Sosiaalisen median taustavaikuttajat

Sosiaalinen media personoituu Suomessa muutamaan henkilöön, ja Tuija Aalto on varmasti yksi heistä. Aalto on osaltaan vaikuttamassa suomalaisten median käyttöön ja kokemukseen, sillä YLEsä hänellä on valtaisa vastuu suunnan näyttämisestä.

DCL:ssä Aalto puhuu nettinäkyvyyden rakentamisesta. Enpä ole ajatellutkaan, että aktiivinen verkkoläsnäolon rakentaminen tavoittelee myös umpimähkäisyyden vähentämistä eli eräänlaista turhien ja ei arvokkaiden ideoiden karsintaa. Jos verkossa on viestinyt kattavasti omista kiinnostuksen kohteistaan, ehkä työyhteisö ei lähesty niin innokkaasti sellaisella, joka ei omaan kiinnostuksen alueeseen kuulu. Huh, olisipa siunaus. Vielä kun keksisi, miten se oma työyhteisö saataisiin tutustumaan minuun siellä verkossa.

Somen taustavaikuttajat

Aalto kyselee yleisöltä, missä vaiheessa heidän oma verkkovuorovaikutuksensa tai verkkoläsnäolonsa on. Yleisöstäkin  joku etsii innokkaasti verkkominäänsä, toinen on sen vakiinnuttanut ja kolmas on jo vetäytymässä, mutta mihin laitetaan ne, jotka eivät kokeile, käytä eivätkä siksi luovukaan?

Omasta lähipiiristäni löytyy esimerkkejä osaajista, jotka havahtuvat ensimmäisten joukossa uusiin palveluihin, etsiytyvät yhteisöihin, joissa näitä palveluja muokataan omiin intresseihin paremmin sopiviksi, suomeksi siis ”koodarikööreihin”, mutta kuitenkaan näitä teknisiä wizardeja ei kuitenkaan nähdä massafoorumeilla. Ovatko nämä joitakin välttämättömiä taustavaikuttajia, jotka rakentavat sosiaalisen median pilvenpiirtäjän, mutta eivät asu siellä?

Tällaisia henkilöitä ei voi sanoa välttämättä totaalikieltäytyjiksi, koska yleensä juuri he löytävät nousevista some-trendeistä helmet. Monesti he ovat jopa paremmin kartalla kuin me muut, jotka kulutamme palveluita.

Suomalaisessa sosiaalisen median keskustelussa tällaiset taustavaikuttajat jäävät paitsioon. Sosiaalisen median niin sanotut asiantuntijat ovat paremminkin Facebookin heavy-usereita kuin niitä, jotka näkevät palvelun taakse tai jotka osaavat ratkaista palveluiden välisiä teknisiä ongelmia.

Ilmoittaudun heti seminaariin, jossa joku tällainen tyyppi on äänessä ja estradilla!

Golf-silmä

Vuonna 2005 perustetun BASE Visionin toimitusjohtaja Seppo Karikko esittelee EYEONEGolf-konenäöstä. BASE Vision sijaitsee Vuokatissa ja  työskentelee oululaisten ja kainuulaisten kumppanien kanssa. EYEONEGolfissa käytetään 200 framea sekunnissa kuvaavia kameroita aikajanalla, joten kyseessä on 4D-mallinnus.

Golfaaja voi lyödä Swinginsä ilman, että häneen kiinnitetään minkäänlaisia antureita. Laitteiston tiedot tallentuvat palvelimelle, josta niitä voi eurata reaaliaikaisesti internetin kautta. Siksi liiketoiminta ei perustu laitteiston myyntiin vaan verkkopalvelun ylläpitoon.

Karikon terveiset Tekesille ovat, että Tekes voisi perustaa yrityksille kumppanisenssipalvelun. Sitä kautta käynnissä olevat hankkeet voisivat löytää hankepartnereita, joiden intressit ovat samansuuntaisia.

Tuli mieleen, että tätä voisin käyttää HTM-kurssilla esimerkkinä teknologiasovelluksista ja ansaintalogiikasta, jonka pääpaino ei ole tuotteissa.

Connect Pro monipuoliseen käyttöön

Risto Korhonen Humacista kertoo ConnectProsta. Hänellä on pitkä kokemus verkkokokouksista, luennoista, seminaareista, ohjauksesta ja tiedottamisesta (live ja tallenteet verkossa) ConnectPron välityksellä. Riston esityksen seuraaminen on hankalaa. Vaikka nupit on kaakossa, ääni kuuluu tosi vaimeasti. Jos videokuva olisi parempi, saisi melkein paremmin selvää suunliikkeistä.

Mielenkiintoisinta antia linee ConnectPron tallennusmahdollisuus. Tallennetta voi muokata mielinmäärin ennen jakelua. Siinäpä yksi mahdollisuus tuotteistaa opetusta! Julkisen jakelun voi halutessaan myös keskeyttää esimerkiksi kurssin jälkeen.

ConnectPron kautta voi jakaa kaikki kokousmateriaalit (ppt, mp3, flash, jpeg ja muut dokumentit kuten excelit ja wordit FlashPaper-ohjelman kautta).

Linkin takana pitäisi olla hieno versio ConnectProsta, mutta eipä se avaudu ilman FlashPlayer kasia.

Kerta kiellon päälle

Tietenkin tupsahti mieleen saunanlauteilla, missä menee opettajan ja tutkijan ero, vaikka lupasin, etten enää pohdi opettajuuteen liittyviä asioita.

Meidän laitoksella kaikki apurahatutkijat on valjastettu valtion rattaiden eteen opettamaan ilmaiseksi. Jotenkin opetus on yritetty jakaa sen mukaan, mikä sattuisi olemaan kunkin tutkijan spesialiteettia. Niinpä minä opetan korkean teknologian markkinointia, toimintatutkimuksen metodologiaa ja markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan -kurssilla innovaatioasiaa.

HTM-luennot (high technology marketing) ovat tältä syksyltä ohi ja edessä on vielä kolme kirjatenttiä ja viisi suullista tenttikuulustelua. HTM on ehkä eniten minun alaani, mutta mitkä ovat ne eväät, joilla minä annan markkinoinnin syventävää luento-opetusta ja vieläpä englanniksi?

Syventävillä kursseilla pitäisi ehdottomasti hioa perusopiskelijasta timantti, joka pärjää ongelmitta työmarkkinoilla. Pitäisi auttaa opiskelijaa näkemään itse, miten jo opittua perustietoa käytetään ratkaisemaan käytännön ongelmia ja etsimään uutta tietoa, jos olemassa oleva osaaminen ei riitä. Okei, myönnetään, ettei tieto ole yhtä kuin osaaminen, mutta olkoon se toisen blogipohdinnan aihe.

Kompetenssi kateissa

Tuntuu turhauttavalta, kun oma kompetenssi ei ole sillä tasolla, että voisi riittävästi ohjata opiskelijoita. Minulla on koko ajan sellainen tunne, että minua luennolla tuijottava joukko tietää, että minä en oikeasti tiedä, mitä teen.

Miten voisinkaan tietää? Muutama vuosi sitten istuin samoilla kursseilla perusopiskelijana. Miten yksi apurahan kurimuksessa eletty vuosi muuttaisi perusopiskelijan opettajaksi?

Periaatteessa HTM-kurssilla voisi istua jopa jatko-opiskelijoita, sillä syventävät kurssit hyväksytään myös jatko-opintoihin. Viime vuonna kurssilla olikin kaksi jatko-opiskelijaa, mutta silloin vedin kurssin turhia murehtimatta. Kai syventävien opettaminen tuntui minusta vielä viime vuonna luottamustehtävältä – melkein kunnia-asialta. Nyt tuntuu siltä, että minua käytetään vain hyväksi. Ketään ei oikeasti kiinnosta korkean teknologian kauppatieteellinen opetus, joten se on vain kätevästi ”ulkoistettu” hyväuskoiselle jatko-opiskelijalle.

Millaista osaamista meidän perusopiskelijamme saavat yliopistosta, jossa heidän tärkeimmät kurssinsa on annettu kaikkein kokemattomimpien opetettavaksi? Onko Kuopion kauppatieteellisen saama kritiikki sittenkin oikeutettua? Miten voin katsoa silmiin entistä opiskelijaa, joka on tulevassa työssään täysin sormi suussa, kun minä olen epäonnistunut opettajana?

On opettaja-Outissa jotain hyvääkin. Olen ainakin innostunut aiheestani. Teknologiaympäristö tuo liiketoimintaan aivan uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia, joita perinteiset toimialat eivät koskaan kohtaa. Vaikka liiketoiminnan perusperiaatteet pätevät myös teknologiaympäristössä, on niiden soveltaminen usein täysin erilaista.

Markkinoinnin haasteet teknomaailmassa

Jo pelkästään markkinoinnin näkökulmasta tekno tuo suuria haasteita. Miten tavoittaa asiakkaat, jotka eivät vielä tiedä tarvitsevansa uutta tuotetta? Miten tehdä radikaalista innovaatiosta helposti lähestyttävä ja omaksuttava? Miten yhdistää usein ristiriitaiset markkinoinnin ja tuotekehityksen intressit? Miten luoda liiketoiminnan pelisääntöjä ympäristössä, joka on kilpailevien teknologioiden, tuotteiden ja toimijoiden temmellyskenttää?

Jokainen haaste on mahdollisuus tehdä jotain muita paremmin, menestyä, kasvaa ja kehittyä. Toisaalta jokainen uusi markkinoille tuotu innovaatio avaa myös mahdollisuuden kilpailijoille tehdä jotakin samaa tai samantapaista. Ja taas toimintaympäristö muuttuu.

HTM-kurssilla olen pyrkinyt näyttämään osan tästä teknoympäristön dynamiikasta. Se, olenko onnistunut, selviää viimeistään, kun opiskelijat palauttavat portfolionsa ja tulevat tenttikuulusteluun. Minä luen sitten kurssipalautteesta, kuinka epäpätevä minä taas olinkaan.

Innosta puhkuen luentoja

Viikonloppu meni viimeisiä luentomatskuja puurtaessa. Tänään aamuvarhainen herätys huonosti nukutun yön jälkeen ei paljon hymyä kirvoittanut. Aamulla tein hätäpäissäni muutamia slideja lisää luentoja, jos vaikka materiaali loppuisi kesken. Niitä ei onneksi tarvittu.

Kaahasin Toyota-vanhuksellani yliopiston pihaan ja kirmaisin seminaarisaliin. Eihän tämä kannettavan rakkine tietenkään toiminut! Ei muuta kuin hips ja hops yläkerran työhuoneelle, kaikki tarpeellinen tikulle, munaravia alas ja uusi yritys. Onneksi kaikki toimi ainakin suurin piirtein.

Elokuussa Hollannissa tein sen virheen, että kaikki esityksessä tarvitsemani muistiinpanot olivat koneella. Akku loppui ja kesken esityksen iski kaamea paniikki. Nyt otin kaikista muistiinpanoistani printit. Oli tosi helppo puhua ihan muistiinpanojen vierestäkin, kun tiesi, että ne olivat tukena, jos tarve niin vaatii.

Kurssilla oli viisi vaihtaria – kaksi Italiasta, kaksi Puolasta ja yksi Unkarista. Olisiko olllut 15 opiskelijaa yhteensä eli ihan kiva porukka. Mistähän johtuu, että suomalaiset tytöt eivät saa sanaakaan sanottua kursseilla? Englannin kielen taidosta se ei ainakaan riipu, sillä ihan hyvinhän nuo puhuivat, kun pyysin esittelemään itsensä. Minä kai siellä eniten sönkkäsin, mutta toivottavasti olin myös eniten äänessä.

Mohrin kuvaukseen vahingollisten teknojen uhka

Ekat kaksi tuntia meni hyvin ja kielikin sujui. Monta hyvää kommenttia tuli. Yksi opiskelija oli joutunut hakkeroinnin uhriksi ja halusi lisäillä Mohrin korkean teknologian markkinoinnin kuvaukseen myös vahingollisten teknologioiden tuoman uhan. Okei, ihan hyvä pointti, mutta menee aika yksityiskohtaiselle tasolle, sillä muuten Mohrin kuvio on melkoisen geneeristä höpinää. Se on kuitenkin siitä hyvä, että siinä on tarkasteltu teknologiaa markkinoinnin näkökulmasta ja yritetty ryhmitellä erityispiirteitä erilaisten teemojen alle. Italialaiset sisäistivät korkean teknologian erityispiirteet tosi hyvin, vaikka Italia ei ehkä aivan kaikkein teknologisin maa olekaan.

Lisätilaa keskustelulle

Pitää ensi vuonna jättää vielä enemmän tilaa keskustelulle ja ryhmä- tai parityöskentelylle. Kiva nähdä, kun opiskelijat miettivät jotain erityispiirteitä ja varsinkin ne hetket, kun he oivaltavat jotain ihan itse, ovat minulle näin opettajana tosi tärkeitä. Kaikkein parasta olisi, jos saisi opiskelijat itse tekemään havaintoja ympäristöstään ja ajattelemaan asioita korkean teknologian näkökulmasta. Ei tähänkään asiaan ole yhtä oikeaa vastausta eikä korkean teknologian markkinointiin löydy taika-avaimia, vaan vallitsevaa tilannetta pitäisi oppia analysoimaan tiettyjen reunaehtojen mukaan.

On aika haastavaa saada opiskelijoita näkemään teknologiamarkkinat uusin silmin, jos ainoa syy tulla kurssille on  saada tutkintovaatimukset täyteen. Ainakin neljä viidestätoista kertoi syyksi kurssille tuloon pelkät opintopisteet. Voihan se olla kakaramaista rehvasteluakin, mutta ei tuntunut erityisen kivalta. Onneksi mukana oli myös niitä, jotka haastoivat minut heti alussa antamaan parastani. Joukossa oli graduntekijöitä ja gradua aloittelevia, jotka halusivat aidosti tutustua korkean teknologian markkinoinnin problematiikkaan.

Ensi vuonna pitää muistaa jakaa kuusi oppituntia kolmeen, sillä minä en jaksa skarpata kolmea tuntia putkeen. En ainakaan englanniksi. Huomasin ihan selvästi, että myös opiskelijat väsyivät ja kun kaikki ovat väsyneitä, mitään ei tapahdu. Ihan turha edes jatkaa, ja niinpä lopetin luennon vähän aikaisemmin kuin suunnittelin.

Opetus alkaa sujua

Miten minun opetukseni sitten sujui? Pääsääntöisesti ihan hyvin. Erityisesti aloitus meni melko lailla putkeen. Reippaasti, iloisesti ja hyvin artikuloiden;) Itse asiassa olin yllättynyt, miten hyvin onnistuin kokoamaan itseni Hollannin pieleen menneen esityksen jälkeen. En hermoillut lainkaan – ehkä sitten viimeisen tunnin aikana tahtoi unohtua sanoja ja asioita, mitä aioin kertoa.

Olen huomannut, että tarvitsen vajaat 20 kalvoa kolmen tunnin luennolle. Yritän jatkuvasti herättää keskustelua ja onneksi muutamat opiskelijat tarttuivat tänään syöttiin. Toisaalta yritän välttää kiusaamasta niitä, jotka ehkä eniten jännittävät englanniksi puhumista, mutta tänään varmasti kaikki olivat ainakin kerran äänessä.

Pitää hankkia jostakin sellainen Ilkan kehuma härveli, jolla voi vaihtaa slidea ilman, että täytyy käydä koneen luona. Silloin voisin vähän vielä rauhoittaa liikehdintää.

Minulla on tapana puhua aika hitaasti luennoilla. Lieneekö se peruja isoilla massakursseilla ja isoissa luentosaleissa puhumisesta, jolloin on tärkeää, että antaa ääniaalloille aikaa tavoittaa myös takimmainen penkkirivi. Ainakin nyt tuntuu siltä, ettei se osittain tietoinen rauhallisuus ole pahasta. Ainoa haittapuoli on se, että luennot alkavat ehkä tuntua loppua kohden tylsiltä. Joku voi myös ajatella, etten oikein tiedä mistä puhun, kun pysähdyn välillä miettimään. Pitää hommata vaikkapa vesilasi niin voi teeskennellä kostuttavansa kurkkua;)

Muutenkin pitää ottaa vesipullo mukaan. Tämänaamuisessa kiireessä vedet ja pullot jäivät kotiin, eivätkä vaihtarit antaneet minulle aikaa tauoillakaan käydä juomassa. Yksi jopa kyseli tauolla, mistä voisi saada osa-aikaista työtä Suomen visiittinsä ajaksi! Työvoimatoimisto voisi harkita englanninkielisten sivujen tekemistä…

Vielä pitäisi hioa luentotekniikkaa johdonmukaisemmaksi. Ehkä se auttaisi, jos saisi joskus tehtyä luennot hyvissä ajoin, jolloin ne ehtisivät vähän unohtua, eikä sitten kertoisi asioita monta slidea liian aikaisin. Nyt jouduin monta kertaa toteamaan, että tästähän me jo puhuttiin. Toki pienen ryhmän kanssa keskustelu muokkaa luennon kulkua. Joku voi nostaa esiin sellaisen asian, johon opettaja aikoo palata myöhemmin, mutta käsitteleekin asian jo aiemmin, kun se tulee opiskelijan suusta.

Ainakin Jyväskylän konferenssia varten pitää hioa esitystä vähän jouhevammaksi. Siellä aika on tosi rajattu – 20 minuuttia esitykselle ja keskustelulle yhteensä. Silloin ei auta kehäpäätellä tai hyppiä asioiden yli vaan kaiken pitää mennä tietyn kaavan mukaan.

Ihan hyvä mieli jäi. Englannin kanssa ei kannattaisi hermoilla. En millään muistanut, mikä on huutokauppa englanniksi, mutta onneksi muut muistivat. Sehän on auction. Eipä silti, kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan del.icio.usista, joten tämä antitekno naikkonen piti sitten lyhyen johdatuksen myös sosiaalisen median maailmaan. Ilkka olisi minusta ylpeä!

Paniikki iskee

Nyt on tosi paniikki päällä. En saa HTM-kurssista minkäänlaista kokonaisuutta aikaan. Asia jää irralliseksi ja tosi pinnalliseksi. Minulle on varattu aikaa kuusi luentotuntia, joista melkein puolet menee ohjeistukseen, kurssin tavoitteiden esittelyyn ja ryhmäytymiseen.

Kolmessa tunnissa pitäisi käydä läpi korkean teknologian markkinoinnin erityispiirteet. Olen tärvännyt koko päivän korkean teknologian määrittelyyn ja markkinointi on vielä kokonaan miettimättä. Ehkä minun on pakko luopua siitä, että käyttäisin maanantain toimialatasoiseen määrittelyyn ja perjantain yrityskohtaiseen määrittelyyn. Tai onhan siellä paljon muutakin kuin määrittelyä.

Olen yrittänyt miettiä, miten saisin opiskelijat töihin ja miettimään itse näitä asioita. Jatkuvasti törmään siihen, että jotain ajattelun työkaluja on ensin annettava, mutta voinko sittenkään olla varma, että se ohjaa ajattelun oikeille poluille?

Niin ne hommat etenee

Ihmeellistä, mutta totta. HTM-kurssin luennot etenevät hurjaa vauhtia, kun vaan istuu kiltisti hakkaamassa konetta. Tein selvän rakenteen molemmille luentokerroille. Molemmille kerroille tulee vähän yleisiä työskentelyohjeita, kurssitavoitteita ja arviointikriteerejä.

Ekalla kerralla tarkastellaan korkean teknologian markkinointia toimialatasolla. Syventäviin mennessä opiskelijoiden pitäisi tietää, mitä toimialalla tarkoitetaan, mutta ehkä olisi syytä ottaa esiin myös klusteriajattelu, koska se on tosi tärkeä korkean teknologian aloilla.

Tarkoitus olisi laittaa opiskelijat miettimään, mitä korkea teknologia on. Koska olen kiltti ihminen, annan heille ensin vähän ideoita, miten asiaa voisi lähestyä. Määritelmiä voisi miettiä pohtimalla korkean teknologian erityispiirteitä kuten innovointia, teknologiaorientaatiota, dynamiikkaa, epävarmuutta ja partneroitumista. Toisaalta erilaisista määrällisistä määritelmistä voisi olla apua: Tutkimus- ja kehitysmenot, niiden suhteellinen osuus, henkilöstörakenne, henkilöstön koulutustausta ja patentointiaktiivisuus.

Sitten pitäisi vielä ehtiä miettiä, mitä ovat korkean teknologian aiheuttamat haasteet markkinoinnin näkökulmasta. Toivottavasti pystyn luomaan kurssille vuorovaikutteisen ilmapiirin, sillä tähänkin toivon opiskelijoiden omaa pohdintaa. He voisivat tuottaa lyhyet listaukset ryhmittäin ja sitten keskustella niistä. Esiin voisi tulla jotain sellaista kuin kysynnän ja markkinoiden luominen täysin uudenlaiselle tuotteelle, markkinoiden globaalius, tuotekehityksen elinkaari ja innovaatioiden käyttöönotto tai diffuusio.

Yritystason tarkastelua loppuun

Perjantaina mennään yritystasolle. Mietitään markkinointia korkean teknologian yrityksessä. Ajattelin jäsentää tarkastelun aluksi perinteisen 4P-mallin mukaan. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta toimi hyvin ainakin MARin innovaatioluennolla viime vuonna.

Koska 4P:tä ei paljon korkean teknologian ongelmia ratkaise, nostan esiin erityisiä kokonaisuuksia, joita markkinointitiimin pitää miettiä. Kaupallistaminen, tuotekehitys, hinnoittelu ja  markkinoinnin ja tuotekehityksen välinen yhteistyö.

Uni alkaa painaa simmuja ja oli tarkoitus herätä aamuvarhain jatkamaan HTM-kurssin suunnittelua.

Tutkimusessee

Löysin eilen illalla melko hyviä ohjeita tutkimusesseen kirjoittamiseen netistä. Viime vuonna HTM-kurssi oli vielä suomeksi, koska yhtään vaihtaria ei ilmoittautunut mukaan. Nyt vaihtareita on ainakin viisi eri puolilta Eurooppaa. Siksi myös viimevuotiset ohjeet piti kääntää englanniksi.

Kurssilla laaditaan portfolio opiskelijan valitsemasta aiheesta, jonka kuitenkin pitäisi liittyä korkean teknologian markkinointiin. Portfolio syntyy tutkimusesseen eri versioista, palautteesta, sen vastineista ja kaikesta omaa ajattelua täydentävästä kirjallisesta materiaalista, kuten miellekartoista ja lehtileikkeistä.

Tutkimusessee osoittautui vuosi sitten hyväksi työskentelytavaksi. Kritiikkiä tuli kuitenkin siitä, ettei kurssilla käyty korkean teknologian markkinoinnin peruskäsitteitä läpi ennen esseetyöskentelyä. Lupasin korjata asian tänä vuonna ja nyt olen sitten kädet kyynärpäitä myöten kakussa lupaukseni kanssa.

Kahden tarkastelutason kurssi

Mietiskelin eilen, että jäsentäisin kurssin sisällön periaatteessa kahteen tarkastelutasoon. Maanantain luennolla keskitytään korkean teknologian määrittelyyn, toimialojen erityispiirteisiin ja markkinointistrategioihin tai toimialan aiheuttamiin erityisiin haasteisiin markkinoinnissa. Perjantaina jatketaan yksittäisen toimijan näkökulmasta. Mitähän se voisi pitää sisällään? Pitää tänään lyödä linjaus lukkoon.

Maanantaille on pakko lisätä vielä alustava ohjeistus työskentelyyn. Ajattelin pyytää kaikkia miettimään portfolionsa aiheen perjantaiksi. Viimevuotisesta opin sen,  että työskentelyn alkua on syytä seurata. Muuten jotkut ryhmät voivat harhautua väärille poluille jo alussa, ja minä saan tietää asiasta vasta, kun ryhmä tulee puolustamaan töitään tenttikuulusteluun.

Muuta asiaa maanantaille ovat tietenkin kurssin tavoitteet ja arviointikriteerit. Omasta mielestäni kerroin tavoitteet ja kriteerit tosi täsmällisesti jo viime vuonna, mutta niitä ei kai voi liikaa selventää.

Mutta nyt täytyy rientää KTM-tutkintorakenteen suunnittelupalaveriin. Haastavaa ja mielenkiintoista, mutta välillä turhauttaa, koska teen sitä työtä täysin ilmaiseksi. Ai, mutta niinhän minä opetan HTM-kurssiakin… Olenko hoitanut hommani huonosti?