Muotoseikkoja

Katselen tässä sunnuntain hienoa ulkoilusäätä vain ikkunasta. Ulos ei ole asiaa, kun to do -listalla on vielä tälle viikonlopulle monta hommaa. Kirjoittelen mm. konferenssipaperia CIRCLEen. Edelleen jaksaa ihmetyttää, miksi jokaiseen konferenssiin ja journaliin pitää olla erilaiset lähdemerkinnät. Paperin kirjoituksesta menee iso osa siihen, kun syynäilee ja korjailee pisteitä pilkuiksi ja poistaa välillä jompaa kumpaa, kunnes huomaa, että pitikin käyttää kursiivia ja vain yhtä isoa kirjainta.

Onneksi nykyään alkaa olla valmiita ohjelmia, kuten RefWorks, jotka tekevät lähdeluettelot automaattisesti. Tosin niissä on se vika, että ohjelmat eivät toimi yhteen. Aina jokin artikkeli onkin tallennettu toiseen ohjelmaan kuin muut tai sitten samaan ohjelmaan eri tunnuksen alle. Onneksi löysin ihan mukavan simppelin ohjesivuston Harvard-tyylin viite- ja lähdemerkinnöistä.

Tämäkö se on sitä tutkijan työtä, jota vielä eilen niin kovasti kaipasin? Toisaalta olisihan se ihan kiva lähteä huhtikuussa Portugaliin… Ehkä sittenkin kannattaa uhrata yksi sunnuntai.

Väitöstutkimuksen aineisto naftaliinista

Kaivoin viime viikonloppuna vanhan tutkimusaineistoni tietokoneen uumenista päivänvaloon. Ajatus väitöskirjasta oli jo ummehtunut, mutta puhalsin pölyt viimeisistä eli vuoden vanhoista muistiinpanoistani. Ehkä väitöskirjan vuoro on nyt uudessa uljaassa Itä-Suomen yliopistossa.

Ongelmana on nyt tietenkin se, että minun pitää päivittää rankalla kädellä teoreettista osiota. Vaikka tiedostoa on muokattu viimeksi helmikuussa 2009, en ole kirjoittanut siihen oikeastaan mitään uutta kesän 2008 jälkeen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Yliopistojen asema on muuttunut radikaalisti, keskustelu tutkimustulosten kaupallistamisesta on kiihtynyt ja toisaalta myös co-creation keskustelu on noussut markkinointikirjallisuudessa.

Co-creation innoittajana

Omassa aineistossani ei ole kyse täsmällisesti co-creationista, mutta tutkimuksesta löytyy sen piirteitä. Yliopiston tutkijat ovat ottaneet kaupallistamiskeskusteluun mukaan myös yritykset, joilla on mahdollisuus muokata tutkimustuloksista vaihdettavia tuotteita ja palveluita. Ovathan nämä yritysedustajatkin eräällä tavalla yliopiston asiakkaita.

Ajatus co-creationista on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että yritän nyt innostua väikkäristä uudelleen sen kautta. Toivottavasti työkiireet eivät taas syö aikaa omalta tutkimukselta. Kapinoin edelleen sitä vastaan, että tutkimushankkeen projektipäällikkö olisi vain hallinnollinen jyrä, jonka pitää antaa tutkijoiden tehdä tutkimusta, ja itse keskittyä pelkkään paperinpyöritykseen. Minäkin haluan tutkia!

Finnair sosiaalisen median ryöpytyksessä

Do not fly with Finnair

learn2fly Twitterissä

Just make sure you don’t fly via Helsinki with Finnair, useless feckers!

JamesVirdee Twitterissä

Ja niin edelleen suomeksi, ruotsiksi, espanjaksi, venäjäksi, kiinaksi…

Mutta ei hätää. pätkän vertaa, mitä heistä sosiaalisessa mediassa puhutaan. Siksi myöskään Finnairia ei varmaankaan haittaa, että Twitteriin ja muualle sosiaalisen median syövereihin tupsahtelee kielteisiä viestejä harva se minuutti.

Olisiko pikku hiljaa syytä kiinnostua asiasta?

Toimiala ilman sosiaalista mediaa

Vaikka kahvipöytäkeskusteluissa alkaa kuulua aiempaa enemmän sosiaaliseen mediaan kyllästyneitä kannanottoja, ovat jotkut liiketoiminnan alat ottamassa vasta ensimmäisiä askeleitaan sosiaalisessa mediassa. Hieman yllättäen yksi sellainen ala on lääketeollisuus.

Lääkefirmoilla olisi kova tarve saada nettinäkyvyyttä ja huomiota myös sosiaalisessa mediassa. Yhteisöissä liikkuu väärää tietoa lääkkeistä, sairauksista ja sivuvaikutuksista, mutta ainakin tähän saakka FDA on ottanut yritysten haluun oikaista väärät tiedot.

Ohjeistusta saadaan odottaa ainakin ensi vuoden puoliväliin, vaikka lääkefirmoilla olisi kova hinku Twitteriin ja muihin palveluihin. Ennen ohjeistusta FDA voi kieltää sosiaalisen median käytön kokonaisuudessaan.

Kuinka joku ei siellä vielä ole?

Lääkeyritysten budjetit ovat ihan toista luokkaa kuin esimerkiksi matkailuyritysten. Silti neljän miljardin dollarin markkinointibudjetista vain valuu sähköisiin medioihin. Se on hurjan vähän.

Tiedä sitten, miksi lääkejätit hinkuvat nettiin. Onko motiivi puhtaasti valistus vai haluavatko yritykset päästä luomaan yhteisöihin uusia sairauksia ja sitten kaupitella sairauksiin omia lääkkeitään?

Sikainfluenssaa median voimin

Sikainfluenssan saama julkisuus on ollut ainakin joillekin lääkeyrityksille onnenpotku. Sikainfluenssamyllyä ovat jauhaneet sekä perinteinen että sähköinen media. Suurin osa peloista on varmaankin synnytetty yhteisöissä, joihin viranomaiset eivät ole edes löytäneet tietään.

Oltaisiinko pelot voitu jotenkin välttää? Olisiko asiallinen tiedotus ja viranomaisten aktiivisuus voineet katkaista huhuilta siivet ennen kuin kansa on lähtenyt tappelemaan rokotusjonoihin?

Niin tai näin. Joku metelistä hyötyi. Käsidesifirmat ainakin.

Raakileena julkistettu maaportaali

Annoin visitfinland.com-maaportaalille aikaa kehittyä ja vasta nyt testasin Saimaan alueen osalta, mitä kaikkea portaalista löytyy. Eipä löydy paljon. Savonlinnassa ei ole kohteita, Mikkelissä on kaksi hotellia, Savonlinnassa yksi, Punkaharjun ainoa aktiviteetti on Mannilan joulu jne.

Tämä kaikki on tietenkin kiinni siitä, miten hyvin yrittäjät saadaan aktivoitua ja sitoutettua tietojensa ylläpitämiseen. Siksi tietoa voi vielä tulla, mutta pienikin pyörähdys matkailuyrittäjien juttusilla kertoo, että yrittäjät eivät ole vakuuttuneita visitfinlandista.

Sosiaalisuus kateissa

Itseäni kiinnostaa nähdä, miten hyvin maaportaali lyö läpi sosiaalisen median palveluna. En keksi yhtään syytä, miksi matkailija haluaisi siirtyä jo tuntemistaan palveluista visitfinlandiin. Miksi ei etsisi tietoa esimerkiksi TripAdvisorista, jossa käyttäjät ovat paljon aktiivisempia tiedon tuottajia kuin visitfinlandissa? Miksi ei blogata WordPressissä omaa matkakertomustaan tai Rantapallossa tai jossain?

Mielenkiintoinen piirre on se, että esimerkiksi maaportaalin blogi täyttyy samojen suomalaisten ihmisten kirjoittamista kokemuksista, joista osa on kertynyt vieläpä muualta kuin Suomesta. Toinen ryhmä näyttää olevan ulkomaalaiset, jotka kertovat omasta kotimaastaan. Onko visitfinlandin viesti siis se, että kannattaa lähteä Suomesta muualle etsimään matkailukokemuksia?

Investoinnit hyötykäyttöön

Visitfinlandiin uhrattiin paljon aikaa ja rahaa – nekin rahat valuivat pääosin ulkomaille. Vaikka portaali viivästyi melkein kolme kuukautta suunnitellusta aikataulusta, se näyttää edelleen keskeneräiseltä. Lanseeraus oli elokuun loppupuolella ja nyt eletään lokakuuta eikä vieläkään esimerkiksi kielten sekamelskaa ole saatu korjattua.

Nyt olisi politiikasta tutun ryhtiliikkeen aika. Pitäisi korjata tunnistetut mokat ja panostaa rutkasti sisällön kehittämiseen. Jos ei muu auta, pitää jalkautua kentälle etsimään kadoksissa olevaa matkailutietoa niin Kainuusta kuin Etelä-Savosta.