Google laittaa rajat informaatiolle

Hotelmarketing.com raportoi tällä viikolla, että matkailijat tekevät varauksensa yhä useammin suoraan hakukoneista tai sosiaalisen median kautta. Aiemmin tässä kuussa FairSearch maalaili uhkakuvaa, miten Google onnistuu rajaamaan esimerkiksi sitä tietoa, mitä lentoja etsivät matkailijat netistä hakevat. Vaikka vastaavaa ongelmaa ei Suomessa vielä olekaan, Amerikassa orgaaniset hakutulokset saattavat painua jopa toiselle hakutulossivulle.

Tietenkin Google haluaa nostaa kärkeen maksavien asiakkaiden eli tiettyjen lentoyhtiöiden tarjoukset. Ja tietenkin Google haluaa korostaa omaa lentohakuaan ennen kilpailevien tahojen tarjouksia. Sillä on diili suoraan lentoyhtiöiden kanssa, eli tähän saakka tärkeät netin matkatoimistot (OTA online travel agents) Ebookers ja Expedia etunenässä jäävät kokonaan pois Googlen lentohausta. Lentohaku toimii toistaiseksi vain joissakin amerikkalaisissa kaupungeissa, mutta epäilemättä saamme pian jotain vastaavaa myös Eurooppaan.

Kilpa maksavista asiakkaista kuumenee

Googlen matkahausta vastaava Jeremy Wertheimer kertoi, että syy, miksi OTAt jätettiin lentohaun ulkopuolelle, oli yksiselitteisesti se, että muuten lentoyhtiöt eivät olisi lähteneet palveluun mukaan. Lentoyhtiöt yrittävät paikata nyt tukalaa tilannettaan, jossa netti ja netinkäyttäjät ovat pakottaneet ne rajuun hintakilpailuun. Koska monet luottavat Googleen, on mahdollista, että asiakkaat tarttuvat niihin tarjouksiin, jotka hakukone esittää heille ensimmäiseksi.

Johanna Jainchillin postaus Travel Weeklyssä antaa ajattelemisen aihetta. Toki yritykset haluavat kilpailla asiakkaista viimeiseen asti, mutta yhtä varmasti myös meidän kuluttajina pitäisi ottaa vastuu siitä, mitä netistä uskomme. Ulkoasultaan niin mainokset kuin Googlen oma lentohakukin on helppo erottaa orgaanisista tuloksista, joten mediakriittisyyden ei pitäisi olla liian vaikeaa.

Wanderfly tarjoaa parasta matkailijalle

Wanderfly tulee muuttamaan matkasuunnittelun täysin. Se pystyy suodattamaan laajasta kohteiden, hotellien ja lentojen valikoimasta ehdotuksen tulevaksi matkaksi käyttäjän antamien kriteerien mukaan. Ero aiempiin palveluihin on se, että matkailijan ei tarvitse päättää tarkkaa ajankohtaa tai tarkkaa kohdetta vaan kaikki palaset ovat liikkuvia!

Wanderfly on nyt BETA-vaiheessa ja sitä pääsee kokeilemaan vain kutsusta, mutta tiistaina 19. lokakuuta se avautuu kaikille. Kokeilin palvelua asettamalla budjettirajoituksen ja antamalla summittaisen arvion matkan ajankohdasta ja kestosta. Sen perusteella Wanderfly teki muutamia ehdotuksia kuten Hongkong, Salerno, Tarragona, Shanghai ja pari muuta.

Kaunista katseltavaa

Wanderfly on todellinen matkailun mashup! Se hakee kohteista kuvia Flickristä, etsii sopivat lennot ja hotellit Expediasta, kohteen tuoreimmat uutiset Twitteristä ja tekee aktiviteettisuosituksia mm. foursqueren ja Eventfulin perusteella. Tottakai mukana ovat myös Googlemaps, Yelp, LonelyPlanet, Facebook, tiedot kohteen keskilämpötiloista ja suora Expedian varausmahdollisuus.

Muussaus sujuu yllättävän nopeasti, ja vaikka Wanderflyssä on vielä joitakin pieniä lapsentauteja, kokonaisuus on yksinkertaisen kaunis. Matkailija pääsee kätevästi selailemaan ehdotuksia tai muokkaamaan itse antamiaan kriteerejä tai palvelun ehdottamia vaihtoehtoja.

Omatoimimatkailijan paratiisi

Tieto lisää tuskaa ainakin ostopäätöstä tekevälle nettimatkailijalle. Jo kotimaan matkailu on tehty äärimmäisen vaikeaksi, jos kaikki ehdot eivät ole tiedossa. Yritäpä varata Lapista mökkiä, jos voit matkustaa mihin tahansa kohteeseen milloin tahansa esimerkiksi maaliskuussa. Aina vain mahdottomammaksi menee, jos voisi periaatteessa matkustaa mihin tahansa Euroopassa syyslomalla, mutta rahaa olisi käytössä vain tietty summa.

Koneet eivät ymmärrä, että ihminen etsii mielenkiintoisinta kokonaisuutta ja harvoin pystyy antamaan eksaktisti kaikkia mahdollisia kriteerejä. Aika moni on valmis matkustamaan Kreikkaan Espanjan sijaan, jos Kreikassa olisi tarjolla kohtuuhintainen all inclusive -hotelli ja Espanjassa vain halpa normihotelli.

Wanderfly perustelee palveluaan seuraavasti:

Because the process of travel has become such a chore. Rigid parameters instead of expansive freedoms, fixed answers instead of curious inquiries, endless forms and pages instead of simple, beautiful content.

Wanderfly was created for travelers by travelers who are helping you find something that was taken from you: the true joy and thrill of travel, right from the very beginning. We’re here to get you on your feet and start exploring. To visit places you’ve never heard of, but are exactly what you’re looking for. To get going.

Ja mistä minä tämän upean palvelun löysin? Toisesta yhtä upeasta palvelusta Quorasta! Se on toinen tarina se.

Geokätkentä ja matkailuliiketoiminta

Ilkka geokätkölläGeokätkentä ei ole uusi harrastus, mutta silti sen liiketoiminnallinen hyödyntäminen on alkutekijöissä meillä ja muualla. Hyviä esimerkkejä amatööri aarteenetsijöiden tulouttamisesta jo löytyy, mutta suomalaisilla olisi vielä opittavaa. Potentiaalia olisi, sillä tähän päivään mennessä maailmalla on yli 1,1 miljoonaa virallista geokätköä ja neljästä viiteen miljoonaa virallista lajin harrastajaa. Suomalaisen geocache.fi-sivuston mukaan suomalaisia kätköilijöitä on jo 2 460. Suomen ensimmäinen geokätkö, Sun Gear, piilotettiin Keravalle jo syksyllä 2000.

Virtuaalinen matkaopas

Matkailun näkökulmasta geokätkö on halpa opas, joka saa ihmiset pysähtymään heille vielä tuntemattomille matkakohteille. Mikäli kätkössä on harrastuksen kannalta arvokas, mutta vain muutaman euron arvoinen, travelbugi tai geokolikko, ovat harrastajat valmiita näkemään vähän vaivaakin kätkön löytämiseksi.

Kätköjen tekijöille pitäisikin antaa kansallinen tunnustus matkailun edistämisestä. He ovat vapaasta tahdostaan kätkenneet pieniä pakasterasioita tai muita purkkeja paikoille, joita itse pitävät pysähtymisen ja näkemisen arvoisina. Usein kätkö on tehty tutuille seuduille, joita halutaan esitellä muillekin. Toinen tapa on piilottaa kätkö säännöllisin väliajoin ruuhkaisten teiden varsille. Automatkasta saa paljon enemmän irti, kun pysähtelee muutaman kymmenen kilometrin välein haukkaamaan happea, nauttimaan Suomen kauniista luonnosta ja etsimään koko perheen voimin salaperäistä aarretta. Vapaaehtoisvoimin on myös geokätkötetty Suomen kansallismaisemat.

Olen itsekin pysähtynyt moniin sellaisiin kohteisiin, joiden ohi olen ajanut jo monta vuotta. Etsimisen ilo ja löytämisen riemu ovat siis johtaneet minutkin tutustumaan uudelleen niin oman synnyinkuntani ihmeisiin, mutta myös tuttujen siirtymäreittien upeisiin maisemakohteisiin.

Suut makiaks ja matka jatkuu

Suomessa on 14 400 geokätköä. Matkailuyrityksen kannattaisi ehkä vilkaista, sattuuko myös oman yrityksen läheltä (kirjoita kunta ja klikkaa “kartalla” tai “listauksena”) löytymään geokätkö, joka johdattaisi potentiaalisia asiakkaita omille kulmille. Toinen tapa on tietenkin seurata, liikkuuko alueella epämääräistä väkeä navigaattoreiden, puhelinten ja muiden gps-laitteiden kanssa, ja päätyvätkö nämä epämääräiset liikkujat lopulta kaikki samaan paikkaan. Onpa lyhyen geokätköilyhistoriani aikana sattunut niinkin, että yrittäjä epäili porukan kulkevan huumekätköllä. Ystävällinen poliisi loggasi kätkön ja yrittäjä huokaisi helpotuksesta. Sekin turha hälytys tosin olisi vältetty, jos yrittäjä olisi ottanut asian puheeksi näiden hiippailijoiden kanssa tai käynyt vilkaisemassa mahdolliset kätköpaikat.

Hälytys potentiaalisista asiakkaista

Geokätköilyyn tutustuminen ei maksa mitään, ja pienellä summalla yritys voi saada myös sähköpostiinsa ilmoituksen joka kerta, kun tietyllä kätköllä on tehty loggaus eli siellä on joku käynyt. Nykyisin, kun yhä useammalla on älypuhelin, loggaukset tehdään heti kätköllä eikä vasta kotona, joten sähköpostitiedonanto voi hyvinkin tarkoittaa, että asiakas juuri sillä hetkellä seisoo pihalla. Ehkäpä hän kaipaa virvoketta, ehkä vinkkejä seuraavista mielenkiintoisista kätköistä tai haluaa muuten vain keskustella.

Matkailuyrittäjälle läheinen kätkö voi olla erinomainen tapa houkutella asiakkaita, ja siksi geokätkön voisi tehdä myös itse. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla, joilla ei ole kansallisia täyden palvelun huoltamoketjuja eikä vilkasta läpikulkuliikennettä, geokätkö voisi olla oiva keino ohjata osa turistivirrasta omiksi asiakkaiksi.

Koko perheen harrastus

Geokätkentää voivat harrastaa kaiken ikäiset, ja usein liikkeellä on koko perhe. Perheille ja liikunnasta tai ulkoilusta kiinnostuneille geokätkentä tarjoaa täysin uudenlaisen virikkeen. Esimerkiksi jotkut amerikkalaisista kansallispuistoista ovat alkaneet vuokrata päivähintaan GPS-laitteita asiakkailleen, jotta nämä voivat etsiä puistoon piilotetut kätköt samalla, kun tutustuvat puistoon. Toisissa paikoissa GPS:n kylkeen saa vielä eväät ja vaellusvarusteet. Miksi ei siis meilläkin kokeiltaisi samaa?

Geokätköjä etsiessä on mahdollista luoda uudenlainen matkailukokemus. Esimerkiksi uuteen maahan on mukava tapa tutustua geokätköltä toiseen siirtyen. Paitsi että voit etsiä geokätkön Angkor Watista Kambotsasta tai Louvren liepeiltä Ranskasta, sellaisia voit poimia ainakin neljä Kuusamon karhunkierroksella.

Brändin rakentamista geokätkennällä

Geokätkentä sopisi erinomaisesti myös brändinrakennukseen. Jeep lienee ensimmäinen geomobiili, joka on laittanut liikkeelle omat travel buginsa ja niiden löytäjistä joku onnellinen voittaa Jeepin itselleen. Geokätkentä on yksi myyntivaltti myös navigaattoreille. Ainakin Garmin takaa, että kätköt löytyvät kesälomareissulla oudompienkin kyläteiden varrelta.

Geokolikoiden ja travel bugien laskeminen liikkeelle on ilmaista mainosta myös esimerkiksi yhdistyksille. Tällä hetkellä kansainväliseltä geokätkentä-sivulta löytyy esimerkiksi maailman diabetes -päivän kolikkotempaus, jolla haluttiin ihmisten kiinnittävän huomiota tautiin, jota sairastaa yli 250 miljoonaa ihmistä ympäri maailman.

Olen etsinyt kätköjä vasta muutaman viikon, ja tähän saakka olen törmännyt vain Oulu Radion ja FST:n Buuklubbenin travelbugeihin. Onneksi maailmalla on varmasti muitakin suomalaisten yritysten tai yhteisöjen travelbugeja. Niiden etsintä jatkuu – kätköltä kätkölle.

Metsästysmatkailua Etelä-Afrikassa

Vielä viimeisiä CIRCLE-muisteloita melkein kaksi kuukautta jälkikäteen. Aluksi eteläafrikkalaisen professori Laetitia Radder ajatuksia metsästysmatkailusta.

Radder tutkii ryhmänsä kanssa metsästysmatkailijoiden tyytyväisyyttä Etelä-Afrikan safareihin. Radderin mukaan maailmassa on 37,5 miljoonaa metsästäjää, joista 16 000 käy vuosittain Etelä-Afrikassa metsästämässä. Maassa on 60 erilaista saalisnisäkästä ja niiden lisäksi liskoja ja lintuja. Vaikka metsästysmatkailu on hyvin organisoitua, tarkkoja lukuja esimerkiksi saaliin määrästä on hankala saada, koska yrittäjät eivät halua paljastaa niitä. Ehkä yrittäjät pelkäävät sitä, että saalismäärä vaikuttaa matkailijoiden määrään: pieni saalismäärä voi tarkoittaa sitä, ettei alueella sittenkään ole paljon riistaa.

Metsästysmatkailu ja eläinten täyttäminen tuottavat Etelä-Afrikkaan 91 miljoonaa dollaria vuosittain. Metsästysmatkailun ympärillä on 70 000 työpaikkaa ja se hyödyttää myös paikallisen infrastruktuurin luomista. Luonnonsuojelu ei ole kuulemma ongelma, sillä metsästyksellä hallitaan eläinkantoja.

Raddarin tutkimuksessa tyytyväisyyttä mitattiin HOLSAT-mallilla, jossa mitataan sekä etukäteen, jälkikäteen ja paikan päällä saatuja kokemuksia. Se voisi olla hyvä mittari myös omiin tutkimuksiimme. Radder käytti näistä kokemuksista pre-peak and post experience -nimitystä. Mallin indikaattorit vaihtelevat mitattavan kohteen mukaan ja Radderin tutkimuksessa jopa saalistettava laji määräsi, millaisia indikaattoreita tyytyväisyyden mittaamiseen pitäisi käyttää. Kuitenkin ydinindikaattorit voivat olla samoja.

Aineisto koostui 2 000 metsästäjän haastatteluista. Metsästäjät olivat tyytyväisiä matkoihinsa ja usein kokemus ylitti odotukset. Riskit eivät olleet niin suuria kuin metsästäjät etukäteen olettivat. Lisäksi HOLSAT näytti soveltuvan hyvin tällaisten matkojen tyytyväisyystutkimuksiin.

Radder haluaisi tuottaa instrumentin, joka auttaisi sekä tutkijoita että yrittäjiä mittaamaan tyytäväisyyttä. Hän oli kuitenkin epävarma, onko kyseessä edes on tyytyväisyys, jota halutaan mitata. Tähän instrumentin kehittelyyn Radder tarvitsisi apua, ja ehkä meidän professorimme Raija Komppula voisi häntä auttaa.

Virtuaaliset ympäristöt matkailumarkkinoinnissa

Eleonora Pantano esittelee tutkimustaan. Hänen mukaansa alueet kilpailevat tänä päivänä kiihkeästi tilasta kuluttajien mielessä. Yksi keino promota aluetta on tuottaa siitä virtuaalisia todellisuuksia. Hän nostaa esiin lisätyn todellisuuden ja pelit, joiden avulla alueesta voidaan luoda myös ajassa eteen tai taaksepäin ulottuva todellisuus.

Jää hieman hämäräksi, mihin Pantanon tulokset perustuvat, mutta pitää tutustua tarkemmin hänen työhönsä. Joka tapauksessa Pantano väittää, että virtuaalisuus voi auttaa kulttuurikohteiden markkinoinnissa ja asiakkaan päätöksenteossa. Silti kohteessa paikanpäällä teknologiasta ei ole apua, koska se on kallista käyttää. Yhtään perustetta Pantano ei kylläkään väitteilleen anna. Pitää muistaa omassa esityksessä antaa edes jotaain evidenssiä omalle päättelyketjulleen.

Lopuksi Eleonora Pantano kannustaa ihmisiä lähettämään kesäkuun loppuun mennessä abstraktin hänen toimittamaansa kirjaan. Ehkä Lilistä myöhemmin irtoaisi jotain tällaisiakin avauksia.

Joulutarinaa Tekes-seminaarin alkuun

Tekesin vapaa-ajan ohjelman vuosiseminaari alkaa jouluisesti. Toimitusjohtaja Ilkka Länkinen ProSanta Oy:stä uskoo joulupukkiin, ja on ollut sitä itsekin – auktorisoituna. Tähän mennessä auktorisoituja joulupukkeja on kuutisenkymmentä ja jouluisia tarinoita kerrotaan 14 kielellä. Länkinen osti vaimonsa kanssa SantaPark Oy:n 2009.

Toiminta jakaantuu kolmeen kohteeseen. Joulukassa, joulun satumaassa, asiakkaat ovat osa jouluista näytelmää, jossa juonta kuljettavat kippuranokkaiset tontut. Joulupukin kesämökkiin pääsee tutustumaan jo lyhyen laivavisiitin aikana Espoossa. Tuttuun Santaparkiin on tehty ympärivuotinen jää- ja lumimaailma, jossa esitetään matkatarinaa Lapista.

Länkinen kehuu kotimaista tarinatietopankkia, josta voi ammentaa matkailutuotteita. Pikkuisen esitys sortuu liioitteluun, mutta ajatus on varmaan ihan hyvä. Yksilölllisyyttä ja tarinallisuutta kaipaavat ihmiset ttulevat näkemään ja kokemaan matkallaan jotain sellaista, jota ei kotimaasta saa.

Sinänsä yksilöllisyys ja tarinat ovat mielenkiintoisia teemoja myös oman tutkimukseni kannalta. Yhteisöllisessä mediassa tarinat vievät viestiä eteenpäin, olipa se yrittäjän sanomaa tai aiheestaan innostuneen asiakkaan.

Henkilökuntapula uhkaa

ProSantan tulevaisuuden näkymät ovat toimitusjohtaja Länkisen mukaan hyvät. Paineita tuleekin lähinnä siitä, miten asiakasvirta saadaan palveltua, kun osaavia ja kielitaitoisia työntekijöitä ei välttämättä ole saatavilla.

Länkinen tuntuu uskovan lujasti koulutukseen. Joulupukeilta ja tontuilta on löydyttävä matkailuosaamista, ja siksi kuka tahansa ei kelpaa tonttuilemaan.

Lisäapua kaivataan myös kansainvälistymiseen, sillä tavoitteena on viedä suomalaista joulupukkia entistä enemmän kansainväliselle kentälle.

Yleisöstä joku kysyy yrityksen hiilijalanjälkeä. Länkinen ei ehdi vastata, kun yleisöstä joku jo huutelee kysymystään uudelleen. Hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään joulupukin franchising-toiminnalla ja perustamalla ulkomaille joulupukin etäkonttoreita.

Sama kyselijä kritisoi, mitä aitoa elämystä Santapark tarjoaa. Kyselijän nimi menee ohi, mutta mies käyttäytyy aivan liian aggressiivisesti tällaiseen tilaisuuteen. Joku toinenkin matkailuyrittäjä tarttuu aitousasiaan. Hänen pyörittämässään villin lännen ohjelmapalveluyrityksessä on kuulema aidot revolveritkin. Saakohan asiakas siellä aidon luodinreiän hattuunsa, jos nousee hevosen selkään?

Seminaari saa mielenkiintoisia piirteitä, kun kiistellään, mikä elämys on aito ja mikä epäaito. Voiko mikään järjestetty ohjelmapalvelu tarjota aitoa elämystä? Toisaalta voiko kenenkään kokemuksen aitoutta kiistää?

Vaikka esityksessä on rutkasti elävöittämistä, Santaparkin tulevaisuus tuntuu olevan toimivissa käsissä. Haasteet on tunnistettu ja niihin ollaan tarttumassa osaamisen kautta.

Muotoseikkoja

Katselen tässä sunnuntain hienoa ulkoilusäätä vain ikkunasta. Ulos ei ole asiaa, kun to do -listalla on vielä tälle viikonlopulle monta hommaa. Kirjoittelen mm. konferenssipaperia CIRCLEen. Edelleen jaksaa ihmetyttää, miksi jokaiseen konferenssiin ja journaliin pitää olla erilaiset lähdemerkinnät. Paperin kirjoituksesta menee iso osa siihen, kun syynäilee ja korjailee pisteitä pilkuiksi ja poistaa välillä jompaa kumpaa, kunnes huomaa, että pitikin käyttää kursiivia ja vain yhtä isoa kirjainta.

Onneksi nykyään alkaa olla valmiita ohjelmia, kuten RefWorks, jotka tekevät lähdeluettelot automaattisesti. Tosin niissä on se vika, että ohjelmat eivät toimi yhteen. Aina jokin artikkeli onkin tallennettu toiseen ohjelmaan kuin muut tai sitten samaan ohjelmaan eri tunnuksen alle. Onneksi löysin ihan mukavan simppelin ohjesivuston Harvard-tyylin viite- ja lähdemerkinnöistä.

Tämäkö se on sitä tutkijan työtä, jota vielä eilen niin kovasti kaipasin? Toisaalta olisihan se ihan kiva lähteä huhtikuussa Portugaliin… Ehkä sittenkin kannattaa uhrata yksi sunnuntai.

Finnair sosiaalisen median ryöpytyksessä

Do not fly with Finnair

learn2fly Twitterissä

Just make sure you don’t fly via Helsinki with Finnair, useless feckers!

JamesVirdee Twitterissä

Ja niin edelleen suomeksi, ruotsiksi, espanjaksi, venäjäksi, kiinaksi…

Mutta ei hätää. Suomalaisia yrityksiä ei kiinnosta pätkän vertaa, mitä heistä sosiaalisessa mediassa puhutaan. Siksi myöskään Finnairia ei varmaankaan haittaa, että Twitteriin ja muualle sosiaalisen median syövereihin tupsahtelee kielteisiä viestejä harva se minuutti.

Olisiko pikku hiljaa syytä kiinnostua asiasta?

Raakileena julkistettu maaportaali

Annoin visitfinland.com-maaportaalille aikaa kehittyä ja vasta nyt testasin Saimaan alueen osalta, mitä kaikkea portaalista löytyy. Eipä löydy paljon. Savonlinnassa ei ole kohteita, Mikkelissä on kaksi hotellia, Savonlinnassa yksi, Punkaharjun ainoa aktiviteetti on Mannilan joulu jne.

Tämä kaikki on tietenkin kiinni siitä, miten hyvin yrittäjät saadaan aktivoitua ja sitoutettua tietojensa ylläpitämiseen. Siksi tietoa voi vielä tulla, mutta pienikin pyörähdys matkailuyrittäjien juttusilla kertoo, että yrittäjät eivät ole vakuuttuneita visitfinlandista.

Sosiaalisuus kateissa

Itseäni kiinnostaa nähdä, miten hyvin maaportaali lyö läpi sosiaalisen median palveluna. En keksi yhtään syytä, miksi matkailija haluaisi siirtyä jo tuntemistaan palveluista visitfinlandiin. Miksi ei etsisi tietoa esimerkiksi TripAdvisorista, jossa käyttäjät ovat paljon aktiivisempia tiedon tuottajia kuin visitfinlandissa? Miksi ei blogata WordPressissä omaa matkakertomustaan tai Rantapallossa tai jossain?

Mielenkiintoinen piirre on se, että esimerkiksi maaportaalin blogi täyttyy samojen suomalaisten ihmisten kirjoittamista kokemuksista, joista osa on kertynyt vieläpä muualta kuin Suomesta. Toinen ryhmä näyttää olevan ulkomaalaiset, jotka kertovat omasta kotimaastaan. Onko visitfinlandin viesti siis se, että kannattaa lähteä Suomesta muualle etsimään matkailukokemuksia?

Investoinnit hyötykäyttöön

Visitfinlandiin uhrattiin paljon aikaa ja rahaa – nekin rahat valuivat pääosin ulkomaille. Vaikka portaali viivästyi melkein kolme kuukautta suunnitellusta aikataulusta, se näyttää edelleen keskeneräiseltä. Lanseeraus oli elokuun loppupuolella ja nyt eletään lokakuuta eikä vieläkään esimerkiksi kielten sekamelskaa ole saatu korjattua.

Nyt olisi politiikasta tutun ryhtiliikkeen aika. Pitäisi korjata tunnistetut mokat ja panostaa rutkasti sisällön kehittämiseen. Jos ei muu auta, pitää jalkautua kentälle etsimään kadoksissa olevaa matkailutietoa niin Kainuusta kuin Etelä-Savosta.

Matkailu ja vapaa-aika tilastoissa

Maakuntajohtaja Matti Viialainen kehuu estotta Tilastokeskusta tiedontuottajana. Hän toteaa, että Maakuntaliitossa tietoa hyödynnetään puhtaasti oman edun mukaisesti.Viialainen peräänkuuluttaa eri tahojen yhteistyötä, jotta maakunta kehittyy suotuisasti.

Matkailuelinkeino esillä

Viialaisen puheenvuoron jälkeen keskustellaan vilkkaasti vapaa-ajan asumisesta ja majoitustilastoista. Viialainen totesi majoitustilastojen heikkouden, mutta ei tuntenut yksityiskohtaisesti, mikä tilastossa on vikana.

Otin asiakseni mainostaa Joensuun yliopiston tietovarannot-hanketta, jossa yritetään tuottaa ensi vuoden aikana estimaattia Etelä-Savon todellisista matkailutilastoista. Viialainen ei hihkunut innosta, mutta  ei laittanut vastaankaan. Pitää yrittää tuottaa hänelle jonkinlainen vertailu Tilastokeskuksen matkailutilastoista ja meidän tietovarantojen tuottamasta tilastosta. Jospa saisimme sen aikaan jo tänä vuonna.