Tuoreus kohtaa valmisruuan

Atrian T&K-johtaja Marianne Nordblum kertoo täysin erilaisen tuotteistamisprosessin kuin äskeinen Pirjo Suhosen esitys. Atria Freshin kehityksessä asiakkaan toiveet otettiin erityisellä tavalla huomioon.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena oli parantaa valmisruuan imagoa, kasvattaa valmisruuan myyntiä ja mm. tavoittaa uusia kuluttajakohderyhmiä. Atria valitsi kohderyhmäksi 25-45 -vuotiaat naiset, jotka ovat moderneja ja muodikkaita, aktiivisia ja energisia, huumorintajuisia, sympaattisia, itsevarmoja ja määrätietoisia. Toisaalta kohderyhmä on erittäin kriittinen ruuan suhteen.

Atria lähti pohtimaan, mitä tuoreus tarkoittaa. Terveys oli tutkimusten mukaan tärkeä, mutta myös raikkaat värit ja suutuntuma viestivät tutkimusten mukaan tuoreudesta. Asiakastutkimukseen uhrattiin aikaa ja resursseja, ja taustalla tehtiin myös tutkimusta visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Suomalaisuutta koitettiin nimivalinnassa suosia, mutta silti kuluttajat tarttuivat Atria Fresh -merkkiin.

Tarkkana pakkauksen kanssa

Kuluttajat ovat mieltyneet siihen, että ruoka näkyy pakkauksen läpi. Toisaalta yhä enemmän kiinnitetään huomiota kierrätykseen. Atrian uudet Fresh-mikroateriat päätettiin pakata kierrätettäviin pakkauksiin.

Tuoreus toi paineita lyhentää myös tuotanto- ja jakeluketjua. Siksi Atria kehitti tilauksiin perustuvan tuotatontoprosessin, jossa tuote valmistetaan ja pakataan vasta tilauspäivänä. Atria halusi toimia valtakunnallisesti, mikä erotti heidät tuorevalmisruokien kilpailijoista.

Puumanainen viestinviejänä

Televisiomainoksissa nainen ja häntä selvästi nuorempi mies aloittavat suhteen, mikä herätti melkoisen metelin verkkokeskusteluissa. Mainosta sanottiin moraalittomaksi ja seksistiseksi. Sosiaalisessa mediassa pauhu aiheutti sen, että Atria Freshin viesti kulki jopa Ranskaan asti, josta otettiin yhteyttä, saisiko mainoksen näkyviin myös sinne.

Puumanaisen voimin Atria Fresh tunnetaan hyvin. Kohderyhmästä 90 prosenttia on tietoinen tuotteista ja neljäsosa on myös kokeillut tuotteita. Tutkimusten mukaan yritys onnistui tuottamaan kuvan entistä tuoreemmasta valmisruuasta.

Itse en ollisi edes muistanut, että puumanainenkohu olisi mitenkään liittynyt valmisruokaan. Kuulun kohderyhmään ainakin ikäni puolesta, ja tunnen sekä puumanaisen että Atria Freshin. Jossakin on siis selvästi onnistuttu, koska en suinkaan kuulu tässä asiassa vähemmistöön.

Palvelujen muotokieli

Niko Frilander Idean Enterprisesista kertoo palvelujen muotoilusta. Idean on tuotteistanut palvelujen muotoilun menetelmän, jossa asiakaskokemukset ovat keskeisessä asemassa.Menetelmän vaiheet ovat sStrategian luonti, k onseptin kehitys, design ja implementointi ja lopulta markkinoille vienti. Koko ajan pitäisi muistaa, kenelle palvelua tehdään.

Palvelun muotoilulla pyritään markkinaosuuden kasvattamiseen, asiakaspohjan kasvattamiseen ja parempaan katteeseen.

Prosessin alussa mietitään palveluun vaikuttavia megatrendejä, joiden perusteella palvelua voidaan personoida eri käyttäjäryhmille. (Kaupungistuminen – nuoret, urbaanit ja aktiiviset) Seuraavaksi mietitään palvelulle kumppaneita ja lopulta rakennetaan erilaisia palvelukonsepteja.

Frilander kertoo esimerkin matkailun mobiilista tietopalvelusta, joka tarjoaa tietoa kohteista, nähtävyyksistä, valintamahdollisuuksista ja antaa jopa muistutuksia esimerkiksi viisumeista ja muusta. Mobiilipääte antaa tällaiselle palvelulle rajoituksia esimerkiksi fyysisen koon, visuaalisuuden ja käytettävyyden näkökulmasta. Pitää siis tuntea käyttäjien kokemukset, jotta palvelusta tulee toimiva.

Ihmettelin aluksi, miksi Frilander puhuu palvelujen muotoilusta eikä tuotteistamisesta. Nyt hoksasin, että muotoilussa painotutaan siihen, miltä palvelu näyttää ja tuntuu loppukäyttäjälle. Vaikka Ideanin mallissa lähdetään liikkeelle strategianluonnista ja konseptoinnista, ainakin esityksen painopiste on selvästi vasta visuaalisessa muotoilussa. Esimerkkien perusteella kyse on käyttöliittymistä.

Pellervo Kokkonen  kysyy, miten ihmismuotoinen palvelu lähtee liikkeelle palvelun muotoiluasiassa. Esimerkiksi miten matkailuyritys, jossa ihmiset toimivat vielä ihmisten, ei teknologioiden kanssa, voi muotoilla palvelunsa myyväksi. Frilander vastaa, että asiakkaiden tarpeet on tunnettava ja niitä voidaan selvittää esimerkiksi laadullisen tutkimuksen keinoin. Käyttäjätutkimuksen kautta saadaan selville, mitä toimintaa, oheispalveluita ja tunteita erilaiset käyttäjäryhmät arvostavat.

Hyvä, että Pellervo kysyi tätä, sillä Frilanderin esitys painotti teknopuolta, vaikka suuri osa yleisöstä toimii varmasti ihmiskeskeisessä ympäristössä. Ehkä palvelun muotoilun ei pitäisi olla vain työkalu; ehkä sen pitäisi olla toimintatapa tai ajattelutapa, jota käytetään yrityksissä jatkuvasti palvelujen kehittämiseen. Tarvitaanko asialle uusi termi, palvelun muotoilu, siitä en ole varma.