Julkaistu

EBRF ihan putkeen

Tässähän on tullut ihan huhkittua viime aikoina. Maanantain luentokokemusten jälkeen en ole ehtinyt edes blogia kirjoitella. Kaikkein eniten aikaa ja eforttia on mennyt EBRF-konferenssiin.

Konferenssi alkoi jo tiistaina get-together partyllä, mutta apurahatutkijana skippasin partyt ja menin Jyväskylään vasta keskiviikkona. Tiistai menikin sitten oman esityksen suunnittelussa.

Nimimiesten kalvosulkeiset

Keskiviikkona kuuntelin epäuskoisena elämäni ensimmäisen oikean konferenssin tarjontaa. Mitä nimekkäämpi esittäjä, sitä surkeampi esitys. Näytti jo siltä, että tarkoituksena olikin tehdä uusia ennätyksiä, montako kalvoa tai slidea mahtuu kahteenkymmeneen minuuttiin. Ensimmäinen esittäjä yritti viittäkymmentä, mutta ei aivan onnistunut.

Minä olin ollut sinisilmäinen ja oletin tottakai, että esittäjät malttavat jättää aikaa myös keskustelulle ja kommenteille. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten keskiviikko meni aika pitkälti kalvosulkeisten parissa ja hermoillessa, pitäisikö sittenkin äkkiä väsätä vielä pari ylimääräistä kalvoa omaan esitykseen.

VTT:n verkostoon

Kaikki tauot ja lounastunnit käytin verkostoitumiseen. Lounaalla ideoitiin Tampereen VTT:n kanssa uusia sovelluksia RFID-tageille. Minä keksin niitä aika monta ja joillekin niistä lämpenivät jopa VTT:läiset. Etupäässä mietiskelin vanhusten ongelmia. Tuollainen tagi lääkepurkin kyljessä voisi kertoa esim. kännykälle, miten monta pilleriä mummon pitää kyseistä lääkettä ottaa ja mihin aikaan ja sitten koneääni kertoisi saman infon mummolle – ja niin isosti, ettei mummon tarvitsisi kääntää kuulokojetta kovemmalle.

Samat VTT:n tyypit pyysivät minut ja Heidin illallisella samaan pöytään. Pöytään tuli myös pari tyyppiä Tampereen teknillisestä ja yksi Australiasta ja yksi Hollannista. Taustamusiikki ei vain sallinut juuri keskustelua pöydän yli, joten minä jatkoin jutustelua lähimpänä istuneiden VTT:läisten kanssa. Annoin heille pari konferenssivinkkiä, koska olivat ilmeisen kiinnostuneita akateemisesta matkustelusta.

Kultamitalipaperi

Saivat minut houkuteltua vielä jatkoille.  Olin rättiväsynyt, koska juna lähti Kuopiosta Jyväskylään jo ennen kuutta aamulla ja pakkasin vielä tavaroita puolenyön jälkeen. Koirasen Matti kuitenkin totesi, että minulla on niin hyvä paperi, ettei esityksen takia kannata jättää menemättä. Imarteli pirulainen minua vielä illallakin. Sen Matti aloitti jo aamulla rekisteröinnissä, kun sanoi, että minulla on kultamitalipaperi ja että oli antanut siitä vinkkejä myös Sallisen Ainon avauspuheenvuoroon. Sallinen todella käytti paperini ideoita puheessaan.

No joka tapauksessa olin ihan kiltisti jatkoilla. Heikki komensi minut vielä Giggliniin ja uhkaili, ettei minulle löydy ainakaan Suomesta väikkärin tarkastajaa, jos en lähde. Markkinoinnissa on siis tosi pienet piirit…

Aamulla missasin tarkoituksella ensimmäisen session ja kävin vielä kertaalleen läpi oman puheenvuoroni. Järkkäsin myös viime hetken sijaista tiedekuntaneuvoston kokoukseen, koska varajäsenten kanssa oli jotain häikkää Kuopion päässä. Onneksi sain järkättyä Tannisen kokoukseen vielä kymmentä minuuttia ennen sen alkua.

Helppo olla tyytyväinen

Esitys koitti vähän ennen puoltapäivää ja meni, jos nyt vaatimattomasti koitan tämän sanoa, ihan hemmetin hyvin! Olin tosi tyytyväinen. Pysyin tiukassa aikataulussa huippu hyvin ja pakko olikin pysyä, kun olin aikatauluttanut muutamat tekstit kalvoihin. Ei mitään ongelmia katsekontaktissa eikä edes esityksen jälkeisissä kysymyksissä.

Vielä pitää hioa esityksen aloitusta ja loppua. Nyt sain mielestäni tosi hyvin vietyä esityksen alkuosan kohti selvää käännekohtaa ja vielä sen ylikin. Käänne oli tässä tapauksessa toimintatutkimus. Kerroin ensin väikkärini taustoista ja casen kautta johdatin kuulijat toimintatutkimukseen ja sen tuomiin erityisiin haasteisiin. Olisi ehkä voinut lisätä vielä esimerkit jokaisesta haasteesta, jotta esityksestä olisi tullut elävämpi. Ensi kerralla sitten.

Alun esittelyt ja lopun kiittelyt pitäisi vielä hoitaa selvemmin. Ei mutinoita, että tässäpä tämä nyt oli, vaan jotain älykästä ja kommentteihin kannustavaa. Nyt kerroin, mistä erityisesti haluaisin kuulla kommentteja ja pyysin myös kertomaan, jos joku tiesi tutkimuksen, jossa toimintatutkimuksellista otetta olisi käytetty liiketoimintakontekstissa.

Konstruktiivinen tietokäsitys

Aluksi kukaan ei puhunut mitään, mutta Koiranen hoiti tilanteen hienosti ja aloitti. Hän kehui aihetta mielenkiintoiseksi ja nosti esiin yliopistojen muuttumisen julkisoikeudellisiksi oikeushenkilöiksi lähiaikoina. Koiranen tietenkin kysyi oppimisteoriaa. Käytän työssäni Schultzen ja Stabellin konstruktiivista tietokäsitystä, jossa oppiminen nähdään sosiaalisena vuorovaikutusprosessina. Tietoa ja osaamista konstruoidaan käytössä eli tiedolla on kaksinaisrooli: sitä käytetään toiminnassa, mutta sitä myös tuotetaan toimimalla. Tästä pitäisi joskus kirjoittaa teoreettinen paperi, mutta Ilkka kasvatustieteilijänä tyrmäisi sen kuitenkin liian heikkona taustoiltaan. Ehkäpä jätän oppimisen sitä paremmin hallitseville. Ehkä pitäisikin puhua vain muutoksesta.

Kaupallistamisen epämääräinen käsite

Muita kommentteja sain kaupallistamisen käsitteeseen liittyen. Yksi newyorkilainen proffa ehdotti, että käyttäisin commercialise-termin sijaan valorise-termiä. Okei, olen törmännyt tähän monissa EU-raporteissa, mutta sen sisältö on jäänyt tosi epäselväksi. Itse ehdottaisin konseptointia, joka olisi jotain sellaista kuin conceptualise tms.

Myös Koiranen kyseli kaupallistamisen määritelmää ja sitä, miten lääkekehityksen pitkät kehityskaaret muuntavat kaupallistamisen käsitettä lääkealalla. Pohdin ääneen, että työssäni kaupallistaminen nähdään arvonluontiprosessina ja täsmennettynä tutkin kaupallistamista vain sen alkuvaiheessa, jota nimitin fuzzy front endiksi. Joku sanoi, että FFE ja kaupallistaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta olen kyllä täysin eri mieltä. Hollannissa puhuttiin jatkuvasti siitä, miten FFE aloittaa uusien tuotteiden kehityksen ja kaupallistamisen prosessin.

Harmi, että perjantaiaamun kello kahdeksan luennot pakottivat minut Kuopioon päästyäni  muihin hommiin ja konferenssiannin puntarointi jäi heikoksi. Ensi kerralla pitää älytä jättää pari konferenssin jälkeistä päivää vapaaksi. Ei vielä Uudessa-Seelannissa tietenkään;)

Julkaistu

Innosta puhkuen luentoja

Viikonloppu meni viimeisiä luentomatskuja puurtaessa. Tänään aamuvarhainen herätys huonosti nukutun yön jälkeen ei paljon hymyä kirvoittanut. Aamulla tein hätäpäissäni muutamia slideja lisää luentoja, jos vaikka materiaali loppuisi kesken. Niitä ei onneksi tarvittu.

Kaahasin Toyota-vanhuksellani yliopiston pihaan ja kirmaisin seminaarisaliin. Eihän tämä kannettavan rakkine tietenkään toiminut! Ei muuta kuin hips ja hops yläkerran työhuoneelle, kaikki tarpeellinen tikulle, munaravia alas ja uusi yritys. Onneksi kaikki toimi ainakin suurin piirtein.

Elokuussa Hollannissa tein sen virheen, että kaikki esityksessä tarvitsemani muistiinpanot olivat koneella. Akku loppui ja kesken esityksen iski kaamea paniikki. Nyt otin kaikista muistiinpanoistani printit. Oli tosi helppo puhua ihan muistiinpanojen vierestäkin, kun tiesi, että ne olivat tukena, jos tarve niin vaatii.

Kurssilla oli viisi vaihtaria – kaksi Italiasta, kaksi Puolasta ja yksi Unkarista. Olisiko olllut 15 opiskelijaa yhteensä eli ihan kiva porukka. Mistähän johtuu, että suomalaiset tytöt eivät saa sanaakaan sanottua kursseilla? Englannin kielen taidosta se ei ainakaan riipu, sillä ihan hyvinhän nuo puhuivat, kun pyysin esittelemään itsensä. Minä kai siellä eniten sönkkäsin, mutta toivottavasti olin myös eniten äänessä.

Mohrin kuvaukseen vahingollisten teknojen uhka

Ekat kaksi tuntia meni hyvin ja kielikin sujui. Monta hyvää kommenttia tuli. Yksi opiskelija oli joutunut hakkeroinnin uhriksi ja halusi lisäillä Mohrin korkean teknologian markkinoinnin kuvaukseen myös vahingollisten teknologioiden tuoman uhan. Okei, ihan hyvä pointti, mutta menee aika yksityiskohtaiselle tasolle, sillä muuten Mohrin kuvio on melkoisen geneeristä höpinää. Se on kuitenkin siitä hyvä, että siinä on tarkasteltu teknologiaa markkinoinnin näkökulmasta ja yritetty ryhmitellä erityispiirteitä erilaisten teemojen alle. Italialaiset sisäistivät korkean teknologian erityispiirteet tosi hyvin, vaikka Italia ei ehkä aivan kaikkein teknologisin maa olekaan.

Lisätilaa keskustelulle

Pitää ensi vuonna jättää vielä enemmän tilaa keskustelulle ja ryhmä- tai parityöskentelylle. Kiva nähdä, kun opiskelijat miettivät jotain erityispiirteitä ja varsinkin ne hetket, kun he oivaltavat jotain ihan itse, ovat minulle näin opettajana tosi tärkeitä. Kaikkein parasta olisi, jos saisi opiskelijat itse tekemään havaintoja ympäristöstään ja ajattelemaan asioita korkean teknologian näkökulmasta. Ei tähänkään asiaan ole yhtä oikeaa vastausta eikä korkean teknologian markkinointiin löydy taika-avaimia, vaan vallitsevaa tilannetta pitäisi oppia analysoimaan tiettyjen reunaehtojen mukaan.

On aika haastavaa saada opiskelijoita näkemään teknologiamarkkinat uusin silmin, jos ainoa syy tulla kurssille on  saada tutkintovaatimukset täyteen. Ainakin neljä viidestätoista kertoi syyksi kurssille tuloon pelkät opintopisteet. Voihan se olla kakaramaista rehvasteluakin, mutta ei tuntunut erityisen kivalta. Onneksi mukana oli myös niitä, jotka haastoivat minut heti alussa antamaan parastani. Joukossa oli graduntekijöitä ja gradua aloittelevia, jotka halusivat aidosti tutustua korkean teknologian markkinoinnin problematiikkaan.

Ensi vuonna pitää muistaa jakaa kuusi oppituntia kolmeen, sillä minä en jaksa skarpata kolmea tuntia putkeen. En ainakaan englanniksi. Huomasin ihan selvästi, että myös opiskelijat väsyivät ja kun kaikki ovat väsyneitä, mitään ei tapahdu. Ihan turha edes jatkaa, ja niinpä lopetin luennon vähän aikaisemmin kuin suunnittelin.

Opetus alkaa sujua

Miten minun opetukseni sitten sujui? Pääsääntöisesti ihan hyvin. Erityisesti aloitus meni melko lailla putkeen. Reippaasti, iloisesti ja hyvin artikuloiden;) Itse asiassa olin yllättynyt, miten hyvin onnistuin kokoamaan itseni Hollannin pieleen menneen esityksen jälkeen. En hermoillut lainkaan – ehkä sitten viimeisen tunnin aikana tahtoi unohtua sanoja ja asioita, mitä aioin kertoa.

Olen huomannut, että tarvitsen vajaat 20 kalvoa kolmen tunnin luennolle. Yritän jatkuvasti herättää keskustelua ja onneksi muutamat opiskelijat tarttuivat tänään syöttiin. Toisaalta yritän välttää kiusaamasta niitä, jotka ehkä eniten jännittävät englanniksi puhumista, mutta tänään varmasti kaikki olivat ainakin kerran äänessä.

Pitää hankkia jostakin sellainen Ilkan kehuma härveli, jolla voi vaihtaa slidea ilman, että täytyy käydä koneen luona. Silloin voisin vähän vielä rauhoittaa liikehdintää.

Minulla on tapana puhua aika hitaasti luennoilla. Lieneekö se peruja isoilla massakursseilla ja isoissa luentosaleissa puhumisesta, jolloin on tärkeää, että antaa ääniaalloille aikaa tavoittaa myös takimmainen penkkirivi. Ainakin nyt tuntuu siltä, ettei se osittain tietoinen rauhallisuus ole pahasta. Ainoa haittapuoli on se, että luennot alkavat ehkä tuntua loppua kohden tylsiltä. Joku voi myös ajatella, etten oikein tiedä mistä puhun, kun pysähdyn välillä miettimään. Pitää hommata vaikkapa vesilasi niin voi teeskennellä kostuttavansa kurkkua;)

Muutenkin pitää ottaa vesipullo mukaan. Tämänaamuisessa kiireessä vedet ja pullot jäivät kotiin, eivätkä vaihtarit antaneet minulle aikaa tauoillakaan käydä juomassa. Yksi jopa kyseli tauolla, mistä voisi saada osa-aikaista työtä Suomen visiittinsä ajaksi! Työvoimatoimisto voisi harkita englanninkielisten sivujen tekemistä…

Vielä pitäisi hioa luentotekniikkaa johdonmukaisemmaksi. Ehkä se auttaisi, jos saisi joskus tehtyä luennot hyvissä ajoin, jolloin ne ehtisivät vähän unohtua, eikä sitten kertoisi asioita monta slidea liian aikaisin. Nyt jouduin monta kertaa toteamaan, että tästähän me jo puhuttiin. Toki pienen ryhmän kanssa keskustelu muokkaa luennon kulkua. Joku voi nostaa esiin sellaisen asian, johon opettaja aikoo palata myöhemmin, mutta käsitteleekin asian jo aiemmin, kun se tulee opiskelijan suusta.

Ainakin Jyväskylän konferenssia varten pitää hioa esitystä vähän jouhevammaksi. Siellä aika on tosi rajattu – 20 minuuttia esitykselle ja keskustelulle yhteensä. Silloin ei auta kehäpäätellä tai hyppiä asioiden yli vaan kaiken pitää mennä tietyn kaavan mukaan.

Ihan hyvä mieli jäi. Englannin kanssa ei kannattaisi hermoilla. En millään muistanut, mikä on huutokauppa englanniksi, mutta onneksi muut muistivat. Sehän on auction. Eipä silti, kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan del.icio.usista, joten tämä antitekno naikkonen piti sitten lyhyen johdatuksen myös sosiaalisen median maailmaan. Ilkka olisi minusta ylpeä!

Julkaistu

Paniikki iskee

Nyt on tosi paniikki päällä. En saa HTM-kurssista minkäänlaista kokonaisuutta aikaan. Asia jää irralliseksi ja tosi pinnalliseksi. Minulle on varattu aikaa kuusi luentotuntia, joista melkein puolet menee ohjeistukseen, kurssin tavoitteiden esittelyyn ja ryhmäytymiseen.

Kolmessa tunnissa pitäisi käydä läpi korkean teknologian markkinoinnin erityispiirteet. Olen tärvännyt koko päivän korkean teknologian määrittelyyn ja markkinointi on vielä kokonaan miettimättä. Ehkä minun on pakko luopua siitä, että käyttäisin maanantain toimialatasoiseen määrittelyyn ja perjantain yrityskohtaiseen määrittelyyn. Tai onhan siellä paljon muutakin kuin määrittelyä.

Olen yrittänyt miettiä, miten saisin opiskelijat töihin ja miettimään itse näitä asioita. Jatkuvasti törmään siihen, että jotain ajattelun työkaluja on ensin annettava, mutta voinko sittenkään olla varma, että se ohjaa ajattelun oikeille poluille?

Julkaistu

Niin ne hommat etenee

Ihmeellistä, mutta totta. HTM-kurssin luennot etenevät hurjaa vauhtia, kun vaan istuu kiltisti hakkaamassa konetta. Tein selvän rakenteen molemmille luentokerroille. Molemmille kerroille tulee vähän yleisiä työskentelyohjeita, kurssitavoitteita ja arviointikriteerejä.

Ekalla kerralla tarkastellaan korkean teknologian markkinointia toimialatasolla. Syventäviin mennessä opiskelijoiden pitäisi tietää, mitä toimialalla tarkoitetaan, mutta ehkä olisi syytä ottaa esiin myös klusteriajattelu, koska se on tosi tärkeä korkean teknologian aloilla.

Tarkoitus olisi laittaa opiskelijat miettimään, mitä korkea teknologia on. Koska olen kiltti ihminen, annan heille ensin vähän ideoita, miten asiaa voisi lähestyä. Määritelmiä voisi miettiä pohtimalla korkean teknologian erityispiirteitä kuten innovointia, teknologiaorientaatiota, dynamiikkaa, epävarmuutta ja partneroitumista. Toisaalta erilaisista määrällisistä määritelmistä voisi olla apua: Tutkimus- ja kehitysmenot, niiden suhteellinen osuus, henkilöstörakenne, henkilöstön koulutustausta ja patentointiaktiivisuus.

Sitten pitäisi vielä ehtiä miettiä, mitä ovat korkean teknologian aiheuttamat haasteet markkinoinnin näkökulmasta. Toivottavasti pystyn luomaan kurssille vuorovaikutteisen ilmapiirin, sillä tähänkin toivon opiskelijoiden omaa pohdintaa. He voisivat tuottaa lyhyet listaukset ryhmittäin ja sitten keskustella niistä. Esiin voisi tulla jotain sellaista kuin kysynnän ja markkinoiden luominen täysin uudenlaiselle tuotteelle, markkinoiden globaalius, tuotekehityksen elinkaari ja innovaatioiden käyttöönotto tai diffuusio.

Yritystason tarkastelua loppuun

Perjantaina mennään yritystasolle. Mietitään markkinointia korkean teknologian yrityksessä. Ajattelin jäsentää tarkastelun aluksi perinteisen 4P-mallin mukaan. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta toimi hyvin ainakin MARin innovaatioluennolla viime vuonna.

Koska 4P:tä ei paljon korkean teknologian ongelmia ratkaise, nostan esiin erityisiä kokonaisuuksia, joita markkinointitiimin pitää miettiä. Kaupallistaminen, tuotekehitys, hinnoittelu ja  markkinoinnin ja tuotekehityksen välinen yhteistyö.

Uni alkaa painaa simmuja ja oli tarkoitus herätä aamuvarhain jatkamaan HTM-kurssin suunnittelua.

Julkaistu

Muistiinpanot myytävänä

Tein reilusti muistiinpanoja eilisessä lääkeliiketoiminnan seminaarissa. Nyt muistiinpanoille on riittänyt kysyntää. Lupasin ne jo Teuvolle ja Saijalle.

Täsmensin muistiinpanot juuri äsken ja korjailin pahimmat kirotusvireet pois. Perstutkimuksen korjasin jo seminaarin aikana perustutkimukseksi, ettei lääkeliiketoiminnasta saisi turhan karvaista kuvaa.

Korjatessani tarkistin myös sen, kumpi, Lauri vai Jouko, kannusti yrityksiä miettimään tulevaisuudessa tarvittavia lääkehoitoja eikä keskittymään nykyisiin sairauksiin. Se oli Lauri. Olisihan se pitänyt arvata. On kyllä tosi hienosti huomautettu. Sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun ei ole tätäkään asiaa osannut näin yksinkertaisesti sanoa.

Lääketutkimuksen pitkä kaari

Toinen juttu, joka nousi esiin muistiinpanoista, oli patentointiin liittyvä problematiikka. Kun lääkemolekyyli patentoidaan, 20 vuoden patenttisuoja alkaa huveta, vaikka vasta silloin siirrytään kehitysvaiheeseen. Lauri määritteli, että kehitysvaihe alkaa, kun lääkeainekandidaatti on valittu. Periaatteessa minä tiesin tämänkin, mutta aiemmin en ollut tajunnut asiaa ihan näin konkreettisella tasolla. Jos kehitystyö vie 7-15 vuotta, geneeriset lääkkeet kolkuttelevat jo ovella ennen kuin lääkettä on myyty tablettiakaan.

Miksi tämä ongelma on noussut ajankohtaiseksi vasta nyt? Siksi, että patenttilainsäädäntöä muutettiin niin, että geneeristä lääkettä voi alkaa kehittää heti kun lääkkeen dokumentaatiosuoja loppuu. Aiemmin kehitystyötä ei saanut aloittaa ennen patentin raukeamista, mikä toi alkuperäislääkkeelle pari elinvuotta lisää. Pitää vielä tarkistaa, milloin patenttilainsäädäntö muuttui ja mitä tarkoitetaan dokumentaatiosuojalla.

Tällä hetkellä luulen, että dokumentaatiosuojalla viitataan viranomaisten vaatimukseen siitä, että kaikki työvaiheet pitää pystyä esittämään työkirjojen ja laboratoriopäiväkirjojen muodossa. Ilman niitä geneeristen lääkkeidenkin kehitys voisi viedä aikaa, mutta dokumenteista yritykset saavat selvät toimintaohjeet lääkkeen kehitykseen.

Yritykset pyrkivät ratkaisemaan suojausongelman patentoimalla kaikki mahdolliset uudet kiderakenteet ja hoitoindikaatiot alkuperäisen patenttinsa ympäriltä. Kun jokainen näistä saa 20 vuoden suojan, kokonaissuojaus kestää ainakin osan geneeristen lääkkeiden uhasta.

Lauri kuitenkin valitteli, että laaja-alainen suojaaminen on usein tutkijoiden ongelma. He eivät ymmärrä, että kaikki pitää patentoida erikseen nopeasti ennen julkaisemista. Tästä nousee taas yksi teema, jota olisin voinut yritysasiamiehenä painottaa. Pihkura, kun olisivat valinneet minut siihen hommaan.

TULI-yhdyshenkilö

Eilen minusta leivottiin laitoksen TULI-yhdyshenkilö, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, mitä se tarkoittaa. Odottelen vielä, josko TIPistä otettaisiin yhteyttä ja annettaisiin lisätietoja. Jos niitä tulee, tartun heti tilaisuuteen ja kysyn, pääsisinkö liittoyliopiston innovaatioasioita yhtenäistävään työryhmään. Lupasin Päiville, etten ota yhteyttä ennen kuin TIPistä päin laitellaan minulle jotain tietoja. Ensi viikon loppupuolella aion unohtaa tämän lupaukseni.

Julkaistu

Huippuhyvä paketti

Saatiin aikaan tosi hieno KTM-tutkinnon innovaatiot ja liiketoiminta -ohjelman paketti! Onnistuttiin löytämään kuusi sisältöaluetta, joiden ympärille rakennetaan uudet kurssit. Löysimme myös sisältöalueita lävistäviä teemoja: pk-yrityslähtöisyys, kasvu, asiakaslähtöisyys, globaalius, sähköinen liiketoiminta, yhteisöllisyys, verkostomainen toimintatapa, moniammatillisuus, vuorovaikutteisuus ja kommunikaatio, tulevaisuusorientaatio ja laatuajattelu. Nämä painottuvat eri kursseilla eri tavoin, mutta elementit pitää huomioida, kun suunnittelee opetusta.

Palaveri oli tosi innostava. Moni hihkui innostuksesta, mitä kaikkea uusi rakenne mahdollistaakaan. Suunnitteluprosessi aloitettiin miettimällä, millaisia osaajia haluamme kouluttaa, millaisia taitoja heillä tulee olla ja millaisissa tehtävissä heidän täytyy pystyä toimimaan. Näin juuri pitääkin aloittaa.

Opettajien täytyy osata miettiä, millaiselle osaamiselle on tarvetta tulevaisuudessa, vaikka tarpeet tänään olisivat toiset. Emme voi elää menneessä varsinkin, kun koko maisteriohjelmaa leimaa innovatiivisuus ja liiketoiminnan kasvuhakuisuus. Jouko tai Lauri sanoi eilen lääkeliiketoiminnassa, että koska lääkekehityksen kaari on jopa 20 vuotta, yritys ei kerta kaikkiaan voi kehittää lääkkeitä tämän päivän sairauksiin vaan pitää osata nähdä pitkälle tulevaan.

Muutenkin palaverissa oltiin aidon huolestuneita siitä, miten opiskelijat voisivat saavuttaa riittävän ymmärryksen liiketoiminnasta. Yleisesti ollaan oltu huolissaan kauppatieteilijöiden vuorovaikutustaidoista ja kokonaisnäkemyksen puutteesta. Mielestäni opiskelijat pitäisi saada jollakin keinolla reflektoimaan omaa oppimistaan koko opintojen ajan. Heille pitäisi tarjota työkalut, joiden avulla he näkisivät, miten eri opintojaksot vähitellen muodostavat kokonaisuuden. Ninalla oli hyvä idea, että tarjotaan jo heti opintojen alussa selvä kehys, jolle kurssit sijoitetaan. Esitetään samalla, millaisia taitoja opiskelija kullakin kurssilla saavuttaa.

Ehdotin, että opiskelijoita kannustettaisiin hyödyntämään vaikkapa näitä nykyteknologian mahdollisuuksia sosiaalisen median saralla. Ilkan innostus on ehkä jo tarttumassa minuun;) Eikö olisi hienoa, jos vaikka koko vuosikurssi voisi reflektoida omaa oppimistaan vuorovaikutteisesti toisten kanssa blogien tai muiden työkalujen avulla? Jonnekin del.icio.usiin voisi rakentua upea moniulotteinen osaamisportfolio, jos opiskelijoita kannustettaisiin kokoamaan käyttämäänsä tietoa koko opintoputken ajan. Sitten nämä henkilökohtaiset sivut linkittyisivät toinen toisiinsa luonnollisesti ensin oman vuosikurssin kesken ja sen jälkeen vain taivas olisi rajana. Syntyisi tosi kova tietopankki, johon jokainen voisi turvautua myös valmistumisen jälkeen.

Ei tätä ideaa ihan täysin tyrmättykään. Anu kertoi, että tällaista voisi kokeilla hops-kurssilla, jossa opiskelijat joka tapauksessa joutuvat pohtimaan omaa oppimistaan ja sitä, millaisia taitoja he tarvitsevat tulevaisuuden työssään.

Jumissa Moodle-mudassa

Ongelma vaan on se, että meillä ollaan niin jumissa moodlen kanssa. Minä en ehkä ikinä tule tutuksi moodlen kanssa. Siellä on kyllä blogi ja varmasti paljon sellaista, josta en tiedä mitään, mutta jotenkin tuntuu, että moodlea on tosi hankala käyttää. Palaverissa mietittiin sitäkin, miten Joensuun ja meidän järjestelmät sovitetaan parin vuoden päästä yhteen. Kaikki muut paitsi minä olivat sitä mieltä, että joensuulaiset ottavat moodlen käyttöön ja meille ei tule muutoksia.

Enpä oikein usko siihen. Uskon, että yksi Ilkka-poika tulee ja kehittelee meille sellaisen systeemin, että siihen voi tyhmempikin proffa äänikomennoilla rakentaa vaikka vaaleanpunaisia höyhenenpehmeitä oppimisympäristöjä, jos niin haluaa.

Nyt sitten vain odotellaan Joensuun vastaavaa tutkintorakennesuunnitelmaa ja sitten yritetään kyhätä niistä jonkinlainen kompromissi. Meillä on kyllä niin hyvä ehdotus, ettei kannattaisi kompromisseihin taipua.

Julkaistu

Tutkimusessee

Löysin eilen illalla melko hyviä ohjeita tutkimusesseen kirjoittamiseen netistä. Viime vuonna HTM-kurssi oli vielä suomeksi, koska yhtään vaihtaria ei ilmoittautunut mukaan. Nyt vaihtareita on ainakin viisi eri puolilta Eurooppaa. Siksi myös viimevuotiset ohjeet piti kääntää englanniksi.

Kurssilla laaditaan portfolio opiskelijan valitsemasta aiheesta, jonka kuitenkin pitäisi liittyä korkean teknologian markkinointiin. Portfolio syntyy tutkimusesseen eri versioista, palautteesta, sen vastineista ja kaikesta omaa ajattelua täydentävästä kirjallisesta materiaalista, kuten miellekartoista ja lehtileikkeistä.

Tutkimusessee osoittautui vuosi sitten hyväksi työskentelytavaksi. Kritiikkiä tuli kuitenkin siitä, ettei kurssilla käyty korkean teknologian markkinoinnin peruskäsitteitä läpi ennen esseetyöskentelyä. Lupasin korjata asian tänä vuonna ja nyt olen sitten kädet kyynärpäitä myöten kakussa lupaukseni kanssa.

Kahden tarkastelutason kurssi

Mietiskelin eilen, että jäsentäisin kurssin sisällön periaatteessa kahteen tarkastelutasoon. Maanantain luennolla keskitytään korkean teknologian määrittelyyn, toimialojen erityispiirteisiin ja markkinointistrategioihin tai toimialan aiheuttamiin erityisiin haasteisiin markkinoinnissa. Perjantaina jatketaan yksittäisen toimijan näkökulmasta. Mitähän se voisi pitää sisällään? Pitää tänään lyödä linjaus lukkoon.

Maanantaille on pakko lisätä vielä alustava ohjeistus työskentelyyn. Ajattelin pyytää kaikkia miettimään portfolionsa aiheen perjantaiksi. Viimevuotisesta opin sen,  että työskentelyn alkua on syytä seurata. Muuten jotkut ryhmät voivat harhautua väärille poluille jo alussa, ja minä saan tietää asiasta vasta, kun ryhmä tulee puolustamaan töitään tenttikuulusteluun.

Muuta asiaa maanantaille ovat tietenkin kurssin tavoitteet ja arviointikriteerit. Omasta mielestäni kerroin tavoitteet ja kriteerit tosi täsmällisesti jo viime vuonna, mutta niitä ei kai voi liikaa selventää.

Mutta nyt täytyy rientää KTM-tutkintorakenteen suunnittelupalaveriin. Haastavaa ja mielenkiintoista, mutta välillä turhauttaa, koska teen sitä työtä täysin ilmaiseksi. Ai, mutta niinhän minä opetan HTM-kurssiakin… Olenko hoitanut hommani huonosti?

Julkaistu

Lääketutkimuksen kaupallistamisen vaikeus

Lääkeliiketoiminnan kurssi alkoi tänään koko päivän kestäneellä seminaarilla.

Hormos Medicalin Lauri Kangas piti aivan loistavan esityksen lääkekehityksen prosesseista ja lääkeliiketoiminnasta. Esityksessä ei ollut varsinaisesti mitään uutta, mutta Kankaan esitystapa oli huippuhyvä. Kokemuksen tuoma varmuus ja todella syvällinen ymmärrys alan dynamiikasta näkyi kaikessa hänen toiminnassaan.

Kysyin Kankaalta hänen näkemystään, miksi suomalaista huippututkimusta ei onnistuta tuotteistamaan, vaikka ennakkolukemistossa Brännback ym. (2004) väittivät, että Suomessa lääkekehitys on jopa kahdeksan kertaa edullisempaa kuin muualla.

Kankaan mukaan kehityksen edullisuus johtuu siitä, että suomalaisilla on vankka kokemus oikeista tutkimus- ja turvallisuusmenetelmistä. Osataan tehdä tarvittavat tutkimukset ja huolellisella suunnittelulla vältetään turhat tutkimusvaiheet. Kuitenkin oikean kumppanin löytäminen on Kankaan mukaan vaikeaa. Kotimaisten yritysten resurssit eivät riitä kansainväliseen markkinointiin, joten partneri on välttämätön.

Vain potentiaalisimmat jatkoon

Esitin iltapäivällä saman kysymyksen Fennopharman Jouko Savolaiselle. Savolainen huomautti, että kehityskustannusten alhaisuus johtuu enimmäkseen korkeasta onnistumisprosentista. Vähiten potentiaaliset innovaatiot karsiutuvat jo ennen kehitysvaiheen aloittamista. Monet keksinnöt syntyvät suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa ideoita ei tunnisteta tai jos tunnistetaan, ne hukkuvat byrokratiaan.

Toisaalta Suomesta puuttuu myös täsmärahoitus keksinnön viemiseen proof-of-concept -vaiheeseen, jolloin isommat yritykset ehkä kiinnostuisivat ideasta. Lisäksi Suomesta puuttuu ”kolmen äffän” rahoitus, family, friends ja fools.  Lopuksi Savolainen vielä kaipasi Suomeen lisää yrittäjähenkisyyttä ja riskinottokykyä.

Pieni positiivinen kaiku

Kysyessäni toivoin kuulevani, että lääkekehitysputki tökkii alkupäässä, jolloin yliopistojen keksintöjä ei saada markkinoitua yrityksille eteenpäin vietäväksi. Savolaisen vastaus oli toiveideni täyttymys, mutta Kangas ei viitannut yliopistoihin lainkaan. Toki hän mainitsi esityksessään, että usein innovaatioita haetaan myös yliopisto-yritysyhteistyön kautta. Hän ei kuitenkaan erityisesti kertonut yhteistyön ongelmista.

Otan kuitenkin Savolaisen vastauksen positiivisena viestinä omalle tutkimukselleni. Olen edelleen sitä mieltä, että suurimpia haasteita ovat keksintöjen tunnistaminen yliopistoissa ja yliopistojen innovatioprosessin kehittäminen sellaiseksi, että se aidosti tukee keksintöjen kaupallistamista.

Kurssin aikana tehdään ryhmätyö, jossa laaditaan kaupallistamissuunnitelma ikääntyneiden lääkehoidon tuotteesta tai palvelusta. Minun laatimaani kaupallistamissuunnitelmarunkoa käytetään suunnitelman pohjana. Minua kiukustuttaa välillä se, että mielestäni olen laatinut rungon täysin itsenäisesti, muttamyös opettajat mainitaan aina sen tekijöinä. Nyt toinen heistä on jopa muuttanut alkuperäistä rahoitusosiota, mutta se on tosi hyvä juttu, koska hän on taloushallinnon ja rahoituksen ammattilainen.

Kaupallistamissuunnitelma jakoon

Siksi ajattelinkin, että laitan koko kaupallistamissuunnitelman rungon jakoon täällä blogissa. Siinäpähän sitten muutkin hyödyntävät sitä, miten haluavat. Näin en itse syyllisty siihen, mistä syytän monia tutkijoita eli oman hengentuotoksen mustasukkaiseen vaalimiseen.

Seminaarin aloituspäivä oli kokonaisuudessaan hyvä. Ainoa takaisku sattui ryhmäjaossa. Minä muodostan tällä hetkellä Anun kanssa kahden KTT-opiskelijan ”monitieteisen” ryhmän, sillä ryhmämme muut jäsenet luopuivat kurssista. Nyt odottelemme, saammeko vahvistusta ryhmä rämäämme vai pitääkö meidän Anun kanssa todella keksiä ikääntyneiden lääkehoito ihan tyhjästä. Pari ideaa jo syntyi;)

Julkaistu

Tiivistelmää ja pohdintaa lääkealan kehitysraportista

Kauhealla kiireellä lueskelen lääkeliiketoiminnan ennakkolukemistoa. Tekisi mieli jättää tapaaminen tyttöjen kanssa tänään väliin, mutta kai minun on järjestäjän ominaisuudessa sinne raahauduttava.

Tekesin Technology review -sarjassa julkaistu raportti 163/2004 Pharma development in Finland today and 2015 (Brännback, Jalkanen, Kurkela ja Soppi) ei sinänsä kerro mitään uutta. Suomalainen lääketutkimus on huipputasoista, mutta sen tuotteistaminen heikkoa. Amerikka jyllää lääketeollisuudessa ja uusia kilpailijoita nousee idästä. Uusia liiketoimintamalleja kaivataan lääketeollisuuden ja bioteknologian nostamiseen odotusten mukaiselle tasolle Suomessa ja Euroopassa.Vahvistusta kaivataan yhteistyön lisäämiseen, rahoitukseen ja varhaiseen lääkekehitykseen.

Raportissa muistetaan mainita erikseen myös lääkekeksintöjen tunnistaminen ja niiden kaupallinen hyödyntäminen. Raportin mukaan kokeneet kansainväliset ja kotimaiset toimijat pitäisi ottaa mukaan partnerointiin ja markkinointiin.

Lähivuosina alalla on näkyvissä suuria muutoksia. Monet alkuperäislääkkeet menettävät patenttisuojansa ja jopa kolmasosa nykyisestä markkinaosuudesta jakaantuu uusien geneeristen lääkkeiden kesken. Geneeristen lääkkeiden tulo markkinoille näkyy jo nyt kaikkialla.

Suomessa on panostettu erilaisiin kansallisiin hankkeisiin ja pyritty kehittämään niiden kautta niin perus- kuin soveltavaa tutkimusta. Tekesin raportissa on hyvä listaus viimeaikaisista Tekesin ja Suomen akatemian lääkekehityshankkeista (17). Kuulostaa ihmeelliseltä, että raportissa väitetään suomalaisen kehityskustannuksen olevan 5-8 kertaa halvempaa kuin ulkomailla (17-18).

Ongelmana liiketoimintaosaamisen puuttuminen

Yksi suomalaisten bioyritysten ongelmista on liiketoimintaosaamisen puute. Monella bioyrityksen perustajalla on raportin mukaan tohtorintutkinto mutta alle viiden vuoden liiketoimintakokemus. Raportissa erotetaan koulutuksen kautta saatu tekninen liiketoimintaosaaminen (business skills) kokemuksen kautta hankitusta johtajuuslahjakkuudesta (managerial talent). Edelleen liiketoimintaosaamisesta erotetaan erityinen alakohtainen liiketoimintaosaaminen, jota voidaan hankkia myöhemmin rekrytoinnin kautta. (18)

En ole törmännyt vastaavaan jaotteluun muissa bioalaa koskevissa selvityksissä. Mielestäni johtajuutta voi kehittää kokemuksen kautta, mutta en määrittelisi erityisiä vuosimääriä, joiden aikana henkilö kehittyy hyväksi johtajaksi. Jollekin voi aivan hyvin riittää viiden vuoden kokemus, mutta toisesta ei välttämättä tule johtajaa koskaan.

Substanssi ei korvaa liiketoimintaosaamista

Toinen mielenkiintoinen väite ainakin minun kannaltani on se, että yritys ei välttämättä tarvitse alakohtaista liiketoimintaosaamista yrityksen alkuvaiheessa vaan se voidaan rekrytoida ulkopuolelta tarvittaessa. Kokemukseni mukaan Suomessa toimitaan tässä juuri päinvastoin. Yrityksen toimijat tulevat pääsääntöisesti tietyltä tutkimusalalta, mutta liiketoimintaosaaminen – perusosaaminen tai alakohtainen – puuttuu startupeilta täysin.

Väitteen perusteella voisi kuvitella, että minullekin löytyisi töitä bioalan start-up -yrityksestä, koska minulla on koulutuksen kautta saatu perusosaaminen, mutta näin ei kylläkään ole. Ei Suomessa luoteta yleisosaajiin vaan havitellaan aina alan proffia johtoon, jos mukaan ei saada alan kansainvälisiä konkareita.

”It is necessary to ensure that those starting a firm possess the basic business skills, and the kinds of basic personal characteristics needed, i.e. a will to manage and a drive for business. Although they may lack the experience at first, they can through practice become successful managers and leaders.”

Brännback, Jalkanen, Kurkela ja Soppi 2004, 18

Bioala vaikea tilastoida

Raporttiin on koottu myös tilastotietoa farmasianalan kehityksestä, mutta tilastot ovat jo vanhentuneita. Tuorein yritystieto on vuodelta 2004, jolloin Suomessa toimi yhteensä 144 bioyritystä, joista 92 voidaan edelleen luokitella bioteknologiayritykseksi, 38 bioteknologian tukipalveluyritykseksi ja kaksi bioalan tutkimuskeskusta.  (21) Alan tilastointi kärsii aina siitä, että farmasiaa ja ylipäänsä bioalaa on vaikea luokitella. Raportissa käytetty määrittely perustuu yritysten omaan määrittelyyn, joten ne yritykset, jotka ilmoittivat kuuluvansa useampaan ryhmään tai eivät mihinkään ryhmään, lisäävät yritysten kokonaislukumäärän mainittuun 144 yritykseen.

Pitäisi vielä tutustua paremmin teknologiatrendeihin ja ennusteisiin alan poliittisista muutoksista, mutta nyt alkaa olla jo vähän väsy. Nyt on melkein luotettava siihen, että perustietämys on jo hallussa eikä huomisessa seminaarissa ole alkukoetta. P:n kursseilla monesti on.

Julkaistu

Innovaatioputki tukossa?

Eurooppalainen paradoksi toteutuu ainakin lääketutkimuksen saralla Suomessa. Kotimaasta löytyy huippututkimusta lääkekehityksen eri vaiheisiin, mutta sitä on miltei mahdoton kaupallistaa. Yliopiston innovaatiokoneisto yskii ja pahasti.

Kenen on vastuu ja velvollisuus miettiä tutkimuksesta syntyneiden ideoiden patentointia, kaupallista potentiaalia ja yrityskontaktien luomista? Yliopistoihin on kyllä viime vuosina perustettu teknologiansiirtoyksiköitä, mutta niiden tehtävää ei ole määritelty riittävän tarkasti. Teknologiansiirtoyksiköiden tehtävänä ei voi olla vain juridinen opastaminen patentoinnin kanssa.

Lakimies ei kaupallista

Toisaalta ne yliopistot, joissa tehtävät on määritelty, niiden suorittamiseen ei ole osoitettu riittäviä resursseja. Innovaatioiden kaupallistamisen edistämiseen tarkoitetut yksiköt on resursoitu lakimiesarmeijalla, joka näkee yritysyhteistyössä byrokraattisen seikkailun ja mahdollisuuden lukuisiin sopimusteksteihin yhdeksikön fonttikoolla.

Me tutkijat tarvitsisimme paitsi tehokkaat lukulasit myös monta kilometriä pitkää pinnaa, jotta lähtisimme viemään keksintöjämme eteenpäin. Näin hyvätkin ideat jäävät tutkijoiden pöydille ja eurooppalainen paradoksi on valmis – huippututkimus kymmenen, kaupallinen hyödyntäminen nolla pistettä.