakuutusvahinkojen raportoinnissa, voi hyödyntää melkein kaikilta jo löytyviä kännykkä-, digi- ja videokameroita.

Matkavarausten uudet tuulet

Matkailumarkkinoinnin näkökulmasta mielenkiintoisin Rob Tarkoffin esimerkeistä on Ranskan rautatieyhtiön tapa lähestyä perinteistä matkavarausta uudesta näkökulmasta. SQLI group kehitteli SNCF:lle tyylikkään käyttöliittymän, jota Rob Tarkoff pyöritteli esityksensä lopuksi tähän malliin.

Pöytä on katettu e-kaupan mahdollisuuksilla

Uudet kehittyneet teknologiat tarjoavat mullistavia uutuuksia e-liiketoimintaan. Tarkoffin mukaan yritysten on joskus vaikea keksiä, mistä aloittaa, kun pöytä notkuu mitä upeampia mahdollisuuksia. Tällaisten haasteiden edessä on varmasti moni kotimainenkin yritys.

Rob Tarkoff heittää ilmaan ajatuksen, jonka mukaan edessämme saattaa olla vaihe, jolloin yrityksille ei enää riitä kauppapaikka verkossa. Yritykset joutuvatkin ehkä tekemään muutoksia yrityskulttuuriin ja liiketoimintalogiikkaan. Teknisesti se on jo nyt mahdollista, mutta suurin kynnys taitaakin olla ajatuksen tasolla.

Kaiken tiedon valtias

Hienon näköistä, kun Google Earthin perustaja itse pyörittelee maailmaa hyppysissään, ja näyttää, kuinka pieni pallo oikeastaan on. Matka eteni nopeasti olympialaisten maisemista Tokion kautta takaisin Saksaan CeBIT-näyttämölle.

Michael Jones kertoo, että Googlen missio on tuoda maailman informaatio kaikkien ulottuville. Tähän informaatioon kuuluu myös kokemuksellinen tieto, vaikka se ei vielä Googlen osaamisen terävintä kärkeä olekaan. Jonesin luvut Googlen käytöstä vetävät hiljaiseksi. Onkohan meistä tulossa kovaa vauhtia Google-riippuvaisia?

Michael Jones vannoo innovaatioiden ja innovatiivisuuden nimiin. Informaatio ei yksin riitä, vaikka sitä olisi mielin määrin tarjolla. Pitää ymmärtää tiedon merkitys, yhdistellä ja tuottaa uutta osaamista. Yksi keino auttaa ymmärtämään yleistä informaatiota on tehdä siitä visuaalista tai omakohtaista. Googlella riittää visualisointikeinoja. On Suomessa puhututtanut streetview, energiankulutusmittareita ja vaikka mitä.

Michael Jonesin esimerkit näyttävät konkreettisesti, miten maailma on muuttunut kymmenessä vuodessa. Informaation määrä on moninkertaistunut ja monipuolistunut. Jones muistuttaa, että emme voi tietää, miten maailma muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin mahdollisuudet näyttävät tällä hetkellä lähes rajattomilta. Ihmisistä on tullut tiedonnälkäisiä, mutta toisaalta Jones vakuuttaa, että mitä enemmän tietoa, sitä enemmän ihmiskunnalla on mahdollisia.

Esitys on mielenkiintoinen katsaus nykyisiin ja pian tuleviin Google-innovaatioihin, vaikka kuulija ei voi olla aistimattta ihan pientä mainosta. Yleisö kuitenkin painostaa Jonesia kysymyksillään. Oma Twitter-kysymykseni siitä, näkeekö Jones ristiriitoja siinä, että Google hallitsee kaikkea nykyisen maailman tietoa, saa monen minuutin perusteellisen vastauksen. Google vain indeksoi, ei hallitse eikä omista tietoa, ei edes naamakirjassa.

Esitys päättyy lupaukseen, että Google aikoo tuottaa streetview-kuvaa maailman kaikilta päällystetyiltä teiltä. Huisia!

Tuoreus kohtaa valmisruuan

Atrian T&K-johtaja Marianne Nordblum kertoo täysin erilaisen tuotteistamisprosessin kuin äskeinen Pirjo Suhosen esitys. Atria Freshin kehityksessä asiakkaan toiveet otettiin erityisellä tavalla huomioon.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena oli parantaa valmisruuan imagoa, kasvattaa valmisruuan myyntiä ja mm. tavoittaa uusia kuluttajakohderyhmiä. Atria valitsi kohderyhmäksi 25-45 -vuotiaat naiset, jotka ovat moderneja ja muodikkaita, aktiivisia ja energisia, huumorintajuisia, sympaattisia, itsevarmoja ja määrätietoisia. Toisaalta kohderyhmä on erittäin kriittinen ruuan suhteen.

Atria lähti pohtimaan, mitä tuoreus tarkoittaa. Terveys oli tutkimusten mukaan tärkeä, mutta myös raikkaat värit ja suutuntuma viestivät tutkimusten mukaan tuoreudesta. Asiakastutkimukseen uhrattiin aikaa ja resursseja, ja taustalla tehtiin myös tutkimusta visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Suomalaisuutta koitettiin nimivalinnassa suosia, mutta silti kuluttajat tarttuivat Atria Fresh -merkkiin.

Tarkkana pakkauksen kanssa

Kuluttajat ovat mieltyneet siihen, että ruoka näkyy pakkauksen läpi. Toisaalta yhä enemmän kiinnitetään huomiota kierrätykseen. Atrian uudet Fresh-mikroateriat päätettiin pakata kierrätettäviin pakkauksiin.

Tuoreus toi paineita lyhentää myös tuotanto- ja jakeluketjua. Siksi Atria kehitti tilauksiin perustuvan tuotatontoprosessin, jossa tuote valmistetaan ja pakataan vasta tilauspäivänä. Atria halusi toimia valtakunnallisesti, mikä erotti heidät tuorevalmisruokien kilpailijoista.

Puumanainen viestinviejänä

Televisiomainoksissa nainen ja häntä selvästi nuorempi mies aloittavat suhteen, mikä herätti melkoisen metelin verkkokeskusteluissa. Mainosta sanottiin moraalittomaksi ja seksistiseksi. Sosiaalisessa mediassa pauhu aiheutti sen, että Atria Freshin viesti kulki jopa Ranskaan asti, josta otettiin yhteyttä, saisiko mainoksen näkyviin myös sinne.

Puumanaisen voimin Atria Fresh tunnetaan hyvin. Kohderyhmästä 90 prosenttia on tietoinen tuotteista ja neljäsosa on myös kokeillut tuotteita. Tutkimusten mukaan yritys onnistui tuottamaan kuvan entistä tuoreemmasta valmisruuasta.

Itse en ollisi edes muistanut, että puumanainenkohu olisi mitenkään liittynyt valmisruokaan. Kuulun kohderyhmään ainakin ikäni puolesta, ja tunnen sekä puumanaisen että Atria Freshin. Jossakin on siis selvästi onnistuttu, koska en suinkaan kuulu tässä asiassa vähemmistöön.

Posket innosta hehkuen designia

IVANAhelsinki on muotiteollisuuden vastarannankiiski. Tuottaja Pirjo Suhonen kertoo, että yrityksessä ei uskota kansainvälisten trenditoimistojen sanoihin, ja Paola Suhonen saattaa suunnitella asuihin juuri sellaisen hihan, jota Pirjo-sisko pyytää välttämään, koska tuote ei myy.

IVANAhelsinki ei uudelleen suunnittele, vaan kulkee omaa tietään. IVANAhelsinki on juuri sitä, mitä Timo Sallin keksimä fennofolk-tyyli tarkoittaa. Kliiniseen pohjaan lisätään täysin yllättävä elementti kiinnittämään huomiota.

Pirjo Suhonen kertoo yrityksen noudattavan slowfoodistä tuttua slow fassion -toimintatapaa. Perinteiset muotiyritykset työntävät kauopoihin vähintään joka toinen viikko uuden malliston. Kertakäyttöisyys ei kuitenkaan sovi IVANAhelsingille.

Suunnittelija lähtee liikkeelle omasta tulkinnastaan ja kokemuksestaan. Omakohtainen kokemus siirtyy malliksi ja kuosiksi, joka siirtyy aikanaan vaatteen muodossa jopa äidiltä tyttärelle.

Luovuus läsnä kaikessa

Luovan tuotteen markkinointi ja myynti vaatii luovuutta. Erilaista viestiä ei voi viedä eteenpäin perinteisin keinoin. IVANAhelsinki oon tuottanut viime vuosina mallistostaan markkinointivideon. Lyhytelokuvan tarkoitus on herättää mielenkiinto tutustua mallistoon paremmin.

Työhön liittyy myös yhdessä tekeminen. Videon säveltäjä vie IVANAhelsingin viestiä eteenpäin omassa viiteryhmässään, ja tästä nousee Suhosen mukaan yhteisöllinen puskaradioviestintä, jota voi ostaa rahalla. Näin tuotteista tulee merkityksellisiä – tiettyjen tarinoiden osia.

Suhosen mukaan tämä liittyy heimokulttuureihin. Samanhenkisten löytäminen on haaste, mutta jos heimo löytyy, viesti soljuu ihmiseltä toiselle.

Pirjo Suhonen tietää, että kukaan ei osta IVANAhelsinkiä kylmää vastaan vaan itsensä hemmmotteluksi. Siksi kilpailijatkin voivat löytyä muualta kuin vaateteollisuudesta. Hemmottelukilpailijat voivat olla musiikkia, kauneutta tai kulttuuria. INANAhelsinki ei kilpaile vain vaatealan yritysten kanssa, vaan myös kilpailijoiden määrittelyssä pitää olla luova.

Markkinointiviestinnässä pitää olla Suhosen mukaan into viedä samaa viestiä kuin tuote viestii. TImanttituotetta ei löydetä, jos viesti viedään tylsästi. Suhosen sanat ovat pisto sydämeen. Jos uskon itse olevani ihan kelpo markkinoinnin ja sosiaalisen median osaaja, viestintäkeinojen pitää tukea tätä mielikuvaa. Minä nuhruinen maalaistyttö jakkupukujen ja Cucci-laukkujen joukossa jään auttamatta muiden varjoon.

Villistä ideasta liiketoimintaa

IVANAhelsinki teki yhteistyötä suomalaisen valokuvataiteilija Elina Brotheruksen kanssa uuden malliston kuvituksesta. Brotherus oli itse kuviensa mallina ja ikuisti itsensä perinteisessä suomalaisessa maisemassa. Kuvat päätyivät Japaniin museoon ja yhteistyö poiki mm. japanilaisten teepurkkien suunnittelutehtävän.

Toinen markkinointikeino oli antaa kymmenen mekkoa kymmenen naisen käytettäväksi. Naisten piti antaa mekko eteenpäin ja ottaa kuva ystävästään se päällä. Tempaus pääsi lopulta Elleen eli yritys sai ilmaista mainostilaa kansainvälisessä mediassa.

Suhonen kannustaa tarttumaan hetkeen. Villi idea voi kääntyä tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä pian suunnittelija voi huomata olevansa myös makrkinoija, kirjanpitäjä ja varastonsiivooja. Työtaakka kevenee ja kukin pääsee tekemään sitä, mitä parhaiten osaa, jos tekijöitä on useita. Ei haittaa, jos kaikki ei toimi, sillä kokemuksesta oppii.

Yrittäjän pitää uskaltaa kysyä itseltään vaikeita kysymyksiä esimerkiksi kansainvälistymisestä. Liian kauaa ei kannata jahkailla. Voihan olla, että kansainvälistyminen esimerkiksi ei ole omalle toiminnalle luontaista.

Suhosen mukaan olisi myös hyvä, jos uudella yrittäjällä olisi joku, jolta kysyä. Eihän neuvoa tarvi kuunnella, jos se ei tunnu hyvältä!

Pirjo Suhosen esitys oli loistava. Ääni, liikkuva kuva, upeat maisemakuvat ja jäntevä ilmaisu tekivät esityksestä yhtenäisen. Suhonen hehkui aitoa innostusta IVANAhelsingistä. Oli erittäin piristävää ja innostavaa kuulla nuoren yrittäjän palavalla innolla kerrottua tarinaa. Täysi kymppi Tekesille tämän esittäjän kutsumisesta.

EBRF – Mitä mieleen jää?

Vuoden 2009 EBRF:stä jää mieleen kolme asiaa. Ensimmäinen niistä on ehdottomasti kansainvälisten osallistujien kato. Paikalla on ilmeisesti ainoastaan Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen vieraita yhteistyöyliopistoista.

Tiukkaa taloustilannetta on helppo syyttää, mutta syy voi olla myös muualla. Ehkä Suomi on kuitenkin liian kaukana. Ehkä EBRF:llä ei ole riittävänä täsmällistä fokusta, eikä kotimainen konferenssi voi pärjätä suurien monialaisten konferenssien kentällä.

Sosiaalisen median nousu

Toinen mieleenpainuva asia liittyy osittain omaan tutkimukseeni. Sosiaalinen media ja internetmarkkinointi ovat kasvattaneet räjähdysmäisesti suosiotaan konferenssipaperien aiheena. Käsittely on vielä aika pintapuolista, ja monista esityksistä huokuu käytännön osaamattomuus. Puhutaan wikeistä ja blogeista, mutta ei välttämättä olla koskaan kokeiltu, mitä blogin tai wikin kirjoittaminen vaatii.

Ei sillä, että aina pitäisi olla oman käden kokemusta tutkiakseen asiaa, mutta sosiaalisen median tuntemus auttaisi esimerkiksi sanaston hallinnassa. Sinänsä mielenkiintoista, että tutkimuspiireissä varjellaan mustasukkaisesti oman tieteenalan käsitteistöä, mutta ei sitten vaivauduta edes selvittämään, mitä sosiaalinen media on. Blogit, wikit ja suosittelupalvelut rinnastetaan surutta verkkolehtiiin, messengeriin ja Skypeen.

Kadonnut väitöskirja

Kolmantena tästä konferenssista jää mieleen se, että melkein jokainen vähänkään tuttu ihminen kävi kysymässä, milloin väittelen. Yksikin Hankenin professori, jota en ollut koskaan tavannut, tunnisti nimeni ja kysyi saman tien, missä kaupallistamisväitöskirja viipyy.

Toisaalta ne, joiden kanssa keskustelin eProfilerista, olivat kovasti innoissaan sen mahdollisuuksista. He ymmärsivät, että internetmarkkinointi on imaissut minut toiseen suuntaan.

Junamatkalle jää takuulla mietittävää. Noudattaako Anne-Mari Järvelinin neuvoa kirjoittaa väitöskirja nopeasti tulikuumista aiheista, internetmarkkinoinnista ja erityisesti sosiaalisesta mediasta? Vai pitäisikö sittenkin viedä kaupallistamisasia loppuun asti ja julkaista väitöskirja, jota muut jo odottavat? Ehkä minusta ei vain ole tohtoriksi asti.

Tapahtumiin osallistuminen murroksessa

Jyri Naarmala Vaasan yliopistosta ja Peter Björk Hankenilta tutkivat asiakaskäyttäytymistä Jukolan viestien (2007, 2008) lokidatasta. Jukolan viestistä lähetettiin verkossa non-stop -lähetystä maailmanlaajuisesti.

Data analysoitiin Google Analyticsillä ja AWStatilla. AWStatilla havainnoitiin vain webcastingia. Aineistosta huomattiin, että käytettyjen selaimien valikoima laajeni selvästi vuoden aikana. Vuoden 2008 Jukolan viestiä seurattiin mm. iPhonella, pelikonsoleilla ja mobiililaitteilla.

Björkin mukaan tulokset kertovat asiakaskäyttäytymisen muutoksesta. Mobiilipäätteet ovat tulleet voimakkaasti tietokoneiden rinnalle myös web-lähetysten vastaanotossa.

Mielestäni Björk ja Naarmala eivät hoksaa tutkimuksessaan piilevää teoreettista mahdollisuutta. He eivät mainitse sanallakaan sitä, millaisia käsitteellisiä ongelmia tutkimus nostaa esiin. Osallistuminenhan ei enää tarkoita vain fyysistä osallistumista eli perinteinen tapahtumatutkimuksen osallistumisen konsepti täytyy siis määritellä uudelleen.

Tutkijat korostavat reaaliaikaista nettikäyttäjien seurantaa, mutta kuten yleisöstä huomautetaan, sehän on jo täällä. Reaaliaikaisuudessa riittää vielä tutkimussarkaa ja analysoimista, mutta pelkkä reaaliaikaisuuden seuraaminen ei riitä tutkimuksen kohokohdaksi.

Olemme itse samanlaisen haasteen edessä. Meillä on yksityiskohtaista dataa lokeista, voimme seurata kävijöitä reaaliajassa, mutta miten kaiken aineiston tulkitsemme. Ehkä Naarmala ja Björk vastaavat kysymyksiini lopullisessa paperissaan vuodenvaihteessa.