Julkaistu

Tuoreus kohtaa valmisruuan

Atrian T&K-johtaja Marianne Nordblum kertoo täysin erilaisen tuotteistamisprosessin kuin äskeinen Pirjo Suhosen esitys. Atria Freshin kehityksessä asiakkaan toiveet otettiin erityisellä tavalla huomioon.

Kaiken kaikkiaan tavoitteena oli parantaa valmisruuan imagoa, kasvattaa valmisruuan myyntiä ja mm. tavoittaa uusia kuluttajakohderyhmiä. Atria valitsi kohderyhmäksi 25-45 -vuotiaat naiset, jotka ovat moderneja ja muodikkaita, aktiivisia ja energisia, huumorintajuisia, sympaattisia, itsevarmoja ja määrätietoisia. Toisaalta kohderyhmä on erittäin kriittinen ruuan suhteen.

Atria lähti pohtimaan, mitä tuoreus tarkoittaa. Terveys oli tutkimusten mukaan tärkeä, mutta myös raikkaat värit ja suutuntuma viestivät tutkimusten mukaan tuoreudesta. Asiakastutkimukseen uhrattiin aikaa ja resursseja, ja taustalla tehtiin myös tutkimusta visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Suomalaisuutta koitettiin nimivalinnassa suosia, mutta silti kuluttajat tarttuivat Atria Fresh -merkkiin.

Tarkkana pakkauksen kanssa

Kuluttajat ovat mieltyneet siihen, että ruoka näkyy pakkauksen läpi. Toisaalta yhä enemmän kiinnitetään huomiota kierrätykseen. Atrian uudet Fresh-mikroateriat päätettiin pakata kierrätettäviin pakkauksiin.

Tuoreus toi paineita lyhentää myös tuotanto- ja jakeluketjua. Siksi Atria kehitti tilauksiin perustuvan tuotatontoprosessin, jossa tuote valmistetaan ja pakataan vasta tilauspäivänä. Atria halusi toimia valtakunnallisesti, mikä erotti heidät tuorevalmisruokien kilpailijoista.

Puumanainen viestinviejänä

Televisiomainoksissa nainen ja häntä selvästi nuorempi mies aloittavat suhteen, mikä herätti melkoisen metelin verkkokeskusteluissa. Mainosta sanottiin moraalittomaksi ja seksistiseksi. Sosiaalisessa mediassa pauhu aiheutti sen, että Atria Freshin viesti kulki jopa Ranskaan asti, josta otettiin yhteyttä, saisiko mainoksen näkyviin myös sinne.

Puumanaisen voimin Atria Fresh tunnetaan hyvin. Kohderyhmästä 90 prosenttia on tietoinen tuotteista ja neljäsosa on myös kokeillut tuotteita. Tutkimusten mukaan yritys onnistui tuottamaan kuvan entistä tuoreemmasta valmisruuasta.

Itse en ollisi edes muistanut, että puumanainenkohu olisi mitenkään liittynyt valmisruokaan. Kuulun kohderyhmään ainakin ikäni puolesta, ja tunnen sekä puumanaisen että Atria Freshin. Jossakin on siis selvästi onnistuttu, koska en suinkaan kuulu tässä asiassa vähemmistöön.

Julkaistu

Posket innosta hehkuen designia

IVANAhelsinki on muotiteollisuuden vastarannankiiski. Tuottaja Pirjo Suhonen kertoo, että yrityksessä ei uskota kansainvälisten trenditoimistojen sanoihin, ja Paola Suhonen saattaa suunnitella asuihin juuri sellaisen hihan, jota Pirjo-sisko pyytää välttämään, koska tuote ei myy.

IVANAhelsinki ei uudelleen suunnittele, vaan kulkee omaa tietään. IVANAhelsinki on juuri sitä, mitä Timo Sallin keksimä fennofolk-tyyli tarkoittaa. Kliiniseen pohjaan lisätään täysin yllättävä elementti kiinnittämään huomiota.

Pirjo Suhonen kertoo yrityksen noudattavan slowfoodistä tuttua slow fassion -toimintatapaa. Perinteiset muotiyritykset työntävät kauopoihin vähintään joka toinen viikko uuden malliston. Kertakäyttöisyys ei kuitenkaan sovi IVANAhelsingille.

Suunnittelija lähtee liikkeelle omasta tulkinnastaan ja kokemuksestaan. Omakohtainen kokemus siirtyy malliksi ja kuosiksi, joka siirtyy aikanaan vaatteen muodossa jopa äidiltä tyttärelle.

Luovuus läsnä kaikessa

Luovan tuotteen markkinointi ja myynti vaatii luovuutta. Erilaista viestiä ei voi viedä eteenpäin perinteisin keinoin. IVANAhelsinki oon tuottanut viime vuosina mallistostaan markkinointivideon. Lyhytelokuvan tarkoitus on herättää mielenkiinto tutustua mallistoon paremmin.

Työhön liittyy myös yhdessä tekeminen. Videon säveltäjä vie IVANAhelsingin viestiä eteenpäin omassa viiteryhmässään, ja tästä nousee Suhosen mukaan yhteisöllinen puskaradioviestintä, jota voi ostaa rahalla. Näin tuotteista tulee merkityksellisiä – tiettyjen tarinoiden osia.

Suhosen mukaan tämä liittyy heimokulttuureihin. Samanhenkisten löytäminen on haaste, mutta jos heimo löytyy, viesti soljuu ihmiseltä toiselle.

Pirjo Suhonen tietää, että kukaan ei osta IVANAhelsinkiä kylmää vastaan vaan itsensä hemmmotteluksi. Siksi kilpailijatkin voivat löytyä muualta kuin vaateteollisuudesta. Hemmottelukilpailijat voivat olla musiikkia, kauneutta tai kulttuuria. INANAhelsinki ei kilpaile vain vaatealan yritysten kanssa, vaan myös kilpailijoiden määrittelyssä pitää olla luova.

Markkinointiviestinnässä pitää olla Suhosen mukaan into viedä samaa viestiä kuin tuote viestii. TImanttituotetta ei löydetä, jos viesti viedään tylsästi. Suhosen sanat ovat pisto sydämeen. Jos uskon itse olevani ihan kelpo markkinoinnin ja sosiaalisen median osaaja, viestintäkeinojen pitää tukea tätä mielikuvaa. Minä nuhruinen maalaistyttö jakkupukujen ja Cucci-laukkujen joukossa jään auttamatta muiden varjoon.

Villistä ideasta liiketoimintaa

IVANAhelsinki teki yhteistyötä suomalaisen valokuvataiteilija Elina Brotheruksen kanssa uuden malliston kuvituksesta. Brotherus oli itse kuviensa mallina ja ikuisti itsensä perinteisessä suomalaisessa maisemassa. Kuvat päätyivät Japaniin museoon ja yhteistyö poiki mm. japanilaisten teepurkkien suunnittelutehtävän.

Toinen markkinointikeino oli antaa kymmenen mekkoa kymmenen naisen käytettäväksi. Naisten piti antaa mekko eteenpäin ja ottaa kuva ystävästään se päällä. Tempaus pääsi lopulta Elleen eli yritys sai ilmaista mainostilaa kansainvälisessä mediassa.

Suhonen kannustaa tarttumaan hetkeen. Villi idea voi kääntyä tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä pian suunnittelija voi huomata olevansa myös makrkinoija, kirjanpitäjä ja varastonsiivooja. Työtaakka kevenee ja kukin pääsee tekemään sitä, mitä parhaiten osaa, jos tekijöitä on useita. Ei haittaa, jos kaikki ei toimi, sillä kokemuksesta oppii.

Yrittäjän pitää uskaltaa kysyä itseltään vaikeita kysymyksiä esimerkiksi kansainvälistymisestä. Liian kauaa ei kannata jahkailla. Voihan olla, että kansainvälistyminen esimerkiksi ei ole omalle toiminnalle luontaista.

Suhosen mukaan olisi myös hyvä, jos uudella yrittäjällä olisi joku, jolta kysyä. Eihän neuvoa tarvi kuunnella, jos se ei tunnu hyvältä!

Pirjo Suhosen esitys oli loistava. Ääni, liikkuva kuva, upeat maisemakuvat ja jäntevä ilmaisu tekivät esityksestä yhtenäisen. Suhonen hehkui aitoa innostusta IVANAhelsingistä. Oli erittäin piristävää ja innostavaa kuulla nuoren yrittäjän palavalla innolla kerrottua tarinaa. Täysi kymppi Tekesille tämän esittäjän kutsumisesta.

Julkaistu

Joulutarinaa Tekes-seminaarin alkuun

Tekesin vapaa-ajan ohjelman vuosiseminaari alkaa jouluisesti. Toimitusjohtaja Ilkka Länkinen ProSanta Oy:stä uskoo joulupukkiin, ja on ollut sitä itsekin – auktorisoituna. Tähän mennessä auktorisoituja joulupukkeja on kuutisenkymmentä ja jouluisia tarinoita kerrotaan 14 kielellä. Länkinen osti vaimonsa kanssa SantaPark Oy:n 2009.

Toiminta jakaantuu kolmeen kohteeseen. Joulukassa, joulun satumaassa, asiakkaat ovat osa jouluista näytelmää, jossa juonta kuljettavat kippuranokkaiset tontut. Joulupukin kesämökkiin pääsee tutustumaan jo lyhyen laivavisiitin aikana Espoossa. Tuttuun Santaparkiin on tehty ympärivuotinen jää- ja lumimaailma, jossa esitetään matkatarinaa Lapista.

Länkinen kehuu kotimaista tarinatietopankkia, josta voi ammentaa matkailutuotteita. Pikkuisen esitys sortuu liioitteluun, mutta ajatus on varmaan ihan hyvä. Yksilölllisyyttä ja tarinallisuutta kaipaavat ihmiset ttulevat näkemään ja kokemaan matkallaan jotain sellaista, jota ei kotimaasta saa.

Sinänsä yksilöllisyys ja tarinat ovat mielenkiintoisia teemoja myös oman tutkimukseni kannalta. Yhteisöllisessä mediassa tarinat vievät viestiä eteenpäin, olipa se yrittäjän sanomaa tai aiheestaan innostuneen asiakkaan.

Henkilökuntapula uhkaa

ProSantan tulevaisuuden näkymät ovat toimitusjohtaja Länkisen mukaan hyvät. Paineita tuleekin lähinnä siitä, miten asiakasvirta saadaan palveltua, kun osaavia ja kielitaitoisia työntekijöitä ei välttämättä ole saatavilla.

Länkinen tuntuu uskovan lujasti koulutukseen. Joulupukeilta ja tontuilta on löydyttävä matkailuosaamista, ja siksi kuka tahansa ei kelpaa tonttuilemaan.

Lisäapua kaivataan myös kansainvälistymiseen, sillä tavoitteena on viedä suomalaista joulupukkia entistä enemmän kansainväliselle kentälle.

Yleisöstä joku kysyy yrityksen hiilijalanjälkeä. Länkinen ei ehdi vastata, kun yleisöstä joku jo huutelee kysymystään uudelleen. Hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään joulupukin franchising-toiminnalla ja perustamalla ulkomaille joulupukin etäkonttoreita.

Sama kyselijä kritisoi, mitä aitoa elämystä Santapark tarjoaa. Kyselijän nimi menee ohi, mutta mies käyttäytyy aivan liian aggressiivisesti tällaiseen tilaisuuteen. Joku toinenkin matkailuyrittäjä tarttuu aitousasiaan. Hänen pyörittämässään villin lännen ohjelmapalveluyrityksessä on kuulema aidot revolveritkin. Saakohan asiakas siellä aidon luodinreiän hattuunsa, jos nousee hevosen selkään?

Seminaari saa mielenkiintoisia piirteitä, kun kiistellään, mikä elämys on aito ja mikä epäaito. Voiko mikään järjestetty ohjelmapalvelu tarjota aitoa elämystä? Toisaalta voiko kenenkään kokemuksen aitoutta kiistää?

Vaikka esityksessä on rutkasti elävöittämistä, Santaparkin tulevaisuus tuntuu olevan toimivissa käsissä. Haasteet on tunnistettu ja niihin ollaan tarttumassa osaamisen kautta.

Julkaistu

Yöpymisen ekologia

Ecompterin perustaja Ville Valorinta on kirjoittanut kirjan Hotellivarausten arvoketju, jossa kertaa kokemuksiaan Hotelzon Internationalista. Kokemusten perusteella hän lähti miettimään, miten hotelliketjujen ympäristövaikutusta voitaisiin arvioida. Tähän tarkoitukseen perustettiin Ecompter.

Ecompter laskee yöpymisten ja muiden yksilöllisiä hiilidioksidikuormituksia. Tavoitteena on, että hotellin markkinointiviestissä kerrottaisiin myös yöpymiskohtainen hiilidioksidikuormitustieto. Valorinnan visiona on, että esimerkiksi liikematkustukseen asetettaisiin lainsäädäntö rajoittamaan päästörikkaissa hotelleissa majoittumista.

Minulle jää epäselväksi, lasketaanko päästöihin myös hotellissa majoittuneiden matkustuskulut. Hotellin veden- ja sähkökulutus sekä jätemaksut ovat selviä.

Tammikuun alussa aloitettiin päästölaskenta ja tiedot ovat hotellin käytössä muutaman viikon kuluessa.

Julkaistu

Golf-silmä

Vuonna 2005 perustetun BASE Visionin toimitusjohtaja Seppo Karikko esittelee EYEONEGolf-konenäöstä. BASE Vision sijaitsee Vuokatissa ja  työskentelee oululaisten ja kainuulaisten kumppanien kanssa. EYEONEGolfissa käytetään 200 framea sekunnissa kuvaavia kameroita aikajanalla, joten kyseessä on 4D-mallinnus.

Golfaaja voi lyödä Swinginsä ilman, että häneen kiinnitetään minkäänlaisia antureita. Laitteiston tiedot tallentuvat palvelimelle, josta niitä voi eurata reaaliaikaisesti internetin kautta. Siksi liiketoiminta ei perustu laitteiston myyntiin vaan verkkopalvelun ylläpitoon.

Karikon terveiset Tekesille ovat, että Tekes voisi perustaa yrityksille kumppanisenssipalvelun. Sitä kautta käynnissä olevat hankkeet voisivat löytää hankepartnereita, joiden intressit ovat samansuuntaisia.

Tuli mieleen, että tätä voisin käyttää HTM-kurssilla esimerkkinä teknologiasovelluksista ja ansaintalogiikasta, jonka pääpaino ei ole tuotteissa.

Julkaistu

Sähköä tapahtumakonseptointiin

Ensimmäinen hanke-esimerkki on Vierumäki. Tapahtumaliiketoiminnan johtaja Arto Ahola kertoo, että Vierumäen liikevaihto vuonna 2007 oli yli 26 miljoonaa euroa, josta voittoa lähes 1,8 miljoonaa.

Vierumäellä on järjestetty tapahtumia jo vuosia, mutta se ei ole ollut ydinliiketoimintaa. Kehittämishankkeen tavoitteen on ollut luoda yritykselle tapahtumapalvelukonsepti ja sitä tukeva sähköinen ympäristö. Konseptissa kehitetään tapahtumajärjestämisen hallintajärjestelmä ja mm. viedä sähköiset tapahtumapalvelut internetiin ja matkapuhelimiin.

Aholan esittämässä toimepidelistassa on myös virtuaalitapahtumapalvelun kehittäminen. Mitähän se on?

Aholan mukaan Innsbruckin voitto nuorten talviolympialaisista johtui ainakin osittain siitä, että Innsbruckin tapahtumaorganisointia hallinnoi yksityinen yritys ja budjetti oli noin pari miljoonaa. Suomessa Vierumäki oli mukana suunnittelussa, mutta budjetti oli kymmenesosa tästä.

Vierumäellä on tehty asiakaskartoitusta ja huomattu tarve selkeyttää palvelupalettia. On huomattu, että Vierumäen pitää siirtyä infrastruktuurin tarjoajasta kokonaispalvelun myyjäksi.

Internet ja mobiili ympäristö otetaan osaksi tapahtumapalvelukonseptia niin, että fyysinen tapahtuma laajennetaan kaksisuuntaiseksi ja reaaliaikaiseksi kokemusmaailmaksi.

Julkaistu

Tekesistä apua jo hakuun

Ohjelma jatkuu hanke-esimerkeillä ja ohjelmakoordinaattoriyrityksen puheenvuorolla. Risto Mäkikyrö kertoo, että vuonna 2007 yrityshankkeita oli 11, joiden budjetti oli 2 660 000 euroa. Viime vuonna vastaavasti kahdeksan hankkeen budjetti oli yhteensä 2 110 000 euroa. Tutkimushankkeet ovat nousseet kolmesta yhdeksään ja budetti reilusta 300 000 eurosta 2 380 000 euroon. Tekesin rahoitusosuus on noin puolet budjetista yrityshankkeissa ja tutkimushankkeissa hieman enemmän.

Mäkykyrön mukaan tutkimushankkeita olisi voitu rahoittaa enemmänkin, mutta niihin on ollut vaikea saada yritysrahoitusosuutta.

Tekes on yhdessä TE-keskusten innovaatioyksiköiden kanssa pyrkinyt lisäämään apua hankehakemusten valmisteluun. Asiantuntija-apua on tarjolla myös liiketoiminnan kehittämiseen.

Julkaistu

Tahkon korotus – pähkähullua vai todellinen innovaatio?

Nyt alkaa huimata. Toimitusjohtaja Jussi Kammonen Tahko Developmentista kertoo Supertahko-hankkeesta. 1981 joku Leo istuskeli Nilsiällä järvenrannalla. Saksalainen turisti tuli ihmettelemään, kuinka syvä järvi mahtaa olla. Maastoa vertaillen Leo totesi sen olevan joitakin kymmeniä metrejä. Tee-se-itse-insinööri keksi siltä istumalta, että Tahkon rinteisiin saataisiin lisää pituutta, jos järvi kuivattasiin. Samalla reissulla hän hoksasi, että myös Kemiran apatiittikaivoksen jäännösmaat voitaisiin siirtää Tahkon laelle. Siitäpä tulisi oiva laskettelukeskus.

Idea jäi hautumaan, kunnes nousi taas esille, kun Suomeen haettiin 90-luvulla talviolympialaisia. Helsinki olisi ollut valmis maksamaan miljardi markkaa Lillehammerille vuokraa laskettelurinteistä. Leo hoksasi, että samalla rahalla voitaisiin saada Tahkon rinteisiin kokoa ja näköä. Siitä käynnistyi pitkä, monivaiheinen prosessi, jossa on selvitetty korotuksen ympäristövaikutuksia, talousvaikutuksia ja toteuttamisvaihtoehtoja.

Kammonen katseluttaa meillä Supertahko videon. Hieno idea tehdä hankkeesta video, mutta aika hätäinen se on. Tekstiä ei ehdi lukea eikä kertojaa kuunnella, kun samaan aikaan silmille pärähtää jatkuvalla syötöllä uutta visuaalista informaatiota.

Kammosen show oli mainos, mutta Tahkon tonttu Mika Mäkeläinen jatkaa Supertahkon asiallisemmasta puolesta. Maailma muuttuu ja muutoksen tahti kiihtyy. Myös mielikuva Suomesta muuttuu. Matkailualalla matkustava yksikkö on muuttunut suurperheestä ydinperheen kautta yksilöiksi, mutta jatkossa ehkä palataan takaisin suurempiin yksiköihin. Silloin esimerkiksi lomakäsitys muuttuu. Ehkä tarvitaan vaihtoehtoja etätyöskentelylle, asumisen ratkaisuihin ja matkustusmuotoihin. Siksi Tahkon korotus ei ole niin pähkähullu idea kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Yleisöstä joka toinen uskoo, että hanke toteutuu.

Onhan Supertahko vähän suuruudenhullu idea. Se täytyy myöntää, että hankkeessa on otettu ihan kaikki huomioon. Jopa majoitustilojen lämmitys ja rinteiden jäähdytys on huomioitu jo nyt, puhumattakaan uudesta rautatieyhteydestä, jonka avulla täyttömaat siirrettäisiin Siilinjärveltä Tahkolle. Esityksen anti vuosiseminaarille jäi vähän epäselväksi. Shokeraava se oli ja herätti varmasti ajatuksia.

Julkaistu

Kilpailua aineettomien ominaisuuksien pohjalta

Keksintöasiamies Jouni Hynynen Keski-Suomen TE-keskuksesta aloittaa hauskalla viittauksella kaimaansa. Hommat ovat hänellä vähän toiset. Tämä Hynynen auttaa erityisesti immateriaalioikeuksien suojaamisessa. Saamme Hynysen esityksen alkuun päivän vitsiannoksen.

Varsinaisessa esityksessä Hynynen puhuu kuluttajan valintaperusteista. Kun tuotteet muutetaan palveluiksi, kohdataan uusia valintaperusteita. Limsaa saa hakea itse marketin hyllystä mutta myös ravintolan tarjoilijalta lasista. Valintaperusteet ovat kuitenkin molemmissa esimerkeissä erilaiset, vaikka asiakas ei aina edes tiedosta niitä.

Hynynen väittää, että kilpailu tuotteiden välillä perustuu pääasiassa aineettomiin ominaisuuksiin. Näitä ovat mallit, design, nimet, merkit, markkinointikampanjat ja -materiaali, yhteistyö ja sopimukset ja keksinnöt. Suojaamalla liiketoiminnan erikoisuudet, yritys saa etumatkaa muihin nähden.

Yritys voi suojautua patenteilla, mallioikeuksilla, tavaramerkeillä ja monilla muilla keinoin. Myös verkkotunnusten rekisteröinnillä.

Julkaistu

Franchising-esimerkki: Suomen Varamiespalvelu Oy

Varamiespalvelu-yhtiöiden ketjujohtaja Piia Savolainen kertoo edustamansa yrityksen franchising-kokemuksista. Varamiespalvelu toimii sekä yritys- että kuluttajapuolella, sillä tehtävänä on yhdistää yritykset ja yksittäiset työntekijät toisiinsa.

Varamiespalvelut on perustettu jo 1988, mutta ensimmäiset franchising-yrittjät aloittivat vuonna 1997. Yritys valittiin vuoden franchising-ketjuksi Suomessa vuonna 2005. Toimintayksiköitä on Suomen lisäksi myös Virossa, Ruotsissa ja Espanjassa. Yhteensä toimeksiantoja on 130 000 (vuonna 2007). Varamiespalvelut toimii kaikilla toimialoilla.

Savolainen toteaa Wathénin väitteen oikeaksi. Vahva ydinliiketoiminnan osaaminen ja visiot toiminnasta ovat koko franchising-toiminnan peruslähtökohtia.  Muita menestystekijöitä ovat mm. verkottuminen yhdistettynä paikalliseen osaamiseen, keskusyksikön keskitetyt tukipalvelut sekä vahva ja innostunut johtamis- ja kehittämisote.

Ketjujohtaja Savolainen sanoo, että ketjuohjauksella on olennainen merkitys franchising-konseptin kehittämisessä. Koulutukset, käsikirjat ja kokemustenvaihto ovat tapoja kehittää konseptia. Siksi vahvuus syntyy kaksisuuntaisesta toiminnasta ja jatkuvasta oppimisesta. Hyviä toimintatapoja monistetaan ketjun jäsenten kesken.

Markkinoinnissa tunnettuuden rakentaminen on tärkeää. Sen suunnittelu ja johtaminen ovat keskeisiä asioita, mutta myöskään valvontaa ei saa sivuuttaa. Siksi ketjulle on laadittu yhteiset toimintaohjeet ja laatumääräykset.

Varamiespalvelujen kokemuksista olisi kuullut mielellään lisääkin. Nyt parikymmenminuuttinen luiskahti livakasti.

Risto Mäkikyrö kertoo vielä lopuksi, miksi franchising on Tekesin vapaa-ajan palvelut -ohjelman kannalta mielenkiintoinen. Erityisesti Mäkikyrö muistuttaa liiketoiminnan konseptoinnista käsikirjaksi, mihin on saatavissa myös Tekes-rahoitusta. Käsikirjan laatiminen pakottaa tiivistämään ja taltioimaan, miten yrittäjä on saanut oman liiketoimintansa käyntiin ja onnistumaan.