Matkailu ja vapaa-aika tilastoissa

Maakuntajohtaja Matti Viialainen kehuu estotta Tilastokeskusta tiedontuottajana. Hän toteaa, että Maakuntaliitossa tietoa hyödynnetään puhtaasti oman edun mukaisesti.Viialainen peräänkuuluttaa eri tahojen yhteistyötä, jotta maakunta kehittyy suotuisasti.

Matkailuelinkeino esillä

Viialaisen puheenvuoron jälkeen keskustellaan vilkkaasti vapaa-ajan asumisesta ja majoitustilastoista. Viialainen totesi majoitustilastojen heikkouden, mutta ei tuntenut yksityiskohtaisesti, mikä tilastossa on vikana.

Otin asiakseni mainostaa Joensuun yliopiston tietovarannot-hanketta, jossa yritetään tuottaa ensi vuoden aikana estimaattia Etelä-Savon todellisista matkailutilastoista. Viialainen ei hihkunut innosta, mutta  ei laittanut vastaankaan. Pitää yrittää tuottaa hänelle jonkinlainen vertailu Tilastokeskuksen matkailutilastoista ja meidän tietovarantojen tuottamasta tilastosta. Jospa saisimme sen aikaan jo tänä vuonna.

Yritysrekisteristä ilmaista tietoa

Yritysrekisteriin kootaan tietoja , joita tuottavat muun muassa PRH, verohallinto, tullihallitus, vrk, valtiokonttori ja kuntien eläkevakuutus. Lisäksi tilastokeskuksen yritysrekisteri tekee omia tiedusteluja. Yritysrekisteristä saa ilmaista tilastotietokantatietoa. Sen lisäksi on olemassa kyselytietokanta eli palvelutietokanta, josta voi tilata maksullista tietopalvelua.

Yrityksistä ja toimipaikoista voi saada esimerkiksi yritystietoa ja toimipaikkatietoa. Liikevaihdon suuruusluokka on yritystiedoissa, mutta ei toimipaikkatiedoissa. Yritysten määrälliset tilastotiedot saa ilmaiseksi nettisivun yritysrekisterin kautta, mutta yksityiskohtaiset tiedot kuten osoitetiedot ovat maksullisia.

Palvelutietokanta ja tilastotietokanta tuottavat erilaista tietoa. Palvelutietokanta e ole tilastollista tietoa. Kukaan ei selvennä, mitä tietoa se on, mutta ilmeisesti myyntisihteeri Tarja Kiviniemi ja asiakaspalvelupäällkkö Alpo Kassinen tarkoittavat, että palvelutietokanta tuottaa kuvailevaa tietoa.

Aluetiedon lähteet

Tilastokeskuksen omat aluetiedot ovat maksullisia. Hinta määräytyy palvelua ostavan yrityksen koon ja katsausten lukumäärän mukaan. Jos MOT lasketaan yhdeksi yksiköksi, kaksi AlueOnline-katsausta Itä-Suomeen maksaisi noin 410 euroa vuodessa.

Toisaalta SeutuNet tarjoaa räätälöityä alueellista tietoa. Tähän saakka kaikki palvelun tilaajat ovat halunneet, että heidän toimeksiannostaan kootut tilastot ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. SeutuNetin tarjonta pitäis käydä läpi joskus, sillä esimerkiksi Tampereen seutu -tilastossa on myös monia valtakunnallisia tilastoja.

Maksulliset suhdannetiedot auttavat päätöksenteossa

Tilastokeskus tarjoaa myös yli  700 toimialalta yksityskohtaisempia asiakaskohtaisia suhdannetietoja. Rajauksena voi käyttää myös aluetta tai esimerkikis yritysryhmää, jossa on vähintään 30 yritystä. Aktuaari Merj Huopainen kertoo, että tietoja voi käyttää esimerkiksi liiketoiminnan strategiseen suunnitteluun ja elinkeinotoiminnan alueelliseen kehittämiseen.

Periaatteessa yritys voi ostaa esimerkiksi säännöllisesti päivittyvän kilpailijaseurannan liikevaihdon tai henkilöstön mittareilla. Julkisella puolella voidaan seurata tuettujen yritysten toiminnan kehittymistä. Tiedosta tuotetaan esimerkiksi trendimittareita, muutosprosentteja alkuperäiseen indeksiin nähden ja kausivaihtelutietoa.

Ehkä tietovarantojen luotettavuutta ja tuottamaa tietoa voisi verrata tällaiseen  alueelliseen, toimialakohtaiseen suhdannetietoon. Suhdannetiedosta on mahdollista tilata myös rakennekatsaus tiettynä hetkenä, joten olisi mielenkiintoista verrata, paljonko meidän ja valtakunnan viralliset tilastot poikkeavat toisistaan. Maksaahan se, mutta vielä ehtisi laittaa kustannukset tietovarantojen budjettiin.

Tilastokeskus tilastotiedon hyödyntämisestä

Tilastokeskuksen tietopalvelujohtaja Heli Mikkelä kertoo Tilastokeskuksen järjestämässä seminaarissa TIlastokeskuksen palveluista. Mikkelä kertoo tilastoista yleisellä tasolla, mitä  tietoa on saatavilla ja mistä tieto löytyy.

Hän sanoo, ettei tiedonetsijän tarvitse tietää, kuka tilaston on tuottanut, sillä pääasia on, että hän löytää etsimänsä tiedon. Tutkijana minulle ei ole samantekevää, kuka tilaston on tuottanut ja miten se on kerätty.

Puheenvuorossa painotetaan mm. metatiedon tärkeyttä. Tilastotaulun ohessa pitäisi olla mukana aina metatieto siitä, miten tilasto on kerätty ja miten käsitteet on määritelty. Hyvä huomio tietovarantoja silmällä pitäen.

Tilastokeskuksen tietolaari verkossa

Mikkelä kehuu Tilastokeskuksen nettisvuja, joille on koottu jopa 100 000 html-sivua. Internetmarkkinoinnin tutkijana en ole ihan vakuuttunut, onko tiedot jäsennelty riittävän selkeästi ja toimiiko haku riittävän tarkasti. Varmaa on, että tietoa on paljon.

Joku yleisöstä heittää Mikkelälle haasteen etsiä julkisista varoista palkatun työvoiman määrä Suomessa. Mikkelä löytää helposti valtion virkamiesten keskipalkan, 3 163 euroa vuonna 2008, mutta ei löydä vastausta esitettyyn kysymykseen.

Olen itsekin eksynyt monta kertaa Tilastokeskuksen sivuille. Vaikka näen tilaston mielessäni ja tiedän, että esimerkiksi verkkokauppoja tehneiden osuus on tarjolla kuvion muodossa, en juuri koskaan onnistu löytämään sitä ensimmäisellä yrityksellä. Nykyisin olen jo oppinut kirjaamaan mielenkiintoiset osoitteet del.icio.us-palveluun.

EBRF – Mitä mieleen jää?

Vuoden 2009 EBRF:stä jää mieleen kolme asiaa. Ensimmäinen niistä on ehdottomasti kansainvälisten osallistujien kato. Paikalla on ilmeisesti ainoastaan Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen vieraita yhteistyöyliopistoista.

Tiukkaa taloustilannetta on helppo syyttää, mutta syy voi olla myös muualla. Ehkä Suomi on kuitenkin liian kaukana. Ehkä EBRF:llä ei ole riittävänä täsmällistä fokusta, eikä kotimainen konferenssi voi pärjätä suurien monialaisten konferenssien kentällä.

Sosiaalisen median nousu

Toinen mieleenpainuva asia liittyy osittain omaan tutkimukseeni. Sosiaalinen media ja internetmarkkinointi ovat kasvattaneet räjähdysmäisesti suosiotaan konferenssipaperien aiheena. Käsittely on vielä aika pintapuolista, ja monista esityksistä huokuu käytännön osaamattomuus. Puhutaan wikeistä ja blogeista, mutta ei välttämättä olla koskaan kokeiltu, mitä blogin tai wikin kirjoittaminen vaatii.

Ei sillä, että aina pitäisi olla oman käden kokemusta tutkiakseen asiaa, mutta sosiaalisen median tuntemus auttaisi esimerkiksi sanaston hallinnassa. Sinänsä mielenkiintoista, että tutkimuspiireissä varjellaan mustasukkaisesti oman tieteenalan käsitteistöä, mutta ei sitten vaivauduta edes selvittämään, mitä sosiaalinen media on. Blogit, wikit ja suosittelupalvelut rinnastetaan surutta verkkolehtiiin, messengeriin ja Skypeen.

Kadonnut väitöskirja

Kolmantena tästä konferenssista jää mieleen se, että melkein jokainen vähänkään tuttu ihminen kävi kysymässä, milloin väittelen. Yksikin Hankenin professori, jota en ollut koskaan tavannut, tunnisti nimeni ja kysyi saman tien, missä kaupallistamisväitöskirja viipyy.

Toisaalta ne, joiden kanssa keskustelin eProfilerista, olivat kovasti innoissaan sen mahdollisuuksista. He ymmärsivät, että internetmarkkinointi on imaissut minut toiseen suuntaan.

Junamatkalle jää takuulla mietittävää. Noudattaako Anne-Mari Järvelinin neuvoa kirjoittaa väitöskirja nopeasti tulikuumista aiheista, internetmarkkinoinnista ja erityisesti sosiaalisesta mediasta? Vai pitäisikö sittenkin viedä kaupallistamisasia loppuun asti ja julkaista väitöskirja, jota muut jo odottavat? Ehkä minusta ei vain ole tohtoriksi asti.