Satojen kuolleiden blogien vaalit

Kunnallisvaalit ovat nyt takana, ja blogosfääri täynnä blogeja, joita päivitetään seuraavan kerran neljän vuoden kuluttua. Ilman tilastotietojakin uskallan väittää, että ennen vaaleja blogitaivaalle syttyi satoja uusia blogitähtiä, joista osa sammuu ja katoaa kolmen kuukauden sopimuskauden jälkeen, osa jatkaa kuolleina tähtinä elämäänsä, kunnes niitä taas herätellään eloon ennen seuraavia vaaleja.

Seurasin erityisesti Savonlinnan ja Kuopion kunnallisvaaliehdokkaiden blogeja monestakin syystä. Aivan kuten lukiolainen äänioikeutettu Jasmin Syrjälä kirjoitti Itä-Savon mielipideosastolla, sosiaalinen media olisi tarjonnut ehdokkaille loistavan mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Ne harvat, jotka Mäntylän Syrjälän haasteeseen tarttuivat, epäonnistuivat lähes poikkeuksetta surkeasti.

Hakukoneoptimointi unohtui

Moni hyväkin blogi jäi äänestäjiltä huomaamatta, koska niitä ei yksinkertaisesti löytynyt riittävän helposti. Puolueet osasivat painattaa ehdokkaidensa kuvat ja numerot perinteisiin vaalimainoksiin syksyn sateiden piiskattavaksi, mutta harva puolue huomasi lisätä nettisivuilleen ehdokkaidensa sivut näkyviin. Ehdokkaat julkaistiin nimilistoina, joista isosta osasta puuttuivat numerotkin.

Savonlinnan vihreät kunnallisvaaliehdokkaat
Pelkkä nimi ei riitä. Tarvitaan ainakin numero ja nettisivun osoite.

Kun linkit ehdokkaiden omiin nettisivuihin tai blogeihin jäivät puuttumaan, puolueiden paikallisosastot eivät onnistuneet kanavoimaan liikennettä puolueen sivuilta ehdokkaiden sivuille.

Se tuotti ongelmia paitsi äänestäjille, myös hakuroboteille. Monen ehdokkaan sivut jäivät nettiavaruuteen saariksi, joille ei johtanut yhtään linkkisiltaa. Ehdokkaan nettinäkyvyys jäikin sitten veljenpoikien, kummin kaimojen ja muiden nörttien ammattitaidon varaan, onnistuivatko he nettisivujen lisäksi pusaamaan ehdokkaalle myös sivustokartan, jolla hakurobotti olisi ohjattu paikalle.

Ajanpuute söi mielipiteet

Ilman veljenpojan tai muun nuoren apua, ehdokkaiden olisi ollut helppo perustaa blogi. Silti monet pitivät parempana teettää itselleen staattiset nettisivut.

Yhden ehdokkaan otannalla perusteena oli ajan puute. Jos ehdokkaalla ei ole aikaa kirjoittaa paria blogipostausta viikossa niistä asioista, joita aikoi valtuustossa ajaa, kannattiko hakea koko valtuustoon? Kunnallispolitiikka takuulla vie enemmän aikaa kuin muutamat kirjoittelut.

Ei tarvitse olla hakukoneoptimoinnin wizardi, jotta tietää, että säännöllisesti päivitetyt sivut nousevat hakutulosten kärkeen. Jos ja kun ehdokkaan oma osaaminen ei riitä tekniseen hakukoneoptimointiin, olisi säännöllinen mielipiteidensä julkaiseminen ollut helppo tapa nostaa itsensä näkyviin.  Valitettavasti yksinkertainen haku ”Savonlinna kunnallisvaaliehdokas” ja puolueen nimi perään ei juuri tuota ensimmäiselle hakutulossivulle ehdokkaiden omia sivuja. Demarit ja Perussuomalaiset olivat tähän ainoita poikkeuksia, eivätkä niidenkään tulokset paljon muita parempia olleet.

Yhden asian ehdokkaat

En usko, että kukaan enää pääsee valtuustoon pelkästään niiden äänestäjien turvin, jotka eivät nettiä käytä. Siksi kummastuttaa, että ehdokkaat  käyttivät niin paljon aikaa ja rahaa vaalimainosten jakamiseen ihmisten postilaatikoihin ja marketeissa seisoskeluun. Se, että paikallislehdet ehtivät julkaista muutamien kymmenien ehdokkaiden lyhyet mielipidekirjoitukset sivuillaan, ei antanut näistäkään ehdokkaista sellaista kuvaa, että he osaisivat tehdä viisaita päätöksiä tulevaisuuden mutkikkaissa asioissa.

Vaihtoehtona olisi ollut kirjoittaa laajasti ja perustellen itselle tärkeistä asioista netissä, antaa äänestäjille mahdollisuus kysyä ja kommentoida, ja sen jälkeen vielä vastata esitettyihin kysymyksiin. Lehtien sivuilta tällainen vuorovaikutus puuttui, eikä monikaan meistä äänestäjistä jaksa innostua kunnallispolitiikasta arjen kiireissä marketin käytävillä.

Ei mitään mieltä

Itse aloin epäillä, oliko niillä ehdokkailla lopulta lainkaan mielipiteitä, jotka laiminlöivät nettikampanjoinnin. Eivätkö he uskaltaneet asettautua julkiseen debattiin äänestäjien kanssa, vai miksi todellinen vuorovaikutuskanava torpattiin niin totaalisesti? Näin selustansa on turvannut myös Timo Soini omassa blogissaan, jossa kommentointia ei sallita.

Jos ainoa tapa kertoa omasta ehdokkuudestaan, on painattaa vaalimainos ja jakaa se viattomien äänestäjien postilaatikkoon, voisiko tulevien vaalien ehdokas painattaa sen edes kierrätyskelpoiselle paperille? Mieluusti äänestän ehdokasta, joka uskaltaa käyttää kolminkertaista wc-paperia – ilmoittaapa siinä nettisivun osoitteensa tai ei.

Suomen matkailun internetmarkkinointi ei laahaa

Matkailun ja elämystuotannon klusterin uutiskirje julisti taas tällä viikolla, että Suomen matkailun internetmarkkinointi laahaa muuta maailmaa perässä. Laahata on mielenkiintoinen sanavalinta, jonka perusteeksi ME-klusteri ei ole vielä toistaiseksi esittänyt yhtäkään perustelua. Mutu-tuntuma ei riitä silloin, kun maan virallinen matkailun kehittämistaho esittää kannanottojaan.

Kovin vakuuttavalta ei kuulosta myöskään vertailukohde ”muu maailma”. Onko tosiaan niin, että matkailun internetmarkkinointi on Suomea paremmissa kantimissa myös maissa, joissa tietoliikenneverkko ei ole kattava eikä väestöllä välttämättä ole edes lukutaitoa? Jos vertailukohde ja vertailun tulos – laahaa muuta maailmaa perässä – ovat kovin epämääräisiä käsitteitä, ihmetyttää myös, mitä internetmarkkinoinnilla tässä tarkoitetaan. Markkinointia voi jäsentää perinteisen 4P-mallin avulla (product, price, place, promotion) tai esimerkiksi kolmiolla mitä-kenelle-miten. Ehkä klusterissa tarkoitetaan internetmarkkinoinnilla vain verkossa tapahtuvien myynninedistämiskeinojen valikoimaa, mutta mitä tällainen promootiokeinojen paletti kertoo internetmarkkinoinnin tilasta?

e-matkailumarkkinat suuremmat Suomessa

Jos markkinoiden kokoa mitataan asiakasmäärillä, Suomen online matkailumarkkinoiden koko verrattuna esimerkiksi USA:han voi ensinäkemältä hätkähdyttää.

Lähde: http://www.newmediatrendwatch.com
Lähde: http://www.newmediatrendwatch.com

Tilasto näyttää pahalta, mutta selittyy sillä, että tässä markkinoiden koko on mitattu henkilöinä. Pikkuruinen Suomi versus mahtava Amerikka ei kerro meille juuri mitään. Sama tilasto prosentteina näyttää tältä.

Lähde: http://www.newmediatrendwatch.com
Lähde: http://www.newmediatrendwatch.com

Itse asiassa kotimaisista matkailijoista suurin osa onkin niin sanottuja e-matkailijoita. Tosin ETC NEW Media Trend Watch ei määrittele tarkemmin, miten tilasto on tuotettu. Lisää vertailupintaa saa kuitenkin Eurostatin taulukosta, jossa verrataan sähköisesti hankintoja tai varauksia tehneiden ihmisten määrää Euroopassa. Tässä kartalle värikoodein kuvattu e-ostoaktiivisuus.

Lähde: Eurostat 2008, http://tinyurl.com/myvpze
Lähde: Eurostat 2008, http://tinyurl.com/myvpze

Vaikka värikoodien selite on kuvassa pienellä präntillä, kuvasta voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Suomi on e-kaupassa hyvää eurooppalaista keskiluokkaa. Vaikka yritysten saamat sähköiset tilaukset ei Suomen kannalta ole aivan yhtä vakuuttava tilasto (kuva alla), ollaan siinäkin melko lailla eurooppalaista keskitasoa. Tosin tässäkin pitää muistaa, että tilastoon on rekisteröity vain yli kymmenen henkilöä työllistävät yritykset ja niistä vain ne, joiden e-myynnin osuus on enemmän kuin yksi prosentti kokonaismyynnistä.

Lähde: Eurostat 2008, http://tinyurl.com/n8vd9r
Lähde: Eurostat 2008, http://tinyurl.com/n8vd9r

Tilastokeskuksen tilastosta (2008)  jo tiedämme, että matkailutuotteet on suurin yksittäinen verkkokaupan tuoteryhmä Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan 60 prosenttia 16-74 -vuotiaista hankintoja verkossa tehneistä on hankkinut matkailutuotteita.

Verkkomainonta kasvoi 5,5%

IAB Finlandin mukaan kotimaisten yritysten investoinnit verkkomainontaan kasvoivat vuoden 2009 toisella vuosineljänneksellä 5,5 prosentilla viime vuoteen verrattuna. Yhteensä verkkomainontaan panostettiin 34,6 miljoonaa euroa, josta hakusanamainontaan panostettiin 8,6 miljoonaa euroa eli hakusanamainonnan kasvu viime vuoteen verrattuna oli peräti 55,9 prosenttia.

Vaikka tammi-kesäkuussa 2009 medimainonnan investoinnit laskivat melkein viidesosan, verkkomainontaan investoitiin 9,4 prosenttia edellisvuotta enemmän. Yritykset siirtyivät perinteisestä printtimediasta verkkoon ja verkkomainonnan osuus olikin ensimmäisen puolen vuoden aikana jo 12,4 prosenttia kaikesta mediamainonnasta.

Kotimainen tilasto noudattaa eurooppalaista verkkomainonnan trendiä. Vuonna 2008 Euroopassa verkkomainontaan kulutettiin IAB Europen tilaston mukaan 12,9 miljardia euroa eli kasvua vuoteen 2007 verrattuna oli 20 prosenttia. Myös ero USA:han kutistui 4,4 miljardista 3, 7 miljardiin ja lähes kaikki IAB Europen tutkimista eurooppalaisista maista kasvattivat verkkomainonnan investointejaan enemmän kuin USA .  Vain eurooppalainen edelläkävijä Hollanti jäi hieman USAn kasvun taakse.

Lähde: IAB Europe AdEx 2008, http://www.iab.fi/dm/file.phtml?id=492
Lähde: IAB Europe AdEx 2008, http://www.iab.fi/dm/file.phtml?id=492

Verkkomainonnan kasvuvauhdissa Suomi on useimpia muita eurooppalaisia maita edellä. Suomessa on kuitenkin hitaasti sytytty verkkomainontaan, ja siksi vinha kasvu ei vielä ole muuttunut merkittäväksi mainonnan osa-alueeksi.

Lähde: IAB Europe AdEx 2008, http://www.iab.fi/dm/file.phtml?id=492
Lähde: IAB Europe AdEx 2008, http://www.iab.fi/dm/file.phtml?id=492

Tarvitaanko edes lisää verkkomainontaa?

Myös internetmarkkinoinnin keinoilla tarkasteltuna Suomi kuroo vuosi vuodelta kiinni muiden etumatkaa. Hakusanamainonta ja sähköiset hakemistot ovat kasvaneet Suomessa viidenneksi eniten Euroopassa. Tosin absoluuttisina investointeina mitattuna Suomi ei pärjää kovin hyvin, mikä johtunee maamme pienestä koosta ja pienyritysvaltaisuudesta.

Lähde: IAB Europa AdEx 2008, http://www.iab.fi/dm/file.phtml?id=492
Lähde: IAB Europa AdEx 2008, http://www.iab.fi/dm/file.phtml?id=492

Selvitin wikipediasta vertailun vuoksi yllä olevan kuuden pienimmän verkkomainostajan väkiluvut ja bruttokansantuotteet. Väkilukuun tai bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Suomi on näistä Itävaltaa ja Belgiaa edellä. Hakusana- ja sähköpostimainonnassa Suomi jopa voittaa kaikki muut paitsi Tanskan.

Onkohan joku löytänyt matkailumarkkinoinnin osalta vastaavan tilaston internetmarkkinointivälineistä? Olisin todella kiinnostunut, vaikka sitähän sanotaan, että vale, emävale, tilasto. Emme ehkä siltikään ole ihan niin surkeita matkailun internetmarkkinoijia kuin meille annetaan ymmärtää. Sitä paitsi vaikka verkkomainonta olisi matkailun saralla heikkoa, sen tulokset ovat hienot. Näin kai voi todeta siitä, että matkailutuotteet ovat kaikkein suurin verkkokaupan tuoteryhmä Suomessa.

Kunnallisvaalit ja mainonta

Näin kunnallisvaalien alla katukuvaa värittävät lukuisat vaalijulisteet, mutta kuinka monta ihmistä olet nähnyt tutkiskelemassa näitä mainoksia? Mainokset eivät tunnu kiinnostavan kovin montaa ihmistä – ei isot työkaluilla ja yhdellä naamalla varustetut mainokset, eikä sen paremmin pienten naamakuvien täplittämät joukkomainoksetkaan.

Kenelle vaalimainonta on suunnattu? Kuka on nykyisin niin kiireetön kulkija, että pysähtyy tutkimaan vaalimainosta? Aivan samoin voisi kysyä, mikä vaalimainosten tarkoitus on. Jos yhdessä julisteessa on kymmeniä naamoja, onko mainoksen tarkoitus ainoastaan palvella äänestäjää, joka ei muista sen naapurista tutun keskustalaisen nimeä ja numeroa? Onko sitä tarkoitusta varten järkevää edes painattaa kymmeniä mainosjulisteita yhtä kaupunkia kohti? Eikö tähän tarkoitukseen riittäisi se, että kyseinen juliste olisi näkyvillä äänestyspaikan läheisyydessä?

Äänestyspaikoilla ei tosin saa mainostaa. Siitä huolimatta jokaisesta kopista löydät kuvattomat listat nimistä ja numeroista. Haittaisiko enää äänestyskopissa seistessä, jos listoissa olisi näkyvillä myös ehdokkaan naamataulu?

Ehkä isojen vaaliplakaattien perimmäinen tarkoitus on herättää kansan syvät rivit ja kiihdyttää heidät kerrankin polkemaan wannabe-poliitikot suohon tai ainakin asfalttiin. Täällä Savonlinnassa on jo tehty ilkivaltaa vaalimainoksille (Itä-Savo 8.10.2008).

Kuopiossa vaalimainosten osalta päädyttiin toiseen ratkaisuun (Savon Sanomat 9.10.2008). Ulkomainontaa vähennettiin ja kaupunki jakoi kaikille äänestäjille kotiin vaalilehden. Eipä tarvitse jäädä nolaamaan itseään iltalenkillä ja kykkimään tihrusilmin vaalimainosten luo. Sen kun vaan kiehauttaa kupin kahvia ja tutustuu ehdokkaisiin mukavasti kotisohvalla.

Ehdokkaiden omista vaalimainoksista paljastuu usein ikävä totuus. Monet ovat täysin tietämättömiä nykyaikaisesta mainonnasta. Kun lehtimainokseen painetaan www.emmaehdokas@gmeil.fi, on vaikea olla vetämättä aamupuuroaan henkeen.

Miten sitä voisi äänestäjä vakuuttua siitä, että a) voi lähestyä edustajaa tarpeen vaatiessa, b) voi tutustua tämän ajatuksiin ja c) edustaja seuraa aikaansa ja on läsnä siellä, missä tapahtuu, jos verkkotyöskentely kaatuu www@gmeil.fi-sekoiluun?

Onneksi on niitäkin, jotka seuraavat aikaansa ja ainakin osaavat pyytää apua, jos eivät itse osaa panostaa verkkonäkyvyyteensä. Blogeja on monilla, mutta antavatko ne aina oikean kuvan ehdokkaasta? Blogi on hyvä yhteydenpitokanava ja loistava mahdollisuus tuoda omia ajatuksiaan julki suurelle yleisölle. Vesittyykö hyväkin viesti joskus amatöörimäisiin blogitoteutuksiin?

Tärkeintä on mielestäni hyvä yritys. Joidenkin kohdalla yritys voi voi tarkoittaa myös loistavaa lopputulosta.