Onko sosiaalisessa mediassa mitään uutta?

Palataan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin kylät muodostuivat kalaisten jokien ja järvien rannoille, helposti puolustettaville rinteille tai merten parhaille kauppapaikoille. Eivätkö kylät silloin muodostaneet tiiviitä yhteisöjä, joissa melkeinpä vain tytöt siirtyivät naimakaupan myötä naapurikylän yhteisöön? Eivätkö silloinkin kylän sepät, suutarit ja satunnaiset kaupustelijat kuulostelleet tarkasti yhteisön tarpeita, ja tuottaneet oikeita tuotteita ja palveluita täsmälliseen tarpeeseen?

Joku rohkea aika ajoin “lähti maailmalle”, ja jos palasi, toi mukanaan toisesta yhteisöstä imemiään vaikutteita. Tämä “mielipidevaikuttaja” saattoi ohjata koko kylän uudelle tielle, uuden viljelystavan pariin tai toi mukanaan mausteen, jota yhteisö ei ennen tiennyt edes kaivata.

Ulkona ja heikkona

Sosiaalisen median yhteisöjen voimasta on kohistu viime vuosina hurjasti. Yhteisöjen on nähty muuttavan liiketoimintaa jopa niin, että yritykset, jotka eivät ole mukana sosiaalisessa mediassa, on tuomittu vanhoiksia ja kömpelöiksi tai jollakin muulla tavalla heikoiksi.

Sosiaalinen media ei sinänsä ole muuttanut liiketoimintaa. Menestyvät yritykset ovat kuunnelleet asiakasta aina, koonneet palautetta ja reagoineet kuluttajien tarpeisiin tiedostamattaan tai määrätietoisesti tällaisia tietoja hakien. Olipa sosiaalista mediaa tai ei, aina on myös yrityksiä, jotka sattumalta osuvat oikeaan saumaan ja tuovat markkinoille tuotteen tai palvelun, jota juuri sillä hetkellä kaivataan.

Kylistä maailmalle

Sosiaalisen median tuoma muutos entiseen onkin ehkä siinä, että se muutti kontekstia ja yritysten vaikutuspiiriä. Entinen kyläyhteisö laajeni kertaheitolla maailmanlaajuiseksi tai ainakin tietyn kielialueen kokoiseksi. Kun vielä ennen kauppias kuulosteli korvat höröllä asiakkaiden puheita kylänraitin varrella, tänään asiakkaiden puheista jää teksti-, ääni- tai videojälki verkkoon. Näin yrittäjän ei enää tarvitse herkistää korviaan, riittää kun herkistää tekniset vempeleet skannaamaan verkkokeskusteluja, ja tarttuu heti keskusteluun, kun siitä kilahtaa hälytys sähköpostiin tai lukijaan. Tuskin aiemminkaan jöröjukka kauppiaat ovat kauppaa tehneet. Aina on pitänyt olla ystävällinen, vaihtaa muutama sananen asiakkaan kanssa, muistaa veljenpojan lakkiaiset ja korjata sadannen kerran asiakkaan omasta töpistä aiheutuneet vauriot.

Ja aina on ollut myös niitä ihmisiä, jotka ovat kehuneet toinen toisilleen uutta jugurttimakua, vaihtaneet aktiivisesti mielipiteitään, mikä viljelystapa tulevana kesänä toimii, ja miettineet yhdessä tuumin ratkaisua, miten ruuan saisi paremmin säilymään leudonkin talven yli. Kun se aiemmin tehtiin omien parissa pienellä maantieteellisellä alueella, nyt alue on moninkertainen.

Strateginen valinta

Joko vihdoin olisi aika lakata haukkomasta henkeä sosiaalisen median ihmeen edessä, ja todeta, että se on vain uusi media – ei maailman kahdeksas ihme. Se ei muuta perusliiketoimintaa mitenkään, mutta tarjoaa uuden kontaktipinnan asiakkaisiin. Kyllä kylän oma makkaraa ja maitoa myyvä ruokakauppias pärjää ihan hyvin ilman sosiaalista mediaa, mutta jos haluat asiakkaita kotiyhteisösi ulkopuolelta, voit valjastaa sosiaalisen median käyttöösi.

On ihan tarpeetonta jeesustelua sanoa, että sosiaalista mediaa ei voi käyttää hyväksi tai että sosiaaliseen mediaan ei pidä mennä markkinoimaan omaa osaamistaan. Ei kenenkään kassavirrasta elävän kannata käyttää aikaansa sellaiseen, josta ei ole suoraa tai pienen mutkan kautta lihaksi muuttuvaa epäsuoraa hyötyä liiketoiminnalle. Sosiaalisen median käyttö riippuu yrityksen omista tarpeista, eikä se, että päättää jättäytyä sen ulkopuolelle, tee yrityksestä yhtään sen heikompaa kuin toisesta. Se on vain strateginen päätös keskittyä erilaisiin markkinoihin, ja taktinen päätös keskittyä erilaisiin medioihin – vaikka sitten höristelemään korvia kylänraitin varteen.

Espanjan naamakirja

CeBIT-kokemusten raportointi on jäänyt pahasti puolitiehen, joten jatkan sitä nyt pari viikkoa myöhässä.

Zaryn Dentzel espanjalaisesta Tuenti.comista kertoi esityksessään, että Tuenti on Espanjassa suositumpi kuin Facebook ja Google. Käytännössä se tarkoittaa Itä-Suomen yliopiston matkailututkimuksessa sitä, että jos halutaan kerätä tietoa Espanjassa sosiaalisia medioita hyödyntäen, pitää käyttää ehdottomasti Tuentia. Venäläinen vastine Facebookille ja Tuentille on sitten bKOHTAKTE tai suomalaisittain kontakte.

Rasva palamaan

26-vuotiaaksi mieheksi Dentzel otti voimakkaasti kantaa eurooppalaisen yrityksen mahdollisuuksiin nousta alansa kärkikastiin sosiaalisessa mediassa. Pitää muun muassa olla keinoja leikata rasvaa yrityksestä silloin, kun palkatut työntekijät muuttuvat taakaksi. Dentzelin mukaan pitäisi pystyä palkkaamaan uutta osaamista ja toisaalta poistamaan tarpeettomaksi käyneet nykyistä helpommin. Myös koulutukselta Dentzel odotti tehokkaampaa teknologista osaamista, jota voitaisiin palkata yritysten johtoon, mutta myös englannin kielen osaamista, mikä ainakin Espanjassa on vähän niin ja näin.

Kalifornialaisen ja nyttemmin espanjalaistuneen miljonäärin on helppo puhua. Englanti on imetty äidinmaidosta ja vaihto-opiskelun myötä myös toinen maailman valtakieli Espanja sujuu jouhevasti. Meillä suomalaisilla ei varmasti ole muuta mahdollisuutta kuin opetella englannin lisäksi vielä naapurimaan Venäjän omintakeinen kieli. Sittenkin olemme solmussa kulttuurin kanssa.

Dentzelin esityksestä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta tiedänpähän nyt, mikä kummajainen se tuenti on eniten ladattujen sivustojen listalla.

Franchising-esimerkki: Suomen Varamiespalvelu Oy

Varamiespalvelu-yhtiöiden ketjujohtaja Piia Savolainen kertoo edustamansa yrityksen franchising-kokemuksista. Varamiespalvelu toimii sekä yritys- että kuluttajapuolella, sillä tehtävänä on yhdistää yritykset ja yksittäiset työntekijät toisiinsa.

Varamiespalvelut on perustettu jo 1988, mutta ensimmäiset franchising-yrittjät aloittivat vuonna 1997. Yritys valittiin vuoden franchising-ketjuksi Suomessa vuonna 2005. Toimintayksiköitä on Suomen lisäksi myös Virossa, Ruotsissa ja Espanjassa. Yhteensä toimeksiantoja on 130 000 (vuonna 2007). Varamiespalvelut toimii kaikilla toimialoilla.

Savolainen toteaa Wathénin väitteen oikeaksi. Vahva ydinliiketoiminnan osaaminen ja visiot toiminnasta ovat koko franchising-toiminnan peruslähtökohtia.  Muita menestystekijöitä ovat mm. verkottuminen yhdistettynä paikalliseen osaamiseen, keskusyksikön keskitetyt tukipalvelut sekä vahva ja innostunut johtamis- ja kehittämisote.

Ketjujohtaja Savolainen sanoo, että ketjuohjauksella on olennainen merkitys franchising-konseptin kehittämisessä. Koulutukset, käsikirjat ja kokemustenvaihto ovat tapoja kehittää konseptia. Siksi vahvuus syntyy kaksisuuntaisesta toiminnasta ja jatkuvasta oppimisesta. Hyviä toimintatapoja monistetaan ketjun jäsenten kesken.

Markkinoinnissa tunnettuuden rakentaminen on tärkeää. Sen suunnittelu ja johtaminen ovat keskeisiä asioita, mutta myöskään valvontaa ei saa sivuuttaa. Siksi ketjulle on laadittu yhteiset toimintaohjeet ja laatumääräykset.

Varamiespalvelujen kokemuksista olisi kuullut mielellään lisääkin. Nyt parikymmenminuuttinen luiskahti livakasti.

Risto Mäkikyrö kertoo vielä lopuksi, miksi franchising on Tekesin vapaa-ajan palvelut -ohjelman kannalta mielenkiintoinen. Erityisesti Mäkikyrö muistuttaa liiketoiminnan konseptoinnista käsikirjaksi, mihin on saatavissa myös Tekes-rahoitusta. Käsikirjan laatiminen pakottaa tiivistämään ja taltioimaan, miten yrittäjä on saanut oman liiketoimintansa käyntiin ja onnistumaan.

Franchising alkaa omasta toimivasta liiketoiminnasta

Antti Wathén on Tekesin vuosiseminaarissa kertomassa franchising-toiminnasta Suomessa. Franchising-ketjua on Suomessa noin 200, joista neljäsosa on kansainvälisiä ja 20 prosenttia kotimaisista on kansainvälistymässä. Yhteensä toimintapaikkoja on kuutisen tuhatta ja yrittäjiä noin 4 000. Neljän miljardin euron liikevaihtoa on pyörittämässä 35 000 työntekijää.

Franchising tarkoittaa kahden itsenäisen yrittäjän sopimuksen varaista ja pitkäaikaista yhteistyötä. Franchisingluovuttaja antaa tiettyjä oikeuksia yrittäjälle sovittua maksua vastaan. Luovuttaja myös valvoo, että hänen suunnittelemaansa liiketoimintamallia käytetään sopimuksen mukaan.

Franchising-malli on suhteellisen nopea, edullinen ja riskitön kasvutapa, koska itsenäinen yrittäjä vastaa vain paikallisesta investoinnista, mutta hyötyy suurtuotannon eduista yhdessä muiden ketjun jäsenten kanssa. Myös työnjako ja tunnettuuden edistäminen ovat franchisingin etuja. Wathénin mukaan franchising tuo myös säästöjä hallintokuluihin ja toisaalta joustavuutta operatiiviseen johtoon.

Vaikka Suomesta puuttuu erityinen franchising-lainsäädäntö, Euroopan unionin ryhmäpoikkeussäännöt sitovat myös kotimaisia franchising-ketjuja. Antti Wathén kertoo, että franchising-liiketoiminta alkaa aina omasta toiminnasta. Liiketoimintaa pitää ensin harjoittaa itse ja hankkia kokemusta ennen kuin voi lähteä arvioimaan franchising-soveltuvuutta.

Lopuksi Wathén luetteloi tyypilliset sudenkuopat. Esimerkiksi keskeneräinen konsepti, kiire ja liian pienet resurssit ovat alkuvaiheen ongelmia. Myös brändin merkitys usein aliarvioidaan.

En äkkiseltään keksi, miksi franchising-asiasta pidetään kaksi puheenvuoroa. Toki seminaarissa on mukana myös yrityksiä, mutta silti seminaariin olisi ehkä löytynyt muita,  suurempaa yleisöä kiinnostavia teemoja.

Huippuhyvä paketti

Saatiin aikaan tosi hieno KTM-tutkinnon innovaatiot ja liiketoiminta -ohjelman paketti! Onnistuttiin löytämään kuusi sisältöaluetta, joiden ympärille rakennetaan uudet kurssit. Löysimme myös sisältöalueita lävistäviä teemoja: pk-yrityslähtöisyys, kasvu, asiakaslähtöisyys, globaalius, sähköinen liiketoiminta, yhteisöllisyys, verkostomainen toimintatapa, moniammatillisuus, vuorovaikutteisuus ja kommunikaatio, tulevaisuusorientaatio ja laatuajattelu. Nämä painottuvat eri kursseilla eri tavoin, mutta elementit pitää huomioida, kun suunnittelee opetusta.

Palaveri oli tosi innostava. Moni hihkui innostuksesta, mitä kaikkea uusi rakenne mahdollistaakaan. Suunnitteluprosessi aloitettiin miettimällä, millaisia osaajia haluamme kouluttaa, millaisia taitoja heillä tulee olla ja millaisissa tehtävissä heidän täytyy pystyä toimimaan. Näin juuri pitääkin aloittaa.

Opettajien täytyy osata miettiä, millaiselle osaamiselle on tarvetta tulevaisuudessa, vaikka tarpeet tänään olisivat toiset. Emme voi elää menneessä varsinkin, kun koko maisteriohjelmaa leimaa innovatiivisuus ja liiketoiminnan kasvuhakuisuus. Jouko tai Lauri sanoi eilen lääkeliiketoiminnassa, että koska lääkekehityksen kaari on jopa 20 vuotta, yritys ei kerta kaikkiaan voi kehittää lääkkeitä tämän päivän sairauksiin vaan pitää osata nähdä pitkälle tulevaan.

Muutenkin palaverissa oltiin aidon huolestuneita siitä, miten opiskelijat voisivat saavuttaa riittävän ymmärryksen liiketoiminnasta. Yleisesti ollaan oltu huolissaan kauppatieteilijöiden vuorovaikutustaidoista ja kokonaisnäkemyksen puutteesta. Mielestäni opiskelijat pitäisi saada jollakin keinolla reflektoimaan omaa oppimistaan koko opintojen ajan. Heille pitäisi tarjota työkalut, joiden avulla he näkisivät, miten eri opintojaksot vähitellen muodostavat kokonaisuuden. Ninalla oli hyvä idea, että tarjotaan jo heti opintojen alussa selvä kehys, jolle kurssit sijoitetaan. Esitetään samalla, millaisia taitoja opiskelija kullakin kurssilla saavuttaa.

Ehdotin, että opiskelijoita kannustettaisiin hyödyntämään vaikkapa näitä nykyteknologian mahdollisuuksia sosiaalisen median saralla. Ilkan innostus on ehkä jo tarttumassa minuun;) Eikö olisi hienoa, jos vaikka koko vuosikurssi voisi reflektoida omaa oppimistaan vuorovaikutteisesti toisten kanssa blogien tai muiden työkalujen avulla? Jonnekin del.icio.usiin voisi rakentua upea moniulotteinen osaamisportfolio, jos opiskelijoita kannustettaisiin kokoamaan käyttämäänsä tietoa koko opintoputken ajan. Sitten nämä henkilökohtaiset sivut linkittyisivät toinen toisiinsa luonnollisesti ensin oman vuosikurssin kesken ja sen jälkeen vain taivas olisi rajana. Syntyisi tosi kova tietopankki, johon jokainen voisi turvautua myös valmistumisen jälkeen.

Ei tätä ideaa ihan täysin tyrmättykään. Anu kertoi, että tällaista voisi kokeilla hops-kurssilla, jossa opiskelijat joka tapauksessa joutuvat pohtimaan omaa oppimistaan ja sitä, millaisia taitoja he tarvitsevat tulevaisuuden työssään.

Jumissa Moodle-mudassa

Ongelma vaan on se, että meillä ollaan niin jumissa moodlen kanssa. Minä en ehkä ikinä tule tutuksi moodlen kanssa. Siellä on kyllä blogi ja varmasti paljon sellaista, josta en tiedä mitään, mutta jotenkin tuntuu, että moodlea on tosi hankala käyttää. Palaverissa mietittiin sitäkin, miten Joensuun ja meidän järjestelmät sovitetaan parin vuoden päästä yhteen. Kaikki muut paitsi minä olivat sitä mieltä, että joensuulaiset ottavat moodlen käyttöön ja meille ei tule muutoksia.

Enpä oikein usko siihen. Uskon, että yksi Ilkka-poika tulee ja kehittelee meille sellaisen systeemin, että siihen voi tyhmempikin proffa äänikomennoilla rakentaa vaikka vaaleanpunaisia höyhenenpehmeitä oppimisympäristöjä, jos niin haluaa.

Nyt sitten vain odotellaan Joensuun vastaavaa tutkintorakennesuunnitelmaa ja sitten yritetään kyhätä niistä jonkinlainen kompromissi. Meillä on kyllä niin hyvä ehdotus, ettei kannattaisi kompromisseihin taipua.

Lääketutkimuksen kaupallistamisen vaikeus

Lääkeliiketoiminnan kurssi alkoi tänään koko päivän kestäneellä seminaarilla.

Hormos Medicalin Lauri Kangas piti aivan loistavan esityksen lääkekehityksen prosesseista ja lääkeliiketoiminnasta. Esityksessä ei ollut varsinaisesti mitään uutta, mutta Kankaan esitystapa oli huippuhyvä. Kokemuksen tuoma varmuus ja todella syvällinen ymmärrys alan dynamiikasta näkyi kaikessa hänen toiminnassaan.

Kysyin Kankaalta hänen näkemystään, miksi suomalaista huippututkimusta ei onnistuta tuotteistamaan, vaikka ennakkolukemistossa Brännback ym. (2004) väittivät, että Suomessa lääkekehitys on jopa kahdeksan kertaa edullisempaa kuin muualla.

Kankaan mukaan kehityksen edullisuus johtuu siitä, että suomalaisilla on vankka kokemus oikeista tutkimus- ja turvallisuusmenetelmistä. Osataan tehdä tarvittavat tutkimukset ja huolellisella suunnittelulla vältetään turhat tutkimusvaiheet. Kuitenkin oikean kumppanin löytäminen on Kankaan mukaan vaikeaa. Kotimaisten yritysten resurssit eivät riitä kansainväliseen markkinointiin, joten partneri on välttämätön.

Vain potentiaalisimmat jatkoon

Esitin iltapäivällä saman kysymyksen Fennopharman Jouko Savolaiselle. Savolainen huomautti, että kehityskustannusten alhaisuus johtuu enimmäkseen korkeasta onnistumisprosentista. Vähiten potentiaaliset innovaatiot karsiutuvat jo ennen kehitysvaiheen aloittamista. Monet keksinnöt syntyvät suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa ideoita ei tunnisteta tai jos tunnistetaan, ne hukkuvat byrokratiaan.

Toisaalta Suomesta puuttuu myös täsmärahoitus keksinnön viemiseen proof-of-concept -vaiheeseen, jolloin isommat yritykset ehkä kiinnostuisivat ideasta. Lisäksi Suomesta puuttuu “kolmen äffän” rahoitus, family, friends ja fools.  Lopuksi Savolainen vielä kaipasi Suomeen lisää yrittäjähenkisyyttä ja riskinottokykyä.

Pieni positiivinen kaiku

Kysyessäni toivoin kuulevani, että lääkekehitysputki tökkii alkupäässä, jolloin yliopistojen keksintöjä ei saada markkinoitua yrityksille eteenpäin vietäväksi. Savolaisen vastaus oli toiveideni täyttymys, mutta Kangas ei viitannut yliopistoihin lainkaan. Toki hän mainitsi esityksessään, että usein innovaatioita haetaan myös yliopisto-yritysyhteistyön kautta. Hän ei kuitenkaan erityisesti kertonut yhteistyön ongelmista.

Otan kuitenkin Savolaisen vastauksen positiivisena viestinä omalle tutkimukselleni. Olen edelleen sitä mieltä, että suurimpia haasteita ovat keksintöjen tunnistaminen yliopistoissa ja yliopistojen innovatioprosessin kehittäminen sellaiseksi, että se aidosti tukee keksintöjen kaupallistamista.

Kurssin aikana tehdään ryhmätyö, jossa laaditaan kaupallistamissuunnitelma ikääntyneiden lääkehoidon tuotteesta tai palvelusta. Minun laatimaani kaupallistamissuunnitelmarunkoa käytetään suunnitelman pohjana. Minua kiukustuttaa välillä se, että mielestäni olen laatinut rungon täysin itsenäisesti, muttamyös opettajat mainitaan aina sen tekijöinä. Nyt toinen heistä on jopa muuttanut alkuperäistä rahoitusosiota, mutta se on tosi hyvä juttu, koska hän on taloushallinnon ja rahoituksen ammattilainen.

Kaupallistamissuunnitelma jakoon

Siksi ajattelinkin, että laitan koko kaupallistamissuunnitelman rungon jakoon täällä blogissa. Siinäpähän sitten muutkin hyödyntävät sitä, miten haluavat. Näin en itse syyllisty siihen, mistä syytän monia tutkijoita eli oman hengentuotoksen mustasukkaiseen vaalimiseen.

Seminaarin aloituspäivä oli kokonaisuudessaan hyvä. Ainoa takaisku sattui ryhmäjaossa. Minä muodostan tällä hetkellä Anun kanssa kahden KTT-opiskelijan “monitieteisen” ryhmän, sillä ryhmämme muut jäsenet luopuivat kurssista. Nyt odottelemme, saammeko vahvistusta ryhmä rämäämme vai pitääkö meidän Anun kanssa todella keksiä ikääntyneiden lääkehoito ihan tyhjästä. Pari ideaa jo syntyi;)

Tiivistelmää ja pohdintaa lääkealan kehitysraportista

Kauhealla kiireellä lueskelen lääkeliiketoiminnan ennakkolukemistoa. Tekisi mieli jättää tapaaminen tyttöjen kanssa tänään väliin, mutta kai minun on järjestäjän ominaisuudessa sinne raahauduttava.

Tekesin Technology review -sarjassa julkaistu raportti 163/2004 Pharma development in Finland today and 2015 (Brännback, Jalkanen, Kurkela ja Soppi) ei sinänsä kerro mitään uutta. Suomalainen lääketutkimus on huipputasoista, mutta sen tuotteistaminen heikkoa. Amerikka jyllää lääketeollisuudessa ja uusia kilpailijoita nousee idästä. Uusia liiketoimintamalleja kaivataan lääketeollisuuden ja bioteknologian nostamiseen odotusten mukaiselle tasolle Suomessa ja Euroopassa.Vahvistusta kaivataan yhteistyön lisäämiseen, rahoitukseen ja varhaiseen lääkekehitykseen.

Raportissa muistetaan mainita erikseen myös lääkekeksintöjen tunnistaminen ja niiden kaupallinen hyödyntäminen. Raportin mukaan kokeneet kansainväliset ja kotimaiset toimijat pitäisi ottaa mukaan partnerointiin ja markkinointiin.

Lähivuosina alalla on näkyvissä suuria muutoksia. Monet alkuperäislääkkeet menettävät patenttisuojansa ja jopa kolmasosa nykyisestä markkinaosuudesta jakaantuu uusien geneeristen lääkkeiden kesken. Geneeristen lääkkeiden tulo markkinoille näkyy jo nyt kaikkialla.

Suomessa on panostettu erilaisiin kansallisiin hankkeisiin ja pyritty kehittämään niiden kautta niin perus- kuin soveltavaa tutkimusta. Tekesin raportissa on hyvä listaus viimeaikaisista Tekesin ja Suomen akatemian lääkekehityshankkeista (17). Kuulostaa ihmeelliseltä, että raportissa väitetään suomalaisen kehityskustannuksen olevan 5-8 kertaa halvempaa kuin ulkomailla (17-18).

Ongelmana liiketoimintaosaamisen puuttuminen

Yksi suomalaisten bioyritysten ongelmista on liiketoimintaosaamisen puute. Monella bioyrityksen perustajalla on raportin mukaan tohtorintutkinto mutta alle viiden vuoden liiketoimintakokemus. Raportissa erotetaan koulutuksen kautta saatu tekninen liiketoimintaosaaminen (business skills) kokemuksen kautta hankitusta johtajuuslahjakkuudesta (managerial talent). Edelleen liiketoimintaosaamisesta erotetaan erityinen alakohtainen liiketoimintaosaaminen, jota voidaan hankkia myöhemmin rekrytoinnin kautta. (18)

En ole törmännyt vastaavaan jaotteluun muissa bioalaa koskevissa selvityksissä. Mielestäni johtajuutta voi kehittää kokemuksen kautta, mutta en määrittelisi erityisiä vuosimääriä, joiden aikana henkilö kehittyy hyväksi johtajaksi. Jollekin voi aivan hyvin riittää viiden vuoden kokemus, mutta toisesta ei välttämättä tule johtajaa koskaan.

Substanssi ei korvaa liiketoimintaosaamista

Toinen mielenkiintoinen väite ainakin minun kannaltani on se, että yritys ei välttämättä tarvitse alakohtaista liiketoimintaosaamista yrityksen alkuvaiheessa vaan se voidaan rekrytoida ulkopuolelta tarvittaessa. Kokemukseni mukaan Suomessa toimitaan tässä juuri päinvastoin. Yrityksen toimijat tulevat pääsääntöisesti tietyltä tutkimusalalta, mutta liiketoimintaosaaminen – perusosaaminen tai alakohtainen – puuttuu startupeilta täysin.

Väitteen perusteella voisi kuvitella, että minullekin löytyisi töitä bioalan start-up -yrityksestä, koska minulla on koulutuksen kautta saatu perusosaaminen, mutta näin ei kylläkään ole. Ei Suomessa luoteta yleisosaajiin vaan havitellaan aina alan proffia johtoon, jos mukaan ei saada alan kansainvälisiä konkareita.

“It is necessary to ensure that those starting a firm possess the basic business skills, and the kinds of basic personal characteristics needed, i.e. a will to manage and a drive for business. Although they may lack the experience at first, they can through practice become successful managers and leaders.”

Brännback, Jalkanen, Kurkela ja Soppi 2004, 18

Bioala vaikea tilastoida

Raporttiin on koottu myös tilastotietoa farmasianalan kehityksestä, mutta tilastot ovat jo vanhentuneita. Tuorein yritystieto on vuodelta 2004, jolloin Suomessa toimi yhteensä 144 bioyritystä, joista 92 voidaan edelleen luokitella bioteknologiayritykseksi, 38 bioteknologian tukipalveluyritykseksi ja kaksi bioalan tutkimuskeskusta.  (21) Alan tilastointi kärsii aina siitä, että farmasiaa ja ylipäänsä bioalaa on vaikea luokitella. Raportissa käytetty määrittely perustuu yritysten omaan määrittelyyn, joten ne yritykset, jotka ilmoittivat kuuluvansa useampaan ryhmään tai eivät mihinkään ryhmään, lisäävät yritysten kokonaislukumäärän mainittuun 144 yritykseen.

Pitäisi vielä tutustua paremmin teknologiatrendeihin ja ennusteisiin alan poliittisista muutoksista, mutta nyt alkaa olla jo vähän väsy. Nyt on melkein luotettava siihen, että perustietämys on jo hallussa eikä huomisessa seminaarissa ole alkukoetta. P:n kursseilla monesti on.