Metsästysmatkailua Etelä-Afrikassa

Vielä viimeisiä CIRCLE-muisteloita melkein kaksi kuukautta jälkikäteen. Aluksi eteläafrikkalaisen professori Laetitia Radder ajatuksia metsästysmatkailusta.

Radder tutkii ryhmänsä kanssa metsästysmatkailijoiden tyytyväisyyttä Etelä-Afrikan safareihin. Radderin mukaan maailmassa on 37,5 miljoonaa metsästäjää, joista 16 000 käy vuosittain Etelä-Afrikassa metsästämässä. Maassa on 60 erilaista saalisnisäkästä ja niiden lisäksi liskoja ja lintuja. Vaikka metsästysmatkailu on hyvin organisoitua, tarkkoja lukuja esimerkiksi saaliin määrästä on hankala saada, koska yrittäjät eivät halua paljastaa niitä. Ehkä yrittäjät pelkäävät sitä, että saalismäärä vaikuttaa matkailijoiden määrään: pieni saalismäärä voi tarkoittaa sitä, ettei alueella sittenkään ole paljon riistaa.

Metsästysmatkailu ja eläinten täyttäminen tuottavat Etelä-Afrikkaan 91 miljoonaa dollaria vuosittain. Metsästysmatkailun ympärillä on 70 000 työpaikkaa ja se hyödyttää myös paikallisen infrastruktuurin luomista. Luonnonsuojelu ei ole kuulemma ongelma, sillä metsästyksellä hallitaan eläinkantoja.

Raddarin tutkimuksessa tyytyväisyyttä mitattiin HOLSAT-mallilla, jossa mitataan sekä etukäteen, jälkikäteen ja paikan päällä saatuja kokemuksia. Se voisi olla hyvä mittari myös omiin tutkimuksiimme. Radder käytti näistä kokemuksista pre-peak and post experience -nimitystä. Mallin indikaattorit vaihtelevat mitattavan kohteen mukaan ja Radderin tutkimuksessa jopa saalistettava laji määräsi, millaisia indikaattoreita tyytyväisyyden mittaamiseen pitäisi käyttää. Kuitenkin ydinindikaattorit voivat olla samoja.

Aineisto koostui 2 000 metsästäjän haastatteluista. Metsästäjät olivat tyytyväisiä matkoihinsa ja usein kokemus ylitti odotukset. Riskit eivät olleet niin suuria kuin metsästäjät etukäteen olettivat. Lisäksi HOLSAT näytti soveltuvan hyvin tällaisten matkojen tyytyväisyystutkimuksiin.

Radder haluaisi tuottaa instrumentin, joka auttaisi sekä tutkijoita että yrittäjiä mittaamaan tyytäväisyyttä. Hän oli kuitenkin epävarma, onko kyseessä edes on tyytyväisyys, jota halutaan mitata. Tähän instrumentin kehittelyyn Radder tarvitsisi apua, ja ehkä meidän professorimme Raija Komppula voisi häntä auttaa.

Thank god for internet

Taisteltuani langattoman nettiyhteyden kanssa melkein koko avaussession ajan, ihme tapahtui, ja sain yhteyden kuntoon. Vika ei ollut minussa vaan tällä kertaa järjestäjien ohjeisiin oli painettu tunnus väärin. Hiphei, CIRCLE-konferenssi nousi heti uudelle tasolle!

En ollut kuullut CIRCLEstä ennen kuin viime syksynä bongasin konferenssin Mavyn sähköpostilistalta. Avajaisissa oli kuitenkin todella ystävällinen ja mukaansatempaava tunnelma. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja kiittelivät toinen toistaan vuolaammin konferenssijärjestäjiä.

Yllättävää kyllä, en ehtinyt istua montaakaan minuuttia salissa, kun ensimmäinen henkilö tuli iloisesti juttelemaan. Heti kohta tuli toinen. Taiwanilaisen Shu-Hsun Hon kanssa jaoimme nettiongelman, ja yritimme ratkaista sitä ominpäin. Samalla Shu-Hsun kyseli suomalaisesta talvesta ja kertoi omasta kotimaastaan. Shu-Hsun on professori Providence Universityssä ja opettaa markkinointia..

Toinen juttelija oli professori hänkin. Professori Laetitia Radder on Nelson Mandela Metropolitan Universitystä Etelä-Afrikasta. Hän ilmoitti heti alkuun tulevansa kuuntelemaan esitystäni huomenna. Laetitia oli asettanut konferenssitavoitteekseen löytää muita metsästysmatkailusta kiinnostuneita, ja siinä tavoitteessa onnistuin auttamaan häntä jo ensimmäisenä varsinaisena konferenssipäivänä. Kerroin Komppulan Raijan intresseistä sen minkä tiesin, ja lupasin toimittaa Raijalle Laetitian kortin.

Laetitia kertoi, että metsästysmatkailu on Etelä-Afrikalle kultakaivos. Hän houkutteli kovasti minuakin tulemaan tutustumaan sikäläiseen metsästykseen, kun kuuli harrastuksistani. Laetitia ei kuitenkaan itse metsästä, joten hänestä ei ainakaan saa paikallista opasta.

So far so good, voisi sanoa. Avajaispuheenvuorojen aikana alkoi vähän pelottaa, riittääkö oma osaaminen, mutta nyt pari tavallista konferenssiesitystä kuultuani huokaisin helpotuksesta. Ihmiset säästelevät parhaat ideansa journaleihin – toivottavasti – ja esittävät täällä pikkuruisia tutkimuksiaan.