Väitöstutkimuksen aineisto naftaliinista

Kaivoin viime viikonloppuna vanhan tutkimusaineistoni tietokoneen uumenista päivänvaloon. Ajatus väitöskirjasta oli jo ummehtunut, mutta puhalsin pölyt viimeisistä eli vuoden vanhoista muistiinpanoistani. Ehkä väitöskirjan vuoro on nyt uudessa uljaassa Itä-Suomen yliopistossa.

Ongelmana on nyt tietenkin se, että minun pitää päivittää rankalla kädellä teoreettista osiota. Vaikka tiedostoa on muokattu viimeksi helmikuussa 2009, en ole kirjoittanut siihen oikeastaan mitään uutta kesän 2008 jälkeen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Yliopistojen asema on muuttunut radikaalisti, keskustelu tutkimustulosten kaupallistamisesta on kiihtynyt ja toisaalta myös co-creation keskustelu on noussut markkinointikirjallisuudessa.

Co-creation innoittajana

Omassa aineistossani ei ole kyse täsmällisesti co-creationista, mutta tutkimuksesta löytyy sen piirteitä. Yliopiston tutkijat ovat ottaneet kaupallistamiskeskusteluun mukaan myös yritykset, joilla on mahdollisuus muokata tutkimustuloksista vaihdettavia tuotteita ja palveluita. Ovathan nämä yritysedustajatkin eräällä tavalla yliopiston asiakkaita.

Ajatus co-creationista on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että yritän nyt innostua väikkäristä uudelleen sen kautta. Toivottavasti työkiireet eivät taas syö aikaa omalta tutkimukselta. Kapinoin edelleen sitä vastaan, että tutkimushankkeen projektipäällikkö olisi vain hallinnollinen jyrä, jonka pitää antaa tutkijoiden tehdä tutkimusta, ja itse keskittyä pelkkään paperinpyöritykseen. Minäkin haluan tutkia!

Hyviä kokemuksia oske-toiminnasta Savonlinnassa

Tässä muistiinpanoja Savonlinnan seudun oske-päivästä 19.2.2009.

Pellervo Kokkonen toteaa, että tutkimustiedon levittäminen sellaisenaan ei ole Osaamiskeskuksen päätulokulma. Tieto jalostetaan sellaiseen muotoon, että yrittäjät saavat niistä todellista hyötyä. Kuinka saadaan ihmiset löytämään toisensa ja kuinka saadaan inspiraatio aikaan? Se on Oske-toiminnan ydin Kokkosen mielestä.

Kokkonen nostaa esimerkin visitfinland-maaportaalista. Sen lokitiedoista voidaan saada tutkimustietoa, mitkä aktiviteetit tai kohteet ovat nousussa, mitkä laskussa.

Savonlinnan oskella kolme peruspilaria

Järviluontomatkailun tuotestrategian tukeminen, sähköisen liiketoiminnan uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen, uusien liiketoimintamahdollisuuksien kartoittaminen, ovat Savonlinnan osaamiskeskuksen keskeiset toiminta-alueet. Niitä ei ole sidottu Savonlinnaan vaan Savonlinnan seudun innovaatiokeskus palvelee koko Kaakkois-Suomea.

Kahden vuoden aikana on synnytetty kattava Lakeland Charter -verkosto, sähköisen markkinoinnin valmennus ja työkalut, lisäksi on annettu apua tuotekehitykseen ja luotu yhteistyöverkosto yritysten välille.

Lakeland Charter

Yrityksillä oli selkeä tarve yritysyhteistyön käynnistämiseen tuotekehityksen tueksi ja sähköisen liiketoiminnan ratkaisuihin. Yritykset uskalsivat lähteä mukaan hankkeeseen, koska siitä nähtiin syntyvän konkreettista hyötyä. Tällä hetkellä yritykset jatkavat yhteistyötä keskenään ja osaamiskeskus vain tuo verkostoon uusia työkaluja.

Timo Auvinen kommentoi, että Itä-Suomessa on jo viisi sähköistä portaalia ja kehitteillä on lisää. Kokkosen mukaan sähköisten kauppapaikkojen kenttä on villiintynyt eikä Oskella ole halua lähteä peliin mukaan.

Raija Komppula kommentoi lyhyesti, ettei kenelläkään ole tarvetta estää yrityksiä laatimasta omia verkkokauppoja. Yrittäjä itse päättää, mihin antaa oman tuotteensa myytäväksi.

Joku kommentoi, että julkisia portaaleja on nyt seitsemän ja lisäksi tulevat yritysten omat portaalit. Helena Aalto kommentoi, ettei sähköinen kauppapaikka ole joko tai -kysymys vaan sähköisyys tukee muuta liiketoimintaa.

Sähköinen liiketoiminta harhaanjohtaa

Tästä Pellervo Kokkonen jatkaa, että sähköinen liiketoiminta on harhaanjohtava nimitys. Kukaan ei voi pyörittää sähköistä liiketoimintaa ja muuta liiketoimintaa erikseen. Siksi oske on pyrkinyt löytämään helppoja työkaluja, joita yritykset voivat ottaa jopa ilmaiseksi käyttöön.

Yksi esimerkki on sosiaalisen median ABC -opas. Lisäksi tehtiin Näy netissä -kampanja, jonka avulla oppaassa esitellyt palvelut voidaan ottaa käyttöön. Mukaan otetaan kolme pilottiyritystä. Kampanja on tarkoitus toteuttaa näiden kohdalla alkusyksystä, jotta kesäsesonki saadaan analyysiin mukaan.

Lakeland Experience Lab

Experience Labissa yritykset pääsevät pohtimaan tuotekehitystään yhdessä toisten yritysten ja tutkijoiden kanssa. Yksi osio labiä on matkailusoftan testipenkki, jota voidaan soveltaa myös muilla toimialoilla.

Kari Leinonen kommentoi tähän, että jotain on pielessä, koska sähköiset järjestelmät eivät toimi. Yrittäjillä ei ole varaa tällaiseen kompurointiin. Leinonen muistelee, että järjestelmä maksoi 400 000 euroa ja ongelmista johtuen järjestelmä on ollut hyvä business ohjelmiston jyväskyläläiselle toimittajalle. Ilmeisesti nyt puhutaan Savonlinnan matkailun järjestelmästä, koska Leinonen pyytää Jorma Auvista viemään viestiä eteenpäin.


Mitä hyötyä ME-klusterista?

Toimitusjohtaja Sari Nyrhinen avasi Oske-päivän ja kertoi, että ohjelma myös taltioidaan ja jaellaan myöhemmin Savonlinnan Innovaatiokeskuksen verkkosivujen kautta.

Sari toivotti tervetulleeksi ohjelmajohtaja Nina Vesterisen, seuraavan puhujan. Vesterinen kertoi, mitä hyötyä matkailun ja elämystuotannon klusterista on Suomen matkailulle.

Taantumasta on puhuttu, mutta Vesterisen mukaan taantuma ei vielä näy matkailussa. Matkailukulutus on 10,2 miljoonaa euroa, mutta tilasto on vuodelta 2006. Silloin matkailun osuus oli 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kokonaistyöllisyys oli yli 62 tuhatta.

Vuonna 2008 yöpymisiä rekisteröitiin 19,46 miljoonaa eli lisäystä oli 2,2 prosenttia edellisvuoteen. Ulkomaalaisyöpymiset lisääntyivät peräti 3,1 prosenttia, vaikka brittiasiakkaiden määrä putosi merkittävästi. Nousu johtui pitkälti venäläisturistien osuuden kasvusta.

ME-klusterin tavoitteet

ME-klusterissa pyritään lisäämään yritysten kasvua, kannattavuutta ja kansainvälistymistä. Klusteri haluaa myös kannustaa yrityksiä tutkimus- ja kehitystyön hyödyntämisessä.

Mielenkiintoista, ettei Vesterisen kaaviossa ole mukana yliopistoa osaamiskeskusten yhteistyökumppanina. Ehkä yliopisto nähdään osana yleisiä yhteistyökumppaneita, mutta ainakin täällä Savonlinnassa luulisin yliopiston olevan ensisijainen kumppani Osken toiminnassa. Yritykset tietenkin ovat kolikon toisella puolella Osken kumppanina.

Painopistealueet

Nina Vesterinen kertoo, että Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa tehty yhteistyö tuottaa tietoa esimerkiksi Suomen matkailustrategian päivitykseen. Tämä yhteistyö liittyy ennakointi 2008-2010 painopisteeseen.

Elämysten johtamisessa taas keskitytään tuotteistamaan palveluita ja tuottamaan asiantuntijarekisteri ja asiakastietoa tuotteistamisen tueksi.

Palvelumuotoilu tarkoittaa palvelukokemuksen käyttäjälähtöistä suunnittelua. Klusterin sivuilta löytyy nyt englanninkielinen opas palvelumuotoilusta ja tulossa on myös suomenkielinen opas.

Sähköistä liiketoimintaa pidetään erityisen tärkeänä. Vesterinen korostaa myös sosiaalisen median merkitystä.

Tänä vuonna erityisenä painopisteenä on Experience Lab -kokemusympäristöt. Niissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta viedään aitoihin kokemisen ympäristöihin. Myös tässä käytetään apuna sosiaalista mediaa ainakin sähköisenä tiedonvaihdon ympäristönä.

Verkostomainen toiminta

Matkailun ja elämystuotannon klusteri on jalkautunut viiteen toimipisteeseen. Jo tästä syntyy verkosto. Verkostomainen toiminta pienentää yksittäisen yrityksen kustannuksia, jakaa riskejä ja antaa mahdollisuuden keskittyä omaan ydinliiketoimintaan. Vesterinen muistuttaa, että verkostot menevät yli aluerajojen. Itäsuomalaisetkin yritykset saavat yhteistyökumppaneita muualta Suomesta.

Helena Aalto Kainuun maakuntahallinnosta kysyy, miten yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus jalkautetaan klusteriverkostossa yrityksille. Vesterinen myöntää, että työtä on vielä tehtävä. Klusterilla on tarkoitus ryhtyä pohtimaan keinoja.

Antti Honkanen kommentoi, että Experience Lab on eräänlainen muoto jalkauttaa tutkimusta kentälle, mutta kehitystyö on vielä kesken. Raija Komppula kertoo, että muutamat yliopistotutkijat kokoontuvat TEMissä jo maaliskuussa pohtimaan näitä asioita. Yhteyshenkilönä toimii Lea Häyhä. Samalla käynnistetään tutkimusstrategian laatiminen yhdessä Suomen matkailustrategian kanssa.

Kimmo Kainulainen kysyy luovien alojen kasvusta ja siitä, ovatko luovien alojen toimijat ja matkailuklusteri tehneet yhteistyötä. Monet luovien alojen prosesseista liittyvät läheisesti myös matkailuklusteriin. Kainulainen kokee, että näiden alojen pitäisi tehdä yhteistyötä.

Vesterinen kertoo, että rahoitusta on saatu neljän kaupungin projektiin, jossa mietitään tuotekehitysprosesseja kulttuuri- ja matkailualoilla. Lisäksi elokuvamatkailun saralla kokoonnuttiin maanantaina. Klusteri on vahvasti mukana luovien alojen toiminnassa.

Helena Aalto toteaa, että kokemuksista voisi oppia. Höyrylaivayrittäjä Kari Leinonen ei usko, että ulkopuolelta tuotu tutkimustieto hyödyttäisi yritystä. Yrittäjän on joka päivä tarkkailtava asiakkaita, jotta liiketoiminta pysyy elinkelpoisena. Leinosen mukaan matkailuyrittäjiä kohdellaan toisen luokan kansalaisina. Näitä asioita on vietävä eteenpäin, jotta päästäisiin matkailuliiketoiminnan ansaitsemaan arvoon.

Tuija Seppäläinen kommentoi Savonlinnan balettijuhlien hanketta. Kulttuurimatkailun tuotteistamiseen liittyen balettijuhlilla tehtiin paketteja jo viime vuonna ja nyt on varmistunut laaja rahoitus tuotteistaa vastaavia kulttuuripalveluita myös Petroskoin alueella.

Triple helixin tulos: seos vai yhdiste?

Maanantaina pitää lähettää korkeintaan kymmensivuinen tutkimussuunnitelma markkinoinnin tutoriaaliin Tampereelle. Yritin päästä kiinni Teuvon ideoihin, jotka hän antoi vapun tienoilla. En ole ihan varma ymmärsinkö kaikkea, mutta parhaani yritin.

Teuvo halusi minun vielä miettivän, löytyisikö Triple helix -keskustelusta mitään spesifiä vuorovaikutukseen liittyen. Rehellinen vastaus on, että en oikein tiedä. Ei kai triple helixiä ole juuri muuten tutkittukaan kuin vuorovaikutuksen kautta. On kuvattu tekijöitä, tekoja ja puntaroitu onnistumisen tekijöitä.

Teuvo halusi kuitenkin vielä lisää vuorovaikutuksen sisältöön. Tuoko jokainen triple helixin taho vuorovaikutukseen oman mausteensa, joista syntyy vuorovaikutuksessa uusi soppa? Onko soppa mausteiden yhdistelmä vai syntyykö mausteliemestä uusi aines? Miten ne kemialliset termit menevätkään: seos vai yhdiste? Ja maustehan on jo seos sellaisenaan. Lisää aiheesta.

Voi elämä. Nyt minä lähdin tälle tielle, eikä loppua ole näkyvissä. Olin aikeissa kirjoittaa, miten ratkaisin Teuvon esittämän kysymyksen, mutta meninkin tätä blogiviestiä kirjoittaessani entistä enemmän metsään. Mietin asiaa sählyn ja tanssin jälkeen.

Hiljaista on

Olen tullut ilmeisesti entistä kriittisemmäksi blogin suhteen. Olen lueskellut Ilkan tuomaa Blogit ja bisnes (Scoble & Israel) -kirjaa ja alkanut todella miettiä, tämän blogin ja oman bloggaamiseni tarkoitusta. Pyysin Ilkalta tietoja käyttäjistä, jotta saisin edes jollakin tasolla tietää, kuka tätä lukee vai lukeeko kukaan.

Näyttää siltä, että eniten tänne tulee vierailijoita reseptien perässä. Possun sisäfile on erittäin haettu termi, joka johdattaa googlaajia myös minun blogiini. Jos joku tekee possua reseptini mukaan, olisi mukava saada myös palautetta. En edes muista, millainen resepti se oli! Toivottavasti ihan maukas 😉

Toinen nouseva juttu on yrttienviljely. Viherpeukalot hakevat tietoa netistä ja hölmöt hakukoneet johdattelevat heitä myös minun blogiini, vaikken tiedä yrteistä mitään. Älkää vaan uskoko, mitä minä täällä yrteistä väitän.

Yrtit ovat nyt vähän kärsineet poudan puutteesta. Viimeksi kylvetyistä siemenistä vain basilika, oregano ja muutamat jäävuorisalaatit ovat nostaneet päätään. Hyvä, että Ilkan kylvämä oregano on kasvussa, sillä minun aiemmin kylvämäni ei kasvanut lainkaan.

Mutta takaisin asiaan. Blogini jalo tarkoitus oli tukea minua väitöskirjaprojektissani. Edelleenkin kirjoittelen muistiinpanoja lukemistani artikkeleista tänne blogiini, mutta yhä edelleen jätän ne viestit yksityisiksi. En ole vieläkään onnistunut ratkaisemaan julkaisemisen ongelmaa. Olisi hyvä saada palautetta ja keskustella, olenko ymmärtänyt lukemiseni samoin kuin muut tutkijat. Harmi vain, että pelkään todella tekeväni karhunpalveluksen joillekin epärehellisille, jos julkaisen muistiinpanot täällä.

Jos tietäisin, että tätä blogia lukee joku aidosti kaupallistamisesta, yliopisto-yritys -vuorovaikutuksesta ja oppimisesta kiinnostunut ihminen, haastaisin hänet vuoropuheluun kanssani. Tiedän, että on ainakin yksi tummatukkainen lukija, joka on näistä asioista kiinnostunut, mutta hänen kanssaan voin keskustella muuallakin kuin täällä. Toisaalta uskon vakaasti, että myös hän kiinnostuisi lukemaan muiden kommentteja, ajatuksia ja vastaväitteitä, jos todellista vuoropuhelua syntyisi.

Mutta miten haastaa vuoropuheluun? Mikä olisi se kipinä, joka saisi ensimmäisen henkilön klikkaamaan kommentoi-painiketta? Pitäisikö minun laukoa täällä viisauksia tyyliin imettäminen julkisilla paikoilla on sama kuin masturboisi julkisesti (vrt. Itä-Savon keskustelupalsta tällä viikolla)? Jos lapsen imettäminen teki historiaa Itä-Savon vilkkaimpana keskusteluaiheena (Itä-Savo 9.5.2008) niin mitä se tekisikään täällä? Mutta tämän blogin tarkoitus ei ollut ainakaan keskustella imettämisestä, josta tiedän vielä vähemmän kuin yrttienviljelystä.

Eikö ketään kiinnosta yliopistojen vaikea tilanne toteuttaa niin sanottua kolmatta tehtäväänsä? Eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa siihen, että tutkijat pakotetaan tekemään tutkimuksestaan hyödyntämiskelpoista? Eikö kukaan ole huolissaan akateemisen tutkimuksen yhä niukkenevasta julkisesta rahoituksesta ja entistä kiinteämmästä suhteesta kaupallisiin toimijoihin? Onko kukaan miettinyt, mitä yliopisto-yritys -riippuvuussuhde tekee tulevaisuuden yliopistokoulutukselle?

Toisaalta tuntuu, ettei ketään oikeasti kiinnosta, miten yliopisto lähtee toteuttamaan kolmatta tehtävää. Eihän yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tieteen tulosten hyödyntäminen tarkoita välttämättä sitä, että jokainen tutkimustulos pitää muuttaa rahaksi. Eikö yksi kaupallistamisen tai hyödyntämisen reitti olisi se, että tiedettä käännettäisiin aktiivisesti yleiskielelle ja tehtäisiin se kaikelle kansalle ymmärrettäväksi? Miksi tieteelle on hyväksytty sellainen kieli, jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään alakohtainen maisterinkoulutus? Onko akateemisen jargonin, ammattikielen tai -slangin, tarkoituksena vain nostaa yhteiskunnasta yksi akateemisesti koulutettu eliittiryhmä ylitse muiden?

Ymmärrän kyllä mainiosti, että tieteen kieli on joissakin tilanteissa välttämätöntä ymmärryksen kannalta. Silloin kun pelastetaan ihmishenkiä, ammattilaisten on syytä puhua täsmällisillä termeillä, jotta kaikki ymmärtävät nopeasti. Ammattilaiset voivat minun puolestani puhua edelleenkin omaa kieltään, mutta mielestäni tiedettä ei pitäisi nostaa jalustalle vain pienen ryhmän saavutettavaksi.

Yliopiston kolmannen tehtävän toteuttaminen voisi aivan hyvin tapahtua myös tiedon julkistamisen kautta enkä nyt tarkoita akateemisia julkaisuja. Tutkimustulokset voisi kääriä pakettiin, jonka jokainen meistä voisi avata. Juuri tämä pakettiin kääriminen kiinnostaa minua. Omassa tutkimuksessani käytän siitä kauppatieteellisen jargonin sanaa konseptointi. Ei tieteen kielestä silti tarvitse mennä toiseen ääripäähän tukkijätkien ja merimiesten kieleen vaan riittäisi, että puhuttaisiin yleiskieltä. Jos joku ei kaikkea ymmärrä, hän voisi kiinnostuessaan kysyä tarkennuksia. On helpompi kysyä silloin, jos ymmärtää paljon, mutta ei aivan kaikkea, kuin silloin, jos ei ymmärrä mitään. Kysyminen osoittaa kuulijan tai lukijan kiinnostusta asiaa ja asian esittäjää kohtaan. Hölmökin kysymys voi lopulta paljastua todella tärkeäksi ja se voi auttaa myös tiedemiestä eteenpäin. Miksi hylätä tämä mahdollisuus ja kyhjöttää ajatuksineen turvassa muulta maailmalta tieteen kielen selän takana?

Lisensiaatintyön uusi tuleminen

Laitoin tiistaina sähköpostia kakkosohjaajalleni Teuvolle. Pyysin apua, kun nyt näyttää pahasti siltä, etten ihan oikeasti saa tehtyä väitöskirjaa. En uskalla pyytää apua Päiviltä, koska joutuisin myöntämään, etten ole tehnyt puoliakaan siitä, mitä olisi pitänyt.

Olen lojunut kohta kaksi vuotta apurahalla. Moni olisi siinä ajassa aloittanut ja lopettanut väitöskirjan, mutta minä vaan kompuroin ihan alussa. Kopsailen iänikuisen vanhoja tekstejäni, jos minun tarvitsee näyttää tekemisiäni. Uutta en saa aikaan.

Kun pääsiäisen tienoilla lopulta myönsin itselleni, etten ehkä tee koskaan väitöskirjaa, lupasin samalla itselleni ja pian koko maailmalle, että kirjoitan vuoden aikana lisensiaatintyön. Melkein kuukauden yritin taistella laiskottelua, Zuman peluuta, urheilua ja kaikkea muuta vastaan ja kirjoittaa jonkinlaista suunnitelmaa. Yritin lukea ja yritin kirjoittaa ainakin muistiinpanot lukemastani. Mikään ei näyttänyt tuottavan tulosta.

Nyt velvoitin Teuvon vaatimaan minulta säännöllisesti lukemista. Se on ehkä ainoa tie päästä eteenpäin. Lupasin lähettää hänelle vapuksi uuden version tutkimussuunnitelmastani. Pian minun pitäisi muutenkin tiivistää ideani kymmensivuiseksi suunnitelmaksi markkinoinnin tutoriaalia varten, joten Teuvolle annettu lupaus palvelee hyvin tutoriaalia.

Joskus aiemmin kirjoittelin täällä blogissa, että teen jokaisesta väikkärini luvusta kolmisivuisen abstraktin jäsentämään kirjoitustani. Nyt tämä lupaus on lunastettava, sillä niistä kolmisivuisista abstrakteista kasautuu pikku hiljaa kunnollinen tutkimussuunnitelma. Nyt vain puhutaan enää lisurista, ei väikkäristä, mikä sekin on iso haaste.

Olin jo aikeissa jättää oppimisen teeman pois lisurista, mutta äsken lounastauolla (surullisen kuuluisaa chili con carnea) katselin aiemmin tekemääni miellekarttaa ja totesin, etten voi luopua oppimisesta edes lisurissa. Sitä paitsi olen käyttänyt mielettömästi aikaa oppimiskirjallisuuteen perehtymiseen ja olisi todellista tyhmyyttä luopua nyt koko tematiikasta.

Tänään olen työstänyt tutkimukseni sisällysluetteloa lisuria silmällä pitäen. Oppiminen saa jäädä siihen, mutta toimintatutkimuksen metodologian ja empiirisen osuuden otan siitä pois. Chili con carnea mutustellessani hoksasin, että voisin tietenkin sisällyttää työhöni empiriaa tapauksen muodossa. Voisin vaikkapa ottaa yleisemmällä tasolla haltuun Kuopion yliopiston kaupallistamisprosessin ja jättäisin tarkemman toimintatutkimuskuvauksen farmasian puolelta väikkäriin, jos sellaista nyt ikinä tulee.

Olisi mukava olla yliopistouudistuksen eturintamassa ja silloin mukaan pitäisi ottaa koko Itä-Suomen yliopisto eli samanlainen selvitys myös Joensuun yliopiston kaupallistamisesta olisi paikallaan. Ja mitäs siitä syntyisi? Lisensiaatintutkimuksen muotoon puettu tilannekatsaus siitä, miten eri tavoin nämä kaksi pian yhdistyvää yliopistoa tällä hetkellä kaupallistamispähkinää pureskelevat! Olisiko hyvä? Olisi. Levisikö tiukka lisurisuunnitelma taas käsiin? Levisi.

Olen idiootti

Minulla ja Heidillä piti olla tutkimushaastattelu torstaina oululaisessa lääkealan palveluja markkinoivassa yrityksessä, mutta viime hetkillä haastattelu peruttiin.

Oikeastaan peruutus oli meidän kannaltamme hyvä juttu. Saamme enemmän aikaa miettiä, millaista tietoa haluamme haastattelusta saada. Tähän asti olemme tehneet lukuseminaarin työtä vain mutu-tuntumalla.

Haastattelun aihe on strateginen kumppanuus yrityksen ja yliopiston välillä, joten se istuu hyvin minun väikkäriini. Heidille se ei mene ihan yhtä suoraan väikkärin aiheeseen. Toisaalta osaaminen, oppiminen ja bioteknologia yhdistävät molempien väikkäreitä, joten ei tämä Heidilläkään hukkaan mene.

Minulla olisi kova into päästä kirjoittamaan väikkärin runkoa suunnittelemieni abstraktien kautta. Nyt työhön ryhtymisen estää lääkealan liiketoiminta -kurssi ja lukuseminaarin abstraktin deadline.

Voi vitsi, että olen todella idiootti, kun menin ilmoittautumaan vielä parille kurssille, vaikka periaatteessa opinnot on jo suoritettu KTT-tutkintoa varten. Voisitko mitenkään, Ilkka, muistuttaa, etten enää joulun jälkeen jatkaisi lukuseminaarissa?

Sen voi keskeyttää jouluun ja minulla on ilman lukuseminaariakin kädet täynnä työtä. Sitä paitsi olisi kiva joskus lukea kolme minulle lähetettyä paperia, joiden toivotaan innostavan yhteistutkimukseen.

Yhteistutkimus olisi juuri nyt tosi kova sana ja kiinnostaisi minua kovasti. Taidan ensi viikolla hautautua Savonlinnaan mietiskelemään syntyjä syviä. Äh, silloinkin on oikeasti mietittävä ikääntyvien yliopiston luentoa. Onneksi runko on toteutusta vaille valmis.

Lääketutkimuksen kaupallistamisen vaikeus

Lääkeliiketoiminnan kurssi alkoi tänään koko päivän kestäneellä seminaarilla.

Hormos Medicalin Lauri Kangas piti aivan loistavan esityksen lääkekehityksen prosesseista ja lääkeliiketoiminnasta. Esityksessä ei ollut varsinaisesti mitään uutta, mutta Kankaan esitystapa oli huippuhyvä. Kokemuksen tuoma varmuus ja todella syvällinen ymmärrys alan dynamiikasta näkyi kaikessa hänen toiminnassaan.

Kysyin Kankaalta hänen näkemystään, miksi suomalaista huippututkimusta ei onnistuta tuotteistamaan, vaikka ennakkolukemistossa Brännback ym. (2004) väittivät, että Suomessa lääkekehitys on jopa kahdeksan kertaa edullisempaa kuin muualla.

Kankaan mukaan kehityksen edullisuus johtuu siitä, että suomalaisilla on vankka kokemus oikeista tutkimus- ja turvallisuusmenetelmistä. Osataan tehdä tarvittavat tutkimukset ja huolellisella suunnittelulla vältetään turhat tutkimusvaiheet. Kuitenkin oikean kumppanin löytäminen on Kankaan mukaan vaikeaa. Kotimaisten yritysten resurssit eivät riitä kansainväliseen markkinointiin, joten partneri on välttämätön.

Vain potentiaalisimmat jatkoon

Esitin iltapäivällä saman kysymyksen Fennopharman Jouko Savolaiselle. Savolainen huomautti, että kehityskustannusten alhaisuus johtuu enimmäkseen korkeasta onnistumisprosentista. Vähiten potentiaaliset innovaatiot karsiutuvat jo ennen kehitysvaiheen aloittamista. Monet keksinnöt syntyvät suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa ideoita ei tunnisteta tai jos tunnistetaan, ne hukkuvat byrokratiaan.

Toisaalta Suomesta puuttuu myös täsmärahoitus keksinnön viemiseen proof-of-concept -vaiheeseen, jolloin isommat yritykset ehkä kiinnostuisivat ideasta. Lisäksi Suomesta puuttuu ”kolmen äffän” rahoitus, family, friends ja fools.  Lopuksi Savolainen vielä kaipasi Suomeen lisää yrittäjähenkisyyttä ja riskinottokykyä.

Pieni positiivinen kaiku

Kysyessäni toivoin kuulevani, että lääkekehitysputki tökkii alkupäässä, jolloin yliopistojen keksintöjä ei saada markkinoitua yrityksille eteenpäin vietäväksi. Savolaisen vastaus oli toiveideni täyttymys, mutta Kangas ei viitannut yliopistoihin lainkaan. Toki hän mainitsi esityksessään, että usein innovaatioita haetaan myös yliopisto-yritysyhteistyön kautta. Hän ei kuitenkaan erityisesti kertonut yhteistyön ongelmista.

Otan kuitenkin Savolaisen vastauksen positiivisena viestinä omalle tutkimukselleni. Olen edelleen sitä mieltä, että suurimpia haasteita ovat keksintöjen tunnistaminen yliopistoissa ja yliopistojen innovatioprosessin kehittäminen sellaiseksi, että se aidosti tukee keksintöjen kaupallistamista.

Kurssin aikana tehdään ryhmätyö, jossa laaditaan kaupallistamissuunnitelma ikääntyneiden lääkehoidon tuotteesta tai palvelusta. Minun laatimaani kaupallistamissuunnitelmarunkoa käytetään suunnitelman pohjana. Minua kiukustuttaa välillä se, että mielestäni olen laatinut rungon täysin itsenäisesti, muttamyös opettajat mainitaan aina sen tekijöinä. Nyt toinen heistä on jopa muuttanut alkuperäistä rahoitusosiota, mutta se on tosi hyvä juttu, koska hän on taloushallinnon ja rahoituksen ammattilainen.

Kaupallistamissuunnitelma jakoon

Siksi ajattelinkin, että laitan koko kaupallistamissuunnitelman rungon jakoon täällä blogissa. Siinäpähän sitten muutkin hyödyntävät sitä, miten haluavat. Näin en itse syyllisty siihen, mistä syytän monia tutkijoita eli oman hengentuotoksen mustasukkaiseen vaalimiseen.

Seminaarin aloituspäivä oli kokonaisuudessaan hyvä. Ainoa takaisku sattui ryhmäjaossa. Minä muodostan tällä hetkellä Anun kanssa kahden KTT-opiskelijan ”monitieteisen” ryhmän, sillä ryhmämme muut jäsenet luopuivat kurssista. Nyt odottelemme, saammeko vahvistusta ryhmä rämäämme vai pitääkö meidän Anun kanssa todella keksiä ikääntyneiden lääkehoito ihan tyhjästä. Pari ideaa jo syntyi;)