EBRF-konferenssipaperille kävi vähän huonosti. Se raukka joutui viimeiseksi rästityölistallani. Toivottavasti en ole koskaan kirjoittanut yhtä huonoa tekstiä. Paperin pituudeksi oli asetettu 10-15 sivua ja minun työni on nipin napin kymmenen sivua. Johtopäätökset ovat ihan kököt ja suoraan sanottuna toivon, että jokin ihme estäisi paperin julkaisun.
Nyt en vain voinut muuta kuin alittaa riman reilusti. Täysi floppi tässä kiireessä on varmasti parempi kuin ei mitään. Monelta olisi ehkä tämäkin paperi jäänyt tekemättä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain kyhättyä edes jotain.