Julkaistu

ABC:n julkkarit

ABC:n julkaisuähky alkaa helpottaa. Nyt on yhteenvedon ja reflektion aika.

Järjestimme ensin julkaisutilaisuuden netissä. Ilkka teki hulluna töitä, että sai rokkaamaan yliopiston palvelimen ja verkkovideoteknologian yhteen. Hyvä tuli. Kuulijoita oli reilut 30 koko ajan ja osallistujien määrään nähden stream toimi moitteetta. Teemu käytti yliopiston verkkoa toisaalla ja yritti nauhoittaa samaan aikaan tullutta YleX-haastatteluani ja tätä tilaisuutta. Kapasiteetti taisi olla aika hyvin käytössä, koska ihan ongelmitta Teemu ei selvinnyt.

Jatkossa tarkemmat ohjeet

Huomasimme hyvin pian, että vaikka olin lähettänyt yksityiskohtaiset ohjeet osallistujille, monetkaan eivät olleet lukeneet niitä. Kielsin lähettämästä omaa videota tilaisuuteen, jotta meillä olisi käytössämme paras mahdollinen lähetyslaatu. Siitä huolimatta jouduimme poistamaan monia häiritseviä lähetyksiä kesken oman puheemme.

Onneksi Pekka hoksasi kirjoittaa chat-ruutuun ohjeet, joilla kuulijat saattoivat itse klikkailla turhia ruutuja kiinni ja saivat näin parannettua äänen laatua. Ainakin meidän laitoksen työntekijät sanoivat, että loppua kohti laatu parani huimasti, kun ihmiset oppivat käyttämään järjestelmää oikein. Hienoa, että monet ensikertalaiset live-lähetyksen kuulijatkin oppivat uusia asioita eilisen aikana!

Itse sisältö oli Pellervon, Pekan ja Ilkan osalta mainiota. Ilkka joutui vähän yllättäen ottamaan puheenvuoron itselleen, mutta ammattilaisena hän osaa tarttua kiinni hetkeen. Minä olin kaikkein huonoin. Olin suunnitellutkin, etten ota itselleni näistä tilaisuuksista tilaa, kunniaa ja krediittiä vaan annan muiden puhua. Olin jo ennen lähetyksiä antanut YleX:lle haastattelun ja kirjoittanut lehdistötiedotteen, joten katsoin, että minun osuuteni eetterissä oli jo käytetty. Siitä huolimatta puhuin liikaa. Ei se mitään. Muut näyttivät rinnallani tavallistakin fiksummilta ja ihan aiheesta.

Yllätysten Second Life

Second Life oli positiivinen yllätys. Minulle oli ilmoittautunut 12 SL-kuulijaa. Ihan tietoisesti lähetin myös nettiosallistujille yksityiskohtaiset ohjeet, miten ladata koneelle SL, miten luoda avatar ja miten löytää ensin Joensuun yliopiston saari virtuaalimaailmasta ja sitten päästä vielä perille auditorioon. Meillä oli tosi paljon SL-ensikertalaisia mukana ja varmasti monet heistä tulivat SL:ään vain siksi, että olin yrittänyt tehdä heille tien mahdollisimman helpoksi. Teemu vielä keksi aamulla piirtää saarelle punaiset nuolet osoittamaan auditorion suuntaa.

Oli hauskan näköistä, kun avattaret roikkuivat ilmassa ja mätkähtelivät holtittomasti maahan. Yksi kysyi ihmeissään, miten saa ukkelin istumaan ja kärsivällisesti osaajat opastivat neuvottomia. Minusta se oli koko SL-tapahtuman paras anti, että saimme mukaan niin monia uskalikkoja vain tutustumaan SL-ympäristöön. Mitä se haittaa, jos virtuaaliminä mätkähtää korkeuksista maahan ja pitää kättään hassusti pystyssä koko tilaisuuden ajan? Pääasia, että voi sanoa käyneensä Second Lifessa.

SL-tapahtumaan kehitysideoita

Saimme Pirjolta palautetta, että tilaisuuden sisältö olisi voinut olla kekseliäämpää. Niin olisi voinut. Emme itsekään hoksanneet etukäteen miettiä, mitä muuta lehdistötilaisuus SL:ssä voisi olla kuin klooni reaalimaailman lehdistötilaisuudesta. Nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan, olisiko tilaisuutta voinut järjestää toisin. Heti en keksi mitään, mutta varmasti vuorovaikutteisuutta voisi lisätä.

Nyt avattarien sanaiset arkut aukesivat tilaisuuden jälkeen. Osa porukasta hipsi jutustelemaan rantatuoleille ja osa seurasi kiltisti Telmuksen perässä beach partyyn. Oli tosi hienoa, että myös Love-hanke sai airtimea Second Lifessa. Nyt Maisa ja Teemu saivat promota hankettaan ehkä ihan uusille kuulijoille.

Second Life -tilaisuus tuntui paljon rennommalta kuin videolähetys. Itse olin pakannut aamuohjelmani ihan liian täyteen ja olin nettitilaisuudessa melkein hengästynyt ja ainakin ahdistunut kaikista niistä töistä, jotka olisi pitänyt tehdä. Second Lifeen mennessä mieli oli jo antanut anteeksi. Ehkä SL-tilaisuus tuntui siksi niin paljon helpommalta. Puhuin melkein samat asiat kuin nettilähetyksessäkin. Niin tekivät myös Pellervo ja Pekka. Ilkan puheenvuoro siirrettiin Second Lifessa Teemulle. Teemu sai kertoilla SL-kokemuksistaan ja näkemyksistään ja saikin paljon kysymyksiä vastattavakseen. On tosi tärkeää, että kuulijoille välittyy sellainen kuva, että puhuja itse on innoissaan. Uskoisin, että siksi Ilkan puheenvuoro netissä ja Teemun Second Lifessa olivat nappivalintoja.

Radioaikaa

Mieleni tekisi potkaista paikallismediaa takapuolelle. Heillä ei näköjään ole pienintäkään aikomusta kiinnostua siitä, mitä omassa kylässä tapahtuu. Yliopistotutkimus mielletään edelleenkin tutkijoiden piipertelyksi oman porukan kesken, vaikka matkailun sosiaalisen median ABC on kirjoitettu ihan kaikille matkailuyrittäjille. Sen on tarkoituskin provosoida. Siksi siinä luvataan paljon asiaa.

YleX:n toimitus tarttui ABC:n lupauksiin ja halusi tehdä siitä jutun iltapäiväohjelmaan. En ole vielä uskaltanut kuunnella tallennusta, mutta kai se meni ihan ookoo. Jos kerran valtakunnallinen radiokanava kiinnostuu, mikä maksaa, että paikallinen media uutisoi kyllä joka ikisen kissan pelastusoperaation puusta ja kaivosta, muttei sitä, että joku täällä edes yrittää kehittää asioita? Pitääkö täällä mennä huutamaan Olavinlinnan torniin, että saa huomiota? Hävettää paikallisen median puolesta.

Julkaistu

Sosiaalinen media matkailumarkkinoinnissa

Tämä on varmasti sosiaalisen median tutkijan painajainen. Minä, joka yritän saarnata sosiaalisen median hyödyistä markkinoinnissa ja erityisesti matkailumarkkinoinnissa, en ole blogannut matkailun sosiaalisen median ABC -oppaasta vielä mitään ja julkistaminen on jo huomenna! Tämän suutarin lapsilla ei ilmeisesti ole kenkiä enkä ainakaan ole profeetta omalla maallani.

Opas sosiaaliseen mediaan

Olemme kirjoittaneet pienellä porukalla selkokielistä opasta matkailuyrittäjille. Vaikka esimerkit tulevat matkailupuolelta, opas sopii kevyeksi laskeutumiseksi sosiaaliseen mediaan myös muille yrittäjille ja miksei myös meille asiakkaille.

On käsittämätöntä, että vaikka lähes kaikki netin käyttäjät ovat katselleet YouTube-videoita tai surffanneet keskustelupalstoilla, harva on koskaan mieltänyt olevansa osa sosiaalista mediaa ja sosiaalista käyttäjäyhteisöä sen takana. Ja vielä oudompaa on se, että suomalaiset yrittäjät eivät ole oivaltaneet melkein ilmaista markkinointikanavaa, joka parhaimmillaan tavoittaa kohderyhmänsä kuin täsmäohjus ikään.

Poweria matkailumarkkinointiin

Matkailualalla kolme neljäsosaa hakee tietoa matkakohteista netistä. Suomalaiset ovat tunnettua Google-kansaa, joten jokainen matkailuun liittyvä haku tuottaa ryppään osumia myös sosiaalisen median palveluihin. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua matkakohteeseen, kuin lukea siellä vierailleen turistin matkablogia ja katsella hänen Flickr-kuviaan?

Vielä jos yrittäjä itse osaisi tarttua näihin blogikirjoituksiin, kiittää esimerkiksi bloggaajaa tämän antamasta palautteesta, olisi hänellä upea tilaisuus saada markkinoitua myös muita palveluita. Kuka ties kävijä palaisi seuraavallakin reissulla saman yrityksen huomaan tai ehkä joku toinen saa vinkin hyvästä palvelusta yrittäjän kommentin välityksellä.

Maine ja näkyminen

Sosiaalisen median näkyvyyttä on helppo seurata jo pelkän säännöllisen hakukonetutkimuksen avulla. Mitäpä jos yrittäjä ottaisi tavakseen ”googlata” yrityksensä kerran kuussa ja selvittää, mitä siitä puhutaan sosiaalisessa mediassa? Kritiikkiin ehtisi reagoida ajoissa ennen kuin sana leviää koko maailmalle ja samalla tekisi asiakkaille selväksi, että heistä välitetään ja asiakaspalaute on oikeasti arvokasta.

Kaikkeen kritiikkiin ei kannata reagoida tai ainakin kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miten siihen voisi vastata ilman, että tulisi laittaneeksi alulle turhaa kohua. Erityisesti kansainvälisillä matkailufoorumeilla kävijöiden suosittelupalstat ovat tärkeitä vaikuttajia ostopäätöksiin. Siksi esimerkiksi TripAdvisorista olisi hyvä selvittää, joko oma yritys on siellä vai pitäisikö se ehkä lisätä. TripAdvisoriinkin on saattanut lipsahtaa täysin väärää tietoa, joka kannattaa varmasti korjata, mutta aina ei voi miellyttää kaikkia asiakkaita.

Sosiaalisessa mediassa on parasta se, että kuka tahansa voi tuottaa sinne sisältöä – ja se on myös pahinta. Kuka tahansa päivänsä jo aamulla pilannut asiakas saa valittaa kokemastaan kohtelusta sosiaalisessa mediassa, jos tekee sen hyvän maun mukaisesti kenenkään kunniaa loukkaamatta. Jos turisti on häämatkalla ja varaa epähuomiossa vaatimattoman mökin keskeltä suomalaista korpimetsää, hänen odotusten ja kokemusten välinen kuilu saattaa syvetä niin, että valituskynnys sosiaalisessa mediassa ylittyy. Silloin yrittäjän on turha lähteä sotajalalle. Hänen kannattaa ehkä vain pahoitella ja toivottaa vastanaineet tervetulleeksi uudelleen, jos he joskus kaipaavat kiireetöntä  lomaa kuusten havinassa.

Ilmaista täsmämarkkinointia

Unohtakaa kiiltävät kuvat ja painavat matkaesitteet. Kuka niitä enää tarvitsee? Meillähän on maailma avoinna sosiaalisessa mediassa. Matkailusta puhutaan joka tapauksessa yhteisöissä, joiden kaikkien jäsenten intressi on matkustaa tai ainakin keskustella asiasta. Miksipä et siis tekisi itseäsi tunnetuksi juuri tässä yhteisössä?

Osallistu keskusteluun. Ole siellä, missä asiakkaasikin ovat. Reagoi palautteeseen ja ennakoi alan trendejä. Ja tee se kaikki ilmaiseksi! Harvan palvelun käyttöönotto on nykyään ilmaista. Sosiaalisen median on.

Useimpiin palveluihin pääsee kiinni rekisteröitymällä, mutta yrityksille on tarjolla myös maksullisia palveluita, jos ilmaisuus pelottaa. Pienen yrityksen etu on se, että se voi käyttää varsin joustavasti ilmaisiakin ratkaisuja, mutta monen suuren on tyydyttävä hierarkkiseen maksulliseen malliin, jotta homma ei leviä käsiin. Mikä kaaos siitäkin syntyisi, jos suuryrityksen jokainen yksikkö käyttäisi erilaista ilmaista wikiä ja miten tilinpäätökseen merkittäisiin ilmaiset työskentelyalustat? Joskus suuruudestakin on haittaa.

Julkaistu

Pieniä yhteistyön siemeniä

Yllätyn edelleen siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan minun näkemyksiäni. Heti kun virallinen ohjelma loppui, VTT:n Pirjo Näkki tuli juttusille. Ei olisi varmaan tullut, mutta kun varastin puheliaalta kaverilta suunvuoron pienryhmätyöskentelyssä ja ehdotin, että Tekes voisi miettiä sosiaalisen median ympärille jotakin toimintaa, Näkki hoksasi, että meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Minä hoksasin sen jo esittelyjen aikaan, mutten saanut tilaisuutta nykäistä Näkin hihasta aiemmin.

VTT on mukana Laurea-amk:n moniaistisuus matkailun markkinointiviestinnässä -hankkeessa ja tuo siihen sosiaalisen median osaamista. Mmm-hankkeessa pääpaino on siinä, miten yksittäinen käyttäjä hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluita. Meillä eProfilerissa liikutaan sähköisessä ympäristössä yleisemmällä tasolla ja näkökulma on yrityksen: miten yritysten nykyiset nettikäyttäjät toimivat yrityksen sivuilla.

Myös työn alla oleva matkailun sosiaalisen median ABC lähestyy aihetta yritysten näkökulmasta. Siksi olisi virkistävää tutustua VTT:n tutkimuksiin. Näkki lupasikin lähettää niitä. Hän myös vinkkasi jostakin yrityksestä, jonka nimi taisi olla M-brain tain Membrain tai jotain sinne päin. Yritys tutkii sosiaalisen median näkyvyyttä. Pitää selvittää, ehkä Ilkka jo tietääkin tämän.

Lapin yliopiston Mika Saloheimo tuli kyselemään eProfilerin kuulumisia. He ovat omassa hankkeessaan törmänneet moneen samankaltaiseen ongelmaan kuin mekin. Esimerkiksi yrityksillä voi olla naiiveja kuvitelmia siitä, miten erilaiset palvelut saataisiin toimimaan yhteen ja miten asiakkaat vielä voisivat löytää nämä. Tuli mieleen meidän kyselymme, miten eurooppalaiset matkailuorganisaatiot ovat kokeneet sähköisten järjestelmien kuten dynaamisen paketoinnin järjestelmien käytön.

—

Pitää loikata junaan ja jatkaa myöhemmin lisää. Tällaisia terveisiä kuitenkin lähettivät Helsingistä!

Julkaistu

Virtuaalitanssia SL:ssä

SL-avatar Darleez DeCuir kertoo Metaversal Arts -ryhmän kokemuksista Second Life -busineksesta. Vaikka näemme naisen luurit päässä, hän pitää esityksensä ensisijaisesti SL:ssä. Esityskalvotkin vaihtuvat ensin virtuaalimaailmassa ja vasta myöhemmin meillä täällä. Näen nyt ekaa kertaa, miten avatar vaihtaa kalvoa SL:ssä.

Metaversal Artsilla on kauppa, jossa myydään kaikkea kivaa kuten soittimia ja tapahtumia (musiikkia, tanssi yms). Tavoitteena on houkutella erilaisilla tapahtumilla kävijöitä. Tapahtumien markkinoinnissa käytetään SecondLifen omia lehtiä, televisiota ja viidakkorumpua. Toisaalta YouTube on melkein parempi mainoskanava, koska siellä on enemmän kävijöitä. Lisäksi Metaversal Arts on tehnyt yhteistyötä muiden brändien kanssa ja ollut mukana esimerkiksi hyväntekeväisyyshuutokaupoissa.

Jäi kovin hajanainen kuva esityksestä, mutta ihan kivoja huonekalujahan nuo olivat rakentaneet Second Life –kauppaansa. Hauska oli katsoa, miten virtuaaliukkelit tanssia hetkuttelivat! Telmuksellekin olisi pitänyt löytyä pari. Pitäiskö mennäkin Ilkan kanssa tanssahtelemaan tuonne? Ei mene jalat sekaisin, kun hetkuttelee valmiin animaation mukaan.

Julkaistu

50 suurinta wikittelijää

Seuraavaksi pohdittiin, miten wikit ja blogit näkyvät yritysten arjessa. Ensimmäisen esityksen piti yliassistentti Tero Vadén Tampereen yliopiston Hypermedia laboratoriosta. He tekivät keväällä kartoituksen 50 suurimmasta suomalaisesta yrityksestä, miten nämä käyttivät wikiä. 60 prosenttia oli joko käyttänyt tai ainakin mietti sen käyttöä. Näistä 26% käytti jo nyt wikiä. Palvelusektori on ottanut wikit käyttöön 2006 jälkeen, mutta IT-sektori jo sitä ennen.

Syitä wikien käyttöönotolle olivat informaation näkyvyys ja ajantasaisuus. Toisaalta myös toiminnan tehostaminen ja käytettävyys mainittiin. Käytettävyyden ja motivaation merkitykset ihmeelistä kyllä kasvoivat wikien käytön myötä. Toinen yllätys koettiin, kun huomattiin, ettei wikejä käytetä yritysten ulkopuoliseen viestintään, mikä Vadénin mukaan on ehkä vähän ristiriitainen tulos open innovation -aikana.

Vadénin mukaan on digitaalinen ihme, että sähköiset työkalut, kuten wikit, mahdollistavat sen, että käyttäjä voi antaa ottamatta mitään palkkioksi, mutta toisaalta hän voi myös ottaa antamatta vastinetta. Jos on aito tarve tehdä jokin dokumentti, ei ole mitään syytä, miksi dokumenttia ei annettaisi myös toisten käyttöön.

Wikin haasteiksi tutkimus nosti sen, etteivät käyttäjät tuota informaatiota riittävän nopeasti ja paljon. Siksi wikillä pitäisi olla aito päämäärä ja siksi ei riitä se, että tehdään yhteistyötä yleisellä tasolla. Ilman tavoitetta ei päästä digitaaliseen ihmeeseen ja informaation kasvuun tai lumipalloefektiin, kuten Vadén sanoo.

Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan tyytyväisimpiä wikin käyttäjistä olivat ne isot yritykset, jotka olivat niitä eniten käyttäneet. Vadén ei ihmetellyt ainakaan ääneen, kumpi tuli ensin: tyytyväisyys vai käyttö? Eniten wikejä käytettiin organisaatioiden muistina. Mielenkiintoinen huomio oli se, ettei näille eniten käyttäville oltu markkinoitu aktiivisesti wikejä vaan wikit otettiin käyttöön spontaanisti.

Aito tarve, avoimuus ja kriittinen massa ovat Vadénin mukaan kaikkein tärkeimmät tekijät wikien käyttöönotossa ja hyödyntämisessä.

Keskustelussa nousi esiin wiki-kirjoittamisen vaikeus. Erään kuulijan kokemuksen mukaan wikittelijät olettavat, että tekstin pitää olla valmis ja printattavissa paperille. Monet nyökyttelivät innokkaasti. Haasteena tuntuukin olevan toimiminen sähköisessä ympäristössä kokonaisuudessaan. Kirjoittaminen tuntuu hankalammalta kuin mielipiteensä lausuminen ääneen erityisesti siksi, koska wikissä tekstiä ei voi perua.

Vadénin mukaan mash-upit ja Facebookin kaltaiset sovellukset ovat tulevaisuuden wikejä. On kuulemma nähtävissä, että jos wiki näyttää Facebookilta, sitä käytetään enemmän. Facebookin kaltaisuudelle Vadén tarkoittaakin nimenomaan sitä, että kirjoittajat esiintyvät omilla kasvoillaan. Pitää miettiä tätä ABC:henkin.

Lisää tietoa http://www.uta.fi/hyper/julkaisut/verkkojulkaisut.php

Julkaistu

Jaakko wikeistä

Jaakko Salonen Hypermedialabrasta kertoo wikien käytöstä erilaisissa projekteissa. Eniten Hypermedialabralla on kokemuksia media-wiki-alustasta, mutta myös muutamista kaupallisista versioista. Otsikointi, leipätekstin ja listojen tekeminen on helppoa. Kuvien ja tiedostojen liittäminen sekä hyperlinkkien teko ovat myös osoittautuneet helpoksi peruskäyttäjille. Sen sijaan taulukoiden ja rakenteiden käyttö vaatii osaamista. Isojen tiedostojen, kuten videoleikkeiden käyttö, on vaikeaa.

Jaakko on poiminut esitykseensä muutamia kokemuksen mukanaan tuomia hyviä käytänteitä wikien käytöstä. Wikissä on sellaisia tiedonhallinnallisia haasteita, joita ei välttämättä tule muilla välineillä esiin. Esimerkiksi kasvua kannattaa ohjata tavoitteiden avulla. Wiki kasvaa itsestään, mutta kasvusuuntaa kannattaa ohjata esimerkiksi yhteistyöartikkelien avulla. Yhteistyöartikkeleissa otetaan jokin ajankohtainen tynkä artikkeli ja tehdään siitä porukalla parempi sovitussa ajassa. Opetuksessa voitaisiin käyttää porkkanapisteitä eli artikkeliin pitää lisätä ainakin yksi tekstikappale ja siitä saa kiitokseksi porkkanan. Ei kun pisteen.

Toinen Jaakon vinkki on ohjata ihmiset osallistumaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tulokset ovat parempia, kun kaikki löytävät wikiin ja wikistä tuoreimman tiedon. Siksi käyttäjää pitää ohjata uudelle sivulle, kun siellä on tapahtunut jotain oleellista. Myös linkittäminen on tärkeää. Linkki wikiin oikeaan kohtaan!

Kolmanneksi kannattaa rakentaa ja noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Yhteisten pelisääntöjen ja menettelytapojen noudattamista ei valvota teknisillä ratkaisuilla vaan yhteisön voimin.

Jaakon mukaan keskusteluun chatit ja skypet toimivat paljon paremmin kuin wiki. Wiki edellyttää aktiivista yhteisöä, sillä jos sitä ei käytetä, wiki vähitellen rämettyy ja kuolee pois.

Julkaistu

Matkailuyritykset hiljaa sosiaalisessa mediassa

Muutin virallisesti Savonlinnaan kesäkuun alussa ja nyt olen saanut paljon sähköpostia kavereilta, jotka haluaisivat matkustaa katsomaan kuuluisaa Olavinlinnaa tai mennä kerrankin oopperaan. Savonlinnan matkailupalvelut saisivat kiittää minua promootiosta, sillä niin monet tyypit olen jo houkutellut suuntaamaan kesälomareissunsa tänne seitsemän saaren kaupunkiin.

Matkailuasioita olen jo tälle päivää miettinyt monessakin yhteydessä. Olen ollut kavereille eräänlainen matkanjärjestäjä, mutta myös mietiskellut vähän sitä, miten matkanjärjestäjät voisivat hyödyntää sosiaalisen median työkaluja omassa markkinoinnissaan. On käsittämätöntä, etteivät niin sosiaalisia palveluja tarjoavat yrittäjät kuin matkanjärjestäjät ole laajemmin ottaneet sosiaalista mediaa haltuun. Lähes ilmainen viestintäkanava vain odottaa sisällöntuottajia matkailun saralta.

Jos minä pyörittäisin vaikkapa maatilamatkailuyritystä, kertoisin takuulla joka päivä blogissa, mitä maatilalla tapahtuu. Ottaisin kuvia eläinlapsista, tallentaisin matkailijoiden kuulumisia ja ylipäänsä kirjoittaisin, ketkä olivat milloinkin tekemässä mitäkin maatilayrityksessä. Siitähän tulisi aivan täydellisen myyvä kanava. En tarkoita, että esimerkiksi blogia käytettäisiin sellaisenaan markkinointiin vaan tarkoitan sitä, kuinka helposti tarjottavista palveluista tekisi ihmisläheisemmän ja rikkaamman kuin esimerkiksi pelkät kotisivut netissä painetuista esitteistä puhumattakaan.

Olen nyt lukenut muutamia matkailuartikkeleita ja todennut, etteivät matkanjärjestäjät taida oikein ymmärtää sosiaalisen median mahdollisuuksia. Ehkä monet näkevät suosittelulistaukset ja matkailijoiden blogit vain negatiivisessa valossa, mutta mitä se haittaa, jos joku kertoo negatiivisia asioita blogissaan. Kun mielipide on julkisesti johonkin kirjoitettu, siihen voi tarttua, reagoida ja antaa oman vastineensa ja kehittää palautteen perusteella palveluitaan paremmiksi. Jos ihmiset puhuvat vain face-to-face, negatiiviset sanat saavat paljon ankaramman kaiun. Matkanjärjestäjä voi lukea ikävän palautteen vain vähentyneistä myyntituloistaan eikä hän välttämättä koskaan saa tietää, miksi niin kävi. Sana kiertää helposti eri yhteisöissä, mutta sosiaalisen median ansiosta sana kiertää myös niille, joita se koskettaa. Markkinoinnin näkökulmasta tässä olisi mahdottoman hyvä palautejärjestelmä, jonka hyödyntäminen maksaa vain vähän laatuaikaa ja vaivaa.

Julkaistu

Server Error

Kerrankin olisin oikein asiakseni tsekannut muutamia muiden blogeja, koskapa niitä tännekin tänään päivitin. Niin mitä mun vanhat silmäni näkevätkään? Server Error, sanoo linkki. Etsii Google, etsii Yahoo ja aina vaan erroria vilkuttaa.

Mikä näitä server error -blogeja yhdistää? Blogspot.com.

Että semmoista blogirintamalla juuri nyt.

Julkaistu

Blogin mobiili aikakausi alkaa!

Lähetetty matkapuhelimesta:
Nyt käännettiin uusi lehti Outin ideoiden historiassa ja siirryttiin mobiiliin aikaan! Tässäpä sitä keittiössä keittolautasen äärellä vaan bloggaan eikä kannettavaa saatika nettiä ole mailla halmeilla. Niin no kännykässä on. Viksu vekotin. Viksumpi Ilkka kun mahdollisti tämän riippumattomuuden.

Julkaistu

Hiljaista on

Olen tullut ilmeisesti entistä kriittisemmäksi blogin suhteen. Olen lueskellut Ilkan tuomaa Blogit ja bisnes (Scoble & Israel) -kirjaa ja alkanut todella miettiä, tämän blogin ja oman bloggaamiseni tarkoitusta. Pyysin Ilkalta tietoja käyttäjistä, jotta saisin edes jollakin tasolla tietää, kuka tätä lukee vai lukeeko kukaan.

Näyttää siltä, että eniten tänne tulee vierailijoita reseptien perässä. Possun sisäfile on erittäin haettu termi, joka johdattaa googlaajia myös minun blogiini. Jos joku tekee possua reseptini mukaan, olisi mukava saada myös palautetta. En edes muista, millainen resepti se oli! Toivottavasti ihan maukas 😉

Toinen nouseva juttu on yrttienviljely. Viherpeukalot hakevat tietoa netistä ja hölmöt hakukoneet johdattelevat heitä myös minun blogiini, vaikken tiedä yrteistä mitään. Älkää vaan uskoko, mitä minä täällä yrteistä väitän.

Yrtit ovat nyt vähän kärsineet poudan puutteesta. Viimeksi kylvetyistä siemenistä vain basilika, oregano ja muutamat jäävuorisalaatit ovat nostaneet päätään. Hyvä, että Ilkan kylvämä oregano on kasvussa, sillä minun aiemmin kylvämäni ei kasvanut lainkaan.

Mutta takaisin asiaan. Blogini jalo tarkoitus oli tukea minua väitöskirjaprojektissani. Edelleenkin kirjoittelen muistiinpanoja lukemistani artikkeleista tänne blogiini, mutta yhä edelleen jätän ne viestit yksityisiksi. En ole vieläkään onnistunut ratkaisemaan julkaisemisen ongelmaa. Olisi hyvä saada palautetta ja keskustella, olenko ymmärtänyt lukemiseni samoin kuin muut tutkijat. Harmi vain, että pelkään todella tekeväni karhunpalveluksen joillekin epärehellisille, jos julkaisen muistiinpanot täällä.

Jos tietäisin, että tätä blogia lukee joku aidosti kaupallistamisesta, yliopisto-yritys -vuorovaikutuksesta ja oppimisesta kiinnostunut ihminen, haastaisin hänet vuoropuheluun kanssani. Tiedän, että on ainakin yksi tummatukkainen lukija, joka on näistä asioista kiinnostunut, mutta hänen kanssaan voin keskustella muuallakin kuin täällä. Toisaalta uskon vakaasti, että myös hän kiinnostuisi lukemaan muiden kommentteja, ajatuksia ja vastaväitteitä, jos todellista vuoropuhelua syntyisi.

Mutta miten haastaa vuoropuheluun? Mikä olisi se kipinä, joka saisi ensimmäisen henkilön klikkaamaan kommentoi-painiketta? Pitäisikö minun laukoa täällä viisauksia tyyliin imettäminen julkisilla paikoilla on sama kuin masturboisi julkisesti (vrt. Itä-Savon keskustelupalsta tällä viikolla)? Jos lapsen imettäminen teki historiaa Itä-Savon vilkkaimpana keskusteluaiheena (Itä-Savo 9.5.2008) niin mitä se tekisikään täällä? Mutta tämän blogin tarkoitus ei ollut ainakaan keskustella imettämisestä, josta tiedän vielä vähemmän kuin yrttienviljelystä.

Eikö ketään kiinnosta yliopistojen vaikea tilanne toteuttaa niin sanottua kolmatta tehtäväänsä? Eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa siihen, että tutkijat pakotetaan tekemään tutkimuksestaan hyödyntämiskelpoista? Eikö kukaan ole huolissaan akateemisen tutkimuksen yhä niukkenevasta julkisesta rahoituksesta ja entistä kiinteämmästä suhteesta kaupallisiin toimijoihin? Onko kukaan miettinyt, mitä yliopisto-yritys -riippuvuussuhde tekee tulevaisuuden yliopistokoulutukselle?

Toisaalta tuntuu, ettei ketään oikeasti kiinnosta, miten yliopisto lähtee toteuttamaan kolmatta tehtävää. Eihän yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tieteen tulosten hyödyntäminen tarkoita välttämättä sitä, että jokainen tutkimustulos pitää muuttaa rahaksi. Eikö yksi kaupallistamisen tai hyödyntämisen reitti olisi se, että tiedettä käännettäisiin aktiivisesti yleiskielelle ja tehtäisiin se kaikelle kansalle ymmärrettäväksi? Miksi tieteelle on hyväksytty sellainen kieli, jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään alakohtainen maisterinkoulutus? Onko akateemisen jargonin, ammattikielen tai -slangin, tarkoituksena vain nostaa yhteiskunnasta yksi akateemisesti koulutettu eliittiryhmä ylitse muiden?

Ymmärrän kyllä mainiosti, että tieteen kieli on joissakin tilanteissa välttämätöntä ymmärryksen kannalta. Silloin kun pelastetaan ihmishenkiä, ammattilaisten on syytä puhua täsmällisillä termeillä, jotta kaikki ymmärtävät nopeasti. Ammattilaiset voivat minun puolestani puhua edelleenkin omaa kieltään, mutta mielestäni tiedettä ei pitäisi nostaa jalustalle vain pienen ryhmän saavutettavaksi.

Yliopiston kolmannen tehtävän toteuttaminen voisi aivan hyvin tapahtua myös tiedon julkistamisen kautta enkä nyt tarkoita akateemisia julkaisuja. Tutkimustulokset voisi kääriä pakettiin, jonka jokainen meistä voisi avata. Juuri tämä pakettiin kääriminen kiinnostaa minua. Omassa tutkimuksessani käytän siitä kauppatieteellisen jargonin sanaa konseptointi. Ei tieteen kielestä silti tarvitse mennä toiseen ääripäähän tukkijätkien ja merimiesten kieleen vaan riittäisi, että puhuttaisiin yleiskieltä. Jos joku ei kaikkea ymmärrä, hän voisi kiinnostuessaan kysyä tarkennuksia. On helpompi kysyä silloin, jos ymmärtää paljon, mutta ei aivan kaikkea, kuin silloin, jos ei ymmärrä mitään. Kysyminen osoittaa kuulijan tai lukijan kiinnostusta asiaa ja asian esittäjää kohtaan. Hölmökin kysymys voi lopulta paljastua todella tärkeäksi ja se voi auttaa myös tiedemiestä eteenpäin. Miksi hylätä tämä mahdollisuus ja kyhjöttää ajatuksineen turvassa muulta maailmalta tieteen kielen selän takana?