ABC:n julkaisuähky alkaa helpottaa. Nyt on yhteenvedon ja reflektion aika.
Järjestimme ensin julkaisutilaisuuden netissä. Ilkka teki hulluna töitä, että sai rokkaamaan yliopiston palvelimen ja verkkovideoteknologian yhteen. Hyvä tuli. Kuulijoita oli reilut 30 koko ajan ja osallistujien määrään nähden stream toimi moitteetta. Teemu käytti yliopiston verkkoa toisaalla ja yritti nauhoittaa samaan aikaan tullutta YleX-haastatteluani ja tätä tilaisuutta. Kapasiteetti taisi olla aika hyvin käytössä, koska ihan ongelmitta Teemu ei selvinnyt.
Jatkossa tarkemmat ohjeet
Huomasimme hyvin pian, että vaikka olin lähettänyt yksityiskohtaiset ohjeet osallistujille, monetkaan eivät olleet lukeneet niitä. Kielsin lähettämästä omaa videota tilaisuuteen, jotta meillä olisi käytössämme paras mahdollinen lähetyslaatu. Siitä huolimatta jouduimme poistamaan monia häiritseviä lähetyksiä kesken oman puheemme.
Onneksi Pekka hoksasi kirjoittaa chat-ruutuun ohjeet, joilla kuulijat saattoivat itse klikkailla turhia ruutuja kiinni ja saivat näin parannettua äänen laatua. Ainakin meidän laitoksen työntekijät sanoivat, että loppua kohti laatu parani huimasti, kun ihmiset oppivat käyttämään järjestelmää oikein. Hienoa, että monet ensikertalaiset live-lähetyksen kuulijatkin oppivat uusia asioita eilisen aikana!
Itse sisältö oli Pellervon, Pekan ja Ilkan osalta mainiota. Ilkka joutui vähän yllättäen ottamaan puheenvuoron itselleen, mutta ammattilaisena hän osaa tarttua kiinni hetkeen. Minä olin kaikkein huonoin. Olin suunnitellutkin, etten ota itselleni näistä tilaisuuksista tilaa, kunniaa ja krediittiä vaan annan muiden puhua. Olin jo ennen lähetyksiä antanut YleX:lle haastattelun ja kirjoittanut lehdistötiedotteen, joten katsoin, että minun osuuteni eetterissä oli jo käytetty. Siitä huolimatta puhuin liikaa. Ei se mitään. Muut näyttivät rinnallani tavallistakin fiksummilta ja ihan aiheesta.
Yllätysten Second Life
Second Life oli positiivinen yllätys. Minulle oli ilmoittautunut 12 SL-kuulijaa. Ihan tietoisesti lähetin myös nettiosallistujille yksityiskohtaiset ohjeet, miten ladata koneelle SL, miten luoda avatar ja miten löytää ensin Joensuun yliopiston saari virtuaalimaailmasta ja sitten päästä vielä perille auditorioon. Meillä oli tosi paljon SL-ensikertalaisia mukana ja varmasti monet heistä tulivat SL:ään vain siksi, että olin yrittänyt tehdä heille tien mahdollisimman helpoksi. Teemu vielä keksi aamulla piirtää saarelle punaiset nuolet osoittamaan auditorion suuntaa.
Oli hauskan näköistä, kun avattaret roikkuivat ilmassa ja mätkähtelivät holtittomasti maahan. Yksi kysyi ihmeissään, miten saa ukkelin istumaan ja kärsivällisesti osaajat opastivat neuvottomia. Minusta se oli koko SL-tapahtuman paras anti, että saimme mukaan niin monia uskalikkoja vain tutustumaan SL-ympäristöön. Mitä se haittaa, jos virtuaaliminä mätkähtää korkeuksista maahan ja pitää kättään hassusti pystyssä koko tilaisuuden ajan? Pääasia, että voi sanoa käyneensä Second Lifessa.
SL-tapahtumaan kehitysideoita
Saimme Pirjolta palautetta, että tilaisuuden sisältö olisi voinut olla kekseliäämpää. Niin olisi voinut. Emme itsekään hoksanneet etukäteen miettiä, mitä muuta lehdistötilaisuus SL:ssä voisi olla kuin klooni reaalimaailman lehdistötilaisuudesta. Nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan, olisiko tilaisuutta voinut järjestää toisin. Heti en keksi mitään, mutta varmasti vuorovaikutteisuutta voisi lisätä.
Nyt avattarien sanaiset arkut aukesivat tilaisuuden jälkeen. Osa porukasta hipsi jutustelemaan rantatuoleille ja osa seurasi kiltisti Telmuksen perässä beach partyyn. Oli tosi hienoa, että myös Love-hanke sai airtimea Second Lifessa. Nyt Maisa ja Teemu saivat promota hankettaan ehkä ihan uusille kuulijoille.
Second Life -tilaisuus tuntui paljon rennommalta kuin videolähetys. Itse olin pakannut aamuohjelmani ihan liian täyteen ja olin nettitilaisuudessa melkein hengästynyt ja ainakin ahdistunut kaikista niistä töistä, jotka olisi pitänyt tehdä. Second Lifeen mennessä mieli oli jo antanut anteeksi. Ehkä SL-tilaisuus tuntui siksi niin paljon helpommalta. Puhuin melkein samat asiat kuin nettilähetyksessäkin. Niin tekivät myös Pellervo ja Pekka. Ilkan puheenvuoro siirrettiin Second Lifessa Teemulle. Teemu sai kertoilla SL-kokemuksistaan ja näkemyksistään ja saikin paljon kysymyksiä vastattavakseen. On tosi tärkeää, että kuulijoille välittyy sellainen kuva, että puhuja itse on innoissaan. Uskoisin, että siksi Ilkan puheenvuoro netissä ja Teemun Second Lifessa olivat nappivalintoja.
Radioaikaa
Mieleni tekisi potkaista paikallismediaa takapuolelle. Heillä ei näköjään ole pienintäkään aikomusta kiinnostua siitä, mitä omassa kylässä tapahtuu. Yliopistotutkimus mielletään edelleenkin tutkijoiden piipertelyksi oman porukan kesken, vaikka matkailun sosiaalisen median ABC on kirjoitettu ihan kaikille matkailuyrittäjille. Sen on tarkoituskin provosoida. Siksi siinä luvataan paljon asiaa.
YleX:n toimitus tarttui ABC:n lupauksiin ja halusi tehdä siitä jutun iltapäiväohjelmaan. En ole vielä uskaltanut kuunnella tallennusta, mutta kai se meni ihan ookoo. Jos kerran valtakunnallinen radiokanava kiinnostuu, mikä maksaa, että paikallinen media uutisoi kyllä joka ikisen kissan pelastusoperaation puusta ja kaivosta, muttei sitä, että joku täällä edes yrittää kehittää asioita? Pitääkö täällä mennä huutamaan Olavinlinnan torniin, että saa huomiota? Hävettää paikallisen median puolesta.
