Olen väsännyt siitä edellisessä viestissäni kiroamasta kello yhdestä asti lääkeliiketoiminnan harjoitustyötä. Siis seitsemän pitkää ja tuskaista tuntia! Ja tämän piti olla helppo työ tai ainakin minun oli tarkoitus suhtautua siihen vähemmän kriittisesti. No toki päivään mahtui myös pari taukoa, mutta kyllä tähän reilusti puoli tehokasta työpäivää sai uhrattua eikä teksti tietenkään ole vielä edes valmis.
Nyt särkee julmetusti päätä. Olisi pitänyt käydä lenkillä, mutta en viitsisi millään lähteä enää tähän aikaan juoksemaan. Lenkillä menee kuitenkin reilu tunti ja sitten kestää vähän aikaa ennen kuin keho ja mieli rauhoittuvat yöunille.
Jos haukkaisi äkkiä happea vaikkapa partsin ovelta. Sitten ei tarvitsisi pukea koko päivänä. 😉