Ihan kiva lelu tämä iPhone, mutta toivottoman hidas kirjoittaa. Yhdellä sormella pitää tökkiä.
Ei ehkä minun juttuni, koska joskus oma nokialainenkin tuntuu hitaalta, muttei sentään näin hitaalta. Hyvä tällä on samoilla netissä, though.
ABC:n julkkarit
ABC:n julkaisuähky alkaa helpottaa. Nyt on yhteenvedon ja reflektion aika.
Järjestimme ensin julkaisutilaisuuden netissä. Ilkka teki hulluna töitä, että sai rokkaamaan yliopiston palvelimen ja verkkovideoteknologian yhteen. Hyvä tuli. Kuulijoita oli reilut 30 koko ajan ja osallistujien määrään nähden stream toimi moitteetta. Teemu käytti yliopiston verkkoa toisaalla ja yritti nauhoittaa samaan aikaan tullutta YleX-haastatteluani ja tätä tilaisuutta. Kapasiteetti taisi olla aika hyvin käytössä, koska ihan ongelmitta Teemu ei selvinnyt.
Jatkossa tarkemmat ohjeet
Huomasimme hyvin pian, että vaikka olin lähettänyt yksityiskohtaiset ohjeet osallistujille, monetkaan eivät olleet lukeneet niitä. Kielsin lähettämästä omaa videota tilaisuuteen, jotta meillä olisi käytössämme paras mahdollinen lähetyslaatu. Siitä huolimatta jouduimme poistamaan monia häiritseviä lähetyksiä kesken oman puheemme.
Onneksi Pekka hoksasi kirjoittaa chat-ruutuun ohjeet, joilla kuulijat saattoivat itse klikkailla turhia ruutuja kiinni ja saivat näin parannettua äänen laatua. Ainakin meidän laitoksen työntekijät sanoivat, että loppua kohti laatu parani huimasti, kun ihmiset oppivat käyttämään järjestelmää oikein. Hienoa, että monet ensikertalaiset live-lähetyksen kuulijatkin oppivat uusia asioita eilisen aikana!
Itse sisältö oli Pellervon, Pekan ja Ilkan osalta mainiota. Ilkka joutui vähän yllättäen ottamaan puheenvuoron itselleen, mutta ammattilaisena hän osaa tarttua kiinni hetkeen. Minä olin kaikkein huonoin. Olin suunnitellutkin, etten ota itselleni näistä tilaisuuksista tilaa, kunniaa ja krediittiä vaan annan muiden puhua. Olin jo ennen lähetyksiä antanut YleX:lle haastattelun ja kirjoittanut lehdistötiedotteen, joten katsoin, että minun osuuteni eetterissä oli jo käytetty. Siitä huolimatta puhuin liikaa. Ei se mitään. Muut näyttivät rinnallani tavallistakin fiksummilta ja ihan aiheesta.
Yllätysten Second Life
Second Life oli positiivinen yllätys. Minulle oli ilmoittautunut 12 SL-kuulijaa. Ihan tietoisesti lähetin myös nettiosallistujille yksityiskohtaiset ohjeet, miten ladata koneelle SL, miten luoda avatar ja miten löytää ensin Joensuun yliopiston saari virtuaalimaailmasta ja sitten päästä vielä perille auditorioon. Meillä oli tosi paljon SL-ensikertalaisia mukana ja varmasti monet heistä tulivat SL:ään vain siksi, että olin yrittänyt tehdä heille tien mahdollisimman helpoksi. Teemu vielä keksi aamulla piirtää saarelle punaiset nuolet osoittamaan auditorion suuntaa.
Oli hauskan näköistä, kun avattaret roikkuivat ilmassa ja mätkähtelivät holtittomasti maahan. Yksi kysyi ihmeissään, miten saa ukkelin istumaan ja kärsivällisesti osaajat opastivat neuvottomia. Minusta se oli koko SL-tapahtuman paras anti, että saimme mukaan niin monia uskalikkoja vain tutustumaan SL-ympäristöön. Mitä se haittaa, jos virtuaaliminä mätkähtää korkeuksista maahan ja pitää kättään hassusti pystyssä koko tilaisuuden ajan? Pääasia, että voi sanoa käyneensä Second Lifessa.
SL-tapahtumaan kehitysideoita
Saimme Pirjolta palautetta, että tilaisuuden sisältö olisi voinut olla kekseliäämpää. Niin olisi voinut. Emme itsekään hoksanneet etukäteen miettiä, mitä muuta lehdistötilaisuus SL:ssä voisi olla kuin klooni reaalimaailman lehdistötilaisuudesta. Nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan, olisiko tilaisuutta voinut järjestää toisin. Heti en keksi mitään, mutta varmasti vuorovaikutteisuutta voisi lisätä.
Nyt avattarien sanaiset arkut aukesivat tilaisuuden jälkeen. Osa porukasta hipsi jutustelemaan rantatuoleille ja osa seurasi kiltisti Telmuksen perässä beach partyyn. Oli tosi hienoa, että myös Love-hanke sai airtimea Second Lifessa. Nyt Maisa ja Teemu saivat promota hankettaan ehkä ihan uusille kuulijoille.
Second Life -tilaisuus tuntui paljon rennommalta kuin videolähetys. Itse olin pakannut aamuohjelmani ihan liian täyteen ja olin nettitilaisuudessa melkein hengästynyt ja ainakin ahdistunut kaikista niistä töistä, jotka olisi pitänyt tehdä. Second Lifeen mennessä mieli oli jo antanut anteeksi. Ehkä SL-tilaisuus tuntui siksi niin paljon helpommalta. Puhuin melkein samat asiat kuin nettilähetyksessäkin. Niin tekivät myös Pellervo ja Pekka. Ilkan puheenvuoro siirrettiin Second Lifessa Teemulle. Teemu sai kertoilla SL-kokemuksistaan ja näkemyksistään ja saikin paljon kysymyksiä vastattavakseen. On tosi tärkeää, että kuulijoille välittyy sellainen kuva, että puhuja itse on innoissaan. Uskoisin, että siksi Ilkan puheenvuoro netissä ja Teemun Second Lifessa olivat nappivalintoja.
Radioaikaa
Mieleni tekisi potkaista paikallismediaa takapuolelle. Heillä ei näköjään ole pienintäkään aikomusta kiinnostua siitä, mitä omassa kylässä tapahtuu. Yliopistotutkimus mielletään edelleenkin tutkijoiden piipertelyksi oman porukan kesken, vaikka matkailun sosiaalisen median ABC on kirjoitettu ihan kaikille matkailuyrittäjille. Sen on tarkoituskin provosoida. Siksi siinä luvataan paljon asiaa.
YleX:n toimitus tarttui ABC:n lupauksiin ja halusi tehdä siitä jutun iltapäiväohjelmaan. En ole vielä uskaltanut kuunnella tallennusta, mutta kai se meni ihan ookoo. Jos kerran valtakunnallinen radiokanava kiinnostuu, mikä maksaa, että paikallinen media uutisoi kyllä joka ikisen kissan pelastusoperaation puusta ja kaivosta, muttei sitä, että joku täällä edes yrittää kehittää asioita? Pitääkö täällä mennä huutamaan Olavinlinnan torniin, että saa huomiota? Hävettää paikallisen median puolesta.
Sosiaalinen media matkailumarkkinoinnissa
Tämä on varmasti sosiaalisen median tutkijan painajainen. Minä, joka yritän saarnata sosiaalisen median hyödyistä markkinoinnissa ja erityisesti matkailumarkkinoinnissa, en ole blogannut matkailun sosiaalisen median ABC -oppaasta vielä mitään ja julkistaminen on jo huomenna! Tämän suutarin lapsilla ei ilmeisesti ole kenkiä enkä ainakaan ole profeetta omalla maallani.
Opas sosiaaliseen mediaan
Olemme kirjoittaneet pienellä porukalla selkokielistä opasta matkailuyrittäjille. Vaikka esimerkit tulevat matkailupuolelta, opas sopii kevyeksi laskeutumiseksi sosiaaliseen mediaan myös muille yrittäjille ja miksei myös meille asiakkaille.
On käsittämätöntä, että vaikka lähes kaikki netin käyttäjät ovat katselleet YouTube-videoita tai surffanneet keskustelupalstoilla, harva on koskaan mieltänyt olevansa osa sosiaalista mediaa ja sosiaalista käyttäjäyhteisöä sen takana. Ja vielä oudompaa on se, että suomalaiset yrittäjät eivät ole oivaltaneet melkein ilmaista markkinointikanavaa, joka parhaimmillaan tavoittaa kohderyhmänsä kuin täsmäohjus ikään.
Poweria matkailumarkkinointiin
Matkailualalla kolme neljäsosaa hakee tietoa matkakohteista netistä. Suomalaiset ovat tunnettua Google-kansaa, joten jokainen matkailuun liittyvä haku tuottaa ryppään osumia myös sosiaalisen median palveluihin. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua matkakohteeseen, kuin lukea siellä vierailleen turistin matkablogia ja katsella hänen Flickr-kuviaan?
Vielä jos yrittäjä itse osaisi tarttua näihin blogikirjoituksiin, kiittää esimerkiksi bloggaajaa tämän antamasta palautteesta, olisi hänellä upea tilaisuus saada markkinoitua myös muita palveluita. Kuka ties kävijä palaisi seuraavallakin reissulla saman yrityksen huomaan tai ehkä joku toinen saa vinkin hyvästä palvelusta yrittäjän kommentin välityksellä.
Maine ja näkyminen
Sosiaalisen median näkyvyyttä on helppo seurata jo pelkän säännöllisen hakukonetutkimuksen avulla. Mitäpä jos yrittäjä ottaisi tavakseen ”googlata” yrityksensä kerran kuussa ja selvittää, mitä siitä puhutaan sosiaalisessa mediassa? Kritiikkiin ehtisi reagoida ajoissa ennen kuin sana leviää koko maailmalle ja samalla tekisi asiakkaille selväksi, että heistä välitetään ja asiakaspalaute on oikeasti arvokasta.
Kaikkeen kritiikkiin ei kannata reagoida tai ainakin kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miten siihen voisi vastata ilman, että tulisi laittaneeksi alulle turhaa kohua. Erityisesti kansainvälisillä matkailufoorumeilla kävijöiden suosittelupalstat ovat tärkeitä vaikuttajia ostopäätöksiin. Siksi esimerkiksi TripAdvisorista olisi hyvä selvittää, joko oma yritys on siellä vai pitäisikö se ehkä lisätä. TripAdvisoriinkin on saattanut lipsahtaa täysin väärää tietoa, joka kannattaa varmasti korjata, mutta aina ei voi miellyttää kaikkia asiakkaita.
Sosiaalisessa mediassa on parasta se, että kuka tahansa voi tuottaa sinne sisältöä – ja se on myös pahinta. Kuka tahansa päivänsä jo aamulla pilannut asiakas saa valittaa kokemastaan kohtelusta sosiaalisessa mediassa, jos tekee sen hyvän maun mukaisesti kenenkään kunniaa loukkaamatta. Jos turisti on häämatkalla ja varaa epähuomiossa vaatimattoman mökin keskeltä suomalaista korpimetsää, hänen odotusten ja kokemusten välinen kuilu saattaa syvetä niin, että valituskynnys sosiaalisessa mediassa ylittyy. Silloin yrittäjän on turha lähteä sotajalalle. Hänen kannattaa ehkä vain pahoitella ja toivottaa vastanaineet tervetulleeksi uudelleen, jos he joskus kaipaavat kiireetöntä lomaa kuusten havinassa.
Ilmaista täsmämarkkinointia
Unohtakaa kiiltävät kuvat ja painavat matkaesitteet. Kuka niitä enää tarvitsee? Meillähän on maailma avoinna sosiaalisessa mediassa. Matkailusta puhutaan joka tapauksessa yhteisöissä, joiden kaikkien jäsenten intressi on matkustaa tai ainakin keskustella asiasta. Miksipä et siis tekisi itseäsi tunnetuksi juuri tässä yhteisössä?
Osallistu keskusteluun. Ole siellä, missä asiakkaasikin ovat. Reagoi palautteeseen ja ennakoi alan trendejä. Ja tee se kaikki ilmaiseksi! Harvan palvelun käyttöönotto on nykyään ilmaista. Sosiaalisen median on.
Useimpiin palveluihin pääsee kiinni rekisteröitymällä, mutta yrityksille on tarjolla myös maksullisia palveluita, jos ilmaisuus pelottaa. Pienen yrityksen etu on se, että se voi käyttää varsin joustavasti ilmaisiakin ratkaisuja, mutta monen suuren on tyydyttävä hierarkkiseen maksulliseen malliin, jotta homma ei leviä käsiin. Mikä kaaos siitäkin syntyisi, jos suuryrityksen jokainen yksikkö käyttäisi erilaista ilmaista wikiä ja miten tilinpäätökseen merkittäisiin ilmaiset työskentelyalustat? Joskus suuruudestakin on haittaa.
Pieniä yhteistyön siemeniä
Yllätyn edelleen siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan minun näkemyksiäni. Heti kun virallinen ohjelma loppui, VTT:n Pirjo Näkki tuli juttusille. Ei olisi varmaan tullut, mutta kun varastin puheliaalta kaverilta suunvuoron pienryhmätyöskentelyssä ja ehdotin, että Tekes voisi miettiä sosiaalisen median ympärille jotakin toimintaa, Näkki hoksasi, että meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Minä hoksasin sen jo esittelyjen aikaan, mutten saanut tilaisuutta nykäistä Näkin hihasta aiemmin.
VTT on mukana Laurea-amk:n moniaistisuus matkailun markkinointiviestinnässä -hankkeessa ja tuo siihen sosiaalisen median osaamista. Mmm-hankkeessa pääpaino on siinä, miten yksittäinen käyttäjä hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluita. Meillä eProfilerissa liikutaan sähköisessä ympäristössä yleisemmällä tasolla ja näkökulma on yrityksen: miten yritysten nykyiset nettikäyttäjät toimivat yrityksen sivuilla.
Myös työn alla oleva matkailun sosiaalisen median ABC lähestyy aihetta yritysten näkökulmasta. Siksi olisi virkistävää tutustua VTT:n tutkimuksiin. Näkki lupasikin lähettää niitä. Hän myös vinkkasi jostakin yrityksestä, jonka nimi taisi olla M-brain tain Membrain tai jotain sinne päin. Yritys tutkii sosiaalisen median näkyvyyttä. Pitää selvittää, ehkä Ilkka jo tietääkin tämän.
Lapin yliopiston Mika Saloheimo tuli kyselemään eProfilerin kuulumisia. He ovat omassa hankkeessaan törmänneet moneen samankaltaiseen ongelmaan kuin mekin. Esimerkiksi yrityksillä voi olla naiiveja kuvitelmia siitä, miten erilaiset palvelut saataisiin toimimaan yhteen ja miten asiakkaat vielä voisivat löytää nämä. Tuli mieleen meidän kyselymme, miten eurooppalaiset matkailuorganisaatiot ovat kokeneet sähköisten järjestelmien kuten dynaamisen paketoinnin järjestelmien käytön.
—
Pitää loikata junaan ja jatkaa myöhemmin lisää. Tällaisia terveisiä kuitenkin lähettivät Helsingistä!
Yhteistyötä yli projektirajojen
Pienryhmääni sattui yksi puhelias yritysedustaja, joka varasti melkein koko työskentelyajan. Silti ehdin esittää muutaman kommentin väliin. Meiltä pyydettiin ideoita, millaisia ohjelmien ja projektien yli meneviä teemoja Tekes voisi käsitellä. Minä ehdotin sosiaalista mediaa ja siitä innostui useampikin hanke. Aika vaan oli silloin niin lopussa, että toinen ryhmä jo kolkutteli ovella. Harmi, olisin halunnut puhua siitä enemmän.
Puhuimme myös Tekesin ohjelmakielestä, joka ei avaudu. Kysyin, kannustaako Tekes itse käyttämään vaikeaselkoista kieltä rahoituspäätöksillään. Myönsivät.
Kerroin myös esimerkin siitä, miten yrityssalaisuudet hankaloittavat projektien eteenpäin viemistä. Lappilaisen kollegan mukaan yritykset eivät ole kauhean innostuneita edes osallistumaan Tekes-hankkeisiin, jossa lopputulokset ovat julkisia. Tämä liittyy myös kieleen, sillä julkiseminen ei tarkoita sitä, että kaikki liikesalaisuudet kirjattaisiin Tekesin nettisivuille.
Keskustelua herätti myös hankehakemusten aikainen yhteistyö ja avoimuus. Hankkeista voisi periaatteessa syntyä konsortioita, jotka tukisivat toinen toisiaan, jos niitä suunniteltaisiin avoimesti. Näin voitaisiin estää myös turhien hankkeiden eteenpäin vienti.
Avoimuus ja yhteistyö nousivat monessa puheenvuorossa esiin. Harmi vain, etteivät hiljaisemmat osallistujat saaneet kunnollista puheenvuoroa.
Polina tiivisti toisen ryhmän aatoksia. Ensin hän piti pienen mainospuheenvuoron. 14. tammikuuta järjestetään vapaa-ajan palveluiden ohjelman vuosiseminaari Flamingossa. Pitää mennä katsomaan, millainen tämä Flamingo on. Samaan aikaan on matkamessut ja siellä esittäytyy myös Tekesin ohjelma.
Toisen ryhmän ajatukset olivat paljon konkreettisempia kuin meidän. He esimerkiksi esittivät täsmällisen hanketavoitteen erityisryhmien vapaa-ajan palveluista ja opastusjärjestelmien ja -sovellusten kehittämiselle. Myös monikanavaisuus, 3D-mallinnus, matkailun sähköiset alustat mutta myös valaistuskysymykset nostettiin esiin.
Toinen ryhmä esitti kysymyksen, tuleeko sanktioita, jos projekti menee metsään. Risto Mäkikyrö kertoi, ettei se, että toivottua tulosta ei synny, ole mikään rangaistava asia. Projektit ovat kuitenkin kehityshankkeita, joihin sisältyy aina riski. Toki on eri asia, jos projektin varoja käytetään väärin. Projektisuunnitelmaa on noudatettava, mutta projektisuunnitelmaa voi muuttaa Tekesin ohjeiden mukaan. Esimerkiksi rahojen allokointia voi muuttaa, kun niistä sovitaan ensin Tekesin kanssa.
Vähäkyrö esitti laskelmansa, jossa yrityksen 100 000 euron T&K-budjetti jaetaan kolmeen osaan. Jos yritys käyttää viiteen tutkimusprojektiin yhteensä 25 000 euroa ja saa mukaan neljä muuta yritystä samalla panoksella, julkisen tutkimuslaitoksen 15 000 eurolla ja Tekesin 60 000 eurolla niin käytössä on toinen 100 000 euron potti. Koska yrityksiä olisi näin mukana viisi, käytössä olisi jopa 500 000 euron tutkimustieto, jos yritykset toimisivat avoimesti.
—
Tilaisuus päättyy vapaaseen seurusteluun.