Tänä syksynä opetan matkailualan verkostoyliopistossa matkailun verkkoliiketoimintaa. Vaikka kurssi on verkkokurssi, aiemmin verkkoa on käytetty lähinnä materiaalin jakamiseen. Opiskelijat ovat saaneet harjoitustyön aiheet ja materiaalit sähköisestä oppimisympäristöstä ja palauttaneet harjoitustyönsä sähköisessä muodossa. Minusta on hölmöä, että vielä nyt tällaisia toimintatapoja kutsutaan verkko-opiskeluksi.
Itse otin toisen linjan. Materiaalia on kyllä jaossa suljetussa oppimisympäristössä, mutta kurssin aikana järjestetään kolme etäopetusluentoa. Kaksi niistä ACP:ssä ja yksi Joensuun yliopiston Second Life -saarella. SL:ään mennään siksi, että virtuaalimatkailu on yksi keino laajentaa matkailukokemusta!
Myös opiskelijat pääsevät harjoittelemaan uusia taitoja blogin muodossa. He kirjoittavat yhteistä blogia, käyvät vilkasta keskustelua ja nostavat keskusteluun esimerkkejä muista sosiaalisen median palveluista. Odotan innolla, mitä saamme aikaan!
Yliopisto kehityksen jarruna
Opettajilla on kumma tapa jarruttaa kehitystä ja väittäisin, että viimeistään yliopisto tappaa luovuuden käyttää erilaisia opetusta tehostavia teknologioita. Monet opettajat pitäisi istuttaa koulunpenkille opiskelemaan, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä teknologialla olisi heille tarjottavanaan.
Joka kerta, kun tarjoamme opiskelijoille materiaalia sähköisesti ja kutsumme sitä verkko-opetukseksi, annamme heille väärän kuvan tulevasta. Pahimmillaan valmistumisen kynnyksellä oleva opiskelija luulee osaavansa käyttää sähköisiä työskentelyvälineitä, kun hänen ainoa kokemuksensa on surullinen Moodle tai tutkimuslomakkeita suoltava e-lomake.
Varmasti Moodlet ja muut tarjoavat ihan hienon opetus- ja oppimisympäristön, mutta niiden käyttö ainakin oman kokemukseni mukaan rajoittuu usein materiaalin jakamiseen. Silloin tekninen oppimisympäristö toimittaa vain entisajan pahvilaatikon virkaa, jolla opiskelijoille tuotiin kurssimonisteet ensimmäiselle luentokerralle.
Blogi kurssin suoritusmuotona
Bloggaaminen kurssin suoritusmuotona on minullekin uusi kokemus. Keväällä teetin opiskelijoilla wikejä, joihin he linkittivät kuvia ja videotallenteita verkosta. Blogi on kuitenkin eri juttu. On mukava nähdä, miten hyvin opiskelijat omaksuvat blogeihin liittyvän vilkkaan keskustelun.
Annoin viime viikolla haastattelun Yliopisto-lehteen. Korostin haastattelijalle moneen kertaan sitä, että yliopisto on minusta velvollinen opettamaan opiskelijat avoimuuden kulttuuriin tai arkkitehtuuriin, joka on sosiaalisen median peruspilareita. Sosiaalinen media on joka tapauksessa opiskelijan edessä, kun tämä astuu työelämään. Näin on ainakin kauppatieteiden tai matkailun opiskelijalla.
Blogit, wikit ja muut julkiselle kommentoinnille alistetut työskentelymuodot on hyvä opetella opintojen aikana, jotta ehtii havaita niiden tuomat hyödyt ja haasteet ennen työelämää. Tutkijan koulutuksen aikana meille opetetaan, kuinka tieteen tekemiseen liittyy tulosten ja päätelmien julkinen arviointi ja omien väitteiden puolustaminen. Miksi siis emme käyttäisi sosiaalista mediaa opetuksessa ja oppimisessa, kun siellä näitä taitoja karttuu aivan huomaamatta?