Hiki hatussa laskelmia

Olen väsännyt siitä edellisessä viestissäni kiroamasta kello yhdestä asti lääkeliiketoiminnan harjoitustyötä. Siis seitsemän pitkää ja tuskaista tuntia! Ja tämän piti olla helppo työ tai ainakin minun oli tarkoitus suhtautua siihen vähemmän kriittisesti. No toki päivään mahtui myös pari taukoa, mutta kyllä tähän reilusti puoli tehokasta työpäivää sai uhrattua eikä teksti tietenkään ole vielä edes valmis.

Nyt särkee julmetusti päätä. Olisi pitänyt käydä lenkillä, mutta en viitsisi millään lähteä enää tähän aikaan juoksemaan. Lenkillä menee kuitenkin reilu tunti ja sitten kestää vähän aikaa ennen kuin keho ja mieli rauhoittuvat yöunille.

Jos haukkaisi äkkiä happea vaikkapa partsin ovelta. Sitten ei tarvitsisi pukea koko päivänä. 😉

Batwoman

Tarkastin tänään MAR-kurssin harjoitustöitä. Harjoitustyön case on taas nahkavaatteita valmistava Bat Oy. Odotin jo viime vuonna, että joku keksisi fokusoitua eroottisiin asusteisiin, mutta vasta nyt odotukseni realisoitui. Piti olla miesryhmä asialla.

Sinänsä on lohduttavaa, etteivät ykköset ymmärrä opintojensa alkuvaiheessa vielä kaikkea eivätkä osaa hahmottaa markkinointisuunnitelmaa kokonaisuutena. Jos osaisivat, mitä me voisimme enää heille opettaa? Nyt voimme ainakin ohjata heitä ajattelemaan kokonaisvaltaisemmin ja toisaalta myös syvemmin tietyillä osa-alueilla.

Markkinointia ei minusta voi opettaa. Markkinoinnin terminologiaa kyllä, mutta markkinointiajattelu vaatii opiskelijan omaa hoksaamista. Samaa asiaahan valittelin lääkeliiketoiminnan luentoa tehdessäni. Kun yhtä palaa liikuttaa, liikkuvat kaikki muutkin. Jos markkinointikeinot eivät ole linjassa kilpailustrategian kanssa, metsään mennään ja rytinällä. Esimerkiksi laatuun painottuva differointistrategia vesittyy, jos lopputuotteesta pyydetään matalaa hintaa tai tuotetta markkinoidaan ilmaisjakeluissa. Ei kaikkea pidä aina ajatella kustannuksina. Imagosta kannattaa maksaa tai maksattaa enemmän.

Jos minulla olisi yritys, en kuuna päivänä pistäisi yhtäkään ilmoitusta ilmaisjakeluihin. Mitä se kertoisi yrityksestä, jos yrityksen mainoksen vieressä kaupattaisiin thaihierontaa tai haluttaisiin ostaa puhelinosake?

Olisin tarkistanut tänään vielä HTM:n tentit, mutta kirjasto onkin nykyään lauantaisin kiinni enkä saanut tenttikirjoja. Säästämistä sekin, että opettajatkin ovat kirjaston kirjojen varassa. Siirtyy se homma maanantaille, vaikka yksi opiskelija jo kyseli tuloksia. Tentistä on kulunut jo ruhtinaallinen viikko, että johan tulosten toki pitäisi olla rekisterissä! Yliopisto on palvelulaitos.

Partneri liukuhihnalta

Tänään oli taas lääkeliiketoiminnan seminaaripäivä. Tällä kertaa Paakkosen Sanna SLP Innovations -yrityksestä puhui partneroitumisesta ja verkostoitumisesta lääkealalla. Esityksessä ei ollut uutta ja mullistavaa varsinkin, kun eilen puhuimme Sannan kanssa samoista asioista päivällisen yhteydessä.

Joka tapauksessa oli mielenkiintoista, että Sanna, kuten monet muutkin alan ammattilaiset, korosti partnerointitapahtumien tärkeyttä verkostoitumisessa. Hän kertoi, että viiden minuutin tapaamisen jälkeen vaihdetaan vain kortteja, jos yhteistyö kiinnostaa, ja sitten siirrytään seuraavaan tapaamiseen. Liukuhihnatutustumista. Sanna sanoi, että yhden päivän jälkeen yrityksellä voi olla satakin kontaktia, joista tosin vain murto-osa johtaa yhteistyöhön.

Sannan mukaan yrittäjät ja tutkijat vähättelevät partnerointitapahtumien antia, mutta se on hänen mukaansa itsestä kiinni, miten aktiivinen on suhteiden luonnissa. Täytyypä sanoa, että minusta ei ehkä olisi tuollaiseen verkostoitumiseen. Jännä juttu, että Sanna nosti esiin myös Facebookin yhtenä verkostoitumisen kanavana. Hän painotti, että nykyisistäkin opiskelukavereista pitäisi pitää huolta ja pitää heihin yhteyttä, sillä näistä voi olla apua vielä kymmenien vuosien päästä, kun tarvitsemme apua johonkin tiettyyn työtehtävään.

Sanna muistutti myös siitä, että yritykset tuppaavat etsimään partneria aivan liian myöhään. Ensikartoitus vie parisen kuukautta ja sitten vasta päästään profiloimaan potentiaalisia kumppaneita. Aika tunnistamisesta varsinaiseen yhteistyöhön voi olla puolesta vuodesta jopa useisiin vuosiin.

Pitää oman työn kannalta muistaa ainakin tämä aikaperspektiivi. Jos ja kun yritän luoda jonkinlaista mallia itsekin, siihen pitää lisätä partnerointi riittävän alkuvaiheeseen. Sannan mukaan tutkija voi lähteä itse kaupallistamaan ideaansa, mutta hän näkisi kuitenkin, että yliopiston pitäisi olla se ensimmäinen partneri. Yliopiston innovaatioasiamiehet eivät voi hallita kaikkia alueita, mutta olisi ainakin parempi, jos neuvottelupöydässä istuisi edes joku businessosaaja teknologian taitajan kanssa.

Omasta kokemuksestaan Sanna puhui, että suomalaiset yritykset eivät ehkä osaa viestiä oikein kansainvälisessä ympäristössä. Kun pitäisi puhua hyödyistä, kehutaan omaa teknologiaa, kun pitäisi puhua liiketoiminnasta, puhutaan edelleen teknologiasta, kun pitäisi puhua yhteistyöstä, muistutetaan vielä kerran, kuinka hieno teknologia nyt olisi tarjolla. Sitten ihmetellään, mihin yhteistyö tyrehtyi.

Yhteistyö voi Sannan mielestä tyrehtyä myös pieniin kulttuurisiin eroavaisuuksiin, joita ei osata ottaa huomioon. Kun englantilaiselle lähettää sähköpostin, hän kiittää postista ja kertoo palaavansa asiaan myöhemmin. Kun suomalaiselle lähettää sähköpostin, hän vastaa viestiin vasta, kun on jotain kerrottavaa. Vastaamattomuus voi olla toisesta kulttuurista tulevalle henkilölle jopa osoitus piittaamattomuudesta ja haluttomuudesta jatkaa keskustelua.

Monia muitakin juttuja nousi esiin seminaarin aikana. Tein hyvät muistiinpanot, mutta en nyt jaksa pohtia näitä asioita enempää tänään.

Suunnittelun palapeliä

Jakaantuvat ihmiset keskimäärin kahteen osaan: käytännön osaajiin ja teoreetikoihin? Minä en kyllä tiedä, kumpaan puoliskoon silloin kuuluisin. Ehkä meissä kaikissa on jonkin verran molempia ominaisuuksia ja ne vaihtelevat tilanteen mukaan.

Minun pitäisi olla markkinoinnissa teoreetikko – olenhan tutkija – mutta silti minusta tuntuu, että osaan asiat paremmin käytännössä. Tämä on vain mutu-tietoa, sillä en ole tehnyt juuri mitään käytännön markkinointityötä. Mitä nyt yhdelle yritykselle laadin markkinointisuunnitelman ja vähän mietiskelin markkinointiviestintää. Toimittajan hommissa sain tietenkin rutkasti kokemusta viestinnästä, mitä voin toki hyödyntää myös markkinointiviestinnässä, eikä pikkuruisen Untorockin markkinointi minibudjetilla luonnistu ilman jonkinlaista osaamista.

Silti pidän itseäni enemmän käytännön ihmisenä markkinoinnin saralla. Tein äsken loppuun lääkeliiketoiminnan esitykseni. Siinä yritin käydä lyhyesti läpi kaupallistamissuunnitelman osat. Minun on helppo nähdä, miten nämä osat loksahtavat paikalleen. Näen, miksi niihin liittyviä päätöksiä ei voi tehdä toisistaan irrallisina. Mutta kuinka kertoa tämä muille?

Kaupallistaminen on kuin palapeli, jossa jokainen palanen näyttää yksinkin joltakin. Siinä on värejä, on muotoa ja on struktuuria. Ehkä palasessa on jopa pieni yksittäinen kuvakin, mutta silti kokonaisuutta ei näe yhden palan perusteella. Kuva rakentuu useista palapelin palasista. Jos aloitat pelin keskeltä ja etenet reunoja kohti, saat ehkä näkyviin kuvan, mutta silti joitakin yllätyksiä voi jäädä näkemättä, jos et laita viimeistäkin palasta paikalleen.

Miksi yritykset sitten ottavat riskin, ettei suunnitelma kata kaikkia osa-alueita? Riskin, että jokin yllättävä yksityiskohta jää paljastumatta. Ehkä yritykset päättelevät, että koska tulevaa ei voi varmuudella ennustaa, ei kannata panostaa siihen varautumiseen. Suunnittelu on kallista, olipa kyseessä sitten tuote tai sen kaupallistaminen.

Jossakin suunnittelun vaiheessa yrityksen on asetettava suunnittelulleen rajat, reunapalat. Ei ole erityisen kustannustehokasta käyttää aikaa ja energiaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien suunnitteluun.

Rajat asetetaan strategiassa. Jos strategia on hyvin pureskeltu, riittävän selkeästi ilmaistu ja täydellisesti sisäistetty, sen on helppo antaa ohjata myös kaupallistamisen suunnittelua. Jos yritys haluaa olla kahden vuoden päästä markkinajohtaja tietyllä segmentillä teknologisesti ylivertaisin tuottein, sen on kaikin keinoin panostettava ylivertaisen tuotteen kehittämiseen, segmentin tunnistamiseen ja halutun strategisen aseman saavuttamiseen.

Parhaimmillaan kaupallistamissuunnitelma tukee tätä pyrkimystä. Mutta jos suunnitelman tekee joku muu, se on vain palasista koostettu epämääräinen möhkäle ja palasetkin voivat olla kokonaan toisesta palapelistä.

Laiskottelu kunniaan!

Kävipä hyvä tuuri, kun en aamulla kehdannut aloittaa lääkealan innovaatioluentojen tekemistä. Päivi nimittäin soitti, että suunnitelmaan tulee muutos ja minun pitääkin kertoa kaupallistamisesta. Tarkoitus on esitellä kaupallistamisprosessi tekemäni suunnitelman perusteella. Näin tulee käytyä läpi koko tuleva ryhmätyö. Olipa tosi hyvä, etten aloittanut luentoja ja nyt pääsen vielä esittämään sellaista asiaa, jonka oikeasti tunnen.