Kävin puhumassa blogeista LOVE-hankkeen tapaamisessa keväällä. Ihan putkeen ei mennyt, mutta videotallennusta voi ihmetellä edelleen verkossa. Itse en ole kehdannut katsoa. Pitää vielä jatkossa terävöittää asiaa verkkopresencestä tai verkkoläsnäolosta. Se on tärkeä juttu!
Tänä syksynä opetan matkailualan verkostoyliopistossa matkailun verkkoliiketoimintaa. Vaikka kurssi on verkkokurssi, aiemmin verkkoa on käytetty lähinnä materiaalin jakamiseen. Opiskelijat ovat saaneet harjoitustyön aiheet ja materiaalit sähköisestä oppimisympäristöstä ja palauttaneet harjoitustyönsä sähköisessä muodossa. Minusta on hölmöä, että vielä nyt tällaisia toimintatapoja kutsutaan verkko-opiskeluksi.
Itse otin toisen linjan. Materiaalia on kyllä jaossa suljetussa oppimisympäristössä, mutta kurssin aikana järjestetään kolme etäopetusluentoa. Kaksi niistä ACP:ssä ja yksi Joensuun yliopiston Second Life -saarella. SL:ään mennään siksi, että virtuaalimatkailu on yksi keino laajentaa matkailukokemusta!
Myös opiskelijat pääsevät harjoittelemaan uusia taitoja blogin muodossa. He kirjoittavat yhteistä blogia, käyvät vilkasta keskustelua ja nostavat keskusteluun esimerkkejä muista sosiaalisen median palveluista. Odotan innolla, mitä saamme aikaan!
Yliopisto kehityksen jarruna
Opettajilla on kumma tapa jarruttaa kehitystä ja väittäisin, että viimeistään yliopisto tappaa luovuuden käyttää erilaisia opetusta tehostavia teknologioita. Monet opettajat pitäisi istuttaa koulunpenkille opiskelemaan, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä teknologialla olisi heille tarjottavanaan.
Joka kerta, kun tarjoamme opiskelijoille materiaalia sähköisesti ja kutsumme sitä verkko-opetukseksi, annamme heille väärän kuvan tulevasta. Pahimmillaan valmistumisen kynnyksellä oleva opiskelija luulee osaavansa käyttää sähköisiä työskentelyvälineitä, kun hänen ainoa kokemuksensa on surullinen Moodle tai tutkimuslomakkeita suoltava e-lomake.
Varmasti Moodlet ja muut tarjoavat ihan hienon opetus- ja oppimisympäristön, mutta niiden käyttö ainakin oman kokemukseni mukaan rajoittuu usein materiaalin jakamiseen. Silloin tekninen oppimisympäristö toimittaa vain entisajan pahvilaatikon virkaa, jolla opiskelijoille tuotiin kurssimonisteet ensimmäiselle luentokerralle.
Blogi kurssin suoritusmuotona
Bloggaaminen kurssin suoritusmuotona on minullekin uusi kokemus. Keväällä teetin opiskelijoilla wikejä, joihin he linkittivät kuvia ja videotallenteita verkosta. Blogi on kuitenkin eri juttu. On mukava nähdä, miten hyvin opiskelijat omaksuvat blogeihin liittyvän vilkkaan keskustelun.
Annoin viime viikolla haastattelun Yliopisto-lehteen. Korostin haastattelijalle moneen kertaan sitä, että yliopisto on minusta velvollinen opettamaan opiskelijat avoimuuden kulttuuriin tai arkkitehtuuriin, joka on sosiaalisen median peruspilareita. Sosiaalinen media on joka tapauksessa opiskelijan edessä, kun tämä astuu työelämään. Näin on ainakin kauppatieteiden tai matkailun opiskelijalla.
Blogit, wikit ja muut julkiselle kommentoinnille alistetut työskentelymuodot on hyvä opetella opintojen aikana, jotta ehtii havaita niiden tuomat hyödyt ja haasteet ennen työelämää. Tutkijan koulutuksen aikana meille opetetaan, kuinka tieteen tekemiseen liittyy tulosten ja päätelmien julkinen arviointi ja omien väitteiden puolustaminen. Miksi siis emme käyttäisi sosiaalista mediaa opetuksessa ja oppimisessa, kun siellä näitä taitoja karttuu aivan huomaamatta?
Ylijohtaja Jaakko Lehtonen kertoo MEKin uusista painopistealueista (pdf). Niitä ovat matkailumaakuvan kehittäminen, sähköisen matkailutietopankin luominen, teemoittaminen ja ihmisläheisyys markkinoinnissa. Ihmiset kiinnostavat ja siksi maabrändikehityksessä on lähdetty liikkeelle ihmisistä. Olemme rehtejä, konstailemattomia ja madness and badness, kuten Lehtonen meitä kuvaa. Emme halua olla hulluja, mutta haluamme erottua sileistä milkyway-ruotsalaisista. MEK haluaa, että Suomi on pikkuisen karskimpi kuin muut Skandinavian maat.
Skandinavia on nimittäin se termi, jota Lehtonen haluaa Suomesta käyttää. Skandinavia tunnetaan – Pohjoismaita ei. Ihan sama silloin täsmällisille maantieteellisille ja kulttuurisille rajoille.
– Jos mietimme jotain pientä, jäämme varmasti pieniksi, toteaa Lehtonen.
Jäämme Lehtosen mukaan nypräämään pienten asioiden kanssa, kun emme osaa ajatella isosti. Hän vertaa meidän Marimekkoa, autoteollisuuden alihankintatöitä ja Iskua Ruotsin H&M:iin, Volvoon ja Saabiin jsekä Ikeaan.
Maaportaali myöhästyy
Kuten aavistelin, maaaportaali myöhästyy. Lehtosen mukaan se myöhästyy pari-kolme viikkoa. Tekninen toteutus on loppusuoralla ja sen laadunvarmistus tapahtuu 16. kesäkuuta, mutta muutama suuri toimija ei ole vielä sitoutunut maaportaaliin.
Maaportaalista tulee MEKin suurin markkinointiponnistus ja Lehtonen povaa, että maaportaali on myös koko Suomen matkailumarkkinoinnin lippulaiva. Uskovatko isot toimijat sitten lippulaivaan, jos kaikki eivät ole tähän mennessä siihen sitoutuneet? Aika näyttää.
MOT on hyvin esillä TEMin matkailun ajankohtaisseminaarissa, sillä tauon jälkeen estradin valloittaa professori Raija Komppula. Komppula kertoo Suomen matkailun tutkimusstrategian laadinnasta (pdf). Minun esitykseni (pdf) tulee sitten parikymmentä minuuttia myöhemmin.
Komppulan esittelemän työn pohjaksi tehtiin kesällä 2008 perusselvitys, jossa tunnistettiin kaikille yhteinen huoli matkailututkimuksen voimavarojen niukkuudesta. Tutkimuksen kannalta panostus perustutkimukseen olisi tärkeää, mutta akateeminen nahistelu tieteenalojen välillä on tarjonnut vähäisen tuen perustutkimuksen kehitykseen matkailualalla.
Myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työnjako on edelleen epäselvä, vaikka selvästi on linjattu, että ammattikorkeakoulu vastaa pääsääntöisesti koulutuksesta ja yliopisto tutkimuksesta. Selvästi on ilmaistu myös se, että matkailututkimusta harjoitetaan Joensuun yliopistossa ja Lapin yliopistossa.
Komppula ja Antti Honkanen tekivät selvityksen matkailututkijoiden tulevaisuudesta. Kyselyssä selvitettiin, millaista matkailuun liittyvää tutkimusta toimijat aikovat tehdä seuraavan viiden vuoden aikana ja mitkä ovat organisaation matkailututkimuksen kehittämisen kannalta keskeisimmät tarpeet.
Tutkimusta aiotaan tehdä Joensuun, Lapin, Oulun ja Turun yliopistoissa sekä laitostasolla Turun kauppakorkeakoulussa, Turun yliopistossa ja Tampereen yliopistossa. Yksittäisiä matkailututkijoita löytyy näiden lisäksi Jyväskylän yliopistosta. Komppula tulkitsee, että kilpailuasetelmaa ei synny, sillä tutkimusprofiilit ovat eriytyneet. Yliopistoissa on kuitenkin vähemmän monitieteisyyttä kuin ammattikorkeakouluissa, koska pääsääntöisesti matkailututkimusta tehdään perinteisten akateemisten oppiaineiden sisällä. Soile Veijalainen muistuttaa, että Lapin yliopistossa näkyy monitieteisyys ja kestävä liiketoimintaosaaminen, johon liittyy myös kulutustutkimus.
Ammattikorkeakouluista matkailututkimuksen tekijöiksi ilmoittautuivat Haaga-Helia, Jyväskylä ja Savonia. Monilla muilla on kuitenkin valtakunnan tason tutkimustavoitteita kapeammilla matkailun sektoreilla. Suosittuja teemoja ovat esimerkiksi hyvinvointimatkailu, tapahtumat, venäläismatkailu ja tuotekehitys.
Sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut raportoivat siitä, ett niitä vaivaa rahoituksen niukkuus. Raha ratkaisee usein sen, mihin tutkimusalueisiin korkeakouluissa panostetaan eikä matkailu ole ykköskastissa kilpailemassa niukoista tutkimusresursseista.
Matkailututkimuksen tietopankki
Yksi iso asia matkailun tutkimuksessa on matkailun tutkimustietopankin perustaminen. Tavoitteena oli luoda jo 2008 MEKin kotisivujen yhteyteen kansallinen matkailun sähköinen tutkimustietopankki, jonka päävastuutahoja ovat MEK ja KTM. Voimavaroja lupailivat KTM ja OPM. Tällaista tietopankkia ei ole tehty. Komppula esittää nolon kuvan matkailualan tietokeskuksen nettisivuista. Niin nolon, etten kehtaa edes linkittää sivulle. Matkailualan tietokeskuksen sivut ovat aikakaudelta web0.8 tai jotain. Ainakin sisältöä sinne on työnnetty puskutraktorilla sen kummemmin visuaalista ilmettä tai käytettävyyttä ajattelematta.
Nyt on kuitenkin jostakin löydettävä rahoitus tutkimustietokannan toteutukseen ja ylläpitoon. Nämäkin laskelmat on kuulemma tehty…
MEKin tutkimuspäällikkö Tom Ylkänen antaa tiivistetyn katsauksen Suomen matkailuelinkeinon tunnuslukuihin (pdf). Matkustustaseen kehitys on jopa parempi kuin ennakoitiin ja siitä on kiittäminen venäläisten kulutustottumuksia. Itse asiassa tavoitteisiin nähden myös kotimaan yöpymiset ovat paremmat kuin odotettiin. Tilasto kotimaan lomamatkoista maksullisissa majoitusmuodoissa on kuitenkin kääntynyt laskuun. Samoin matkailun osuus bruttokansantuotteesta on hieman alle odotusten.
Muutamaa tilastoa lukuun ottamatta matkailutilastot ovat varsin positiivista katsottavaa. Siitä huolimatta tänä vuonna ei Ylkäsen mukaan ole epäselvyyttä siitä, etteikö tavoitteista jäätäisi jälkeen. Samaa on odotettavissa myös ensi vuonna.
Ylkäsen tilastot osoittavat, että matkailun alamäki alkoi tasan vuosi sitten kesäkuussa 2008. Tilastoista voi päätellä myös sen, että kuluttajat ovat siirtyneeet halvempiin majoitusmuotoihin. Hotellitilastot ovat laskussa, mutta retkeilymajat ja leirintäalueet ovat lisänneet suosiotaan, mutta se ei kuitenkaan kata volyymiltään suurempien majoitusmuotojen tappioita.
Vuosina 2004-2007 matkailu oli keskimäärin seitsemän prosentin vuosittaisessa kasvuvauhdissa. Siksi matkailun pitäisi kestää muutama heikompi vuosi. Heikkojen vuosien jälkeen on odotettavissa nopeaakin elpymistä.
Yleisöstä muistutettiin, että matkailutilastoista puuttuu lähes täysin vuokramökit, joten tilastot ovat siltä osin vääristyneet. Näiden puuttuminen vaikuttaa myös ulkomaisten osuuteen, sillä monet ulkomaiset majoittuvat tilastojen ulkopuolelle jäävissä vuokramökeissä. Tähän asiaan liittyy myös oma esitykseni matkailun alueelliset tietovarannot (pdf) -hankkeesta.