Outi-Maaria Palo-oja

Pitää vielä raapustaa muutamia ajatuksia muistiin ennen perjantaisaunaa. Sitä tuossa mietiskelin, että koska kaupallistaminen on aikasidonnainen tapahtuma, kuten mm. Miettinen ym. (2006) moneen kertaan muistuttavat, tutkimusta voisikin lähteä veivaamaan aikajänteelliseen muotoon. Voisi kirjoittaa empirian aikajänteelliseksi BLY:n tarinaksi tai tarkemmin BLY:n KnoPro-tarinaksi. Päivikin on muutaman kerran sitä minulle ehdottanut. Sitten voisi kirjoittaa yliopiston kolmannesta tehtävästä aikajänteellisen kehyskertomuksen (Yliopiston kaupallistamistehtävän tarina). Myös teoreettisesta keskustelusta voisi raportoida niin, että seuraisi keskustelun aaltoilua ensin Mode 1:stä Mode 2:een ja sitten Etzkowitzin ja muiden keskustelua Triple Helixistä ja yritysyliopistoista. Parasta olisi kuitenkin selvittää, mikä on  pinnalla juuri nyt. Mitähän lienee? Ehdotuksia?

Toinen juttu, mikä tuli mieleen saunaa odotellessa, on tämä minun suosikkini eli kontekstisidonnaisuus kaupallistamisessa. Voisi valita näkökulmaksi joko pelkän yliopiston tai sitten tarkastelisi kaupallistamista yliopiston ja yritysten yhteistyön näkökulmasta. Toisaalta minun pitäisi ehdottomasti ottaa mukaan myös muut KnoPron toimijat. Yllä mainitsemani yliopiston kaupallistamistehtävän tarinan voisi kirjoittaa Kuopion yliopiston näkökulmasta. Tuskinpa se niin kovin paljon poikkeaisi muista suomalaisista  yliopistoista. Lääketutkimus ja farmasia toimialana tuo tutkimukseen omat erityispiirteensä, jotka näkyvät BLY:n tarinassa.

Miettinen ja Tuunainen (2006, 25) korostavat monitieteisyyttä yhtenä kaupallistamisen piirteenä yliopistoissa. En ole aivan varma, näkyykö monitieteisyys sittenkään KnoProssa, koska tutkimus- ja kehitystyö tapahtuu yhden tiedekunnan sisällä ja yhdellä, joskin laajasti määritellyllä, toimialalla. Tietenkin KnoProssa on mukana edustaja myös kauppatieteistä ja hankkeessa käsitellään useita erilaisia teknologioita, jotka vaativat erikoisosaamista.

Mietin vielä tuota himpuran oppimisasiaa. Oppiminen on liian vaikea pala purtavaksi kauppatieteellisessä väikkärissä. Jos ottaisi lähestymistavaksi eri instituutioiden välisen vuorovaikutuksen ja käyttäisi sen haltuunottoon CoPia tai collective efficacy -mallia, mutta siihen pitää tutustua ensin tosi huolellisesti. Oppimisen ottaisi sitten näiden teorioiden mukaan tuomana, annettuna asiana, mutta ei yrittäisikään jäljittää, miten ja missä se tapahtuu. Yhteistyössä, toimijoiden välillä, toiminnassa ja niin edelleen, mutta ei enää purkaisi asiaa pidemmälle auki.

Taitaa tulla höttöä koko kirjasta.

Sitäkin tässä ihmettelin, että pitääkö kertoa, miten minä ymmärrän tiedon, osaamisen ja innovaatiot, jos käytän edellä mainitsemiani Mode 2:sta, triple helixiä tai yritysyliopistoteoriaa.

Jatkanpa ihmettelyä huomenna.

Siitä on ikuisuus, kun viimeksi kirjoittelin tänne jotain. Vielä kolme kertaa pidempi aika on siitä, kun luin jotain väikkäriäni varten. Ajattelin tehdä pehmeän laskun molempiin ja otin käsiini taas vaihteeksi Miettinen ym. 2006. Tieteestä tuotteeksi? Yliopistotutkimus muutosten ristipaineessa -opuksen.

Johdantoluvussa  (13-27) on yksi juttu, mikä pitää ehdottomasti muistaa jatkossa. Miettinen ja Tuunainen (16) nimittäin kääntävät suomeksi teorioita, joissa käsitellään tieteen ja yliopistojen muuttumista osana kehittyvää tietoyhteiskuntaa . Gibbonsin Mode 2 kääntyy tiedon tuotannon malli 2:ksi, Etzkowitzin triple helix yliopistojen, teollisuuden ja valtiovallan kolmoiskierteeksi ja Etzkowitzin entrepreneurial university yritysyliopistoksi.

Yksikään näistä ei ole erityisen jouheva käännös, mutta näin käännettynä ne tietenkin avaavat paremmin teorian sisältöä kuin englanninkielinen tiivistetty nimitys. Vai sanooko Mode 2 mitään asiaan vihkiytymättömälle?

Tässä vaan elelen niitä aikoja, jolloin on pakko tehdä lopullinen päätös tutkimuksen raportointikielestä. Sanna kirjoitti teoriaosan englanniksi ja analyysin suomeksi ja nyt hän kääntää kuumeisesti empiriaa englanninkielelle. Se on tosi iso homma.

Englannin kieli tietenkin voisi tuoda helpotusta myöhempiin julkaisuihin ja samalla välttyisi hölmöiltä suomennoksilta. Toisaalta äidinkieli on samalla ajattelun kieli, jolloin kirjoittaminen olisi rutkasti nopeampaa ja syvällisempää. Mitenhän tämän nyt tekisi?

Kirjoitin aikanaan graduni englanniksi eikä se ollut erityisen vaikeaa. Monesti minusta tuntuu, että englanti on ainoa oikea tutkimuksen kieli, koska suomenkielinen teksti saattaa muuttua välillä liiankin värikkääksi.

Kieliasia kaihertaa mieltä melkein yhtä paljon kuin se, että minulta edelleenkin puuttuu yksi selkeä tutkimusongelma. Ennen kuin ongelma on kiveen hakattu, ei synny mitään järkevää. Niin se vaan on. Minä en pysty tuottamaan tekstiä, jos minulla ei ole selkeää suunnitelmaa.

Minulla on nyt kolmaskin ongelma. Mieli tekisi kuunnella haastattelunauhoja, lukea litteroituja haastatteluita, lukea artikkeleita, päivittää tutkimussuunnitelma ja ottaa taas tutkimus haltuun. Toisaalta minun pitäisi lopultakin tehdä oma osuuteni CD-kaupallistamissuunnitelmaan, mutta olen melkein jo unohtanut, mikä se mahtoi olla. Luulin elokuussa, että minulla olisi aikaa paneutua CD-teknologiaan, mutta miten väärässä olinkaan.

Voisi olla järkevää tehdä CD pois alta nyt heti ja keskittyä sitten täysipainoisesti omaan tutkimukseen. Kokemuksesta vain tiedän, että silloin pitäisi ehdottomasti painaa, kun olisi edes jonkinlainen motivaatio tutkimukseen. Tätä pohtiessa en taaskaan saa mitään aikaan.

—

Enää ei tarvitse miettiä kiloja ja kurveja ainakaan Kalifornian takia. Suvi soitti eilen ja vahvisti epäilykseni. Stanford jää minulta näkemättä.

EBRF-konferenssipaperille kävi vähän huonosti. Se raukka joutui viimeiseksi rästityölistallani. Toivottavasti en ole koskaan kirjoittanut yhtä huonoa tekstiä. Paperin pituudeksi oli asetettu 10-15 sivua ja minun työni on nipin napin kymmenen sivua. Johtopäätökset ovat ihan kököt ja suoraan sanottuna toivon, että jokin ihme estäisi paperin julkaisun.

Nyt en vain voinut muuta kuin alittaa riman reilusti. Täysi floppi tässä kiireessä on varmasti parempi kuin ei mitään. Monelta olisi ehkä tämäkin paperi jäänyt tekemättä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain kyhättyä edes jotain.