Väitöstutkimuksen aineisto naftaliinista

Kaivoin viime viikonloppuna vanhan tutkimusaineistoni tietokoneen uumenista päivänvaloon. Ajatus väitöskirjasta oli jo ummehtunut, mutta puhalsin pölyt viimeisistä eli vuoden vanhoista muistiinpanoistani. Ehkä väitöskirjan vuoro on nyt uudessa uljaassa Itä-Suomen yliopistossa.

Ongelmana on nyt tietenkin se, että minun pitää päivittää rankalla kädellä teoreettista osiota. Vaikka tiedostoa on muokattu viimeksi helmikuussa 2009, en ole kirjoittanut siihen oikeastaan mitään uutta kesän 2008 jälkeen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Yliopistojen asema on muuttunut radikaalisti, keskustelu tutkimustulosten kaupallistamisesta on kiihtynyt ja toisaalta myös co-creation keskustelu on noussut markkinointikirjallisuudessa.

Co-creation innoittajana

Omassa aineistossani ei ole kyse täsmällisesti co-creationista, mutta tutkimuksesta löytyy sen piirteitä. Yliopiston tutkijat ovat ottaneet kaupallistamiskeskusteluun mukaan myös yritykset, joilla on mahdollisuus muokata tutkimustuloksista vaihdettavia tuotteita ja palveluita. Ovathan nämä yritysedustajatkin eräällä tavalla yliopiston asiakkaita.

Ajatus co-creationista on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että yritän nyt innostua väikkäristä uudelleen sen kautta. Toivottavasti työkiireet eivät taas syö aikaa omalta tutkimukselta. Kapinoin edelleen sitä vastaan, että tutkimushankkeen projektipäällikkö olisi vain hallinnollinen jyrä, jonka pitää antaa tutkijoiden tehdä tutkimusta, ja itse keskittyä pelkkään paperinpyöritykseen. Minäkin haluan tutkia!

Golf-silmä

Vuonna 2005 perustetun BASE Visionin toimitusjohtaja Seppo Karikko esittelee EYEONEGolf-konenäöstä. BASE Vision sijaitsee Vuokatissa ja  työskentelee oululaisten ja kainuulaisten kumppanien kanssa. EYEONEGolfissa käytetään 200 framea sekunnissa kuvaavia kameroita aikajanalla, joten kyseessä on 4D-mallinnus.

Golfaaja voi lyödä Swinginsä ilman, että häneen kiinnitetään minkäänlaisia antureita. Laitteiston tiedot tallentuvat palvelimelle, josta niitä voi eurata reaaliaikaisesti internetin kautta. Siksi liiketoiminta ei perustu laitteiston myyntiin vaan verkkopalvelun ylläpitoon.

Karikon terveiset Tekesille ovat, että Tekes voisi perustaa yrityksille kumppanisenssipalvelun. Sitä kautta käynnissä olevat hankkeet voisivat löytää hankepartnereita, joiden intressit ovat samansuuntaisia.

Tuli mieleen, että tätä voisin käyttää HTM-kurssilla esimerkkinä teknologiasovelluksista ja ansaintalogiikasta, jonka pääpaino ei ole tuotteissa.

Palvelujen muotokieli

Niko Frilander Idean Enterprisesista kertoo palvelujen muotoilusta. Idean on tuotteistanut palvelujen muotoilun menetelmän, jossa asiakaskokemukset ovat keskeisessä asemassa.Menetelmän vaiheet ovat sStrategian luonti, k onseptin kehitys, design ja implementointi ja lopulta markkinoille vienti. Koko ajan pitäisi muistaa, kenelle palvelua tehdään.

Palvelun muotoilulla pyritään markkinaosuuden kasvattamiseen, asiakaspohjan kasvattamiseen ja parempaan katteeseen.

Prosessin alussa mietitään palveluun vaikuttavia megatrendejä, joiden perusteella palvelua voidaan personoida eri käyttäjäryhmille. (Kaupungistuminen – nuoret, urbaanit ja aktiiviset) Seuraavaksi mietitään palvelulle kumppaneita ja lopulta rakennetaan erilaisia palvelukonsepteja.

Frilander kertoo esimerkin matkailun mobiilista tietopalvelusta, joka tarjoaa tietoa kohteista, nähtävyyksistä, valintamahdollisuuksista ja antaa jopa muistutuksia esimerkiksi viisumeista ja muusta. Mobiilipääte antaa tällaiselle palvelulle rajoituksia esimerkiksi fyysisen koon, visuaalisuuden ja käytettävyyden näkökulmasta. Pitää siis tuntea käyttäjien kokemukset, jotta palvelusta tulee toimiva.

Ihmettelin aluksi, miksi Frilander puhuu palvelujen muotoilusta eikä tuotteistamisesta. Nyt hoksasin, että muotoilussa painotutaan siihen, miltä palvelu näyttää ja tuntuu loppukäyttäjälle. Vaikka Ideanin mallissa lähdetään liikkeelle strategianluonnista ja konseptoinnista, ainakin esityksen painopiste on selvästi vasta visuaalisessa muotoilussa. Esimerkkien perusteella kyse on käyttöliittymistä.

Pellervo Kokkonen  kysyy, miten ihmismuotoinen palvelu lähtee liikkeelle palvelun muotoiluasiassa. Esimerkiksi miten matkailuyritys, jossa ihmiset toimivat vielä ihmisten, ei teknologioiden kanssa, voi muotoilla palvelunsa myyväksi. Frilander vastaa, että asiakkaiden tarpeet on tunnettava ja niitä voidaan selvittää esimerkiksi laadullisen tutkimuksen keinoin. Käyttäjätutkimuksen kautta saadaan selville, mitä toimintaa, oheispalveluita ja tunteita erilaiset käyttäjäryhmät arvostavat.

Hyvä, että Pellervo kysyi tätä, sillä Frilanderin esitys painotti teknopuolta, vaikka suuri osa yleisöstä toimii varmasti ihmiskeskeisessä ympäristössä. Ehkä palvelun muotoilun ei pitäisi olla vain työkalu; ehkä sen pitäisi olla toimintatapa tai ajattelutapa, jota käytetään yrityksissä jatkuvasti palvelujen kehittämiseen. Tarvitaanko asialle uusi termi, palvelun muotoilu, siitä en ole varma.

Tavoitteena kansainvälisyys

Emme onnistu edes aloittamaan aikataulussa. Asiaan päästään vasta vartin yli puolenpäivän. Vapaa-ajan palvelut –ohjelman päällikkö Risto Mäkikyrö avaa kertomalla päivän ohjelmasta. Tahtia kuitenkin kiristetään niin, että Karin Wikman Tekesiltä pääsee lauteille viittä minuuttia suunniteltua aiemmin.

Wikman kertoo kansainvälistymisasioista Tekesissä. Hän esittelee Tekesin, TE-keskuksen ja EU:n kansainvälistymisinstrumentteja, mutta painottaa esityksessään sitä, miten kansainvälisiä kumppaneita löytyy.

TE-keskuksissa on perinteisesti vientipohjainen kansainvälistymispyrkimys, Tekesissä puolestaan osaamisperustainen – mm. yksiköitä on ympäri maailmaa. Tekes tarjoaa myös kansainvälistymiseen ohjelmia, rahoitusta projektien sisällä sekä eurooppalaisia ohjelmia ja verkostoja. Wikmanin mukaan kannattaa kertoa Ristolle, jos hankkeessa ilmenee kansainvälistymistarpeita.

7. puiteohjelmassa 54 miljardia euroa jaossa

Wikman jatkaa 7. puiteohjelmalla. Siinä jaetaan 54 miljardia rahaa seitsemän vuoden aikana. Kaikkein suurin osa-alue on yhteistyö (32 mrd), johon sisältyy kymmenen ennalta määrättyä teemaa. Rahoista 15 prosenttia suunnataan pk-yrityksille kuitenkin niin, että hankkeeseen sisältyy yhteistyötä. Idea-osiossa (7,5 mrd) painottuu tieteellinen ekspertiisi. Ihmiset-osio eli Marie Curie (4,5 mrd) on tutkijanvaihtoa eri maiden ja toisaalta myös tutkimuslaitoksen ja yrityksen välillä. Toiveena on kaksisuuntainen vaihto tai tutkijoiden vaihtoverkosto. Kyvykkyys (4mrd) sisältää osaamisen alueohjelman, jossa luodaan osaamisen alueklustereita ympäri Eurooppaa. Tähän osioon kelpaavat kaikki pk-yritysten ideat kunhan niistä syntyy liiketoimintaa tai niillä on merkitystä muutoinkin kuin paikallisesti.

Kaupalliset tulokset vasta myöhemmin

EU-hankkeista on opittu mielenkiintoisia asioita. Ennen kaikkea kannattaa lähteä liikkeelle tietoisena siitä, ettei EU-hankkeissa ole tarjolla pikavoittoja vaan hankkeisiin täytyy panostaa. Hankkeeseen lähtökin on Wikmanin mukaan strateginen päätös, vaikka kaupalliset tulokset syntyvät vasta hankkeen jälkeen. Tekesin sivuilta löytyy paljon tietoa ja caseja.

Joka päivä Tekesistä kysellään partnereita. Pyynnöt kootaan partnerihaku -sivulle. Tai sitten voi osallistua teknologia-yhteisöjen tilaisuuksiin. Wikman suosittelee tutustumaan myös Yritys-Euroopan työkaluihin. Toisinpäin partnerin etsintä alkaa siitä, kun ottaa yhteyttä Tekesiin, joka lähettää partnerihaun eurooppalaisille kumppaneille. Toinen vaihtoehto on osallistua partnerointitapahtumiin, mihin saa apua myös Tekesiltä.

Wikmanin mukaan yksi parhaista tavoista päästä mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön, on ilmoittautua puiteohjelmaprojektien arvioijaksi. Hän kannustaa erityisesti naisia ja yrityksiä hakeutumaan arvioijiksi. Haku lähetetään Tekesin EU-sivujen kautta. Tämä pitäisi muistaa. Voisihan sitä itsekin yrittää mukaan. Olisi hyvä meriitti jatkoa ajatellen.

ICT-orientoitunut matkailu

Polina kysyy vielä matkailualan kansainvälistymisprojekteista, mutta Karin Wikmanin mukaan matkailu on sisällytetty muiden teemojen alle. Risto Mäkikyrö jatkaa Eureka-sateenvarjosta, joka hänen käsityksensä mukaan on matkailu-ICT -orientoitunut. Konkreettisimmillaan hyöty nousee siitä, että pienelläkin osaamissijoituksella verkosto maksaa ison pääoman takaisin.

Joku kysyy, onko hankekoordinointiin tulossa apuvoimia, sillä EU-hankkeiden koordinointi on raskas ja byrokraattinen tehtävä. Eipä ole kovin paljon tarjolla, mutta toisaalta hankehallintoa on pyritty keventämään.

Väikkäristä vähäsen

Kirjoittelen väikkäriin liittyviä muistiinpanoja edelleen yksityisiin blogiviesteihin. En ole vieläkään ratkaissut julkistamisen ongelmaa.

Olen viime aikoina lueskellut artikkeleita, mutta mitään grand plania minulla ei ole ollut. Lueskelen vähän sieltä täältä. Viimeviikkoinen toimintatutkimusluento sai minut taas lukemaan vähän toimintatutkimusasiaa. Sitten luin merkityksenantoteorioista ja nyt ihan viimeksi oppimisesta sosiaalisesta näkökulmasta.

Tänä aamuna päivitin taas vähän tutkimussuunnitelmaa ja täydensin sisällysluetteloa. Näpertelyä, mutta kai sitä joskus pitää näperrellä. Pitäisi pystyä lukemaan ja kirjoittamaan paljon enemmän.

EBRF ihan putkeen

Tässähän on tullut ihan huhkittua viime aikoina. Maanantain luentokokemusten jälkeen en ole ehtinyt edes blogia kirjoitella. Kaikkein eniten aikaa ja eforttia on mennyt EBRF-konferenssiin.

Konferenssi alkoi jo tiistaina get-together partyllä, mutta apurahatutkijana skippasin partyt ja menin Jyväskylään vasta keskiviikkona. Tiistai menikin sitten oman esityksen suunnittelussa.

Nimimiesten kalvosulkeiset

Keskiviikkona kuuntelin epäuskoisena elämäni ensimmäisen oikean konferenssin tarjontaa. Mitä nimekkäämpi esittäjä, sitä surkeampi esitys. Näytti jo siltä, että tarkoituksena olikin tehdä uusia ennätyksiä, montako kalvoa tai slidea mahtuu kahteenkymmeneen minuuttiin. Ensimmäinen esittäjä yritti viittäkymmentä, mutta ei aivan onnistunut.

Minä olin ollut sinisilmäinen ja oletin tottakai, että esittäjät malttavat jättää aikaa myös keskustelulle ja kommenteille. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten keskiviikko meni aika pitkälti kalvosulkeisten parissa ja hermoillessa, pitäisikö sittenkin äkkiä väsätä vielä pari ylimääräistä kalvoa omaan esitykseen.

VTT:n verkostoon

Kaikki tauot ja lounastunnit käytin verkostoitumiseen. Lounaalla ideoitiin Tampereen VTT:n kanssa uusia sovelluksia RFID-tageille. Minä keksin niitä aika monta ja joillekin niistä lämpenivät jopa VTT:läiset. Etupäässä mietiskelin vanhusten ongelmia. Tuollainen tagi lääkepurkin kyljessä voisi kertoa esim. kännykälle, miten monta pilleriä mummon pitää kyseistä lääkettä ottaa ja mihin aikaan ja sitten koneääni kertoisi saman infon mummolle – ja niin isosti, ettei mummon tarvitsisi kääntää kuulokojetta kovemmalle.

Samat VTT:n tyypit pyysivät minut ja Heidin illallisella samaan pöytään. Pöytään tuli myös pari tyyppiä Tampereen teknillisestä ja yksi Australiasta ja yksi Hollannista. Taustamusiikki ei vain sallinut juuri keskustelua pöydän yli, joten minä jatkoin jutustelua lähimpänä istuneiden VTT:läisten kanssa. Annoin heille pari konferenssivinkkiä, koska olivat ilmeisen kiinnostuneita akateemisesta matkustelusta.

Kultamitalipaperi

Saivat minut houkuteltua vielä jatkoille.  Olin rättiväsynyt, koska juna lähti Kuopiosta Jyväskylään jo ennen kuutta aamulla ja pakkasin vielä tavaroita puolenyön jälkeen. Koirasen Matti kuitenkin totesi, että minulla on niin hyvä paperi, ettei esityksen takia kannata jättää menemättä. Imarteli pirulainen minua vielä illallakin. Sen Matti aloitti jo aamulla rekisteröinnissä, kun sanoi, että minulla on kultamitalipaperi ja että oli antanut siitä vinkkejä myös Sallisen Ainon avauspuheenvuoroon. Sallinen todella käytti paperini ideoita puheessaan.

No joka tapauksessa olin ihan kiltisti jatkoilla. Heikki komensi minut vielä Giggliniin ja uhkaili, ettei minulle löydy ainakaan Suomesta väikkärin tarkastajaa, jos en lähde. Markkinoinnissa on siis tosi pienet piirit…

Aamulla missasin tarkoituksella ensimmäisen session ja kävin vielä kertaalleen läpi oman puheenvuoroni. Järkkäsin myös viime hetken sijaista tiedekuntaneuvoston kokoukseen, koska varajäsenten kanssa oli jotain häikkää Kuopion päässä. Onneksi sain järkättyä Tannisen kokoukseen vielä kymmentä minuuttia ennen sen alkua.

Helppo olla tyytyväinen

Esitys koitti vähän ennen puoltapäivää ja meni, jos nyt vaatimattomasti koitan tämän sanoa, ihan hemmetin hyvin! Olin tosi tyytyväinen. Pysyin tiukassa aikataulussa huippu hyvin ja pakko olikin pysyä, kun olin aikatauluttanut muutamat tekstit kalvoihin. Ei mitään ongelmia katsekontaktissa eikä edes esityksen jälkeisissä kysymyksissä.

Vielä pitää hioa esityksen aloitusta ja loppua. Nyt sain mielestäni tosi hyvin vietyä esityksen alkuosan kohti selvää käännekohtaa ja vielä sen ylikin. Käänne oli tässä tapauksessa toimintatutkimus. Kerroin ensin väikkärini taustoista ja casen kautta johdatin kuulijat toimintatutkimukseen ja sen tuomiin erityisiin haasteisiin. Olisi ehkä voinut lisätä vielä esimerkit jokaisesta haasteesta, jotta esityksestä olisi tullut elävämpi. Ensi kerralla sitten.

Alun esittelyt ja lopun kiittelyt pitäisi vielä hoitaa selvemmin. Ei mutinoita, että tässäpä tämä nyt oli, vaan jotain älykästä ja kommentteihin kannustavaa. Nyt kerroin, mistä erityisesti haluaisin kuulla kommentteja ja pyysin myös kertomaan, jos joku tiesi tutkimuksen, jossa toimintatutkimuksellista otetta olisi käytetty liiketoimintakontekstissa.

Konstruktiivinen tietokäsitys

Aluksi kukaan ei puhunut mitään, mutta Koiranen hoiti tilanteen hienosti ja aloitti. Hän kehui aihetta mielenkiintoiseksi ja nosti esiin yliopistojen muuttumisen julkisoikeudellisiksi oikeushenkilöiksi lähiaikoina. Koiranen tietenkin kysyi oppimisteoriaa. Käytän työssäni Schultzen ja Stabellin konstruktiivista tietokäsitystä, jossa oppiminen nähdään sosiaalisena vuorovaikutusprosessina. Tietoa ja osaamista konstruoidaan käytössä eli tiedolla on kaksinaisrooli: sitä käytetään toiminnassa, mutta sitä myös tuotetaan toimimalla. Tästä pitäisi joskus kirjoittaa teoreettinen paperi, mutta Ilkka kasvatustieteilijänä tyrmäisi sen kuitenkin liian heikkona taustoiltaan. Ehkäpä jätän oppimisen sitä paremmin hallitseville. Ehkä pitäisikin puhua vain muutoksesta.

Kaupallistamisen epämääräinen käsite

Muita kommentteja sain kaupallistamisen käsitteeseen liittyen. Yksi newyorkilainen proffa ehdotti, että käyttäisin commercialise-termin sijaan valorise-termiä. Okei, olen törmännyt tähän monissa EU-raporteissa, mutta sen sisältö on jäänyt tosi epäselväksi. Itse ehdottaisin konseptointia, joka olisi jotain sellaista kuin conceptualise tms.

Myös Koiranen kyseli kaupallistamisen määritelmää ja sitä, miten lääkekehityksen pitkät kehityskaaret muuntavat kaupallistamisen käsitettä lääkealalla. Pohdin ääneen, että työssäni kaupallistaminen nähdään arvonluontiprosessina ja täsmennettynä tutkin kaupallistamista vain sen alkuvaiheessa, jota nimitin fuzzy front endiksi. Joku sanoi, että FFE ja kaupallistaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta olen kyllä täysin eri mieltä. Hollannissa puhuttiin jatkuvasti siitä, miten FFE aloittaa uusien tuotteiden kehityksen ja kaupallistamisen prosessin.

Harmi, että perjantaiaamun kello kahdeksan luennot pakottivat minut Kuopioon päästyäni  muihin hommiin ja konferenssiannin puntarointi jäi heikoksi. Ensi kerralla pitää älytä jättää pari konferenssin jälkeistä päivää vapaaksi. Ei vielä Uudessa-Seelannissa tietenkään;)

Lääketutkimuksen kaupallistamisen vaikeus

Lääkeliiketoiminnan kurssi alkoi tänään koko päivän kestäneellä seminaarilla.

Hormos Medicalin Lauri Kangas piti aivan loistavan esityksen lääkekehityksen prosesseista ja lääkeliiketoiminnasta. Esityksessä ei ollut varsinaisesti mitään uutta, mutta Kankaan esitystapa oli huippuhyvä. Kokemuksen tuoma varmuus ja todella syvällinen ymmärrys alan dynamiikasta näkyi kaikessa hänen toiminnassaan.

Kysyin Kankaalta hänen näkemystään, miksi suomalaista huippututkimusta ei onnistuta tuotteistamaan, vaikka ennakkolukemistossa Brännback ym. (2004) väittivät, että Suomessa lääkekehitys on jopa kahdeksan kertaa edullisempaa kuin muualla.

Kankaan mukaan kehityksen edullisuus johtuu siitä, että suomalaisilla on vankka kokemus oikeista tutkimus- ja turvallisuusmenetelmistä. Osataan tehdä tarvittavat tutkimukset ja huolellisella suunnittelulla vältetään turhat tutkimusvaiheet. Kuitenkin oikean kumppanin löytäminen on Kankaan mukaan vaikeaa. Kotimaisten yritysten resurssit eivät riitä kansainväliseen markkinointiin, joten partneri on välttämätön.

Vain potentiaalisimmat jatkoon

Esitin iltapäivällä saman kysymyksen Fennopharman Jouko Savolaiselle. Savolainen huomautti, että kehityskustannusten alhaisuus johtuu enimmäkseen korkeasta onnistumisprosentista. Vähiten potentiaaliset innovaatiot karsiutuvat jo ennen kehitysvaiheen aloittamista. Monet keksinnöt syntyvät suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa ideoita ei tunnisteta tai jos tunnistetaan, ne hukkuvat byrokratiaan.

Toisaalta Suomesta puuttuu myös täsmärahoitus keksinnön viemiseen proof-of-concept -vaiheeseen, jolloin isommat yritykset ehkä kiinnostuisivat ideasta. Lisäksi Suomesta puuttuu “kolmen äffän” rahoitus, family, friends ja fools.  Lopuksi Savolainen vielä kaipasi Suomeen lisää yrittäjähenkisyyttä ja riskinottokykyä.

Pieni positiivinen kaiku

Kysyessäni toivoin kuulevani, että lääkekehitysputki tökkii alkupäässä, jolloin yliopistojen keksintöjä ei saada markkinoitua yrityksille eteenpäin vietäväksi. Savolaisen vastaus oli toiveideni täyttymys, mutta Kangas ei viitannut yliopistoihin lainkaan. Toki hän mainitsi esityksessään, että usein innovaatioita haetaan myös yliopisto-yritysyhteistyön kautta. Hän ei kuitenkaan erityisesti kertonut yhteistyön ongelmista.

Otan kuitenkin Savolaisen vastauksen positiivisena viestinä omalle tutkimukselleni. Olen edelleen sitä mieltä, että suurimpia haasteita ovat keksintöjen tunnistaminen yliopistoissa ja yliopistojen innovatioprosessin kehittäminen sellaiseksi, että se aidosti tukee keksintöjen kaupallistamista.

Kurssin aikana tehdään ryhmätyö, jossa laaditaan kaupallistamissuunnitelma ikääntyneiden lääkehoidon tuotteesta tai palvelusta. Minun laatimaani kaupallistamissuunnitelmarunkoa käytetään suunnitelman pohjana. Minua kiukustuttaa välillä se, että mielestäni olen laatinut rungon täysin itsenäisesti, muttamyös opettajat mainitaan aina sen tekijöinä. Nyt toinen heistä on jopa muuttanut alkuperäistä rahoitusosiota, mutta se on tosi hyvä juttu, koska hän on taloushallinnon ja rahoituksen ammattilainen.

Kaupallistamissuunnitelma jakoon

Siksi ajattelinkin, että laitan koko kaupallistamissuunnitelman rungon jakoon täällä blogissa. Siinäpähän sitten muutkin hyödyntävät sitä, miten haluavat. Näin en itse syyllisty siihen, mistä syytän monia tutkijoita eli oman hengentuotoksen mustasukkaiseen vaalimiseen.

Seminaarin aloituspäivä oli kokonaisuudessaan hyvä. Ainoa takaisku sattui ryhmäjaossa. Minä muodostan tällä hetkellä Anun kanssa kahden KTT-opiskelijan “monitieteisen” ryhmän, sillä ryhmämme muut jäsenet luopuivat kurssista. Nyt odottelemme, saammeko vahvistusta ryhmä rämäämme vai pitääkö meidän Anun kanssa todella keksiä ikääntyneiden lääkehoito ihan tyhjästä. Pari ideaa jo syntyi;)

Innovaatioputki tukossa?

Eurooppalainen paradoksi toteutuu ainakin lääketutkimuksen saralla Suomessa. Kotimaasta löytyy huippututkimusta lääkekehityksen eri vaiheisiin, mutta sitä on miltei mahdoton kaupallistaa. Yliopiston innovaatiokoneisto yskii ja pahasti.

Kenen on vastuu ja velvollisuus miettiä tutkimuksesta syntyneiden ideoiden patentointia, kaupallista potentiaalia ja yrityskontaktien luomista? Yliopistoihin on kyllä viime vuosina perustettu teknologiansiirtoyksiköitä, mutta niiden tehtävää ei ole määritelty riittävän tarkasti. Teknologiansiirtoyksiköiden tehtävänä ei voi olla vain juridinen opastaminen patentoinnin kanssa.

Lakimies ei kaupallista

Toisaalta ne yliopistot, joissa tehtävät on määritelty, niiden suorittamiseen ei ole osoitettu riittäviä resursseja. Innovaatioiden kaupallistamisen edistämiseen tarkoitetut yksiköt on resursoitu lakimiesarmeijalla, joka näkee yritysyhteistyössä byrokraattisen seikkailun ja mahdollisuuden lukuisiin sopimusteksteihin yhdeksikön fonttikoolla.

Me tutkijat tarvitsisimme paitsi tehokkaat lukulasit myös monta kilometriä pitkää pinnaa, jotta lähtisimme viemään keksintöjämme eteenpäin. Näin hyvätkin ideat jäävät tutkijoiden pöydille ja eurooppalainen paradoksi on valmis – huippututkimus kymmenen, kaupallinen hyödyntäminen nolla pistettä.

Yliopiston verkot veteen

Yliopiston pitäisi ehdottomasti panostaa aktiiviseen verkostoitumiseen. Verkottuminen on investointi tulevaisuuteen, ja vaikka joku teollisuuskongressiin osallistuminen ei toisi akateemista meriittiä, sen kautta voi saada tutkimusrahoitusta, joka aikanaan tuottaa useampia tieteellisiä julkaisuja.

Mutta eihän tätä ymmärretä yliopistoissa. Ehkä tulevaisuudessa, kun yliopistoista tulee liikelaitoksia tai julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, nämäkin asiat korjaantuvat.

Jos minut olisi valittu yritysasiamieheksi, olisin takuulla ottanut verkottumisen yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi työssäni. Yliopiston pitää kannustaa verkottumiseen ja kokeneempien tutkijoiden ja proffien yksi tehtävä on opastaa aloittelevat tutkijat verkottumaan.

Hattupäiset orjat

On todella surkeaa, että väikkärin tekijät ovat muuttuneet orjiksi, jotka istuvat labroissaan kuin rotat häkeissä ja puurtavat aamusta iltaan väitöskirjatutkimuksensa kanssa ilman mitään kontakteja ulkomaailmaan. Eihän tohtorinhattu anna heille valmista kontaktiverkostoa ja osaamista ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen, vaikka niin yliopistoissa tunnutaan edelleen uskovan.

Sama juttu meillä kauppatieteissä. Projekteja kuulemma on niin, että ranteita pakottaa, mutta eipä näy yhtään projektia tutkijoiden kerroksessa. Proffat pitävät mustasukkaisesti kaikki ulkopuoliset kontaktit itsellään eivätkä luovuta vastuuta pienimmistäkään projekteista lehtoreille, assareille tai tutkijoille. Luopa siinä sitten verkostoa ja petaa tulevaisuuden työpaikkaa.

Verkostoitumisen haaste

Tänään on hyvä tutkimuspäivä. Tulin juuri kärkituotepalaverista kotiin. Eräs tutkija kertoi minulle ja toiselle haastattelijalle, mitä uutta CD-rintamalla tapahtuu ja mikä on Kuopion asema CD-kentällä. Tutkijan usko kuopiolaiseen tutkimukseen on tosi vahva. Hän on satavarma, että Kuopio tunnistetaan myös maailmalla yhdeksi tämän hetken kovimmista CD-teknologian huipuista. Hieno juttu, mutta miten muuttaa tämä perusosaaminen rahaksi tai edes patenteiksi ja yritysyhteistyöksi?

Ei-tieteelliset kongressit ratkaisu?

Ehkä palaverin parasta antia oli sen miettiminen, miten kuopiolaisten kannattaisi verkottua lääkeyritysten kanssa. Ehdotin taas minisymposiumien järjestämistä. Siten saataisiin useampia yrityksiä kuulolle yhdellä kertaa. Toinen haastattelija tarttui tähän ideaan ja mietiskeli, että se voisi olla Teknian TUVI-hankkeen heiniä. Ehkä symposium kannattaisi järjestää Helsingissä ja siellä voisi olla esillä myös muiden kotimaisten yliopistojen farmaseuttista osaamista.

Toinen varteenotettava verkottumisreitti olisi osallistua ei-tieteellisiin lääketeollisuuden kongresseihin. Sinne voisi lähettää Kuopiosta pari sellaista tutkijaa, joilla olisi jo kansainvälisiä meriittejä, mahdollisesti patentteja ja ainakin lukuisia julkaistuja artikkeleita, jotka kertoisivat tutkijoiden osaamisesta ja pätevyydestä alalla.

Näihin kongresseihin pitäisi ennakkoon miettiä, mitkä ovat ne spesiaalit tutkimusalueet, joita esitellään, ja mitkä ovat ne yritykset ja ihmiset, joihin halutaan luoda kontakti. Kaikkia ei kannata tavoitella eikä kaikkea esittää samalla kertaa. Olen ehdottanut tätä projektipäällikölle jo monta kertaa, ja aina hän on innostunut, mutta mitään ei koskaan tapahdu. Jospa nyt tapahtuisi, kun joku muu esittää asian. Minun pitää muistaa muistuttaa tästä asiasta hankkeen johtoryhmän kokouksessa.