Julkaistu

EBRF – Mitä mieleen jää?

Vuoden 2009 EBRF:stä jää mieleen kolme asiaa. Ensimmäinen niistä on ehdottomasti kansainvälisten osallistujien kato. Paikalla on ilmeisesti ainoastaan Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen vieraita yhteistyöyliopistoista.

Tiukkaa taloustilannetta on helppo syyttää, mutta syy voi olla myös muualla. Ehkä Suomi on kuitenkin liian kaukana. Ehkä EBRF:llä ei ole riittävänä täsmällistä fokusta, eikä kotimainen konferenssi voi pärjätä suurien monialaisten konferenssien kentällä.

Sosiaalisen median nousu

Toinen mieleenpainuva asia liittyy osittain omaan tutkimukseeni. Sosiaalinen media ja internetmarkkinointi ovat kasvattaneet räjähdysmäisesti suosiotaan konferenssipaperien aiheena. Käsittely on vielä aika pintapuolista, ja monista esityksistä huokuu käytännön osaamattomuus. Puhutaan wikeistä ja blogeista, mutta ei välttämättä olla koskaan kokeiltu, mitä blogin tai wikin kirjoittaminen vaatii.

Ei sillä, että aina pitäisi olla oman käden kokemusta tutkiakseen asiaa, mutta sosiaalisen median tuntemus auttaisi esimerkiksi sanaston hallinnassa. Sinänsä mielenkiintoista, että tutkimuspiireissä varjellaan mustasukkaisesti oman tieteenalan käsitteistöä, mutta ei sitten vaivauduta edes selvittämään, mitä sosiaalinen media on. Blogit, wikit ja suosittelupalvelut rinnastetaan surutta verkkolehtiiin, messengeriin ja Skypeen.

Kadonnut väitöskirja

Kolmantena tästä konferenssista jää mieleen se, että melkein jokainen vähänkään tuttu ihminen kävi kysymässä, milloin väittelen. Yksikin Hankenin professori, jota en ollut koskaan tavannut, tunnisti nimeni ja kysyi saman tien, missä kaupallistamisväitöskirja viipyy.

Toisaalta ne, joiden kanssa keskustelin eProfilerista, olivat kovasti innoissaan sen mahdollisuuksista. He ymmärsivät, että internetmarkkinointi on imaissut minut toiseen suuntaan.

Junamatkalle jää takuulla mietittävää. Noudattaako Anne-Mari Järvelinin neuvoa kirjoittaa väitöskirja nopeasti tulikuumista aiheista, internetmarkkinoinnista ja erityisesti sosiaalisesta mediasta? Vai pitäisikö sittenkin viedä kaupallistamisasia loppuun asti ja julkaista väitöskirja, jota muut jo odottavat? Ehkä minusta ei vain ole tohtoriksi asti.

Julkaistu

Uuden talouden neljä ulottuvuutta

Vuoden 2009 EBRF-konferenssin sisältö ei äkkiseltään vakuuta. Poissa ovat kansainväliset esiintyjät keynote-puhujia lukuun ottamatta, eikä kotimainenkaan kerma ole saapunut paikalle. Saavuin Jyväskylään ajoissa ja lounaalla lueskelin abstrakteja. Joukossa on vain muutamia mielenkiintoisia, jaa niistäkin pari yhtä aikaa eri paikoissa.

Ehkä heikompi taloustilanne tai sitten vain väsymys kotimaisiin konferensseihin kuihdutti tämänvuotisen EBRF:n. Hyvää tässä on se, että omakin esitys on raapaistu vasemmalla kädellä huterasti kasaan. Toiveissa on jopa se, että voin esiintyä huomenna suomeksi, koska ulkomaalaisia osallistujia on niin vähän. Joka kerta konferenssiin saapuessani mietin samaa asiaa. Englannin puhetaitoa pitäisi parantaa rutkasti, että näissä kinkereissä pärjäisi edes säälittävästi. Nykyisellä kielitaidollani jään seinäruusuksi joka käänteessä.

Uusi, globaali talous

Abstrakteista nousi esiin termi uusi talous, new economy. Monissa papereissa puhuttiin uudesta taloudesta, joka on globaali mutta liiketaloudellisesti saavutettavissa. Samaa puhuu ensimmäinen keynote-puhuja Benoit Montreuil Lavalin yliopistosta Kanadasta. Hän nostaa esiin tosiasian, että vaikka liiketalous on nykyisin globaali, todellinen ostovoima on silti vain harvojen käsissä.

Ehkä siksi Montreuil painottaa, että vaikka ajattelun pitäisi olla globaalia, toimintaa on myös alueellisella ja paikallisella tasolla. Tullit ja muut talouoden esteet pakottavat yritykset toimimaan pienemmillä maantieteellisillä alueilla, vaikka tahtoa globaaleille markkinoille löytyisi. Paikallisuus on esimerkiksi otettava huomioon tuotteiden modifioinnissa, eettisissä valinnoissa ja ympäristökysymyksissä.

Montreuil määrittelee globaaliudenkin useammille tasoille. On paikallista, alueellista, kansallista ja kansainvälistä liiketoimintaa, joka yhteensä muodostaa globaalin talouden. Näin se varmasti on, mutta mitä uutta sanoissa piilee?

Digitaalisuus uudessa taloudessa

Globaalius on vain yksi uuden talouden ulottuvuus. Seuraavaksi Montreuil pohtii sähköistä liiketoimintaa. Jos osaisin puhua englantia kuin Runeberg ruotsia, selostaisin samat asiat Second Lifesta kuin tämä maksettu puhuja Kanadan maalta muttta melko paljon paremmin. Puheessa vilisee virtuaalisia yhteisöjä, etäläsnäoloa, nettiä, mobiiliteknologiaa ja avointa lähdekoodia. Lienevätköhän uusia asioita jollekin läsnäolijoista?

Yksi hyvä huomio Montreuilin vilkkaassa puheessa on. Kaikilla ei ole yhtäläistä pääsyä käsiksi näihin sähköisen liiketoiminnan mahdollisuuksiin. Jos unohdamme kehityksessä hieman perässä olevat maat, emme voi toimia globaalisti pelkillä sähköisen liiketoiminnan välineillä.

Yhteistyötä kilpailijoiden kanssa

Coopetitive on termi, joka ei oikein käänny suomeksi. Se tarkoittaa Montreuilin mukaan yhteistyötä kilpailijoiden kanssa, jotta voidaan vastata asiakkaiden entistä tiukempiin vaatimuksiin ja odotuksiin. Yhteistyö on tehokasta vain silloin, kun sidosryhmien odotukset ja vaatimukset tunnetaan erittäin hyvin. Sama koskee myös kilpailijoita.

Hassua, että olen unohtanut coopetitive-termin kokonaan. Se oli tuoreessa muistissa vielä teknologiajohtamisen kesäkoulun jälkeen elokuussa 2007. Silloin muistin vielä, mitä ambidexterity tai jotain sinne päin tarkoittaa, mutta nyt sekin on unohtunut. Kotitöitä on siis luvassa.

Visio ohjaa toimintaa

Uuden talouden neljäs ulottuvuus on talouden jatkuva muutos. Epävarmuus, riskit, kiihtyvä tahti ja ennustamisen mahdottomuus muuttavat liiketoiminnan aikajännettä. Yritykset toimivat nopeasti ja katselevat lähitulevaisuuteen, koska pidemmälle vieviin ennustuksiin ei uskalleta luottaa.

Silti Montreuil kehottaa nojaamaan pysyvämpiin arvoihin kaikessa liiketoiminnassa. Se ei tarkoita, ettei yritys olisi ketterä ja mukautuva, vaan sitä, että yrityksellä pitäisi olla toimintaa ohjaava visio.

Montreuil näkee, että yritysten pitäisi luoda itselleen liiketoimintamalli, joka perustuu yhteistyöhön ja mukautumiseen tuleviin haasteisiin niin, että visio kuitenkin ohjaa kaikkea toimintaa. Uusi talous ei ehkä sittenkään ole mitään erityisen uutta ja mullistavaa.