Innosta puhkuen luentoja

Viikonloppu meni viimeisiä luentomatskuja puurtaessa. Tänään aamuvarhainen herätys huonosti nukutun yön jälkeen ei paljon hymyä kirvoittanut. Aamulla tein hätäpäissäni muutamia slideja lisää luentoja, jos vaikka materiaali loppuisi kesken. Niitä ei onneksi tarvittu.

Kaahasin Toyota-vanhuksellani yliopiston pihaan ja kirmaisin seminaarisaliin. Eihän tämä kannettavan rakkine tietenkään toiminut! Ei muuta kuin hips ja hops yläkerran työhuoneelle, kaikki tarpeellinen tikulle, munaravia alas ja uusi yritys. Onneksi kaikki toimi ainakin suurin piirtein.

Elokuussa Hollannissa tein sen virheen, että kaikki esityksessä tarvitsemani muistiinpanot olivat koneella. Akku loppui ja kesken esityksen iski kaamea paniikki. Nyt otin kaikista muistiinpanoistani printit. Oli tosi helppo puhua ihan muistiinpanojen vierestäkin, kun tiesi, että ne olivat tukena, jos tarve niin vaatii.

Kurssilla oli viisi vaihtaria – kaksi Italiasta, kaksi Puolasta ja yksi Unkarista. Olisiko olllut 15 opiskelijaa yhteensä eli ihan kiva porukka. Mistähän johtuu, että suomalaiset tytöt eivät saa sanaakaan sanottua kursseilla? Englannin kielen taidosta se ei ainakaan riipu, sillä ihan hyvinhän nuo puhuivat, kun pyysin esittelemään itsensä. Minä kai siellä eniten sönkkäsin, mutta toivottavasti olin myös eniten äänessä.

Mohrin kuvaukseen vahingollisten teknojen uhka

Ekat kaksi tuntia meni hyvin ja kielikin sujui. Monta hyvää kommenttia tuli. Yksi opiskelija oli joutunut hakkeroinnin uhriksi ja halusi lisäillä Mohrin korkean teknologian markkinoinnin kuvaukseen myös vahingollisten teknologioiden tuoman uhan. Okei, ihan hyvä pointti, mutta menee aika yksityiskohtaiselle tasolle, sillä muuten Mohrin kuvio on melkoisen geneeristä höpinää. Se on kuitenkin siitä hyvä, että siinä on tarkasteltu teknologiaa markkinoinnin näkökulmasta ja yritetty ryhmitellä erityispiirteitä erilaisten teemojen alle. Italialaiset sisäistivät korkean teknologian erityispiirteet tosi hyvin, vaikka Italia ei ehkä aivan kaikkein teknologisin maa olekaan.

Lisätilaa keskustelulle

Pitää ensi vuonna jättää vielä enemmän tilaa keskustelulle ja ryhmä- tai parityöskentelylle. Kiva nähdä, kun opiskelijat miettivät jotain erityispiirteitä ja varsinkin ne hetket, kun he oivaltavat jotain ihan itse, ovat minulle näin opettajana tosi tärkeitä. Kaikkein parasta olisi, jos saisi opiskelijat itse tekemään havaintoja ympäristöstään ja ajattelemaan asioita korkean teknologian näkökulmasta. Ei tähänkään asiaan ole yhtä oikeaa vastausta eikä korkean teknologian markkinointiin löydy taika-avaimia, vaan vallitsevaa tilannetta pitäisi oppia analysoimaan tiettyjen reunaehtojen mukaan.

On aika haastavaa saada opiskelijoita näkemään teknologiamarkkinat uusin silmin, jos ainoa syy tulla kurssille on  saada tutkintovaatimukset täyteen. Ainakin neljä viidestätoista kertoi syyksi kurssille tuloon pelkät opintopisteet. Voihan se olla kakaramaista rehvasteluakin, mutta ei tuntunut erityisen kivalta. Onneksi mukana oli myös niitä, jotka haastoivat minut heti alussa antamaan parastani. Joukossa oli graduntekijöitä ja gradua aloittelevia, jotka halusivat aidosti tutustua korkean teknologian markkinoinnin problematiikkaan.

Ensi vuonna pitää muistaa jakaa kuusi oppituntia kolmeen, sillä minä en jaksa skarpata kolmea tuntia putkeen. En ainakaan englanniksi. Huomasin ihan selvästi, että myös opiskelijat väsyivät ja kun kaikki ovat väsyneitä, mitään ei tapahdu. Ihan turha edes jatkaa, ja niinpä lopetin luennon vähän aikaisemmin kuin suunnittelin.

Opetus alkaa sujua

Miten minun opetukseni sitten sujui? Pääsääntöisesti ihan hyvin. Erityisesti aloitus meni melko lailla putkeen. Reippaasti, iloisesti ja hyvin artikuloiden;) Itse asiassa olin yllättynyt, miten hyvin onnistuin kokoamaan itseni Hollannin pieleen menneen esityksen jälkeen. En hermoillut lainkaan – ehkä sitten viimeisen tunnin aikana tahtoi unohtua sanoja ja asioita, mitä aioin kertoa.

Olen huomannut, että tarvitsen vajaat 20 kalvoa kolmen tunnin luennolle. Yritän jatkuvasti herättää keskustelua ja onneksi muutamat opiskelijat tarttuivat tänään syöttiin. Toisaalta yritän välttää kiusaamasta niitä, jotka ehkä eniten jännittävät englanniksi puhumista, mutta tänään varmasti kaikki olivat ainakin kerran äänessä.

Pitää hankkia jostakin sellainen Ilkan kehuma härveli, jolla voi vaihtaa slidea ilman, että täytyy käydä koneen luona. Silloin voisin vähän vielä rauhoittaa liikehdintää.

Minulla on tapana puhua aika hitaasti luennoilla. Lieneekö se peruja isoilla massakursseilla ja isoissa luentosaleissa puhumisesta, jolloin on tärkeää, että antaa ääniaalloille aikaa tavoittaa myös takimmainen penkkirivi. Ainakin nyt tuntuu siltä, ettei se osittain tietoinen rauhallisuus ole pahasta. Ainoa haittapuoli on se, että luennot alkavat ehkä tuntua loppua kohden tylsiltä. Joku voi myös ajatella, etten oikein tiedä mistä puhun, kun pysähdyn välillä miettimään. Pitää hommata vaikkapa vesilasi niin voi teeskennellä kostuttavansa kurkkua;)

Muutenkin pitää ottaa vesipullo mukaan. Tämänaamuisessa kiireessä vedet ja pullot jäivät kotiin, eivätkä vaihtarit antaneet minulle aikaa tauoillakaan käydä juomassa. Yksi jopa kyseli tauolla, mistä voisi saada osa-aikaista työtä Suomen visiittinsä ajaksi! Työvoimatoimisto voisi harkita englanninkielisten sivujen tekemistä…

Vielä pitäisi hioa luentotekniikkaa johdonmukaisemmaksi. Ehkä se auttaisi, jos saisi joskus tehtyä luennot hyvissä ajoin, jolloin ne ehtisivät vähän unohtua, eikä sitten kertoisi asioita monta slidea liian aikaisin. Nyt jouduin monta kertaa toteamaan, että tästähän me jo puhuttiin. Toki pienen ryhmän kanssa keskustelu muokkaa luennon kulkua. Joku voi nostaa esiin sellaisen asian, johon opettaja aikoo palata myöhemmin, mutta käsitteleekin asian jo aiemmin, kun se tulee opiskelijan suusta.

Ainakin Jyväskylän konferenssia varten pitää hioa esitystä vähän jouhevammaksi. Siellä aika on tosi rajattu – 20 minuuttia esitykselle ja keskustelulle yhteensä. Silloin ei auta kehäpäätellä tai hyppiä asioiden yli vaan kaiken pitää mennä tietyn kaavan mukaan.

Ihan hyvä mieli jäi. Englannin kanssa ei kannattaisi hermoilla. En millään muistanut, mikä on huutokauppa englanniksi, mutta onneksi muut muistivat. Sehän on auction. Eipä silti, kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan del.icio.usista, joten tämä antitekno naikkonen piti sitten lyhyen johdatuksen myös sosiaalisen median maailmaan. Ilkka olisi minusta ylpeä!

Paniikki iskee

Nyt on tosi paniikki päällä. En saa HTM-kurssista minkäänlaista kokonaisuutta aikaan. Asia jää irralliseksi ja tosi pinnalliseksi. Minulle on varattu aikaa kuusi luentotuntia, joista melkein puolet menee ohjeistukseen, kurssin tavoitteiden esittelyyn ja ryhmäytymiseen.

Kolmessa tunnissa pitäisi käydä läpi korkean teknologian markkinoinnin erityispiirteet. Olen tärvännyt koko päivän korkean teknologian määrittelyyn ja markkinointi on vielä kokonaan miettimättä. Ehkä minun on pakko luopua siitä, että käyttäisin maanantain toimialatasoiseen määrittelyyn ja perjantain yrityskohtaiseen määrittelyyn. Tai onhan siellä paljon muutakin kuin määrittelyä.

Olen yrittänyt miettiä, miten saisin opiskelijat töihin ja miettimään itse näitä asioita. Jatkuvasti törmään siihen, että jotain ajattelun työkaluja on ensin annettava, mutta voinko sittenkään olla varma, että se ohjaa ajattelun oikeille poluille?

Niin ne hommat etenee

Ihmeellistä, mutta totta. HTM-kurssin luennot etenevät hurjaa vauhtia, kun vaan istuu kiltisti hakkaamassa konetta. Tein selvän rakenteen molemmille luentokerroille. Molemmille kerroille tulee vähän yleisiä työskentelyohjeita, kurssitavoitteita ja arviointikriteerejä.

Ekalla kerralla tarkastellaan korkean teknologian markkinointia toimialatasolla. Syventäviin mennessä opiskelijoiden pitäisi tietää, mitä toimialalla tarkoitetaan, mutta ehkä olisi syytä ottaa esiin myös klusteriajattelu, koska se on tosi tärkeä korkean teknologian aloilla.

Tarkoitus olisi laittaa opiskelijat miettimään, mitä korkea teknologia on. Koska olen kiltti ihminen, annan heille ensin vähän ideoita, miten asiaa voisi lähestyä. Määritelmiä voisi miettiä pohtimalla korkean teknologian erityispiirteitä kuten innovointia, teknologiaorientaatiota, dynamiikkaa, epävarmuutta ja partneroitumista. Toisaalta erilaisista määrällisistä määritelmistä voisi olla apua: Tutkimus- ja kehitysmenot, niiden suhteellinen osuus, henkilöstörakenne, henkilöstön koulutustausta ja patentointiaktiivisuus.

Sitten pitäisi vielä ehtiä miettiä, mitä ovat korkean teknologian aiheuttamat haasteet markkinoinnin näkökulmasta. Toivottavasti pystyn luomaan kurssille vuorovaikutteisen ilmapiirin, sillä tähänkin toivon opiskelijoiden omaa pohdintaa. He voisivat tuottaa lyhyet listaukset ryhmittäin ja sitten keskustella niistä. Esiin voisi tulla jotain sellaista kuin kysynnän ja markkinoiden luominen täysin uudenlaiselle tuotteelle, markkinoiden globaalius, tuotekehityksen elinkaari ja innovaatioiden käyttöönotto tai diffuusio.

Yritystason tarkastelua loppuun

Perjantaina mennään yritystasolle. Mietitään markkinointia korkean teknologian yrityksessä. Ajattelin jäsentää tarkastelun aluksi perinteisen 4P-mallin mukaan. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta toimi hyvin ainakin MARin innovaatioluennolla viime vuonna.

Koska 4P:tä ei paljon korkean teknologian ongelmia ratkaise, nostan esiin erityisiä kokonaisuuksia, joita markkinointitiimin pitää miettiä. Kaupallistaminen, tuotekehitys, hinnoittelu ja  markkinoinnin ja tuotekehityksen välinen yhteistyö.

Uni alkaa painaa simmuja ja oli tarkoitus herätä aamuvarhain jatkamaan HTM-kurssin suunnittelua.

Muistiinpanot myytävänä

Tein reilusti muistiinpanoja eilisessä lääkeliiketoiminnan seminaarissa. Nyt muistiinpanoille on riittänyt kysyntää. Lupasin ne jo Teuvolle ja Saijalle.

Täsmensin muistiinpanot juuri äsken ja korjailin pahimmat kirotusvireet pois. Perstutkimuksen korjasin jo seminaarin aikana perustutkimukseksi, ettei lääkeliiketoiminnasta saisi turhan karvaista kuvaa.

Korjatessani tarkistin myös sen, kumpi, Lauri vai Jouko, kannusti yrityksiä miettimään tulevaisuudessa tarvittavia lääkehoitoja eikä keskittymään nykyisiin sairauksiin. Se oli Lauri. Olisihan se pitänyt arvata. On kyllä tosi hienosti huomautettu. Sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun ei ole tätäkään asiaa osannut näin yksinkertaisesti sanoa.

Lääketutkimuksen pitkä kaari

Toinen juttu, joka nousi esiin muistiinpanoista, oli patentointiin liittyvä problematiikka. Kun lääkemolekyyli patentoidaan, 20 vuoden patenttisuoja alkaa huveta, vaikka vasta silloin siirrytään kehitysvaiheeseen. Lauri määritteli, että kehitysvaihe alkaa, kun lääkeainekandidaatti on valittu. Periaatteessa minä tiesin tämänkin, mutta aiemmin en ollut tajunnut asiaa ihan näin konkreettisella tasolla. Jos kehitystyö vie 7-15 vuotta, geneeriset lääkkeet kolkuttelevat jo ovella ennen kuin lääkettä on myyty tablettiakaan.

Miksi tämä ongelma on noussut ajankohtaiseksi vasta nyt? Siksi, että patenttilainsäädäntöä muutettiin niin, että geneeristä lääkettä voi alkaa kehittää heti kun lääkkeen dokumentaatiosuoja loppuu. Aiemmin kehitystyötä ei saanut aloittaa ennen patentin raukeamista, mikä toi alkuperäislääkkeelle pari elinvuotta lisää. Pitää vielä tarkistaa, milloin patenttilainsäädäntö muuttui ja mitä tarkoitetaan dokumentaatiosuojalla.

Tällä hetkellä luulen, että dokumentaatiosuojalla viitataan viranomaisten vaatimukseen siitä, että kaikki työvaiheet pitää pystyä esittämään työkirjojen ja laboratoriopäiväkirjojen muodossa. Ilman niitä geneeristen lääkkeidenkin kehitys voisi viedä aikaa, mutta dokumenteista yritykset saavat selvät toimintaohjeet lääkkeen kehitykseen.

Yritykset pyrkivät ratkaisemaan suojausongelman patentoimalla kaikki mahdolliset uudet kiderakenteet ja hoitoindikaatiot alkuperäisen patenttinsa ympäriltä. Kun jokainen näistä saa 20 vuoden suojan, kokonaissuojaus kestää ainakin osan geneeristen lääkkeiden uhasta.

Lauri kuitenkin valitteli, että laaja-alainen suojaaminen on usein tutkijoiden ongelma. He eivät ymmärrä, että kaikki pitää patentoida erikseen nopeasti ennen julkaisemista. Tästä nousee taas yksi teema, jota olisin voinut yritysasiamiehenä painottaa. Pihkura, kun olisivat valinneet minut siihen hommaan.

TULI-yhdyshenkilö

Eilen minusta leivottiin laitoksen TULI-yhdyshenkilö, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, mitä se tarkoittaa. Odottelen vielä, josko TIPistä otettaisiin yhteyttä ja annettaisiin lisätietoja. Jos niitä tulee, tartun heti tilaisuuteen ja kysyn, pääsisinkö liittoyliopiston innovaatioasioita yhtenäistävään työryhmään. Lupasin Päiville, etten ota yhteyttä ennen kuin TIPistä päin laitellaan minulle jotain tietoja. Ensi viikon loppupuolella aion unohtaa tämän lupaukseni.

Huippuhyvä paketti

Saatiin aikaan tosi hieno KTM-tutkinnon innovaatiot ja liiketoiminta -ohjelman paketti! Onnistuttiin löytämään kuusi sisältöaluetta, joiden ympärille rakennetaan uudet kurssit. Löysimme myös sisältöalueita lävistäviä teemoja: pk-yrityslähtöisyys, kasvu, asiakaslähtöisyys, globaalius, sähköinen liiketoiminta, yhteisöllisyys, verkostomainen toimintatapa, moniammatillisuus, vuorovaikutteisuus ja kommunikaatio, tulevaisuusorientaatio ja laatuajattelu. Nämä painottuvat eri kursseilla eri tavoin, mutta elementit pitää huomioida, kun suunnittelee opetusta.

Palaveri oli tosi innostava. Moni hihkui innostuksesta, mitä kaikkea uusi rakenne mahdollistaakaan. Suunnitteluprosessi aloitettiin miettimällä, millaisia osaajia haluamme kouluttaa, millaisia taitoja heillä tulee olla ja millaisissa tehtävissä heidän täytyy pystyä toimimaan. Näin juuri pitääkin aloittaa.

Opettajien täytyy osata miettiä, millaiselle osaamiselle on tarvetta tulevaisuudessa, vaikka tarpeet tänään olisivat toiset. Emme voi elää menneessä varsinkin, kun koko maisteriohjelmaa leimaa innovatiivisuus ja liiketoiminnan kasvuhakuisuus. Jouko tai Lauri sanoi eilen lääkeliiketoiminnassa, että koska lääkekehityksen kaari on jopa 20 vuotta, yritys ei kerta kaikkiaan voi kehittää lääkkeitä tämän päivän sairauksiin vaan pitää osata nähdä pitkälle tulevaan.

Muutenkin palaverissa oltiin aidon huolestuneita siitä, miten opiskelijat voisivat saavuttaa riittävän ymmärryksen liiketoiminnasta. Yleisesti ollaan oltu huolissaan kauppatieteilijöiden vuorovaikutustaidoista ja kokonaisnäkemyksen puutteesta. Mielestäni opiskelijat pitäisi saada jollakin keinolla reflektoimaan omaa oppimistaan koko opintojen ajan. Heille pitäisi tarjota työkalut, joiden avulla he näkisivät, miten eri opintojaksot vähitellen muodostavat kokonaisuuden. Ninalla oli hyvä idea, että tarjotaan jo heti opintojen alussa selvä kehys, jolle kurssit sijoitetaan. Esitetään samalla, millaisia taitoja opiskelija kullakin kurssilla saavuttaa.

Ehdotin, että opiskelijoita kannustettaisiin hyödyntämään vaikkapa näitä nykyteknologian mahdollisuuksia sosiaalisen median saralla. Ilkan innostus on ehkä jo tarttumassa minuun;) Eikö olisi hienoa, jos vaikka koko vuosikurssi voisi reflektoida omaa oppimistaan vuorovaikutteisesti toisten kanssa blogien tai muiden työkalujen avulla? Jonnekin del.icio.usiin voisi rakentua upea moniulotteinen osaamisportfolio, jos opiskelijoita kannustettaisiin kokoamaan käyttämäänsä tietoa koko opintoputken ajan. Sitten nämä henkilökohtaiset sivut linkittyisivät toinen toisiinsa luonnollisesti ensin oman vuosikurssin kesken ja sen jälkeen vain taivas olisi rajana. Syntyisi tosi kova tietopankki, johon jokainen voisi turvautua myös valmistumisen jälkeen.

Ei tätä ideaa ihan täysin tyrmättykään. Anu kertoi, että tällaista voisi kokeilla hops-kurssilla, jossa opiskelijat joka tapauksessa joutuvat pohtimaan omaa oppimistaan ja sitä, millaisia taitoja he tarvitsevat tulevaisuuden työssään.

Jumissa Moodle-mudassa

Ongelma vaan on se, että meillä ollaan niin jumissa moodlen kanssa. Minä en ehkä ikinä tule tutuksi moodlen kanssa. Siellä on kyllä blogi ja varmasti paljon sellaista, josta en tiedä mitään, mutta jotenkin tuntuu, että moodlea on tosi hankala käyttää. Palaverissa mietittiin sitäkin, miten Joensuun ja meidän järjestelmät sovitetaan parin vuoden päästä yhteen. Kaikki muut paitsi minä olivat sitä mieltä, että joensuulaiset ottavat moodlen käyttöön ja meille ei tule muutoksia.

Enpä oikein usko siihen. Uskon, että yksi Ilkka-poika tulee ja kehittelee meille sellaisen systeemin, että siihen voi tyhmempikin proffa äänikomennoilla rakentaa vaikka vaaleanpunaisia höyhenenpehmeitä oppimisympäristöjä, jos niin haluaa.

Nyt sitten vain odotellaan Joensuun vastaavaa tutkintorakennesuunnitelmaa ja sitten yritetään kyhätä niistä jonkinlainen kompromissi. Meillä on kyllä niin hyvä ehdotus, ettei kannattaisi kompromisseihin taipua.