Julkaistu

Yliopiston verkot veteen

Yliopiston pitäisi ehdottomasti panostaa aktiiviseen verkostoitumiseen. Verkottuminen on investointi tulevaisuuteen, ja vaikka joku teollisuuskongressiin osallistuminen ei toisi akateemista meriittiä, sen kautta voi saada tutkimusrahoitusta, joka aikanaan tuottaa useampia tieteellisiä julkaisuja.

Mutta eihän tätä ymmärretä yliopistoissa. Ehkä tulevaisuudessa, kun yliopistoista tulee liikelaitoksia tai julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, nämäkin asiat korjaantuvat.

Jos minut olisi valittu yritysasiamieheksi, olisin takuulla ottanut verkottumisen yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi työssäni. Yliopiston pitää kannustaa verkottumiseen ja kokeneempien tutkijoiden ja proffien yksi tehtävä on opastaa aloittelevat tutkijat verkottumaan.

Hattupäiset orjat

On todella surkeaa, että väikkärin tekijät ovat muuttuneet orjiksi, jotka istuvat labroissaan kuin rotat häkeissä ja puurtavat aamusta iltaan väitöskirjatutkimuksensa kanssa ilman mitään kontakteja ulkomaailmaan. Eihän tohtorinhattu anna heille valmista kontaktiverkostoa ja osaamista ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen, vaikka niin yliopistoissa tunnutaan edelleen uskovan.

Sama juttu meillä kauppatieteissä. Projekteja kuulemma on niin, että ranteita pakottaa, mutta eipä näy yhtään projektia tutkijoiden kerroksessa. Proffat pitävät mustasukkaisesti kaikki ulkopuoliset kontaktit itsellään eivätkä luovuta vastuuta pienimmistäkään projekteista lehtoreille, assareille tai tutkijoille. Luopa siinä sitten verkostoa ja petaa tulevaisuuden työpaikkaa.

Julkaistu

Verkostoitumisen haaste

Tänään on hyvä tutkimuspäivä. Tulin juuri kärkituotepalaverista kotiin. Eräs tutkija kertoi minulle ja toiselle haastattelijalle, mitä uutta CD-rintamalla tapahtuu ja mikä on Kuopion asema CD-kentällä. Tutkijan usko kuopiolaiseen tutkimukseen on tosi vahva. Hän on satavarma, että Kuopio tunnistetaan myös maailmalla yhdeksi tämän hetken kovimmista CD-teknologian huipuista. Hieno juttu, mutta miten muuttaa tämä perusosaaminen rahaksi tai edes patenteiksi ja yritysyhteistyöksi?

Ei-tieteelliset kongressit ratkaisu?

Ehkä palaverin parasta antia oli sen miettiminen, miten kuopiolaisten kannattaisi verkottua lääkeyritysten kanssa. Ehdotin taas minisymposiumien järjestämistä. Siten saataisiin useampia yrityksiä kuulolle yhdellä kertaa. Toinen haastattelija tarttui tähän ideaan ja mietiskeli, että se voisi olla Teknian TUVI-hankkeen heiniä. Ehkä symposium kannattaisi järjestää Helsingissä ja siellä voisi olla esillä myös muiden kotimaisten yliopistojen farmaseuttista osaamista.

Toinen varteenotettava verkottumisreitti olisi osallistua ei-tieteellisiin lääketeollisuuden kongresseihin. Sinne voisi lähettää Kuopiosta pari sellaista tutkijaa, joilla olisi jo kansainvälisiä meriittejä, mahdollisesti patentteja ja ainakin lukuisia julkaistuja artikkeleita, jotka kertoisivat tutkijoiden osaamisesta ja pätevyydestä alalla.

Näihin kongresseihin pitäisi ennakkoon miettiä, mitkä ovat ne spesiaalit tutkimusalueet, joita esitellään, ja mitkä ovat ne yritykset ja ihmiset, joihin halutaan luoda kontakti. Kaikkia ei kannata tavoitella eikä kaikkea esittää samalla kertaa. Olen ehdottanut tätä projektipäällikölle jo monta kertaa, ja aina hän on innostunut, mutta mitään ei koskaan tapahdu. Jospa nyt tapahtuisi, kun joku muu esittää asian. Minun pitää muistaa muistuttaa tästä asiasta hankkeen johtoryhmän kokouksessa.

Julkaistu

Lukuseminaarin abstraktipläjäys

Aamulla heräsin reippaana jo viideltä ja ajoin Kuopioon. Ehdin juuri ja juuri kauppatieteelliseen lukuseminaariin, jonka aiheena on tänä vuonna tieteellinen kirjoittaminen. Hyvää settiä se olikin. Meidän pitää kirjoittaa kurssin aikana artikkeli, konferenssipaperi tai esimerkiksi yksi luku tulevaan väikkäriin. Jo kesäkuussa mietimme Heidin kanssa yhteisen artikkelin kirjoittamista, joten tämä kurssi sopii meille kuin nyrkki silmään.

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite

Opettaja antoi meille tarkat ohjeet, jotka äkkiseltään vaikuttivat tosi selkeiltä, kunnes joku avasi suunsa ja esitti viattoman kysymyksen. Hmm. Mikähän ero tosiaan on artikkelin tarkoituksella ja tavoitteilla? Sitä sitten pähkäiltiin ainakin tunti.

Ihmettelyn lopputulos oli ihan järkevä. Tarkoitus kertoo yleisellä tasolla, mitä kirjoittaja haluaa sanoa paperissaan, tavoite kertoo, millä keinoin ko. tarkoitukseen yritetään päästä ja tutkimuskysymyksessä tavoite ilmaistaan spesifisti kysymysmuodossa. Makes sense, doesn’t it.

Tarkoitus tekee havainnoista tuloksia

Opettaja vielä muistutti, että aivan liian usein väikkäreistä unohtuu väikkärin tarkoitus, jolloin on pelkona, että empiiriset tulokset ovat vain irrallisia havaintoja – eivät täsmällisiä tuloksia. Siinäpä sitä on ihmettelemistä omaankin työhön. Joka tapauksessa meidän pitää kirjoittaa lokakuun puoliväliin kolmisivuinen abstrakti suunnittelemastamme paperista.

Kun joku kertoi kirjoittavansa yhtä lukua väikkäriinsä, minä sain aivan loistavan ajatuksen – jopa sellaisen kuningasajatuksen! Minunhan pitää, himpura soikoon, kirjoittaa jokaisesta oman väikkärini luvusta samanlainen kolmisivuinen abstrakti ja yrittää pukea sanoiksi se, mitä haluan kyseisessä luvussa kertoa! Sitten olisi X-määrä kolmisivuisia tiivistelmiä eri luvuista ja voisi vain täydentää abstraktit kokonaisiksi luvuiksi.

Voi kun ei olisi ensi viikolla Jyväskylän konferenssia eikä HTM-kurssi vielä alkaisi, niin aloittaisin abstraktien kirjoittamisen nyt heti. Pelkään vaan, että jos en heti pääse kirjoittamaan, innostus lopahtaa. On jo lopahtanut niin monta kertaa, että nyt olisi syytä painaa kaasua sen minkä ehtii ja jaksaa. Eikä se Ilkkakaan niin  huono syy olisi saada väikkäri äkkiä alta pois…

Koko tämän blogin perimmäinen tarkoitus on oikeasti motivoida itseni kirjoittamaan väikkäri, sanotaan nyt edes parissa vuodessa. Mitä pikemmin, sitä parempi, mutta vuosi kuulostaa vielä turhan tiukalta aikataululta, kaksi kohtuulliselta ja kolme iäisyydeltä.