Julkaistu

Geokätkentä ja matkailuliiketoiminta

Ilkka geokätkölläGeokätkentä ei ole uusi harrastus, mutta silti sen liiketoiminnallinen hyödyntäminen on alkutekijöissä meillä ja muualla. Hyviä esimerkkejä amatööri aarteenetsijöiden tulouttamisesta jo löytyy, mutta suomalaisilla olisi vielä opittavaa. Potentiaalia olisi, sillä tähän päivään mennessä maailmalla on yli 1,1 miljoonaa virallista geokätköä ja neljästä viiteen miljoonaa virallista lajin harrastajaa. Suomalaisen geocache.fi-sivuston mukaan suomalaisia kätköilijöitä on jo 2 460. Suomen ensimmäinen geokätkö, Sun Gear, piilotettiin Keravalle jo syksyllä 2000.

Virtuaalinen matkaopas

Matkailun näkökulmasta geokätkö on halpa opas, joka saa ihmiset pysähtymään heille vielä tuntemattomille matkakohteille. Mikäli kätkössä on harrastuksen kannalta arvokas, mutta vain muutaman euron arvoinen, travelbugi tai geokolikko, ovat harrastajat valmiita näkemään vähän vaivaakin kätkön löytämiseksi.

Kätköjen tekijöille pitäisikin antaa kansallinen tunnustus matkailun edistämisestä. He ovat vapaasta tahdostaan kätkenneet pieniä pakasterasioita tai muita purkkeja paikoille, joita itse pitävät pysähtymisen ja näkemisen arvoisina. Usein kätkö on tehty tutuille seuduille, joita halutaan esitellä muillekin. Toinen tapa on piilottaa kätkö säännöllisin väliajoin ruuhkaisten teiden varsille. Automatkasta saa paljon enemmän irti, kun pysähtelee muutaman kymmenen kilometrin välein haukkaamaan happea, nauttimaan Suomen kauniista luonnosta ja etsimään koko perheen voimin salaperäistä aarretta. Vapaaehtoisvoimin on myös geokätkötetty Suomen kansallismaisemat.

Olen itsekin pysähtynyt moniin sellaisiin kohteisiin, joiden ohi olen ajanut jo monta vuotta. Etsimisen ilo ja löytämisen riemu ovat siis johtaneet minutkin tutustumaan uudelleen niin oman synnyinkuntani ihmeisiin, mutta myös tuttujen siirtymäreittien upeisiin maisemakohteisiin.

Suut makiaks ja matka jatkuu

Suomessa on 14 400 geokätköä. Matkailuyrityksen kannattaisi ehkä vilkaista, sattuuko myös oman yrityksen läheltä (kirjoita kunta ja klikkaa ”kartalla” tai ”listauksena”) löytymään geokätkö, joka johdattaisi potentiaalisia asiakkaita omille kulmille. Toinen tapa on tietenkin seurata, liikkuuko alueella epämääräistä väkeä navigaattoreiden, puhelinten ja muiden gps-laitteiden kanssa, ja päätyvätkö nämä epämääräiset liikkujat lopulta kaikki samaan paikkaan. Onpa lyhyen geokätköilyhistoriani aikana sattunut niinkin, että yrittäjä epäili porukan kulkevan huumekätköllä. Ystävällinen poliisi loggasi kätkön ja yrittäjä huokaisi helpotuksesta. Sekin turha hälytys tosin olisi vältetty, jos yrittäjä olisi ottanut asian puheeksi näiden hiippailijoiden kanssa tai käynyt vilkaisemassa mahdolliset kätköpaikat.

Hälytys potentiaalisista asiakkaista

Geokätköilyyn tutustuminen ei maksa mitään, ja pienellä summalla yritys voi saada myös sähköpostiinsa ilmoituksen joka kerta, kun tietyllä kätköllä on tehty loggaus eli siellä on joku käynyt. Nykyisin, kun yhä useammalla on älypuhelin, loggaukset tehdään heti kätköllä eikä vasta kotona, joten sähköpostitiedonanto voi hyvinkin tarkoittaa, että asiakas juuri sillä hetkellä seisoo pihalla. Ehkäpä hän kaipaa virvoketta, ehkä vinkkejä seuraavista mielenkiintoisista kätköistä tai haluaa muuten vain keskustella.

Matkailuyrittäjälle läheinen kätkö voi olla erinomainen tapa houkutella asiakkaita, ja siksi geokätkön voisi tehdä myös itse. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla, joilla ei ole kansallisia täyden palvelun huoltamoketjuja eikä vilkasta läpikulkuliikennettä, geokätkö voisi olla oiva keino ohjata osa turistivirrasta omiksi asiakkaiksi.

Koko perheen harrastus

Geokätkentää voivat harrastaa kaiken ikäiset, ja usein liikkeellä on koko perhe. Perheille ja liikunnasta tai ulkoilusta kiinnostuneille geokätkentä tarjoaa täysin uudenlaisen virikkeen. Esimerkiksi jotkut amerikkalaisista kansallispuistoista ovat alkaneet vuokrata päivähintaan GPS-laitteita asiakkailleen, jotta nämä voivat etsiä puistoon piilotetut kätköt samalla, kun tutustuvat puistoon. Toisissa paikoissa GPS:n kylkeen saa vielä eväät ja vaellusvarusteet. Miksi ei siis meilläkin kokeiltaisi samaa?

Geokätköjä etsiessä on mahdollista luoda uudenlainen matkailukokemus. Esimerkiksi uuteen maahan on mukava tapa tutustua geokätköltä toiseen siirtyen. Paitsi että voit etsiä geokätkön Angkor Watista Kambotsasta tai Louvren liepeiltä Ranskasta, sellaisia voit poimia ainakin neljä Kuusamon karhunkierroksella.

Brändin rakentamista geokätkennällä

Geokätkentä sopisi erinomaisesti myös brändinrakennukseen. Jeep lienee ensimmäinen geomobiili, joka on laittanut liikkeelle omat travel buginsa ja niiden löytäjistä joku onnellinen voittaa Jeepin itselleen. Geokätkentä on yksi myyntivaltti myös navigaattoreille. Ainakin Garmin takaa, että kätköt löytyvät kesälomareissulla oudompienkin kyläteiden varrelta.

Geokolikoiden ja travel bugien laskeminen liikkeelle on ilmaista mainosta myös esimerkiksi yhdistyksille. Tällä hetkellä kansainväliseltä geokätkentä-sivulta löytyy esimerkiksi maailman diabetes -päivän kolikkotempaus, jolla haluttiin ihmisten kiinnittävän huomiota tautiin, jota sairastaa yli 250 miljoonaa ihmistä ympäri maailman.

Olen etsinyt kätköjä vasta muutaman viikon, ja tähän saakka olen törmännyt vain Oulu Radion ja FST:n Buuklubbenin travelbugeihin. Onneksi maailmalla on varmasti muitakin suomalaisten yritysten tai yhteisöjen travelbugeja. Niiden etsintä jatkuu – kätköltä kätkölle.

Julkaistu

Onko sosiaalisessa mediassa mitään uutta?

Palataan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin kylät muodostuivat kalaisten jokien ja järvien rannoille, helposti puolustettaville rinteille tai merten parhaille kauppapaikoille. Eivätkö kylät silloin muodostaneet tiiviitä yhteisöjä, joissa melkeinpä vain tytöt siirtyivät naimakaupan myötä naapurikylän yhteisöön? Eivätkö silloinkin kylän sepät, suutarit ja satunnaiset kaupustelijat kuulostelleet tarkasti yhteisön tarpeita, ja tuottaneet oikeita tuotteita ja palveluita täsmälliseen tarpeeseen?

Joku rohkea aika ajoin ”lähti maailmalle”, ja jos palasi, toi mukanaan toisesta yhteisöstä imemiään vaikutteita. Tämä ”mielipidevaikuttaja” saattoi ohjata koko kylän uudelle tielle, uuden viljelystavan pariin tai toi mukanaan mausteen, jota yhteisö ei ennen tiennyt edes kaivata.

Ulkona ja heikkona

Sosiaalisen median yhteisöjen voimasta on kohistu viime vuosina hurjasti. Yhteisöjen on nähty muuttavan liiketoimintaa jopa niin, että yritykset, jotka eivät ole mukana sosiaalisessa mediassa, on tuomittu vanhoiksia ja kömpelöiksi tai jollakin muulla tavalla heikoiksi.

Sosiaalinen media ei sinänsä ole muuttanut liiketoimintaa. Menestyvät yritykset ovat kuunnelleet asiakasta aina, koonneet palautetta ja reagoineet kuluttajien tarpeisiin tiedostamattaan tai määrätietoisesti tällaisia tietoja hakien. Olipa sosiaalista mediaa tai ei, aina on myös yrityksiä, jotka sattumalta osuvat oikeaan saumaan ja tuovat markkinoille tuotteen tai palvelun, jota juuri sillä hetkellä kaivataan.

Kylistä maailmalle

Sosiaalisen median tuoma muutos entiseen onkin ehkä siinä, että se muutti kontekstia ja yritysten vaikutuspiiriä. Entinen kyläyhteisö laajeni kertaheitolla maailmanlaajuiseksi tai ainakin tietyn kielialueen kokoiseksi. Kun vielä ennen kauppias kuulosteli korvat höröllä asiakkaiden puheita kylänraitin varrella, tänään asiakkaiden puheista jää teksti-, ääni- tai videojälki verkkoon. Näin yrittäjän ei enää tarvitse herkistää korviaan, riittää kun herkistää tekniset vempeleet skannaamaan verkkokeskusteluja, ja tarttuu heti keskusteluun, kun siitä kilahtaa hälytys sähköpostiin tai lukijaan. Tuskin aiemminkaan jöröjukka kauppiaat ovat kauppaa tehneet. Aina on pitänyt olla ystävällinen, vaihtaa muutama sananen asiakkaan kanssa, muistaa veljenpojan lakkiaiset ja korjata sadannen kerran asiakkaan omasta töpistä aiheutuneet vauriot.

Ja aina on ollut myös niitä ihmisiä, jotka ovat kehuneet toinen toisilleen uutta jugurttimakua, vaihtaneet aktiivisesti mielipiteitään, mikä viljelystapa tulevana kesänä toimii, ja miettineet yhdessä tuumin ratkaisua, miten ruuan saisi paremmin säilymään leudonkin talven yli. Kun se aiemmin tehtiin omien parissa pienellä maantieteellisellä alueella, nyt alue on moninkertainen.

Strateginen valinta

Joko vihdoin olisi aika lakata haukkomasta henkeä sosiaalisen median ihmeen edessä, ja todeta, että se on vain uusi media – ei maailman kahdeksas ihme. Se ei muuta perusliiketoimintaa mitenkään, mutta tarjoaa uuden kontaktipinnan asiakkaisiin. Kyllä kylän oma makkaraa ja maitoa myyvä ruokakauppias pärjää ihan hyvin ilman sosiaalista mediaa, mutta jos haluat asiakkaita kotiyhteisösi ulkopuolelta, voit valjastaa sosiaalisen median käyttöösi.

On ihan tarpeetonta jeesustelua sanoa, että sosiaalista mediaa ei voi käyttää hyväksi tai että sosiaaliseen mediaan ei pidä mennä markkinoimaan omaa osaamistaan. Ei kenenkään kassavirrasta elävän kannata käyttää aikaansa sellaiseen, josta ei ole suoraa tai pienen mutkan kautta lihaksi muuttuvaa epäsuoraa hyötyä liiketoiminnalle. Sosiaalisen median käyttö riippuu yrityksen omista tarpeista, eikä se, että päättää jättäytyä sen ulkopuolelle, tee yrityksestä yhtään sen heikompaa kuin toisesta. Se on vain strateginen päätös keskittyä erilaisiin markkinoihin, ja taktinen päätös keskittyä erilaisiin medioihin – vaikka sitten höristelemään korvia kylänraitin varteen.

Julkaistu

Metsästysmatkailua Etelä-Afrikassa

Vielä viimeisiä CIRCLE-muisteloita melkein kaksi kuukautta jälkikäteen. Aluksi eteläafrikkalaisen professori Laetitia Radder ajatuksia metsästysmatkailusta.

Radder tutkii ryhmänsä kanssa metsästysmatkailijoiden tyytyväisyyttä Etelä-Afrikan safareihin. Radderin mukaan maailmassa on 37,5 miljoonaa metsästäjää, joista 16 000 käy vuosittain Etelä-Afrikassa metsästämässä. Maassa on 60 erilaista saalisnisäkästä ja niiden lisäksi liskoja ja lintuja. Vaikka metsästysmatkailu on hyvin organisoitua, tarkkoja lukuja esimerkiksi saaliin määrästä on hankala saada, koska yrittäjät eivät halua paljastaa niitä. Ehkä yrittäjät pelkäävät sitä, että saalismäärä vaikuttaa matkailijoiden määrään: pieni saalismäärä voi tarkoittaa sitä, ettei alueella sittenkään ole paljon riistaa.

Metsästysmatkailu ja eläinten täyttäminen tuottavat Etelä-Afrikkaan 91 miljoonaa dollaria vuosittain. Metsästysmatkailun ympärillä on 70 000 työpaikkaa ja se hyödyttää myös paikallisen infrastruktuurin luomista. Luonnonsuojelu ei ole kuulemma ongelma, sillä metsästyksellä hallitaan eläinkantoja.

Raddarin tutkimuksessa tyytyväisyyttä mitattiin HOLSAT-mallilla, jossa mitataan sekä etukäteen, jälkikäteen ja paikan päällä saatuja kokemuksia. Se voisi olla hyvä mittari myös omiin tutkimuksiimme. Radder käytti näistä kokemuksista pre-peak and post experience -nimitystä. Mallin indikaattorit vaihtelevat mitattavan kohteen mukaan ja Radderin tutkimuksessa jopa saalistettava laji määräsi, millaisia indikaattoreita tyytyväisyyden mittaamiseen pitäisi käyttää. Kuitenkin ydinindikaattorit voivat olla samoja.

Aineisto koostui 2 000 metsästäjän haastatteluista. Metsästäjät olivat tyytyväisiä matkoihinsa ja usein kokemus ylitti odotukset. Riskit eivät olleet niin suuria kuin metsästäjät etukäteen olettivat. Lisäksi HOLSAT näytti soveltuvan hyvin tällaisten matkojen tyytyväisyystutkimuksiin.

Radder haluaisi tuottaa instrumentin, joka auttaisi sekä tutkijoita että yrittäjiä mittaamaan tyytäväisyyttä. Hän oli kuitenkin epävarma, onko kyseessä edes on tyytyväisyys, jota halutaan mitata. Tähän instrumentin kehittelyyn Radder tarvitsisi apua, ja ehkä meidän professorimme Raija Komppula voisi häntä auttaa.