Toinen päivä rauhallisesti käyntiin

Onnelan öisten tahtien jälkeen porukka on hitaasti lipunut kohti Tampereen yliopistoa. Vaikka Onnela jäi minulta väliin, uni painaa silmiä. Oma esitykseni on toisena ja vähän paha paikka on esittää heti Pöntiskosken Erikin jälkeen. Hän on kokenut ja rauhallinen esiintyjä, jolla on vakuuttava ote tutkimuksensa teoreettiseen taustaan.

Erik kertoo rauhalliseen tahtiin StratMarkista irrottamaansa markkinointihenkisyyden tutkimuksestaan. Hän haluaa kontribuoida markkinaorientaatiotutkimusta kulttuurin näkökulmasta. Erik on lähdössä Japaniin kahdeksi kuukaudeksi tutkijavaihtoon ja aikoo istua 21 neliön yksiössään kirjoittamassa teoreettista viitekehystään. Tähän mennessä hän on tutustunut markkinaorientaatiokirjallisuuteen ja tunnistanut sieltä neljä tekijää. Mittausasiat, kannattavuusyhteyden, asiakasinformaation luonteen ja roolin sekä markkinaorientaation johtamisnäkemykset. Hänen oma kiinnostuksensa liittyy markkinaorientaation johtamiseen.

Markkinointihenkisyys tarkoittaa Erikin tutkimuksessa sitä, miten organisaation jäsenet sisäistävät organisaation tavoitteet ja kääntävät ne arkipäivän käytänteiksi. Tutkimusote on abduktiivinen ja lähestymistapa kulttuurintutkimuksellinen.

Tuula Mittilä (TSE) aloittaa kommentoinnin palauttamalla kuulijoiden mieliin eilispäiväisen aktivointi-termikeskustelun. Hänen mukaansa on haastavaa, jos ohjaaja on antanut termin, jolle opiskelijan pitää keksiä tutkimuksensa kautta sisältö. Markkinointihenkisyys on tällainen termi, jonka sisältöä ei ole aiemmin määritelty.

Myös psykologinen näkökulma ja leadership puhuttavat. Erikin mukaan hän on jo käyttänyt psykologista näkökulmaa, mutta tällä hetkellä luopunut siitä ja pyrkinyt fokusoitumaan muualle. Leadership voisi kuitenkin olla miettimisen arvoinen asia selventämään markkinahenkisyyden ja markkinaorientaation käsitteitä.

Sami Saarenketo on samoilla linjoilla Tuulan kanssa ja kyseenalaistaa uuden käsitteen käytön. Toisaalta hän ymmärtää projektin ja Tekesin tarpeen projektin rahoittajana. Sami tykkää erityisesti siitä, että Erikillä on itsellään draivi ja palo tutkia tätä asiaa. Hän ehdottaa oppimisorientaatiota tai yrittäjyysorientaatiota vaihtoehtoisiksi lähestymistavoiksi tai laajennukseksi, koska orientaatioissa on päällekkäisyyttä. Mitä markkinointihenkisyys tuo nyt sellaista, mitä markkinaorientaatio ja muut käsitteet eivät pysty selittämään, Sami kysyy.

Joku sanoo, että markkinaorientaatio on käyttäytymistä ja toimenpiteitä. Edellytys on se, että ollaan kiinnostuneita markkinoista ja asiakkaista. Rami ehdotti, että Erik valikoisi menestyneitä yrityksiä ja sen jälkeen tutustuisi, millainen kulttuuri, markkinointihenkisyys näissä vallitsee.

Tuula Mittilä jatkaa aineiston vakioinnista. Jos menestys olisi ainoa vakio, miten laajaksi aineisto paisuisi? Jo nyt Erikillä on haastatteluaineistoa monesta maasta ja monenlaisista yrityksistä.

Erikin työ ei sinänsä kosketa omaani, joten en puutu siihen enempää.

Olemattoman tuotteen brändäys?

Heidi Neuvonen on aloittanut tutkimuksensa käytännön huomiosta, ettei korkean teknologian markkinoilla välttämättä ole edes tuotetta, mutta silti pitää brändätä. Hän pyrkii kuvaamaan nykyistä korkean teknologian brändäystilannetta yritysten näkökulmasta pienissä ja keskisuurissa yrityksissä kvanttitutkimuksen keinoin. Neuvonen pyytää johtajia arvioimaan tilannetta lomakkeen asteikolla.

Koska brändäys on strateginen päätös, Neuvonen tutkii myös strategiaa osana markkinoinnin johtamista. Erityisesti hän keskittyy, miten korkean teknologian markkinoinnin haasteet ja brändäys kohtaavat.
Empiiristä dataa hän aikoo kerätä paitsi Suomesta, myös Amerikasta ja ehkä Venäjältä, jossa Neuvosen mukaan brändi määritellään hiukan toisin. Miten, sitä Neuvonen ei kerro. Pitääkin joskus selvittää tätä juttua itse.

Jaakko Aspara (HSE) aloittaa kommentoinnin pohtimalla, pitäisikö jokin Neuvosen valitsemista käsitteistä nostaa johtavaksi eikä yrittää löytää korkean teknologian kirjallisuudesta brändiasiaa. Pitäisi ottaa molemmat keskustelut haltuun ja keskittyä toiseen, ei sovellukseen. Tämä liittyy myös omaan työhöni. Ota sekä vuorovaikutus että Triple helix, äläkä etsi kolmoiskierrekirjallisuudesta vuorovaikutusta. Tässähän olisi vastaus Teuvon esittämään kysymykseen.

Jos Neuvonen haluaa verrata brändäystaitoja eri maissa, pitäisi Asparan mukaan olla jokin suoriutumiseen liittyvä kriteeristö, jota vasten niitä verrata. Aspara ei ole vakuuttunut, aikooko Neuvonen tutkia brändäysprosesseja, brändejä, toimintoja, johtajien käsitystä tai ymmärrystä brändeistä ja brändäyksestä vai mikä tutkimuksen ontologinen käsitys on. Siksi pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan yhdessä tutkimuksessa. Luulisin, että tämän olen ratkaissut omassa työssäni melko hyvin.

Keskustelua käydään myös siitä, pitäisikö kysymyslomake lähettää kaikentyyppisille yrityksille ja vertailla aineiston teknologiayrityksiä muihin yrityksiin, vai lähettää vain korkean teknologian yrityksille.

Sami Saarenketo kertoo, että Keller väittää brändäyksen tärkeäksi kaikille yrityksille, joten siltä osin Neuvosen tutkimuskysymys on aiheeton. Ehkä uutuusarvoa voisi etsiä suoriutumisesta ja menestyskirjallisuudesta. Neuvosen oma selitys on, että hän on löytänyt esimerkkejä siitä, että korkean teknologian yrityksillä on tärkeämpiäkin asioita kuin brändäys, joten ristiriita löytyisi näistä esimerkeistä.

Molemmat kommentaattorit toivoisivat Neuvosen tutkimuksen etenevän menestymisen ja tuottavuuden alueelle, minkä jälkeen voisi ryhtyä pohtimaan, miksi brändäys vaikuttaa menestykseen siten kuin vaikuttaa. Saarenketo huomauttaa, etteivät tutkimuksen teoria ja empiria tällaisenaan kerro samasta asiasta.

Päivän viimeinen esitys venyy yliajalle, mutta Neuvosen alkuvaiheen tutkimus saa tosi hyviä kommentteja. Porukka alkaa hyytyä ja näyttää, että monet meinaavat nukahtaa. Minä mukaan lukien. Ehkä ehdin ottaa tirsat hotellilla.

Täyden palvelun Tampere

Tampereen tutoriaali on sujunut tähän asti loistavasti eikä vähiten loistavien järjestelyjen vuoksi. Käytävällä on virvokkeita vapaasti otettavissa, ruuat ja kahvit sisältyvät hintaan ja risteilyllä saa jopa viinilasillisen ihan ilmaiseksi. Kaikki sessiot ovat samalla käytävällä, joka huoneessa päivystää joku paikallinen atk-ihminen, aikataulut pitää ja sää on upea, jos sitä vain pääsisi haistelemaan. Parasta lienee kuitenkin se, että kaikki materiaalit jaettiin jokaiselle osallistujalle ihan kuin oikeissa konferensseissa. Järjestelyistä huokuu konferenssijärjestelykokemus ja myös viitseliäisyys.

Tottakai taukoja on liian vähän. Sosiaalinen kanssakäyminen jää iltaan. Nyt jo ehdittiin Annen kanssa vaihtamaan hengästyneet kuulumiset kahvikupin ääressä. Annen esitys meni loistavasti, mutta akku loppui ja joudun kirjoittamaan huomiot tänne blogiin myöhemmin. Ehkä tamperelaiset olisivat voineet porailla enemmän pistorasioita saleihinsa. 😉

Anne sanoi, että hänelle valkeni teoreettinen tausta vasta puolisen vuotta sitten. Se antaa minullekin vähän toivoa paremmasta. Anne sanoi, että aiemmin luki sekaisin vähän kaikkea, kunnes teki valinnan ja pysyy nyt siinä, vaikka eteen tulisi parempi teoria. Pitää yrittää itse samaa määrätietoisuutta.

Tosi hyvä, että lappeenrantalaiset majoittuvat samaan hotelliin Heidin, Tommin ja minun kanssa. Ehditään ehkä katsella Uuden-Seelannin kuvia lisää. Ollille jo näytinkin jotain. Teuvo valitsi toisen hotellin, mutta kaipa Teuvokin risteilylle tulee.

Vielä näistä tutoriaalijärjestelyistä sen verran, että Tampere on onnistunut houkuttelemaan pätevät kommentaattorit paikalle. Vain joillekin esittäjille on sattunut vastikään oman väitöskirjansa valmiiksi saaneet kommentaattorit.

Uudesta-Seelannista oppimiseen

Heidin esityksestä meni valitettavasti alku ohi, kun piti esitellä Uuden-Seelannin matkakuvia Ollille. :/

Heidin tutkimus näyttää kulkeneen markkinaorientaation suuntaan. Hänellä on myös oppimisen rakenteen käsite työssään. Toisaalta myös työssäoppimisen teoriat ja toimijayhteisöjen käsite tulevat esiin. Johtopäätöksenä hän sanoo, että osaamista ei synny olemassa olevaa pre-tietoa soveltamalla vaan toiminta itse luo tietoa tai osaamista.

Timo Järvensivu (HSE) aloittaa kommentoinnin oppimisesta markkinoinnin kentällä. Iso ongelma on hänen mielestään se, ettei paperista löydy metodologiaa, miten tutkimus on rakennettu, aineisto hankittu ja analysoitu. Hän ehdottaa, että seuraavaksi pitäisi määritellä huolellisemmin oppiminen ja markkinointi ja oppiminen markkinoinnissa. Systemaattisuus on avainjuttu.

Otsikossa puhutaan tietämisestä ja oppimisesta, mutta Järvensivu ei ole vakuuttunut tietämisestä muualla työssä. Heidi sanoo, että voi ottaa sen otsikosta pois, mutta tietäminen liittyy kiinteästi oppimiseen eikä sitä voi kokonaan sivuuttaa.

Järvensivu kritisoi Heidin valitsemaa valmista mallia. Hän ehdottaa, että Heidi tutustuisi systemaattisesti kirjallisuuteen ja loisi itse oman ymmärryksen tai mallin. Johtopäätöksiin Järvensivu huomauttaa, että väitteet vaativat perusteita. Jos väittää kognitiivista otetta dominoivaksi, pitäisi antaa kvantitatiivisia perusteita.

Järvensivu lopettaa todeten, että oppimisen tutkiminen käytännössä on mielenkiintoinen tehtävä. Tästä myös Marko Seppä aloittaa oman puheenvuoronsa. Puheenvuorossa halutaan selventää, mikä on Heidin oma kiinnostuksen kohde ja artikkelin tavoite, koska se auttaisi Seppää auttamaan Heidiä oman työnsä kehittämisessä.

Kommentaattori painottaa, että kaikkien nykytutkimusten tulisi olla kontekstisidonnaisia. Heidin kaksi muuta artikkelia valottavat kontekstia enemmän kuin nyt esitelty. Halutaanko selvittää bioteknologiayritysten oppimista vai oppivien organisaatioiden oppimista?

Konteksti liittyy myös yksittäisiin toimijoihin. Määritelläänkö heidät bioteknologialähtökohdasta käsin vai jotenkin muuten? Ovatko yritykset muutoksen tilassa? Muutoskin voisi olla konteksti. Sitä on tutkittu vähän.

Kontekstiasia on mielenkiintoista myös oman tutkimukseni kannalta. Mitä minä voin sanoa oman tutkimukseni kontekstista? Pitäisikö sitä lähestyä lääketutkimuskontekstina vai akateemisen tutkimuksen kontekstina? Olisiko se sittenkin tiedon hyödyntämisen ja tuottamisen ristiriitainen konteksti?

Kommentaattori on vähän huolissaan aiemman kirjallisuuden painottamisesta. Myös aiempi kirjallisuus on tehty jossakin kontekstissa. Se pitää huomioida. Jatkossa Heidi voisi käyttää enemmän taulukointia havainnollistamaan, miten ilmiötä on tutkittu. Tämä toimisi eräänlaisena metatasona.

Jaakko Aspara jatkaa, että artikkelissa markkinaorientaatio on oikeastaan tietojohtamista. Konteksti hänen mukaansa tulee tieteen ja tiedeperustaisten yritysten kentästä. Miten yritykset yhdistävät markkinaoppimisen ja innovoinnin?

Heidi halusi harjoitella englanninkielistä esittämistä tutoriaalissa ja minusta esitys sujui mukavasti.

Urheilukalastajien arkikäytännöt

Vesa Markuksela pohtii työssään sitoutuneen harrastusyhteisön arkikäytänteitä käyttäen esimerkkinään urheilukalastajia. Hänen viitekehyksensä rakentuu vapaa-ajantutkimukseen, kulutustutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen. Tutkimuksen keskiöön ei nouse harrastaja vaan yhteisö, jota harrastus muokkaa.

Kommentit aloittaa Tampereen yliopistosta Heli Paavola. Hän kehuu työtä rohkeaksi valinnaksi ja pahoittelee, että joutuu kritisoimaan tutkimuksen rakenteen jäntevyyttä. Yksi asia pitäisi laittaa yhteen lukuun. Vaikka aiempia tutkimuksia on esitelty, pitäisi myös perustella lähestymistapaa ja pohtia enemmän tieteen filosofista valintaa. Myös tutkimuskysymys olisi syytä avata niin perusteellisesti, ettei lukijan tarvitse etsiä käsitteitä muualta tekstistä. Valittua käsitettä tulee sen jälkeen noudattaa systemaattisesti ja sama pätee myös tutkimuksen näkökulmaan. Paavolan kommentit ovat täsmällisiä ja erittäin kriittisiä. Tutoriaalin tarkoitus on kuitenkin auttaa tutkijaa oikealle polulle tutkimuksen alkuvaiheessa, ja siksi kritiikki on mielestäni perusteltua.

Teuvo jatkaa kommentointikierrosta ja muistuttaa Markukselaa siitä, että pitää valita tutkimuksen taso ja tavoite: onko se metodologinen, käsitteellinen, määrittelevä, kuvaileva. Eli toisin sanoen pitäisi miettiä sitä, mitä Markuksela haluaa ymmärtää ensisijaisesti. Sitoutumista voisi ajatella myös muuttujana: miten sitoudutaan, miten sitoutuminen muuttuu? Paavolan mielestä sitoutuneen urheilukalastajien yhteisön tunnistaminen voisikin olla tutkimuksen lopputulema.

Yleisöä puhuttaa, miten sitoutuminen määritellään ja missä kulkee raja todellisen sitoutumisen ja näennäisen sitoutumisen välillä. Onko sitoutuminen yksilön sitoutumista vai ryhmän sitoutumista? Johanna Moisander on toista mieltä. Hänen mielestään Markukselan työssä on otettu käsite kirjallisuudesta ja pyritään avaamaan kiinnostavaa ilmiötä käsitteen avulla. Eli käsite on eräänlainen työväline.

Teuvo palaa vielä siihen, mitä halutaan ymmärtää. Halutaanko kehittää käsitteitä vai ymmärtää ilmiötä käsitteiden avulla? Teuvon mukaan tutkimuspaperissa halutaan kehittää tällä hetkellä vähän kaikkea.

Liisa Uusitalo (HSE) tuo esiin asiantuntijuuden käsitteen ja sen, miten paljon urheilukalastajia koskevasta tutkimuksesta voitaisiin yleistää sitoutumiseen yleensä. Millainen tuotemaailma asiantuntijuudessa on mukana?

Yleistämisen ongelma lienee läsnä myös omassa tutkimuksessani. Myös tuo Teuvon korostama fokusointi on tärkeä juttu. Pitäisi pystyä sanomaan kristallinkirkkaasti, mitä minä haluan kehittää omassa tutkimuksessani, sillä kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa.

Kärkikäyttäjät innovoinnissa

Kaisa Koskela tutkii käyttäjälähtöisiä innovaatioita kärkikäyttäjien näkökulmasta. Hän tarkoittaa käyttäjälähtöisyydellä sitä, että asiakkaat olisivat integroituneet innovaatioketjun jokaiseen vaiheeseen, ei vain alkuvaiheeseen kertomaan, mitä ja millaisia innovaatioita toivoisivat. Kärkikäyttäjät voivat Koskelan mukaan toimia paremmin käyttäjälähtöisten innovaatioiden prosesseissa, koska heillä on jo tarpeita, jotka suuremmat massat saavuttavat myöhemmin. Toisaalta kärkikäyttäjät, toisin kuin ensimmäiset käyttäjät, ovat myös itse valmiita innovoimaan, mikäli huomaavat tarpeen. Tämä eroavaisuus pitää muistaa esimerkiksi innovaatioluennolla ensi syksynä.

Näyttää siltä, että Koskelan suurin kompastuskivi tässä vaiheessa on fokusoimaton tutkimussuunnitelma. Hän pyrkii tavoittelemaan sekä kärkikäyttäjien tunnistamista ja luonnehdintaa että sitä, miten kärkikäyttäjät integroituvat innovointiprosessiin. Jälkimmäisen tavoitteen hän vielä jakaa niin, että haluaa selvittää, miten innovaatioprosessi muuttuu, jos kärkikäyttäjät ovat kuluttajia tai organisaatioita, ja toisaalta, jos prosessin tulos on joko tuote tai palvelu.

Maria Antikainen VTT:ltä halusi selventää, keskittyykö Koskela tutkimuksessaan yrityksen vai kärkikäyttäjän näkökulmaan. Valinta on vielä epäselvä. Myös Mai Anttila puheenjohtajan ominaisuudessaan perää samaa asiaa. Anttila muistuttaa myös siitä, etteivät normatiivinen ja todellisuuden tutkimus kohtaa toisiaan. Täytyy valita, haluaako sanoa, miten olisi hyvä integroida käyttäjät innovointiin, vai kuvaako vain sitä, miten tämä tapahtuu ”raa’assa todellisuudessa”. Keskustelussa nousee esiin myös Applen iPodin kehitys, johon kuluttajat osallistuivat aktiivisesti ja vastikään tehty gradu, jossa on selvitetty, miten asiakkaat osallistuvat harrasteiden suunnitteluun ja tuottamiseen. Vilkasta keskustelua käydään myös siitä, miten yritykset myös vastustavat kuluttajien osallistumista innovointiin.

Anttilan mukaan pitäisi aluksi kertoa, mihin teoreettisiin keskusteluihin tutkimus nojaa. Tämä pitäisi muistaa myös omassa esityksessä, jota Anttila on kommentoimassa.

Joku sanoo, että Helsingin kauppakorkeasta on valmistumassa kesäkuussa gradu, jossa selvitetään innovaatioprosesseja vähän syvällisemmin. Pitäisiköhän kaivaa gradu esiin? Tekijä voisi olla Kajander, mutta en saa varmasti selvää nimestä.

Tommi palaa vielä käsitteisiin ja saa Anttilalta kehut kommentistaan. 🙂 Tommin mielestä keskeistä on määritellä käsitteet tyhjentävästi. Apua voisi etsiä Rogersin opuksista tai esimerkiksi Parasuranamilta. Tommi muistuttaa myös siitä, että Koskelalla on haastava tehtävä tunnistaa kärkikäyttäjät.

Kaisa Koskelan työ on vielä alussa ja tutoriaalissa ollaan yleisesti sitä mieltä, että tutkimuksessa on potentiaalia ja tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

Näsi nauratti tutoriaalia

Markkinoinnin tutoriaali potkaistiin käyntiin naurunremakalla. Juha Näsi kertoi markkinoinnin teoriasta 30 vuotta sitten, jolloin monet tutoriaalin osallistujista eivät olleet vielä syntyneetkään. Monet käsitteet, brändäys, systeemimarkkinointi, verkostoteoriat ja globaalisaatio olivat 70-luvulla vielä täysin tuntemattomia. Systeemimarkkinoinnistakin puhuttiin pakettimarkkinointina…

Suo siellä, vetelä täällä

Onpas ollut hektinen viikko. Olen reissannut pariin otteeseen Kuopiossa ja välillä piti palata Savonlinnaan ajotunnille, kuten edellisessä blogiviestissäni kerroin.  Tiistaisen Kuopion reissun tein tutkimushankkeeni viimeisen johtoryhmän kokouksen vuoksi ja eilen kävin sitten vielä haastattelemassa hankkeen ”pääpiruja”. Molemmat reissut olivat tosi antoisia.

Saimme ohjaajani kanssa molemmat kritiikkiä siitä, miten teoreettista Kuopion yliopiston kauppatieteiden laitoksen tutkimus on. Hankkeen johtoporras olisi toivonut meiltä aktiivisempaa otetta ja ”potkua persaukseen”, kuten pj sanoi. Ymmärsin asian niin, että oikeasti minulta ei odotettu sen paremmin potkua kuin aktiivista otettakaan, sillä minähän olin alusta alkaen vain ulkopuolinen tarkkailija. Kuitenkin oma roolini nousi hankkeen aikana yhä aktiivisemmaksi.

Kritiikistä huolimatta olen itse tyytyväinen omaan rooliini. Olen myös tyytyväinen siihen, että ehkä kritiikki lopulta suuntaa myös meidän laitoksemme tutkimusta soveltavampaan suuntaan. Meillä on Kuopiossa aivan loistava tilaisuus osallistua nimenomaan terveys- ja biopuolen yrityshankkeisiin ja seurata läheltä sitä, miten tieteelliset oivallukset kehitetään kaupallisiksi sovelluksiksi. Siihen meidän pitäisi tarttua kynsin ja hampain. Turussa tällaista on jo tehty, mutta sielläkin osaajia on lähtenyt muualle tai eläkkeelle.

Sinänsä harmittaa, että herkullinen tilanne yliopiston ja yritysten rajapinnalla jää minun osaltani näillä näkymin väitöskirjatutkimukseen. Täällä Savonlinnassa on kuitenkin uusia haasteita, jotka ehkä myös minä kohtaan jossakin vaiheessa. Ensin pitäisi kuitenkin pätevöityä akateemisesti ja rustata väikkäri loppuun.

Tommi ja Hannu vänkäsivät eilen, että istut alas ja kirjoitat tutkimuksen loppuun. Hannu lupasi, ettei sen tarvitse olla hyvä, koska ei sitä kukaan kuitenkaan lue. Tärkeintä olisi, että saataisiin kunnon karonkka aikaan. Siinäpä sitä on taas motivaatiota: karonkka kavereille.

Mitäpä minä vastaanväittämään kahdelle jo väikkärinsä kirjoittaneelle? Pitäisi vain päättää tekevänsä työ loppuun ja jättävänsä kaikki muut humputtelut pois. Jos jaksaisi elää vaikka puoli vuotta askeettisesti kirjan kimpussa, unohtaa laihdutuskuuriajatukset ja liikkumattomuuden harmistukset, niin eiköhän siinä yksi kirja syntyisi.

Minun pääni ei vain toimi niin. Nyt jo tuskailen seuraavan viikon tutoriaalia. Siellä menee taas pari päivää ihmetellessä ja saan jälleen kerran ristiriitaisia kommentteja. Yksi päivä menee vielä esityksen tekemiseen, ja mitä minä oikeastaan siellä esitän? Mai Anttila oli kommentoimassa työtäni viime vuonnakin ja pääsee nyt kyselemään, miksi en ole tehnyt vuoden aikana juuri mitään. Lähetin hänelle juuri sähköpostia ja yritin selventää sekasortoista tilannettani lisurin ja väikkärin välimaastossa. Siis en minä siellä ole, mutta tavoitteeni kai on.

Tarvitsisin lisärohkaisua ja toisaalta myös todellista kritiikkiä. Tuntuu siltä, ettei kukaan uskalla kritisoida työtäni siinä pelossa, että jätän sen oikeasti kesken. Olisi kuitenkin parempi, jos joku sanoisi, että nyt, Outi, ei ole tapahtunut mitään, ja jos pian ei tapahdu, voit aivan hyvin alkaa hakea muita, vähemmän päätä vaativia hommia. Ehkä siitä sisuuntuisin ja kirjoittaisin ihan piruuttani työn loppuun.

Kuopion reissut antoivat minulle uutta intoa, joka taas laantuu tutoriaalin vuoksi. Päässä jyskyttää tietoisuus siitä, että tutoriaali keskeyttäisi kuitenkin analyysini, jos sellaista alkaisin tehdä. Tutoriaalin jälkeen alkaakin sitten jo kesämenokausi. On muuttoa, Untorockia, juhannusta ja Ilkan kesälomaa. Ilkan kesälomalta toivoisin meille rentouttavaa yhdessäoloa, menoa ja meininkiä, mutta myös yhteistä tutkimusaikaa. Olemme hiukan kehitelleet ajatusta yhteisestä paperista, jossa matkailu, markkinointi, teknologia ja sosiaalinen media törmäisivät sopivassa suhteessa toisiinsa. Olen aika varma, että uudesta pikkuruisesta tutkimusaiheesta saisin lisäpyristelyä myös omaan tutkimussuohoni.

Oli tarkoitus kehua, kuinka antoisa eilinen yhteishaastattelu oli, mutta jäinkin nyt taas puntaroimaan itseäni ja omaa tutkimustani yhden merkinnän ajaksi.

Triple helixin tulos: seos vai yhdiste?

Maanantaina pitää lähettää korkeintaan kymmensivuinen tutkimussuunnitelma markkinoinnin tutoriaaliin Tampereelle. Yritin päästä kiinni Teuvon ideoihin, jotka hän antoi vapun tienoilla. En ole ihan varma ymmärsinkö kaikkea, mutta parhaani yritin.

Teuvo halusi minun vielä miettivän, löytyisikö Triple helix -keskustelusta mitään spesifiä vuorovaikutukseen liittyen. Rehellinen vastaus on, että en oikein tiedä. Ei kai triple helixiä ole juuri muuten tutkittukaan kuin vuorovaikutuksen kautta. On kuvattu tekijöitä, tekoja ja puntaroitu onnistumisen tekijöitä.

Teuvo halusi kuitenkin vielä lisää vuorovaikutuksen sisältöön. Tuoko jokainen triple helixin taho vuorovaikutukseen oman mausteensa, joista syntyy vuorovaikutuksessa uusi soppa? Onko soppa mausteiden yhdistelmä vai syntyykö mausteliemestä uusi aines? Miten ne kemialliset termit menevätkään: seos vai yhdiste? Ja maustehan on jo seos sellaisenaan. Lisää aiheesta.

Voi elämä. Nyt minä lähdin tälle tielle, eikä loppua ole näkyvissä. Olin aikeissa kirjoittaa, miten ratkaisin Teuvon esittämän kysymyksen, mutta meninkin tätä blogiviestiä kirjoittaessani entistä enemmän metsään. Mietin asiaa sählyn ja tanssin jälkeen.

Lisensiaatintyön uusi tuleminen

Laitoin tiistaina sähköpostia kakkosohjaajalleni Teuvolle. Pyysin apua, kun nyt näyttää pahasti siltä, etten ihan oikeasti saa tehtyä väitöskirjaa. En uskalla pyytää apua Päiviltä, koska joutuisin myöntämään, etten ole tehnyt puoliakaan siitä, mitä olisi pitänyt.

Olen lojunut kohta kaksi vuotta apurahalla. Moni olisi siinä ajassa aloittanut ja lopettanut väitöskirjan, mutta minä vaan kompuroin ihan alussa. Kopsailen iänikuisen vanhoja tekstejäni, jos minun tarvitsee näyttää tekemisiäni. Uutta en saa aikaan.

Kun pääsiäisen tienoilla lopulta myönsin itselleni, etten ehkä tee koskaan väitöskirjaa, lupasin samalla itselleni ja pian koko maailmalle, että kirjoitan vuoden aikana lisensiaatintyön. Melkein kuukauden yritin taistella laiskottelua, Zuman peluuta, urheilua ja kaikkea muuta vastaan ja kirjoittaa jonkinlaista suunnitelmaa. Yritin lukea ja yritin kirjoittaa ainakin muistiinpanot lukemastani. Mikään ei näyttänyt tuottavan tulosta.

Nyt velvoitin Teuvon vaatimaan minulta säännöllisesti lukemista. Se on ehkä ainoa tie päästä eteenpäin. Lupasin lähettää hänelle vapuksi uuden version tutkimussuunnitelmastani. Pian minun pitäisi muutenkin tiivistää ideani kymmensivuiseksi suunnitelmaksi markkinoinnin tutoriaalia varten, joten Teuvolle annettu lupaus palvelee hyvin tutoriaalia.

Joskus aiemmin kirjoittelin täällä blogissa, että teen jokaisesta väikkärini luvusta kolmisivuisen abstraktin jäsentämään kirjoitustani. Nyt tämä lupaus on lunastettava, sillä niistä kolmisivuisista abstrakteista kasautuu pikku hiljaa kunnollinen tutkimussuunnitelma. Nyt vain puhutaan enää lisurista, ei väikkäristä, mikä sekin on iso haaste.

Olin jo aikeissa jättää oppimisen teeman pois lisurista, mutta äsken lounastauolla (surullisen kuuluisaa chili con carnea) katselin aiemmin tekemääni miellekarttaa ja totesin, etten voi luopua oppimisesta edes lisurissa. Sitä paitsi olen käyttänyt mielettömästi aikaa oppimiskirjallisuuteen perehtymiseen ja olisi todellista tyhmyyttä luopua nyt koko tematiikasta.

Tänään olen työstänyt tutkimukseni sisällysluetteloa lisuria silmällä pitäen. Oppiminen saa jäädä siihen, mutta toimintatutkimuksen metodologian ja empiirisen osuuden otan siitä pois. Chili con carnea mutustellessani hoksasin, että voisin tietenkin sisällyttää työhöni empiriaa tapauksen muodossa. Voisin vaikkapa ottaa yleisemmällä tasolla haltuun Kuopion yliopiston kaupallistamisprosessin ja jättäisin tarkemman toimintatutkimuskuvauksen farmasian puolelta väikkäriin, jos sellaista nyt ikinä tulee.

Olisi mukava olla yliopistouudistuksen eturintamassa ja silloin mukaan pitäisi ottaa koko Itä-Suomen yliopisto eli samanlainen selvitys myös Joensuun yliopiston kaupallistamisesta olisi paikallaan. Ja mitäs siitä syntyisi? Lisensiaatintutkimuksen muotoon puettu tilannekatsaus siitä, miten eri tavoin nämä kaksi pian yhdistyvää yliopistoa tällä hetkellä kaupallistamispähkinää pureskelevat! Olisiko hyvä? Olisi. Levisikö tiukka lisurisuunnitelma taas käsiin? Levisi.