Googlen esikatselu vaikuttaa sivustosuunnitteluun ja analytiikkaan

Googlen Instant Preview on jäänyt minulta huomaamatta. Havahduin uuteen ominaisuuteen vasta nyt. Hakutulosten viereen on ilmestynyt pieni suurennuslasi, josta näkee esikatselukuvan hakutuloksesta. Esikatselun päälle tulee usein pieni tekstilaatikko, jossa näkyy tekstiote käyttämistäsi hakusanoista.
Google Instant Preview (FindYourSearch)photo © 2010 SEO | more info (via: Wylio)

Pitihän sitä kokeilla eli googlasin itseni. Sain näkyviin, ihan niin kuin pitikin, oman blogini pienoiskoossa. Tekstilaatikkoa sen sijaan ei näkynyt ja arvelin sen jo Tuloksen blogikommentissani johtuvan siitä, etten ole blogitekstissäni käyttänyt itsestäni kolmatta persoonaa. Olisihan se hullua kirjoittaa, että Outi-Maaria Palo-oja varmistaa esikatseluun tekstilaatikon ja kirjoittaa jatkossa kolmannessa persoonassa. Jos arveluni pitää paikkansa, tämän blogipostin yhteydessä pitäisi nyt näkyä pieni tekstilaatikkokin, jos hakusanana on käyttänyt nimeäni.

Ilmeisesti tekstilaatikon teksti poimitaan nimenomaan tekstistä eikä esimerkiksi otsikosta. Siihen en vielä löytänyt täyttä varmuutta, mutta ainakin tähänastiset empiiriset kokeeni niin osoittavat.

Pienellä viilauksella esikatselu kuntoon
Ivan Raszl antaa ensimmäisten joukossa vihjeitä, kuinka voi varmistaa, että oma sivu näyttäytyy Googlen esikatselussa oikein. Raszlin ohjeet ovat varsin yksinkertaiset. Koska esikatselu on pieni, kannattaa varmistaa, että yrityksen nimi tai logo ovat näkyvällä paikalla ja kooltaan riittävän suuria. Myös Googlen käyttämä valkoinen tausta täytyy huomioida.

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston sivut näkyvät oudosti esikatselussa (kuva yllä).Valkoista taustaa vasten pastellisävyt eivät erotu, ja keskellä sivua näkyy jokin outo laatikko. Logo on  pienellä tihrulla oudon laatikon takana. Parhaiten huomio kiinnittyy alumnitoiminnan linkkiin eli niihin, jotka ovat jo opintonsa suorittaneet ja lähteneet yliopistosta. Myös Saima-lehti näkyy esikatselussa muita selvemmin. Samanlaisia testejä on tehnyt myös Ukko.

Lienee turha sanoa, että sivuston asetteluun kannattaa panostaa. Jos kävijät halutaan ohjata tietylle ländäyssivulle, sen pitää olla paitsi sisällöltään kiinnostava, myös edustavan näköinen. Pieni kuva huonolla resoluutiolla ei ehkä ole juuri sellainen kuin sen haluaisit olevan, mutta David Gewirtz selvitti kaikkien huolestuneiden puolesta, että esikatselukuvakin sentään on sinun, ei Googlen.

Esikatselu ja analytiikka

Käyttäjät ovat raportoineet esikatselun aiheuttamasta ongelmasta Google Analyticsiin. Esikatselu kirjautuu käynniksi sivulla, joten jos kävijä ei tulekaan sivustolle, bounce rate kasvaa kohtuuttomasti. Yksi esikatselun tavoitteista on johdattaa kävijä sellaiselle sivulle, jolle hän todella haluaa. Tällainen kävijä todennäköisesti viipyy sivustolla pidempään eikä siksi kasvata bounce-arvoa. Toimiiko esikatselu sivuston tekijän kannalta sittenkään suunnitellusti?

Kyseessä saattaa olla Googlen moka, joka on jo korjattu tai korjataan pian. Tai sitten analytiikan käyttäjät ovat väärässä. Ainakin Ruud Hein vakuuttaa, etteivät pelkät esikatselukäynnit kirjaudu sivuston analytiikkaan.

Joka tapauksessa nykyiset analytiikkaohjelmat eivät osaa kertoa, tuleeko kävijä sivulle hakutuloksen linkkiä klikkaamalla vai esikatselukuvaa klikkaamalla. Täyttä varmuutta ei siis ole, kannattaako näyttävään esikatselukuvaan panostaa.

Sosiaalisen median taustavaikuttajat

Sosiaalinen media personoituu Suomessa muutamaan henkilöön, ja Tuija Aalto on varmasti yksi heistä. Aalto on osaltaan vaikuttamassa suomalaisten median käyttöön ja kokemukseen, sillä YLEsä hänellä on valtaisa vastuu suunnan näyttämisestä.

DCL:ssä Aalto puhuu nettinäkyvyyden rakentamisesta. Enpä ole ajatellutkaan, että aktiivinen verkkoläsnäolon rakentaminen tavoittelee myös umpimähkäisyyden vähentämistä eli eräänlaista turhien ja ei arvokkaiden ideoiden karsintaa. Jos verkossa on viestinyt kattavasti omista kiinnostuksen kohteistaan, ehkä työyhteisö ei lähesty niin innokkaasti sellaisella, joka ei omaan kiinnostuksen alueeseen kuulu. Huh, olisipa siunaus. Vielä kun keksisi, miten se oma työyhteisö saataisiin tutustumaan minuun siellä verkossa.

Somen taustavaikuttajat

Aalto kyselee yleisöltä, missä vaiheessa heidän oma verkkovuorovaikutuksensa tai verkkoläsnäolonsa on. Yleisöstäkin  joku etsii innokkaasti verkkominäänsä, toinen on sen vakiinnuttanut ja kolmas on jo vetäytymässä, mutta mihin laitetaan ne, jotka eivät kokeile, käytä eivätkä siksi luovukaan?

Omasta lähipiiristäni löytyy esimerkkejä osaajista, jotka havahtuvat ensimmäisten joukossa uusiin palveluihin, etsiytyvät yhteisöihin, joissa näitä palveluja muokataan omiin intresseihin paremmin sopiviksi, suomeksi siis ”koodarikööreihin”, mutta kuitenkaan näitä teknisiä wizardeja ei kuitenkaan nähdä massafoorumeilla. Ovatko nämä joitakin välttämättömiä taustavaikuttajia, jotka rakentavat sosiaalisen median pilvenpiirtäjän, mutta eivät asu siellä?

Tällaisia henkilöitä ei voi sanoa välttämättä totaalikieltäytyjiksi, koska yleensä juuri he löytävät nousevista some-trendeistä helmet. Monesti he ovat jopa paremmin kartalla kuin me muut, jotka kulutamme palveluita.

Suomalaisessa sosiaalisen median keskustelussa tällaiset taustavaikuttajat jäävät paitsioon. Sosiaalisen median niin sanotut asiantuntijat ovat paremminkin Facebookin heavy-usereita kuin niitä, jotka näkevät palvelun taakse tai jotka osaavat ratkaista palveluiden välisiä teknisiä ongelmia.

Ilmoittaudun heti seminaariin, jossa joku tällainen tyyppi on äänessä ja estradilla!

Onko innovointi jokamiehenoikeus vai peräti velvollisuus?

Professori Liisa Välikangas piti mielenkiintoisen luennon innovatiivisuuden johtamisesta DCL-konferenssissa. Välikangas nosti esiin innovaatiodemokratian. Onko innovointi sittenkään demokraattinen oikeus?

Jäin pohtimaan, onko meidän pakko nykyisin innovoida tai ainakin tuottaa ideoita, jotta pärjäämme työelämässä?Ainakin yrityselämässä henkilökunta on pikkuhiljaa jakaantunut kahteen kastiin: suorittavaan ja kehittävään. Kehittäviä palkitaan ansioilla, jotka julkaistaan säännöllisesti Hesarissa, mutta suorittavat puurtavat hiljaa taustalla.

Toisaalta tunnen myös innovatiivisia ihmisiä, joiden ääni ei pääse kuuluville, koska organisaatio ei tartu niihin. Onko silloin kyse enää innovaatiodemokratiasta vai peräti innovaatiotyranniasta?

Yliopistosaurus rex

Yksi esimerkki, jossa ideat ja innovaatiot painetaan usein ”villaisella”, on yliopisto. Valitettavasti yliopisto on juuri se organisaatio, jolta yleisesti odotetaan innovaatioita. Jonkinlaista kehotusta innovaatiotoimintaan on tarjoiltu myös yliopistolaissa. Enää ei riitä, että tutkija kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita, vaan hänen pitää myös tuottaa jotain konkreettisempaa hyötyä ympäröivälle yhteiskunnalleen.

Tai ei pitäisi riittää, mutta silti riittää. Kun yliopistolle ei ole annettu resursseja kolmannen tehtävän toteuttamiseen, eikä mittareita toteutuksen seuraamiseen, miten kukaan yliopiston oma innovaattori hyötyisi innovaatioistaan? Jos innovoinnista ei tarjota mielekkäitä kannustimia, ei kenenkään kannata panostaa muuhun kuin tutkimukseen ja opetukseen.

Suomi kuitenkin kaipaa kipeästi juuri näitä korkean koulutuksen saaneita ihmisiä innovoimaan. Milloin innovaatiodemokratiaa rohjetaan toteuttaa muutenkin kuin lainsäädännön keinoin?

Wanderfly tarjoaa parasta matkailijalle

Wanderfly tulee muuttamaan matkasuunnittelun täysin. Se pystyy suodattamaan laajasta kohteiden, hotellien ja lentojen valikoimasta ehdotuksen tulevaksi matkaksi käyttäjän antamien kriteerien mukaan. Ero aiempiin palveluihin on se, että matkailijan ei tarvitse päättää tarkkaa ajankohtaa tai tarkkaa kohdetta vaan kaikki palaset ovat liikkuvia!

Wanderfly on nyt BETA-vaiheessa ja sitä pääsee kokeilemaan vain kutsusta, mutta tiistaina 19. lokakuuta se avautuu kaikille. Kokeilin palvelua asettamalla budjettirajoituksen ja antamalla summittaisen arvion matkan ajankohdasta ja kestosta. Sen perusteella Wanderfly teki muutamia ehdotuksia kuten Hongkong, Salerno, Tarragona, Shanghai ja pari muuta.

Kaunista katseltavaa

Wanderfly on todellinen matkailun mashup! Se hakee kohteista kuvia Flickristä, etsii sopivat lennot ja hotellit Expediasta, kohteen tuoreimmat uutiset Twitteristä ja tekee aktiviteettisuosituksia mm. foursqueren ja Eventfulin perusteella. Tottakai mukana ovat myös Googlemaps, Yelp, LonelyPlanet, Facebook, tiedot kohteen keskilämpötiloista ja suora Expedian varausmahdollisuus.

Muussaus sujuu yllättävän nopeasti, ja vaikka Wanderflyssä on vielä joitakin pieniä lapsentauteja, kokonaisuus on yksinkertaisen kaunis. Matkailija pääsee kätevästi selailemaan ehdotuksia tai muokkaamaan itse antamiaan kriteerejä tai palvelun ehdottamia vaihtoehtoja.

Omatoimimatkailijan paratiisi

Tieto lisää tuskaa ainakin ostopäätöstä tekevälle nettimatkailijalle. Jo kotimaan matkailu on tehty äärimmäisen vaikeaksi, jos kaikki ehdot eivät ole tiedossa. Yritäpä varata Lapista mökkiä, jos voit matkustaa mihin tahansa kohteeseen milloin tahansa esimerkiksi maaliskuussa. Aina vain mahdottomammaksi menee, jos voisi periaatteessa matkustaa mihin tahansa Euroopassa syyslomalla, mutta rahaa olisi käytössä vain tietty summa.

Koneet eivät ymmärrä, että ihminen etsii mielenkiintoisinta kokonaisuutta ja harvoin pystyy antamaan eksaktisti kaikkia mahdollisia kriteerejä. Aika moni on valmis matkustamaan Kreikkaan Espanjan sijaan, jos Kreikassa olisi tarjolla kohtuuhintainen all inclusive -hotelli ja Espanjassa vain halpa normihotelli.

Wanderfly perustelee palveluaan seuraavasti:

Because the process of travel has become such a chore. Rigid parameters instead of expansive freedoms, fixed answers instead of curious inquiries, endless forms and pages instead of simple, beautiful content.

Wanderfly was created for travelers by travelers who are helping you find something that was taken from you: the true joy and thrill of travel, right from the very beginning. We’re here to get you on your feet and start exploring. To visit places you’ve never heard of, but are exactly what you’re looking for. To get going.

Ja mistä minä tämän upean palvelun löysin? Toisesta yhtä upeasta palvelusta Quorasta! Se on toinen tarina se.

Tutkimuksen nurja puoli

Olen yrittänyt kasata vanhaa tutkimustani uuteen uskoon. Alkukesä meni lukiessa ja palautellessa mieleen, mitä onkaan tullut tehtyä. Kirjoitushommat jätin suosiolla loppukesään ja syksyyn. Se vähän harmittaa, etten pysynyt kesällä aikataulussani. Olin alun perinkin suunnitellut, että heinäkuun vietän ansaitsematonta lomaa, mutta silti olisi pitänyt vielä jaksaa yksi viikko juhannuksen jälkeen ja toisaalta tarttua toimeen heti elokuun alussa. Nyt elokuu meni jo, ja tekstiä on syntynyt ehkä surkeat viisi sivua.

Toki kesäkuussa järjestin vanhat tekstit uuden sisällysluettelon mukaiseen järjestykseen ja leikkelin pois päällekkäisyyksiä. Samalla tuli muokattua tekstin luettavuutta.

Tämän viikon surkeat

Viime viikolla minun piti irrottautua kokonaan tutkimushommista. Aioin uusia matkailun verkkoliiketoiminnan kurssin totaalisesti tänä syksynä, mutta suunnitelma meni uusiksi. Aducatesta hoputtivat laittamaan materiaalin jakoon, kun ensimmäinen suorituspäivä on jo syyskuun lopussa. Käsittämätöntä, miten suorituspäiväksi on laitettu syyskuu, vaikka sovimme, että kurssin voi suorittaa aikaisintaan joulukuussa. Nyt sitten tuli hätä ja hoppu, enkä lopulta tehnyt videoita opiskelijoiden tueksi. Kasasin kuitenkin materiaalin ihan uusiksi ja nyt Moodlesta puuttuu enää yhden teeman aineisto. Senkin lupasin lisätä Moodleen jo viime viikolla, mutta niin vaan on jäänyt. Tulipahan taas mieleen, miksi inhoan syvästi kaikkia suljettuja oppimisympäristöjä.

Tällä viikolla olen sitten taas yrittänyt päästä toimeen. Maanantai sen jo näytti – ei onnistu lukeminen, ei onnistu kirjoittaminen. Siksi aloin tehdä pakollisia, mutta ikäviä hommia. Järjestelin aineiston aikajärjestykseen ja samalla karu totuus paljastui. Edelleen kahden haastattelun litteroinnit ovat kesken. Olen melko varma, että olen ne litteroinut, mutta tiedostojen sekamelskassa litteroinnit ovat kadonneet. Ei se mitään, se on vain parin päivän homma, kun litteroin aineiston uudelleen.

Toinen tylsä homma on aineiston anonymiteetin varmistaminen. Olin onneksi jo koodannut osan aineistosta, mutta huomasin, että on tosi raskasta lukea tekstiä, jos koodit ovat muotoa  #G9 ja #C12. Siksi aloin keksiä ihmisille ja organisaatioille pseudonyymejä. Organisaatioita on niin vähän, että ne olivat helppoja, mutta yritäpä äkkiseltään keksiä parisenkymmentä nimeä! Piti lopulta kaivaa Väestörekisterikeskuksen sukunimiluettelo (pdf) avuksi.

Ja vielä kolmaskin ikävä homma on tullut tehtyä. Osa kesäkuussa kasaamastani tekstistä oli edelleen englanniksi siltä ajalta, kun vielä pallottelin kahden kielen välillä. Nyt on sekin käännetty ainakin metodologian osalta. Ehkä sivuilta vielä tulee vastaan englanninkielisiä yllätyksiä, kun ehdin lukea pidemmälle.

Pirun hyvä aineisto

Minulla on oikeasti hyvä, mielenkiintoinen ja monipuolinen aineisto. Olen idiootti, jos en hyödynnä sitä loppuun ja joskus väitöskirjaa siitä kirjoita. Nyt aineisto on jopa sellaisessa järjestyksessä, että sitä on mielekästä analysoida. Kesäkuussa palauttelin asioita mieleeni niin, että laitoin nauhat pyörimään taustalle. Siinä siivotessani havahduin moneen asiaan, jotka olin jo unohtanut.

Kaikkein viimeisimmän tallennuksen kuuntelin elokuun ensimmäisellä viikolla juuri ennen kuin Ilkka tuli Vesannolle. Sen kuuntelukerran oivallus käänsi lopulta tutkimuksen lähestymistavan päälaelleen. Miksi olen edes yrittänyt tehdä asioita perinteisessä järjestyksessä, kun minulla oikeasti on niin hyvä aineisto, että voisin nostaa sen kaiken yläpuolelle? Oikeasti on, sanottakoon se nyt vielä kolmannen kerran.

Ohjaajani ja monet muut ovat yrittäneet takoa päähäni ajatusta aineistolähtöisestä tutkimuksesta, ja sitä olen mielestäni ollut tähänkin asti tekemässä. En vain aiemmin ole ymmärtänyt, että sen voisi tehdä ihan konkreettisesti. Olen pakottanut itseäni kahlaamaan kaiken maailman innovaatiokirjallisuuta, oppimisteorioita, verkostojuttuja ja yhteistyökeskusteluja, kun minun olisi koko ajan pitänyt vain lukea ja lukea omaa aineistoani ja luottaa siihen, että tutkimuskysymys kyllä nousee sieltä esiin.

Tästä oivalluksesta ilahtuneena päätin järjestellä aineiston uusiksi, unohtaa aiemmat sotkut ja lähteä tekemään oikeaa aineistolähtöistä tutkimusta – ja siitä päästiinkin sitten niihin tämän viikon ikäviin hommiin. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä olen tehnyt elokuussa oivallukseni ja tämän viikon välissä. Tietenkin yksi viikko meni noihin opetushommiin, mutta sittenkin on vielä yksi viikko hukassa. Aika vain häviää, ja kohta on jo joulukuu.

Geokätkentä ja matkailuliiketoiminta

Ilkka geokätkölläGeokätkentä ei ole uusi harrastus, mutta silti sen liiketoiminnallinen hyödyntäminen on alkutekijöissä meillä ja muualla. Hyviä esimerkkejä amatööri aarteenetsijöiden tulouttamisesta jo löytyy, mutta suomalaisilla olisi vielä opittavaa. Potentiaalia olisi, sillä tähän päivään mennessä maailmalla on yli 1,1 miljoonaa virallista geokätköä ja neljästä viiteen miljoonaa virallista lajin harrastajaa. Suomalaisen geocache.fi-sivuston mukaan suomalaisia kätköilijöitä on jo 2 460. Suomen ensimmäinen geokätkö, Sun Gear, piilotettiin Keravalle jo syksyllä 2000.

Virtuaalinen matkaopas

Matkailun näkökulmasta geokätkö on halpa opas, joka saa ihmiset pysähtymään heille vielä tuntemattomille matkakohteille. Mikäli kätkössä on harrastuksen kannalta arvokas, mutta vain muutaman euron arvoinen, travelbugi tai geokolikko, ovat harrastajat valmiita näkemään vähän vaivaakin kätkön löytämiseksi.

Kätköjen tekijöille pitäisikin antaa kansallinen tunnustus matkailun edistämisestä. He ovat vapaasta tahdostaan kätkenneet pieniä pakasterasioita tai muita purkkeja paikoille, joita itse pitävät pysähtymisen ja näkemisen arvoisina. Usein kätkö on tehty tutuille seuduille, joita halutaan esitellä muillekin. Toinen tapa on piilottaa kätkö säännöllisin väliajoin ruuhkaisten teiden varsille. Automatkasta saa paljon enemmän irti, kun pysähtelee muutaman kymmenen kilometrin välein haukkaamaan happea, nauttimaan Suomen kauniista luonnosta ja etsimään koko perheen voimin salaperäistä aarretta. Vapaaehtoisvoimin on myös geokätkötetty Suomen kansallismaisemat.

Olen itsekin pysähtynyt moniin sellaisiin kohteisiin, joiden ohi olen ajanut jo monta vuotta. Etsimisen ilo ja löytämisen riemu ovat siis johtaneet minutkin tutustumaan uudelleen niin oman synnyinkuntani ihmeisiin, mutta myös tuttujen siirtymäreittien upeisiin maisemakohteisiin.

Suut makiaks ja matka jatkuu

Suomessa on 14 400 geokätköä. Matkailuyrityksen kannattaisi ehkä vilkaista, sattuuko myös oman yrityksen läheltä (kirjoita kunta ja klikkaa ”kartalla” tai ”listauksena”) löytymään geokätkö, joka johdattaisi potentiaalisia asiakkaita omille kulmille. Toinen tapa on tietenkin seurata, liikkuuko alueella epämääräistä väkeä navigaattoreiden, puhelinten ja muiden gps-laitteiden kanssa, ja päätyvätkö nämä epämääräiset liikkujat lopulta kaikki samaan paikkaan. Onpa lyhyen geokätköilyhistoriani aikana sattunut niinkin, että yrittäjä epäili porukan kulkevan huumekätköllä. Ystävällinen poliisi loggasi kätkön ja yrittäjä huokaisi helpotuksesta. Sekin turha hälytys tosin olisi vältetty, jos yrittäjä olisi ottanut asian puheeksi näiden hiippailijoiden kanssa tai käynyt vilkaisemassa mahdolliset kätköpaikat.

Hälytys potentiaalisista asiakkaista

Geokätköilyyn tutustuminen ei maksa mitään, ja pienellä summalla yritys voi saada myös sähköpostiinsa ilmoituksen joka kerta, kun tietyllä kätköllä on tehty loggaus eli siellä on joku käynyt. Nykyisin, kun yhä useammalla on älypuhelin, loggaukset tehdään heti kätköllä eikä vasta kotona, joten sähköpostitiedonanto voi hyvinkin tarkoittaa, että asiakas juuri sillä hetkellä seisoo pihalla. Ehkäpä hän kaipaa virvoketta, ehkä vinkkejä seuraavista mielenkiintoisista kätköistä tai haluaa muuten vain keskustella.

Matkailuyrittäjälle läheinen kätkö voi olla erinomainen tapa houkutella asiakkaita, ja siksi geokätkön voisi tehdä myös itse. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla, joilla ei ole kansallisia täyden palvelun huoltamoketjuja eikä vilkasta läpikulkuliikennettä, geokätkö voisi olla oiva keino ohjata osa turistivirrasta omiksi asiakkaiksi.

Koko perheen harrastus

Geokätkentää voivat harrastaa kaiken ikäiset, ja usein liikkeellä on koko perhe. Perheille ja liikunnasta tai ulkoilusta kiinnostuneille geokätkentä tarjoaa täysin uudenlaisen virikkeen. Esimerkiksi jotkut amerikkalaisista kansallispuistoista ovat alkaneet vuokrata päivähintaan GPS-laitteita asiakkailleen, jotta nämä voivat etsiä puistoon piilotetut kätköt samalla, kun tutustuvat puistoon. Toisissa paikoissa GPS:n kylkeen saa vielä eväät ja vaellusvarusteet. Miksi ei siis meilläkin kokeiltaisi samaa?

Geokätköjä etsiessä on mahdollista luoda uudenlainen matkailukokemus. Esimerkiksi uuteen maahan on mukava tapa tutustua geokätköltä toiseen siirtyen. Paitsi että voit etsiä geokätkön Angkor Watista Kambotsasta tai Louvren liepeiltä Ranskasta, sellaisia voit poimia ainakin neljä Kuusamon karhunkierroksella.

Brändin rakentamista geokätkennällä

Geokätkentä sopisi erinomaisesti myös brändinrakennukseen. Jeep lienee ensimmäinen geomobiili, joka on laittanut liikkeelle omat travel buginsa ja niiden löytäjistä joku onnellinen voittaa Jeepin itselleen. Geokätkentä on yksi myyntivaltti myös navigaattoreille. Ainakin Garmin takaa, että kätköt löytyvät kesälomareissulla oudompienkin kyläteiden varrelta.

Geokolikoiden ja travel bugien laskeminen liikkeelle on ilmaista mainosta myös esimerkiksi yhdistyksille. Tällä hetkellä kansainväliseltä geokätkentä-sivulta löytyy esimerkiksi maailman diabetes -päivän kolikkotempaus, jolla haluttiin ihmisten kiinnittävän huomiota tautiin, jota sairastaa yli 250 miljoonaa ihmistä ympäri maailman.

Olen etsinyt kätköjä vasta muutaman viikon, ja tähän saakka olen törmännyt vain Oulu Radion ja FST:n Buuklubbenin travelbugeihin. Onneksi maailmalla on varmasti muitakin suomalaisten yritysten tai yhteisöjen travelbugeja. Niiden etsintä jatkuu – kätköltä kätkölle.

Onko sosiaalisessa mediassa mitään uutta?

Palataan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin kylät muodostuivat kalaisten jokien ja järvien rannoille, helposti puolustettaville rinteille tai merten parhaille kauppapaikoille. Eivätkö kylät silloin muodostaneet tiiviitä yhteisöjä, joissa melkeinpä vain tytöt siirtyivät naimakaupan myötä naapurikylän yhteisöön? Eivätkö silloinkin kylän sepät, suutarit ja satunnaiset kaupustelijat kuulostelleet tarkasti yhteisön tarpeita, ja tuottaneet oikeita tuotteita ja palveluita täsmälliseen tarpeeseen?

Joku rohkea aika ajoin ”lähti maailmalle”, ja jos palasi, toi mukanaan toisesta yhteisöstä imemiään vaikutteita. Tämä ”mielipidevaikuttaja” saattoi ohjata koko kylän uudelle tielle, uuden viljelystavan pariin tai toi mukanaan mausteen, jota yhteisö ei ennen tiennyt edes kaivata.

Ulkona ja heikkona

Sosiaalisen median yhteisöjen voimasta on kohistu viime vuosina hurjasti. Yhteisöjen on nähty muuttavan liiketoimintaa jopa niin, että yritykset, jotka eivät ole mukana sosiaalisessa mediassa, on tuomittu vanhoiksia ja kömpelöiksi tai jollakin muulla tavalla heikoiksi.

Sosiaalinen media ei sinänsä ole muuttanut liiketoimintaa. Menestyvät yritykset ovat kuunnelleet asiakasta aina, koonneet palautetta ja reagoineet kuluttajien tarpeisiin tiedostamattaan tai määrätietoisesti tällaisia tietoja hakien. Olipa sosiaalista mediaa tai ei, aina on myös yrityksiä, jotka sattumalta osuvat oikeaan saumaan ja tuovat markkinoille tuotteen tai palvelun, jota juuri sillä hetkellä kaivataan.

Kylistä maailmalle

Sosiaalisen median tuoma muutos entiseen onkin ehkä siinä, että se muutti kontekstia ja yritysten vaikutuspiiriä. Entinen kyläyhteisö laajeni kertaheitolla maailmanlaajuiseksi tai ainakin tietyn kielialueen kokoiseksi. Kun vielä ennen kauppias kuulosteli korvat höröllä asiakkaiden puheita kylänraitin varrella, tänään asiakkaiden puheista jää teksti-, ääni- tai videojälki verkkoon. Näin yrittäjän ei enää tarvitse herkistää korviaan, riittää kun herkistää tekniset vempeleet skannaamaan verkkokeskusteluja, ja tarttuu heti keskusteluun, kun siitä kilahtaa hälytys sähköpostiin tai lukijaan. Tuskin aiemminkaan jöröjukka kauppiaat ovat kauppaa tehneet. Aina on pitänyt olla ystävällinen, vaihtaa muutama sananen asiakkaan kanssa, muistaa veljenpojan lakkiaiset ja korjata sadannen kerran asiakkaan omasta töpistä aiheutuneet vauriot.

Ja aina on ollut myös niitä ihmisiä, jotka ovat kehuneet toinen toisilleen uutta jugurttimakua, vaihtaneet aktiivisesti mielipiteitään, mikä viljelystapa tulevana kesänä toimii, ja miettineet yhdessä tuumin ratkaisua, miten ruuan saisi paremmin säilymään leudonkin talven yli. Kun se aiemmin tehtiin omien parissa pienellä maantieteellisellä alueella, nyt alue on moninkertainen.

Strateginen valinta

Joko vihdoin olisi aika lakata haukkomasta henkeä sosiaalisen median ihmeen edessä, ja todeta, että se on vain uusi media – ei maailman kahdeksas ihme. Se ei muuta perusliiketoimintaa mitenkään, mutta tarjoaa uuden kontaktipinnan asiakkaisiin. Kyllä kylän oma makkaraa ja maitoa myyvä ruokakauppias pärjää ihan hyvin ilman sosiaalista mediaa, mutta jos haluat asiakkaita kotiyhteisösi ulkopuolelta, voit valjastaa sosiaalisen median käyttöösi.

On ihan tarpeetonta jeesustelua sanoa, että sosiaalista mediaa ei voi käyttää hyväksi tai että sosiaaliseen mediaan ei pidä mennä markkinoimaan omaa osaamistaan. Ei kenenkään kassavirrasta elävän kannata käyttää aikaansa sellaiseen, josta ei ole suoraa tai pienen mutkan kautta lihaksi muuttuvaa epäsuoraa hyötyä liiketoiminnalle. Sosiaalisen median käyttö riippuu yrityksen omista tarpeista, eikä se, että päättää jättäytyä sen ulkopuolelle, tee yrityksestä yhtään sen heikompaa kuin toisesta. Se on vain strateginen päätös keskittyä erilaisiin markkinoihin, ja taktinen päätös keskittyä erilaisiin medioihin – vaikka sitten höristelemään korvia kylänraitin varteen.

Metsästysmatkailua Etelä-Afrikassa

Vielä viimeisiä CIRCLE-muisteloita melkein kaksi kuukautta jälkikäteen. Aluksi eteläafrikkalaisen professori Laetitia Radder ajatuksia metsästysmatkailusta.

Radder tutkii ryhmänsä kanssa metsästysmatkailijoiden tyytyväisyyttä Etelä-Afrikan safareihin. Radderin mukaan maailmassa on 37,5 miljoonaa metsästäjää, joista 16 000 käy vuosittain Etelä-Afrikassa metsästämässä. Maassa on 60 erilaista saalisnisäkästä ja niiden lisäksi liskoja ja lintuja. Vaikka metsästysmatkailu on hyvin organisoitua, tarkkoja lukuja esimerkiksi saaliin määrästä on hankala saada, koska yrittäjät eivät halua paljastaa niitä. Ehkä yrittäjät pelkäävät sitä, että saalismäärä vaikuttaa matkailijoiden määrään: pieni saalismäärä voi tarkoittaa sitä, ettei alueella sittenkään ole paljon riistaa.

Metsästysmatkailu ja eläinten täyttäminen tuottavat Etelä-Afrikkaan 91 miljoonaa dollaria vuosittain. Metsästysmatkailun ympärillä on 70 000 työpaikkaa ja se hyödyttää myös paikallisen infrastruktuurin luomista. Luonnonsuojelu ei ole kuulemma ongelma, sillä metsästyksellä hallitaan eläinkantoja.

Raddarin tutkimuksessa tyytyväisyyttä mitattiin HOLSAT-mallilla, jossa mitataan sekä etukäteen, jälkikäteen ja paikan päällä saatuja kokemuksia. Se voisi olla hyvä mittari myös omiin tutkimuksiimme. Radder käytti näistä kokemuksista pre-peak and post experience -nimitystä. Mallin indikaattorit vaihtelevat mitattavan kohteen mukaan ja Radderin tutkimuksessa jopa saalistettava laji määräsi, millaisia indikaattoreita tyytyväisyyden mittaamiseen pitäisi käyttää. Kuitenkin ydinindikaattorit voivat olla samoja.

Aineisto koostui 2 000 metsästäjän haastatteluista. Metsästäjät olivat tyytyväisiä matkoihinsa ja usein kokemus ylitti odotukset. Riskit eivät olleet niin suuria kuin metsästäjät etukäteen olettivat. Lisäksi HOLSAT näytti soveltuvan hyvin tällaisten matkojen tyytyväisyystutkimuksiin.

Radder haluaisi tuottaa instrumentin, joka auttaisi sekä tutkijoita että yrittäjiä mittaamaan tyytäväisyyttä. Hän oli kuitenkin epävarma, onko kyseessä edes on tyytyväisyys, jota halutaan mitata. Tähän instrumentin kehittelyyn Radder tarvitsisi apua, ja ehkä meidän professorimme Raija Komppula voisi häntä auttaa.

Tutkimukset ja syy tutkia

Seuraavaksi osallistun sessioon, johon minun paperiani ei kelpuutettu, vaikka otsikko on InfoTech. Herää kysymys, miksi näitä tutkimuksia tehdään. 

Kroatialaisessa tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako valmistuminen online-lehtien lukemiseen. Näyttää vaikuttavan. Onlinelehtiä luetaan enemmän ja ylipäänsä lehtiä luetaan useammin valmistumisen jälkeen. Jännä, että valmistuneet lukevat online-lehtiä aamulla ja opiskelijat enemmän illalla. Näyttää siltä, että vanhemmat opiskelijat lukevat online-lehtiä useammin, mutta toisaalta, valmistuneiden osuus vanhemmissa opiskelijoissa kasvaa, joten voiko tästä päätellä, että ikä vaikuttaa online-lukemiseen vai onko se sittenkin valmistuminen?

Nettitelkkari asiakaspalveluna

Seuraavaksi Joao Pronto kertoi sähköisistä palveluista Altis Hotellien ketjussa. Altis halusi laajentaa toimintaansa ja se asetti paineita tietohallinnolle. Pronton esitys käsittelee kuitenkin e-palveluita, joita Altis halusi tarjota asiakkailleen eli nettitelevisiota, mobiilisovelluksia ja esimerkiksi hotellitelevisiossa näytettäviä palveluita. Mitään selvitystä siitä, mitä asiakkaat nettitelevisiosta tykkäävät, ei ole tehty. Kuitenkin Pronto kertoo, että osa asiakkaista vaihtaa hotellia, jos wi-fiä ei ole tarjolla.

Tästäkin tutkimuksesta on tehty väitöskirja ja sen tekijä on esittäjä itse.

Bloggaajat investoijina

Seuraavaksi Gianpaolo Basile puhuu web2.0:n hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Basile lukee suoraan paperista italialaisella aksentilla, joten esityksestä ei saa oikein mitään irti. Basile tuntuu kertovan, että yritykset voivat sitouttaa rahoittajia tai osakkaita sosiaalisen median ja siellä olevien verkkoyhteisöjen avulla. Samalla näistä yksilöistä voi tulla mielipidejohtajia, jotka ohjaavat myös muut yhteisön jäsenet toimimaan samoin.

Vaikka Basile niin väittää, tämä tutkimus ei täytä aukkoa kirjallisuudessa, koska mitään empiiristä saatika muuta mullistavaa siinä ei tehty.

CRM kasvattaa suosiotaan 

Tämän session paras  on Miroslav Mandicin esitys, koska siinä selostetaan tarkasti, mihin aineistoon johtopäätökset perustuvat. Mandic puhuu asiakassuhteiden hallinnasta markkinoinnin näkökulmasta. Hän teki Customer Relationship Management -termillä haun isoissa akateemisissa julkaisutietokannoissa ja huomasi, että maininnat ovat lisääntyneet viime vuosina.

Suurin osa artikkeleista käsitteli lojaaliutta ja asiakassuhteiden säilyttämistä. Teknologinen ulottuvuus on kuitenkin vahva  kaikissa artikkeleissa, mutta liiketaloudellinen ulottuvuus näkyy vain harvoissa. Vain yhdessä Mandicin löytämässä CRM:n käyttöönottoa käsittelevässä paperissa oli kestävä teoreettinen tausta.

Thank god for internet

Taisteltuani langattoman nettiyhteyden kanssa melkein koko avaussession ajan, ihme tapahtui, ja sain yhteyden kuntoon. Vika ei ollut minussa vaan tällä kertaa järjestäjien ohjeisiin oli painettu tunnus väärin. Hiphei, CIRCLE-konferenssi nousi heti uudelle tasolle!

En ollut kuullut CIRCLEstä ennen kuin viime syksynä bongasin konferenssin Mavyn sähköpostilistalta. Avajaisissa oli kuitenkin todella ystävällinen ja mukaansatempaava tunnelma. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja kiittelivät toinen toistaan vuolaammin konferenssijärjestäjiä.

Yllättävää kyllä, en ehtinyt istua montaakaan minuuttia salissa, kun ensimmäinen henkilö tuli iloisesti juttelemaan. Heti kohta tuli toinen. Taiwanilaisen Shu-Hsun Hon kanssa jaoimme nettiongelman, ja yritimme ratkaista sitä ominpäin. Samalla Shu-Hsun kyseli suomalaisesta talvesta ja kertoi omasta kotimaastaan. Shu-Hsun on professori Providence Universityssä ja opettaa markkinointia..

Toinen juttelija oli professori hänkin. Professori Laetitia Radder on Nelson Mandela Metropolitan Universitystä Etelä-Afrikasta. Hän ilmoitti heti alkuun tulevansa kuuntelemaan esitystäni huomenna. Laetitia oli asettanut konferenssitavoitteekseen löytää muita metsästysmatkailusta kiinnostuneita, ja siinä tavoitteessa onnistuin auttamaan häntä jo ensimmäisenä varsinaisena konferenssipäivänä. Kerroin Komppulan Raijan intresseistä sen minkä tiesin, ja lupasin toimittaa Raijalle Laetitian kortin.

Laetitia kertoi, että metsästysmatkailu on Etelä-Afrikalle kultakaivos. Hän houkutteli kovasti minuakin tulemaan tutustumaan sikäläiseen metsästykseen, kun kuuli harrastuksistani. Laetitia ei kuitenkaan itse metsästä, joten hänestä ei ainakaan saa paikallista opasta.

So far so good, voisi sanoa. Avajaispuheenvuorojen aikana alkoi vähän pelottaa, riittääkö oma osaaminen, mutta nyt pari tavallista konferenssiesitystä kuultuani huokaisin helpotuksesta. Ihmiset säästelevät parhaat ideansa journaleihin – toivottavasti – ja esittävät täällä pikkuruisia tutkimuksiaan.