Viikonloppu meni viimeisiä luentomatskuja puurtaessa. Tänään aamuvarhainen herätys huonosti nukutun yön jälkeen ei paljon hymyä kirvoittanut. Aamulla tein hätäpäissäni muutamia slideja lisää luentoja, jos vaikka materiaali loppuisi kesken. Niitä ei onneksi tarvittu.
Kaahasin Toyota-vanhuksellani yliopiston pihaan ja kirmaisin seminaarisaliin. Eihän tämä kannettavan rakkine tietenkään toiminut! Ei muuta kuin hips ja hops yläkerran työhuoneelle, kaikki tarpeellinen tikulle, munaravia alas ja uusi yritys. Onneksi kaikki toimi ainakin suurin piirtein.
Elokuussa Hollannissa tein sen virheen, että kaikki esityksessä tarvitsemani muistiinpanot olivat koneella. Akku loppui ja kesken esityksen iski kaamea paniikki. Nyt otin kaikista muistiinpanoistani printit. Oli tosi helppo puhua ihan muistiinpanojen vierestäkin, kun tiesi, että ne olivat tukena, jos tarve niin vaatii.
Kurssilla oli viisi vaihtaria – kaksi Italiasta, kaksi Puolasta ja yksi Unkarista. Olisiko olllut 15 opiskelijaa yhteensä eli ihan kiva porukka. Mistähän johtuu, että suomalaiset tytöt eivät saa sanaakaan sanottua kursseilla? Englannin kielen taidosta se ei ainakaan riipu, sillä ihan hyvinhän nuo puhuivat, kun pyysin esittelemään itsensä. Minä kai siellä eniten sönkkäsin, mutta toivottavasti olin myös eniten äänessä.
Mohrin kuvaukseen vahingollisten teknojen uhka
Ekat kaksi tuntia meni hyvin ja kielikin sujui. Monta hyvää kommenttia tuli. Yksi opiskelija oli joutunut hakkeroinnin uhriksi ja halusi lisäillä Mohrin korkean teknologian markkinoinnin kuvaukseen myös vahingollisten teknologioiden tuoman uhan. Okei, ihan hyvä pointti, mutta menee aika yksityiskohtaiselle tasolle, sillä muuten Mohrin kuvio on melkoisen geneeristä höpinää. Se on kuitenkin siitä hyvä, että siinä on tarkasteltu teknologiaa markkinoinnin näkökulmasta ja yritetty ryhmitellä erityispiirteitä erilaisten teemojen alle. Italialaiset sisäistivät korkean teknologian erityispiirteet tosi hyvin, vaikka Italia ei ehkä aivan kaikkein teknologisin maa olekaan.
Lisätilaa keskustelulle
Pitää ensi vuonna jättää vielä enemmän tilaa keskustelulle ja ryhmä- tai parityöskentelylle. Kiva nähdä, kun opiskelijat miettivät jotain erityispiirteitä ja varsinkin ne hetket, kun he oivaltavat jotain ihan itse, ovat minulle näin opettajana tosi tärkeitä. Kaikkein parasta olisi, jos saisi opiskelijat itse tekemään havaintoja ympäristöstään ja ajattelemaan asioita korkean teknologian näkökulmasta. Ei tähänkään asiaan ole yhtä oikeaa vastausta eikä korkean teknologian markkinointiin löydy taika-avaimia, vaan vallitsevaa tilannetta pitäisi oppia analysoimaan tiettyjen reunaehtojen mukaan.
On aika haastavaa saada opiskelijoita näkemään teknologiamarkkinat uusin silmin, jos ainoa syy tulla kurssille on saada tutkintovaatimukset täyteen. Ainakin neljä viidestätoista kertoi syyksi kurssille tuloon pelkät opintopisteet. Voihan se olla kakaramaista rehvasteluakin, mutta ei tuntunut erityisen kivalta. Onneksi mukana oli myös niitä, jotka haastoivat minut heti alussa antamaan parastani. Joukossa oli graduntekijöitä ja gradua aloittelevia, jotka halusivat aidosti tutustua korkean teknologian markkinoinnin problematiikkaan.
Ensi vuonna pitää muistaa jakaa kuusi oppituntia kolmeen, sillä minä en jaksa skarpata kolmea tuntia putkeen. En ainakaan englanniksi. Huomasin ihan selvästi, että myös opiskelijat väsyivät ja kun kaikki ovat väsyneitä, mitään ei tapahdu. Ihan turha edes jatkaa, ja niinpä lopetin luennon vähän aikaisemmin kuin suunnittelin.
Opetus alkaa sujua
Miten minun opetukseni sitten sujui? Pääsääntöisesti ihan hyvin. Erityisesti aloitus meni melko lailla putkeen. Reippaasti, iloisesti ja hyvin artikuloiden;) Itse asiassa olin yllättynyt, miten hyvin onnistuin kokoamaan itseni Hollannin pieleen menneen esityksen jälkeen. En hermoillut lainkaan – ehkä sitten viimeisen tunnin aikana tahtoi unohtua sanoja ja asioita, mitä aioin kertoa.
Olen huomannut, että tarvitsen vajaat 20 kalvoa kolmen tunnin luennolle. Yritän jatkuvasti herättää keskustelua ja onneksi muutamat opiskelijat tarttuivat tänään syöttiin. Toisaalta yritän välttää kiusaamasta niitä, jotka ehkä eniten jännittävät englanniksi puhumista, mutta tänään varmasti kaikki olivat ainakin kerran äänessä.
Pitää hankkia jostakin sellainen Ilkan kehuma härveli, jolla voi vaihtaa slidea ilman, että täytyy käydä koneen luona. Silloin voisin vähän vielä rauhoittaa liikehdintää.
Minulla on tapana puhua aika hitaasti luennoilla. Lieneekö se peruja isoilla massakursseilla ja isoissa luentosaleissa puhumisesta, jolloin on tärkeää, että antaa ääniaalloille aikaa tavoittaa myös takimmainen penkkirivi. Ainakin nyt tuntuu siltä, ettei se osittain tietoinen rauhallisuus ole pahasta. Ainoa haittapuoli on se, että luennot alkavat ehkä tuntua loppua kohden tylsiltä. Joku voi myös ajatella, etten oikein tiedä mistä puhun, kun pysähdyn välillä miettimään. Pitää hommata vaikkapa vesilasi niin voi teeskennellä kostuttavansa kurkkua;)
Muutenkin pitää ottaa vesipullo mukaan. Tämänaamuisessa kiireessä vedet ja pullot jäivät kotiin, eivätkä vaihtarit antaneet minulle aikaa tauoillakaan käydä juomassa. Yksi jopa kyseli tauolla, mistä voisi saada osa-aikaista työtä Suomen visiittinsä ajaksi! Työvoimatoimisto voisi harkita englanninkielisten sivujen tekemistä…
Vielä pitäisi hioa luentotekniikkaa johdonmukaisemmaksi. Ehkä se auttaisi, jos saisi joskus tehtyä luennot hyvissä ajoin, jolloin ne ehtisivät vähän unohtua, eikä sitten kertoisi asioita monta slidea liian aikaisin. Nyt jouduin monta kertaa toteamaan, että tästähän me jo puhuttiin. Toki pienen ryhmän kanssa keskustelu muokkaa luennon kulkua. Joku voi nostaa esiin sellaisen asian, johon opettaja aikoo palata myöhemmin, mutta käsitteleekin asian jo aiemmin, kun se tulee opiskelijan suusta.
Ainakin Jyväskylän konferenssia varten pitää hioa esitystä vähän jouhevammaksi. Siellä aika on tosi rajattu – 20 minuuttia esitykselle ja keskustelulle yhteensä. Silloin ei auta kehäpäätellä tai hyppiä asioiden yli vaan kaiken pitää mennä tietyn kaavan mukaan.
Ihan hyvä mieli jäi. Englannin kanssa ei kannattaisi hermoilla. En millään muistanut, mikä on huutokauppa englanniksi, mutta onneksi muut muistivat. Sehän on auction. Eipä silti, kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan del.icio.usista, joten tämä antitekno naikkonen piti sitten lyhyen johdatuksen myös sosiaalisen median maailmaan. Ilkka olisi minusta ylpeä!
