Etätyö ja liiketoiminta -webinar Second Lifessa

Tiistaina esiinnyin ensimmäistä kertaa “oikeassa” webinaarissa, joka tosin jaettiin Second lifessa. Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus on järjestänyt jo kaksi webinaaria etätyön teemoissa ja tällä kertaa oli vuorossa etätyöympäristöt.

Etätyö on minulle teknisesti vieras aihe, mutta sisällöllisesti etätyö on tuttu juttu. Meillä etätyöskentely toimii hienosti hankkeissa. Työt jaetaan ja niiden etenemistä seurataan ActiveCollabin avulla, enkä voisi olla enempää ko. työkalusta tyytyväinen.

Pientä säätämistä

Telmus Noel eli Moilasen Teemu kävi kuuntelemassa ensimmäiset tahdit esityksestäni ja tallensi pari pätkää etätyöluennostani. Homma toimi pikkuisen takellellen, koska en itse vaihtanut kalvoja. Olisin voinut vaihtaa, mutta ympäristö oli rakennettu niin, että olisin joutunut kääntämään virtuaalisen selkäni yleisölle joka kalvonvaihdon yhteydessä.

Erityisesti kalvonvaihdon haaste näkyy tässä ensimmäisessä pätkässä, jossa kertailen esitykseni sisältöä. Taistelin myös ääniongelman kanssa, mutta en usko, että ongelma olisi johtunut minun säädöistäni. Teemukin taisi nostaa volyymiä, koska tässä toisessa pätkässä ääni kuuluu paremmin.

Kätevimmin kalvo vaihtuu ja ääni kuuluu, kun katselee itse kalvosulkeiset SlideSharesta 🙂

Liian suuret saappaat

Huhu kertoo, että webinaarissa piti alunperin esiintyä Linus Torvalds, mutta hän perui viime hetkellä, ja järjestäjä etsi epätoivoisesti korvaavaa esiintyjää. Linuksen saappaat olivat minulle aivan liian suuret. Ilkka olisi täyttänyt ne paremmin, mutta Ilkka on tällä hetkellä luennoimassa luentotallennuksista ja nautiskelemassa Echo360-tarjoilusta Muglan yliopistossa Turkissa.

Second Lifea uudessa oppimisympäristössä

Tupa on tupaten täynnä. Happi loppuu ja joudutaan etsimään innovatiivisia hapetuslaitteita. Ilkka avaa oven taukotupaan ja koko ajan joku koputtaa ovelle. Lisää halukkaita on tulossa Ilkan, Teemun ja Maisan Second Life -esitykseen ITK09:ssä.

Teemu aloittaa puhumalla teknologiasta, joka on kaikkien ihmisten käsillä. Emme voi enää olla ilman teknologiaa. Vaikka SL-esimerkki ei heikoissa kokousvälineissä toimi, kaikki varmasti jakavat ajatuksen. Teknologia on läsnä tässä ja nyt.

Teknologinen valtaistuminen

Opettajalta teknologinen valtaistuminen vaatii rohkeutta astua siihen maailmaan, jossa oppijat ehkä jo ovat. Opettajalla täytyy olla pedagogista silmää. Hänen pitää hoksata, milloin oppija oppii ilman opettamistakin.

Kun Joensuun yliopistossa on tähän saakka opiskeltu itse Second Life -ympäristöä ja perehdytty sen mahdollisuuksiin, tänä vuonna Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen joukkio johdattaa meidät Second Lifeen oikein toden teolla.

Second Life tarjoaa uusia mahdollisuuksia oppimiselle. Kokemuksen mukaan oppimista voi tapahtua, vaikka ihmiset nauravat, ovat sarjakuvamaisia ja tekevät hassuja asioita virtuaalimaailmassa. Sattuma saattaa johdattaa eteen todellisen asiantuntijan tai vaikkapa avattaren, jolle itse voi opettaa jotain uutta.

Toisaalta SL:n käyttöön opetuksessa pitää panostaa. Pitää ohjeistaa Second Life -etiketti, jotta oppimiselle annetaan mahdollisuus. Kukaan ei opi, jos käytännön asiat ovat solmussa.

Tila ja tekniikka tukemaan

Ilkka jatkoi Second Lifen teknisestä puolesta. Hän sitoi tekniikan tiukasti opettamiseen ja oppimiseen. Oppiminen haastaa aina myöös opetustilaratkaisut. Nämä tilaratkaisut Second Life ratkaisee ihan toisella tapaa kuin reaalimaailma.

Ongelmia syntyy, jos virtuaalimaailma ja reaalimaailma kohtaavat opetuksen ja oppimisen aikana. Jos osa oppijoista istuu kasvokkain, miten myös virtuaaliyhteyden kautta mukana olevat voidaan ottaa huomioon tasapuolisesti?

Reaalin ja virtuaalin saumaton kohtaaminen

Savonlinnassa tekniikka, tilakysymykset ja virtuaali-reaalimaailman kohtaaminen ratkaistiin tekemällä uuden tyyppinen oppimisen tila. Ilkka kertoo innomaisesti ennen ja jälkeen -kuvilla, miten tavallinen luokkatila muuttui moderniksi oppimisympäristöksi.

Second Life ja muut sovellukset sopivat yhteen tässä tilassa saumattomasti. Tila on etänä Second Lifessa, mutta reaalimaailman piirros Smartboardille näkyy myös Second Lifessa.

Tilan käyttö tuottaa monipuolista sisältöä, jotka saadaan kaikki tallennettua. Näin myös etäoppijat ja muut kertausta tarvitsevat, voivat palata aiheeseen.

Tilan vaikutus oppimiseen ja opettamiseen

Uusi opetustila on suoraan kytköksissä toiseen, tavalliseen luokkahuoneeseen, jossa jokainen pääsee kokeilemaan, miten reaaliopetus eroaa virtuaalisesta. Kahdella erilaisella tilaratkaisulla voidaan tutkia, miten oppimisympäristö vaikuttaa oppimiseen. Ehkä kokeilu paljastaa myös suosituksia oppimistilojen jatkosuunnittelusta.

Kuulijat pääsevät tutustumaan luovaan tilaan viimeistään elokuisessa Oppiminen eri maailmoissa -seminaarissa.

ABC:n julkkarit

ABC:n julkaisuähky alkaa helpottaa. Nyt on yhteenvedon ja reflektion aika.

Järjestimme ensin julkaisutilaisuuden netissä. Ilkka teki hulluna töitä, että sai rokkaamaan yliopiston palvelimen ja verkkovideoteknologian yhteen. Hyvä tuli. Kuulijoita oli reilut 30 koko ajan ja osallistujien määrään nähden stream toimi moitteetta. Teemu käytti yliopiston verkkoa toisaalla ja yritti nauhoittaa samaan aikaan tullutta YleX-haastatteluani ja tätä tilaisuutta. Kapasiteetti taisi olla aika hyvin käytössä, koska ihan ongelmitta Teemu ei selvinnyt.

Jatkossa tarkemmat ohjeet

Huomasimme hyvin pian, että vaikka olin lähettänyt yksityiskohtaiset ohjeet osallistujille, monetkaan eivät olleet lukeneet niitä. Kielsin lähettämästä omaa videota tilaisuuteen, jotta meillä olisi käytössämme paras mahdollinen lähetyslaatu. Siitä huolimatta jouduimme poistamaan monia häiritseviä lähetyksiä kesken oman puheemme.

Onneksi Pekka hoksasi kirjoittaa chat-ruutuun ohjeet, joilla kuulijat saattoivat itse klikkailla turhia ruutuja kiinni ja saivat näin parannettua äänen laatua. Ainakin meidän laitoksen työntekijät sanoivat, että loppua kohti laatu parani huimasti, kun ihmiset oppivat käyttämään järjestelmää oikein. Hienoa, että monet ensikertalaiset live-lähetyksen kuulijatkin oppivat uusia asioita eilisen aikana!

Itse sisältö oli Pellervon, Pekan ja Ilkan osalta mainiota. Ilkka joutui vähän yllättäen ottamaan puheenvuoron itselleen, mutta ammattilaisena hän osaa tarttua kiinni hetkeen. Minä olin kaikkein huonoin. Olin suunnitellutkin, etten ota itselleni näistä tilaisuuksista tilaa, kunniaa ja krediittiä vaan annan muiden puhua. Olin jo ennen lähetyksiä antanut YleX:lle haastattelun ja kirjoittanut lehdistötiedotteen, joten katsoin, että minun osuuteni eetterissä oli jo käytetty. Siitä huolimatta puhuin liikaa. Ei se mitään. Muut näyttivät rinnallani tavallistakin fiksummilta ja ihan aiheesta.

Yllätysten Second Life

Second Life oli positiivinen yllätys. Minulle oli ilmoittautunut 12 SL-kuulijaa. Ihan tietoisesti lähetin myös nettiosallistujille yksityiskohtaiset ohjeet, miten ladata koneelle SL, miten luoda avatar ja miten löytää ensin Joensuun yliopiston saari virtuaalimaailmasta ja sitten päästä vielä perille auditorioon. Meillä oli tosi paljon SL-ensikertalaisia mukana ja varmasti monet heistä tulivat SL:ään vain siksi, että olin yrittänyt tehdä heille tien mahdollisimman helpoksi. Teemu vielä keksi aamulla piirtää saarelle punaiset nuolet osoittamaan auditorion suuntaa.

Oli hauskan näköistä, kun avattaret roikkuivat ilmassa ja mätkähtelivät holtittomasti maahan. Yksi kysyi ihmeissään, miten saa ukkelin istumaan ja kärsivällisesti osaajat opastivat neuvottomia. Minusta se oli koko SL-tapahtuman paras anti, että saimme mukaan niin monia uskalikkoja vain tutustumaan SL-ympäristöön. Mitä se haittaa, jos virtuaaliminä mätkähtää korkeuksista maahan ja pitää kättään hassusti pystyssä koko tilaisuuden ajan? Pääasia, että voi sanoa käyneensä Second Lifessa.

SL-tapahtumaan kehitysideoita

Saimme Pirjolta palautetta, että tilaisuuden sisältö olisi voinut olla kekseliäämpää. Niin olisi voinut. Emme itsekään hoksanneet etukäteen miettiä, mitä muuta lehdistötilaisuus SL:ssä voisi olla kuin klooni reaalimaailman lehdistötilaisuudesta. Nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan, olisiko tilaisuutta voinut järjestää toisin. Heti en keksi mitään, mutta varmasti vuorovaikutteisuutta voisi lisätä.

Nyt avattarien sanaiset arkut aukesivat tilaisuuden jälkeen. Osa porukasta hipsi jutustelemaan rantatuoleille ja osa seurasi kiltisti Telmuksen perässä beach partyyn. Oli tosi hienoa, että myös Love-hanke sai airtimea Second Lifessa. Nyt Maisa ja Teemu saivat promota hankettaan ehkä ihan uusille kuulijoille.

Second Life -tilaisuus tuntui paljon rennommalta kuin videolähetys. Itse olin pakannut aamuohjelmani ihan liian täyteen ja olin nettitilaisuudessa melkein hengästynyt ja ainakin ahdistunut kaikista niistä töistä, jotka olisi pitänyt tehdä. Second Lifeen mennessä mieli oli jo antanut anteeksi. Ehkä SL-tilaisuus tuntui siksi niin paljon helpommalta. Puhuin melkein samat asiat kuin nettilähetyksessäkin. Niin tekivät myös Pellervo ja Pekka. Ilkan puheenvuoro siirrettiin Second Lifessa Teemulle. Teemu sai kertoilla SL-kokemuksistaan ja näkemyksistään ja saikin paljon kysymyksiä vastattavakseen. On tosi tärkeää, että kuulijoille välittyy sellainen kuva, että puhuja itse on innoissaan. Uskoisin, että siksi Ilkan puheenvuoro netissä ja Teemun Second Lifessa olivat nappivalintoja.

Radioaikaa

Mieleni tekisi potkaista paikallismediaa takapuolelle. Heillä ei näköjään ole pienintäkään aikomusta kiinnostua siitä, mitä omassa kylässä tapahtuu. Yliopistotutkimus mielletään edelleenkin tutkijoiden piipertelyksi oman porukan kesken, vaikka matkailun sosiaalisen median ABC on kirjoitettu ihan kaikille matkailuyrittäjille. Sen on tarkoituskin provosoida. Siksi siinä luvataan paljon asiaa.

YleX:n toimitus tarttui ABC:n lupauksiin ja halusi tehdä siitä jutun iltapäiväohjelmaan. En ole vielä uskaltanut kuunnella tallennusta, mutta kai se meni ihan ookoo. Jos kerran valtakunnallinen radiokanava kiinnostuu, mikä maksaa, että paikallinen media uutisoi kyllä joka ikisen kissan pelastusoperaation puusta ja kaivosta, muttei sitä, että joku täällä edes yrittää kehittää asioita? Pitääkö täällä mennä huutamaan Olavinlinnan torniin, että saa huomiota? Hävettää paikallisen median puolesta.

Virtuaalitanssia SL:ssä

SL-avatar Darleez DeCuir kertoo Metaversal Arts -ryhmän kokemuksista Second Life -busineksesta. Vaikka näemme naisen luurit päässä, hän pitää esityksensä ensisijaisesti SL:ssä. Esityskalvotkin vaihtuvat ensin virtuaalimaailmassa ja vasta myöhemmin meillä täällä. Näen nyt ekaa kertaa, miten avatar vaihtaa kalvoa SL:ssä.

Metaversal Artsilla on kauppa, jossa myydään kaikkea kivaa kuten soittimia ja tapahtumia (musiikkia, tanssi yms). Tavoitteena on houkutella erilaisilla tapahtumilla kävijöitä. Tapahtumien markkinoinnissa käytetään SecondLifen omia lehtiä, televisiota ja viidakkorumpua. Toisaalta YouTube on melkein parempi mainoskanava, koska siellä on enemmän kävijöitä. Lisäksi Metaversal Arts on tehnyt yhteistyötä muiden brändien kanssa ja ollut mukana esimerkiksi hyväntekeväisyyshuutokaupoissa.

Jäi kovin hajanainen kuva esityksestä, mutta ihan kivoja huonekalujahan nuo olivat rakentaneet Second Life –kauppaansa. Hauska oli katsoa, miten virtuaaliukkelit tanssia hetkuttelivat! Telmuksellekin olisi pitänyt löytyä pari. Pitäiskö mennäkin Ilkan kanssa tanssahtelemaan tuonne? Ei mene jalat sekaisin, kun hetkuttelee valmiin animaation mukaan.

Raitayritys Second Lifessä

IT-arkkitehti Jukka Ruponen IBM:ltä puhuu liiketoiminnan kehittämisestä virtuaalimaailmojen ja 3D-internetin avulla. Pari tyyppiä näkyy seuraavan esitystä myös Second Lifessä. Telmuskin!

Jos yritys lähtee toimimaan virtuaalimaailmassa, yritysjohdon pitää sitoutua siihen. IBM:llä ainakin on sitouduttu, sillä yritysjohto esiintyy itsekin joskus Second Lifessä ja osallistuu aktiivisesti kehittämispalavereihin. Virtuaalisuus on sekin yritykselle strateginen päätös. Kaikkien ei kannata virtualisoitua, jos se ei tuo yritykselle lisäarvoa ja on enemmän häiriötekijä kuin hyöty. Virtuaalimaailmallekin tulisi asettaa tavoite ja keinot siihen pääsemiseksi. Toisin sanoen virtuaalimaailmassa pitäisi olla jonkinlainen liiketoimintamalli, jota noudatetaan johdonmukaisesti.

Johdolle pitäisi Ruposen mukaan tehdä selväksi, ettei virtuaalimaailma ole paikka, jonne paetaan, vaan paikka, jossa tavataan muita, olivatpa nämä yrityksen omia työntekijöitä tai talon ulkopuolisia. Esimerkiksi IBM:n omassa ympäristössä pidetään aktiivisesti kokouksia, joita kaikki voivat seurata omalta työkoneeltaan.

Ruponen muistuttaa, että standardit ovat tärkeitä virtuaalimaailmoissa, sillä kukaan ei omista virtuaalimaailmoja eikä siksi hallitse niitä. Standardien kautta ympäristöistä luodaan turvallisia, jopa turvallisempia kuin internet on tänään. Turvallisuutta on sekin, että esimerkiksi Second Lifessä voi kokeilla reaalimaailmassa kalliita projekteja. Ruponen kertoo esimerkin talonrakennuksesta. Kalliiksi tulisi rakentaa talo pihalle ja todeta, että eipä ollut kiva ja purkaa se pois. SL:ssä talon voi rakentaa itse pilkkahintaan tai teettää toisilla murto-osalla todellisista kustannuksista.

IBM:lle Second Life on testausmaailma, joka ei suoraan kuvaa sitä, mitä IBM on. Se kuvaa paremminkin ibm:läisiä, jotka kuuluvat Eight bar -ryhmään (IBM:n logossa on kahdeksan raitaa). SL on IBM:lle vain yksi osa-alue ja siksi yritys haluaa tehdä eron eightbarilaisten ja todellisen yrityksen välille. Ruponen itse sanoo, että virtuaalimaailmat ovat IBM:lle yksi kanava lisää tai toimisto, jossa eri puolilla reaalimaailmaa toimivat työntekijät ja kumppanit kohtaavat toisensa.

Intranetin sisäpuolellakin voi olla oma rajattu maailmansa, jossa asioita testataan yrityksen sisällä. SL:ssä kaikki on julkista. Ruponen käyttää näistä palomuurin sisäpuolisista maailmoista intraverse-sanaa. Esimerkiksi Ruposella on käytössään OpenSimulator, johon hän voi kutsua osallistujia myös IBM:n ulkopuolelta.

Virtuaalimaailmat ja muut todellisuutta mallintavat maailmat ovat riippuvaisia ihmisistä. Ilman ihmisiä hienoissakaan paikoissa ei tapahdu mitään. Sisältöä ei pidä keksiä Ruposen mukaan keksimällä vaan käyttää samaa informaatiota, jota yrityksellä jo on wikeissä, blogeissa ja muissa palveluissa.