Tulevaisuuden hotelli jää tulevaisuuteen

Jaakko Löppönen tiivistää päivän annin.

1. Haetaan kokonaisymmärrys ja haetaan apua.
2. Tarvitaan sisäistetty suunta ja merkitys.
3. Myynti, tavoite ja seuranta eli konversio
4. Matka alkaa verkosta
5. Käyttäjät
6. Työkalut, tieto, konkretia.

Tilaisuuden päättää Jere Talonen Haaga-Heliasta. Odotan innolla, että hän kertoisi mahdollisuudesta tutustua tulevaisuuden hotelliin. Minä pyysin Kauppista selvittämään, päästäisiinkö sinne. Huoneet on kuitenkin myyty tälle päivää, mutta Talonen kehottaa meitä ottamaan yhteyttä, jotta pääsisimme tutustumaan näihin. Harmi

Talonen kertoo, että seminaari jatkuu ensi vuonna ja tämä oli vain lähtölaukaus.

Suomalainen googlaa eniten

Päivän viimeinen puheenvuoro keskittyy hakukonemarkkinointiin. Anni Ronkainen Googlesta kertoo, missä nyt mennään digitaalisessa maailmassa, miten hakukoneita käytetään ja hän päättää esityksensä yhteisöllisyyteen lähinnä Facebookin ja YouTuben näkökulmasta.

Ronkainen näyttää kuvan verkon evoluutiosta. Meillä on miljardi netin käyttäjää ja kolme miljardia kännykän käyttäjää. Tästä voi päätellä, että seuraava evoluutiovaihe on mobiili-internet ainakin, jos uskomme Ronkaista.

Nopeiden yhteyksien yleistyminen, muistikapasiteetin halventuminen ja digitaalisen tuotantokapasiteetin – digikamerat ja muut – lisääntyminen on saanut ihmiset toimimaan aktiivisesti verkossa.

Suomalaiset ovat Ronkaisen mukaan maailman eniten googlaava kansa. 3,6 miljoonaa suomalaista käyttää nettiä eli lähestulkoon kaikki, kun vähennetään lapset ja vanhukset pois. Kuukaudessa ollaan lähes 30 tuntia internetissä. Matkailu on Googlelle ihannetoimiala. Matkailuun liittyvää tietoa etsitään hakukoneilla ja myös kauppa käy verkossa. Tosin matkailuhaut ovat kausiluontoisia. Eniten haetaan tietoa heinäkuussa ja tammikuussa.

Haku on aikomusten tietopankki

– John Batelle –

Insights for Search on edistyksellisempi versio Google Searchista. Ihmiset eivät viitsi kirjoitttaa suoraa osoitetta vaan hakevat sivut Googlesta. Googlessa kuulemma aina ihmetellään, että Googlesta haetaan myös Googlea. Ronkainen kertoo, että hakukoneista on tullut käyttäytymisnormi, emmekä enää ehkä osaisikaan etsiä tietoa ilman niitä.

Ronkainen muistuttaa, että hakukoneet eivät tykkää flashista, jolla yritykset voisivat tuoda esiin elämyksellisiä palveluita. Siksi pitäisi käyttää ammattilaista, joka osaisi ratkaista flashin ja hakukoneen yhteensopimattomuuden.

Anni Ronkainen painottaa, että käyttäjiä ei pidä aliarvioida. Hänen kokemuksensa mukaan esimerkiksi YouTubessa ovat pärjänneet paremmin huterasti tehdyt ammattitaidottomat videot kuin mainostoimistojen suunnittelemat videopätkät. Tämä on esimerkki yhteisöllisyydestä. Sitä voisi käyttää myös markkinoinnissa.

Yhteisöllisyys ja sosiaalinen media on keino saada aikaan markkinointia, joka ei olisi millään muulla kanavalla tai resurssilla mahdollista. Aivan kuten Lietsala myös Ronkainen sanoo, että siellä pitää olla läsnä, missä omat asiakkaatkin ovat. Minä mietin ihan samaa.

Matkailumarkkinoinnin tulevaisuuden näkymistä Ronkainen sanoo, että verkolla on tärkeä rooli kuluttajan ostoprosesseissa, ja että hakusanamarkkinointi on strategisen markkinoinnin ytimessä.

Hieno esitys. Pitää koittaa nykäistä Annia hihasta.

Asiakasprofiloinnista sähköä kauppaan

Kauppisen Ilkan toinen puheenvuoro käsittelee asiakasprofilointia. Nyt esillä on eTourismProfiler- ja Joensuun yliopiston logot. Löytyypä myös eCompetence Center -maininta. Aika yllättäen Kauppinen kertoo alkuun, mitä eCCF on tehnyt. Ensin hän mainitsee some-ABC:n, sitten Second Life -ajatuksen ja Joensuun yliopiston oman saaren. Kolmanneksi ja entisiä tarkemmin hän syventyy eTourismProfiler-hankkeeseen. Okei, Kauppiselle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tästä.

eTourismProfiler-esityksensä (eProfiler) Kauppinen aloittaa kertomalla, että markkinointi pitää suunnata oikealle segmentille. Hieman väärin hän kertoo, että hankkeen profiling-idea tulee segmentoinnista. Eihän se niin ole. Segmentoinnissa jaetaan markkinat mahdollisimman homogeenisiin ryhmiin. Profiloinnissa kuvaillaan laadullisesti, millaisia tyyppejä segmentissä on. Noh, ei iso ongelma ja sekin vain tieteellinen. Tälle kohdeyleisölle ei ole varmaankaan väliä, vaikka termit vähän hyppivät.

Täytyy myöntää, että Kauppisen toinen esitys on paljon edellistä parempi. Termeistä oli ehkä vähän vaikea kertoa innostuneesti, mutta nyt Kauppinen on ihan innostunut. Hän sitoo esityksensä AIDA-malliin (attention, interest, desire, action) eli perinteiseen asiakkaan ostopäätösprosessiin. Huomaan, että yleisö tekee hurjasti muistiinpanoja. Erityisesti Kauppisen esittelemät tiedonhankintatyökalut herättävät kiinnostusta.

Kauppinen kertoo esimerkin Tallinnaan suuntautuneelta häämatkaltaan. Kauppinen tunsi, että häntä palveltiin hyvin, vaikka yritys vain härskisti myi enemmän lisäpalveluita. Oli tanssikurssia, oli romanttista illanviettoa ja oli shampanjaa huoneeseen. Eli kohdenna markkinointiponnistukset oikeille asiakkaille ja myy lisää.

Tietoa saa kysymällä suoraan asiakkaalta. Tähän Kauppinen kertoo esimerkin Raijan saamasta sähköpostista, jossa thaimaalainen hotelli pyysi Raijaa arvioimaan hotellin palvelua TripAdvisorissa. Tietoa saa myös muutamista palveluista: Google Analytics, Analytiikka.fi, ClickTracks Pro, Snoobi, Yahoo Webanalytics. Yahoon työkalu lanseerataan ensi vuoden puolella.

Kolmanneksi: aina voi googlata! Google Trends, Sandbox, Site Search ja Alerts kerrotaan lyhyesti Kauppisen esityksessä.

Kauppinen kehottaa myös tutustumaan erilaisiin matkailun suosittelupalveluihin ja tärkeimpiin matkailualan blogeihin.

Ole ja näy siellä missä asiakaskin

Katri Lietsalan (Gemilo Oy) puheenvuoroa olen odottanut kaikkein eniten. Hän kertoo myynnin edistämisestä sosiaalisen median keinoin. Myös Lietsala painottaa strategiaa ennen sähköiseen kauppaan syöksymistä. Pitäisi miettiä, mitä tavoittelee, kenen kanssa, missä, miten ja millä menestys lopulta mitataan.

Hän korostaa, ettei sosiaalisessa mediassa ole mitään kummallista. Hän suosittelee käymään läpi olemassa olevat online-yhteisöt. Kohderyhmällähän voi olla jo yhteisö, johon yritys voi mennä mukaan eikä uutta palvelua tarvitse luoda tyhjästä.

Sosiaalisessa mediassa pitää olla aito ja karhea. Karheudella Lietsala tarkoittaa sitä, että on parempi antaa todellinen kuva yrityksestä kuin liian ruusuinen, jolloin asiakas taatusti pettyy ja kertoo asiasta eteenpäin.

Lietsalan mukaan sosiaalinen media perustuu profiileihin. Siksi myös yrityksellä pitäisi olla omat kasvot. Suomessa perinteisesti piilotetaan yksilö organisaation taakse. Lietsalasta on harmi, että hyvät tyypit eivät näy missään. Myynnin edistämistä sosiaalisen median keinoin olisi juuri se, että tultaisiin rohkeasti esiin verkossa.

Tuli mieleen Ilkan idea tehdä jokaisesta eCompetence Centerin toimijasta oma henkilökortti. Näin abstrakti organisaatio saisi joukon osaajien kasvoja ja tulisi samalla ehkä lähemmäs asiakasta, lukijaa, käyttäjää – ketä tahansa kiinnostunutta. Kannatin Ilkan ideaa jo aiemmin, mutta nyt vielä enemmän. Lietsalan puheenvuoro aukaisi minulle sen, mitä ehkä olin ajatellut itsekin, mutten vielä osannut pukea ajatusta sanoiksi.

Katri Lietsala muistuttaa, että jos oma kohderyhmä on Facebookissa, yrityksen kannattaa ilman muuta mennä itsekin sinne. Facebook-mainoksen voi tehdä vähälläkin osaamisella. Lietsalan väite saa vahvistusta yleisöstä, kun yksi mies kertoo kokeilleensa Facebook-markkinointia.

Se, mikä on huonoa sosiaalisen median mainostamisessa, on se, että mainos saattaa lähteä sellaiseen levitykseen, joka ei palvelekaan yrityksen tarpeita. Hän näyttää esimerkin taksikuskin blogista, jossa hän parjasi jotain tiettyä automerkkiä. Google yhdisti tähän blogimerkintään samaisen auton mainoksen. Ei ihan onnistunut ratkaisu.

Palvelut ja toimintaympäristöt pitää siis valita tarpeen mukaan. Lietsala kertoo, että Bauman ja Willis puhuvat osaamisen arkkitehtuurista. Sen perusajatelma on, että luodaan järjestelmä, jossa käyttäjillä on valta päättää, mitä järjestelmässä näkyy. Esimerkin Lietsala kertoo Digg-palvelusta, jonka etusivun linkkilistan käyttäjät äänestävät. Pitää tutustua tähän osaamisen arkkitehtuuriin paremmin.

– Sosiaalisen median ytimessä on avainsanat, profiilit ja syötteet, Lietsala tiivistää. Sosiaalinen media rakentuu julkaisutyökaluista (blogit yms.), säilöistä (flickr yms.), verkostoista (Facebook), jakelupaikoista ja liitännäisistä (esim. Facebook-sovelluksia).

Esityksen tärkein teema on, että pitää olla läsnä siellä, missä asiakkaat ovat. Siksi yritys voi mennä vaikka Facebookiin eikä käytäkään omaa julkaisutyökalua. Oikea-aikaisuudella saa näkyvyyttä, mikä johtaa myös kauppaan.

Käy katsomassa smule.

Alueet näkyviin paketoimalla

Jari Auranen GoFinland MTV3:sta ja Tietotalosta kertoo sähköisistä jakelukanavista. Miksi ei olla oikeissa jakelukanavissa, siellä missä asiakaskin on? Jokainen tuppaa olemaan nyt kotipesän laitossa ja vasta sitten, kun oma pää on kunnossa, päästään eteenpäin myös maailmanlaajuisissa jakelukanavissa.

Aurasen mukaan alueetkin ehkä yrittävät ensin rakentaa massiivisia järjestelmiä ja vasta, kun kaikki on valmiina, aloitetaan verkkokauppa? Kummin päin tehdään, se pitäisi ratkaista yrityksessä. Pitäisi tehdä valinta tietoiseksi.

Auranen käyttää esityksessään destinaatio-termiä. Millä edellytyksillä dynaaminen paketointi onnistuu destinaatiossa? Miten saataisiin aikaan eräänlainen one stop shop? Tätä samaahan mietittiin aikoinaan oman väikkärini tapausorganisaatiossa.

Auranen provosoi, että Unaira ja Viator ovat tyhjää täynnä suomalaisten destinaatioiden tarjonnan osalta. Jos jokainen tekee vähän omiaan, todelliseen dynaamiseen paketointiin aluetasolla ei päästä koskaan.

Aurasen mukaan strategian pitäisi olla selvillä, jotta osattaisiin sanoa, ketkä ovat kumppaneita ja mihin jakelukanaviin yrityksen kannattaisi osallistua. Auranen kertoo esimerkin Finnairin palvelusta, johon alueilla on mahdollisuus kertoa omasta tarjonnastaan. Kun Auramo halusi lentää Kuopioon ja selvitti, mitä tarjontaa Kuopiosta löytyisi, ei Finnairin palvelusta kuitenkaan löytynyt yhtään kuopiolaista palveluntarjoajaa. Auramon mukaan on ihan sama, minkä suomalaisen kaupungin järjestelmään olisi syöttänyt. Tulos olisi ollut aina sama pyöreä nolla.

– Destinaatiotarjonnalla esimerkiksi hotellit voisivat erottua kilpailijoistaan, Auramo toteaa.

Hän nostaa esiin suomalaisen uniikkituotteen, mökkituotteen. Silti esimerkiksi ohjelmapalveluita tarjoavat organisaatiot eivät ole mukana dynaamisen paketoinnin järjestelmissä, joiden kautta mökkivaraukset tehdään..

Auranen päättää esityksensä toteamalla, että alueet ovat olleet liikkeellä pitkään, mutta mitään ei ole tapahtunut ja hän pelkää, ettei mitään tapahdukaan ihan heti. Pelottava ennustus, mutta ehkä jossain määrin osuva. Mielestäni Suomi on jäänyt monesta junasta, mutta sähköisessä kaupankäynnissä voisi olla vielä toivoa siitäkin huolimatta, että lounasseurani suomalaiset hotellinjohtajat kehuivat vuolaasti amerikkalaistas verkkokauppaa ja haukkuivat kilvan sen suomalaisia kilpasiskoja.

Vaikka Auranen päätti esityksensä uhkakuvaan, hän vastaa Kauppisen kysymykseen, miksi verkkokauppa ei Suomessa toimi, että sähköinen kauppa on tulossa, mutta se vie aikaa. On tehty rohkeita ratkaisuja eikä sen suhteen olla muita jäljessä. E-liiketoimintaa osataan tehdä, mutta kansainvälisten toimijoiden kanssa pitäisi toimia aktiivisemmin.

Joku yleisöstä toteaa, että Suomessa ollaan kyllä teknologiaorientoituneita, mutta ulkomailla ollaan herkempiä lähettämään beta-versioita markkinoille. Suomessa hinkataan ratkaisua niin kauan, että lanseeraushetkellä se on jo vanha. Aurasen mukaan rohkeutta aiempaan julkaisuun olisi, jos yrityksellä olisi strategia kunnossa.

Best Western antaa asiakkaalle vallan TripSay’ssä

Lounaan jälkeen ohjelma jatkui Maija Hyötyläisen puheenvuorolla Best Western –ketjun Suomen ja Baltian yksiköstä. Hän kertoo, miten Best Westernin palkittuja sivuja kehitetään ja toteutetaan. Ketjun sivut on tiukasti ohjeistettu. Rakenteet, värit ja tyyli annetaan ylhäältä. Ainoastaan hotellikohtaiset omat sivut saa varioida.

Best Westernillä on kuitenkin yksi mielenkiintoinen ominaisuus sivuillaan. Heillä on suora linkki TripSayhin, jossa asiakkaat voivat kertoa mielipiteensä hotellista. Hyötyläinen sanoo, että esimerkiksi Baltian hotellin TripSay-linkissä kehutaan kovasti kilpailijaa, mutta se ei haittaa ketjua. Yhteisöllisyyden aikana edes maailmanlaajuinen Best Western –ketju ei voi eikä halua vaikuttaa mielipiteisiin.

Turvallisuusasiat puhuttavat myös Hyötyläistä. Intialainen hakkeri kaupitteli ihan vastikään kymmenen miljoonan Best Western –asiakkaan tietoja netissä. Todellisuudessa hakkeri oli asettanut troijalaisen viruksen saksalaisen hotellin koneelle ja sitä kautta hän oli saanut kymmenen asiakkaan tiedot. Tietoturva on kuitenkin todellinen ongelma myös matkailusektorilla.

Hyötyläisen mielestä hinta on ajanut asiakkaat nettiin. Kuitenkin liiketoimintastrategian pitäisi ohjata myös verkkokauppaa. Jos myy telttamajoitusta, asiakas voi pettyä, jos nettisivuilla annetaan kuva teknisistä hienouksista. Ei kannata pelätä sitä, jos kotisivut eivät ole teknisesti hienot, jos ne ovat yhtenäiset muun viestinnän kanssa ja tavoittavat asiakkaan.

Yleisöstä kysytään, kuinka paljon varauksista tulee netin ja kuinka paljon muita kanavia pitkin. Hyötyläinen ei osaa vastata kysymykseen. Hän kertoo, että suomalaisilla sivuilla käy noin kymmenen tuhatta kävijää kuukaudessa. Koko ketju tekee nettikauppaa kymmenellä miljoonalla dollarilla päivittäin.

”Meille ei kävijämäärä ole tärkeä vaan se, että saadaan myyntitavoite täyteen”, sanoo Hyötyläinen. Siinäpä konversiota kerrakseen.

Konferenssijärjestelyjen vaikeus

Yhtä hyvät konferenssiyhteydet jatkuvat Haaga-Heliassa kuin esimerkiksi EBRF:ssä. Mikä tässä maksaa, kun ei yhdessä teknologian luvatussa maassa saada toimimaan langattomia verkkoja? Pääsen verkkoon aina välillä ja sitten taas tipahdan ulos.

Nyt kun seminaariin osallistujat jakaantuivat kahteen tilaan, tässä pienemmässä tilassa en pääse enää lainkaan nettiin. Pääsisin Haaga-Helian verkkoon, mutta sinne minulla ei ole tunnuksia. Aiemmin käytin Hotel Haagan verkkoa, jonne tiesin tunnukset.

Raivostuttaa.

Matkailun pk-yrittäjä muutospaineessa

Yritykset toimivat tänä päivänä laajassa ja kompleksisessa maailmassa. Rahoitukseen osallistuvat valtiot, välittäjäorganisaatiot ja yksityinen sektori. Siksi Kirsi Mikkolan mukaan yritysten pitäisi jatkuvasti luodata ympäristöä muutosten varalta. Yritys menettää otteensa asiakkaisiin, kumppaneihin ja kilpailutilanteeseen, jos yritys tuudittautuu ajatukseen, että asiat ovat hyvin ja työt hoidetaan tehokkaasti.

Suomen osuus matkailumaana on tällä hetkellä olematon globaaleilla markkinoilla. Matkailun kokonaiskulutuksen kuitenkin oletetaan kasvavan voimakkaasti. Toinen muutoksen tarve syntyy siitä, että vaikka brittiläisen tutkimuksen mukaan Suomen web-sivustoja pidetään vanhanaikaisina, silti ostotottumukset muuttuvat niin, että entistä useampi ostaa matkansa netistä.

Mikkola esitti mielenkiintoisen huomion, että matkailuliiketoiminta, jos mikä on yritysten välistä kauppaa, sillä matkavaraus on yleensä kokonaisuus –  paketti, jonka tuottamiseen osallistuu useampia matkailuyrityksiä. Enpä ole ajatellutkaan näin. On hyvä, että joskus itsestäänselvyys puetaan sanoiksi, koska vasta sitten niihin voi kunnolla havahtua.

Seuraavaksi Mikkola käsittelee, miten alan kompleksisuus vaikuttaa pk-yritykseen. Mikkolan mukaan pk-yrityksillä ei ole välineitä, joilla toimia. Toisaalta niillä ei ole osaamista, jolla hankkia näitä välineitä. Miten pk-yritys voisi toimia sähköisen liiketoiminnan kentällä, jos sillä on käytössään vain office, outlook ja staattinen verkkosivu?

Yrityksellä ei ole osaamista eikä työvälineitä viedä ohjelmapalvelua tai muuta tuotettaan osaksi dynaamista pakettia. Suomen matkailuvaltti ei ole majoittuminen vaan tänne tullaan Mikkolan mukaan tekemään jotain. Siksi pk-yrittäjän tarjoama ohjelmapalvelu on tärkeä osa dynaamista matkapakettia.

Jos tarvittavia teknologisia ratkaisuja on tarjolla, yrityksistä puuttuu sitoutuminen niiden hankkimiseen ja käyttämiseen sekä laskelmat teknologian kokonaiskustannuksista ja hyödyistä. Ennen kuin voidaan aloittaa sähköinen kaupankäynti, yrityksen johto pitää sitouttaa asiaan.

Suomalaista matkailualan pk-yritystä vaivaa asenneongelma. Yrityksissä on ehkä tiedostettu, että jotain pitäisi tehdä, muttei osata kysyä asiaa keneltäkään saatika, että osattaisiin esittää oikeita kysymyksiä.

Minun pitää palata Mikkolan esitykseen. Haagan nettiyhteys tökkii pahemman kerran, mutta onneksi Mikkolan ja muiden esitykset tulevat seminaarin jälkeen nettiin. Riitti kun piti ajatukset kirkkaina.

Itsestäänselvyyksiä ja teknistä jargonia

Mies vaaleanpunaraidallisessa kravatissaan puhuu sähköisen kaupan taustoista ja terminologiasta selkokielellä. Jaakko Löppönen totesi alkuun Ilkan olevan eCompetence Centeristä Joensuun yliopistosta. Hyvää mainosta meille, mutta matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksenkin voisi mainita.

Ilkka aloitti hirmuisella rykäisyllä mikkiin ja säikähti itsekin. Mikkiä piti säätää reippaasti pienemmälle. Joka seminaarissa on Ilkan mukaan yksi akateeminen kotkottelija, jolla on pitkä tukka ja parta. Ilkka on nyt se.

Esityksensä hän aloitti toteamalla, että internet on media, ei teknologia. Siitäpä ei sen enempää. Seuraavaksi Ilkka ihmetteli suomalaista tilaa siitä näkökulmasta, että hän, omien sanojensa mukaan ei kovin fiksu mies, on ainoa internet-markkinoinnin osaaja matkailualalla. Mieleeni nousi taas sama kysymys: “Millainen on internet-markkinoinnin osaaja?” Miten se määritellään?

Kaupankäynti on markkinoinnin alakäsite

Kauppisen mielestä markkinointi on kaupankäyntiä korkeamman tason termi. No hei, totta hemmetissä! Kauppisen mukaan tämä kuitenkin unohdetaan monesti.

– Internet-markkinointi=markkinointia internetissä, sanoo Kauppinen. Se ei ole mitään muuta kuin markkinointia internetissä. Miksi sitten ihmiset pelkäävät sitä ja hankkivat yritykseen uusia osaajia, kun markkinoinnin kanava muuttuu?

Verkkokauppa ei käy, jos kukaan ei tiedä, että se on edes olemassa. Internetissä tunnettuutta voi lisätä parhaiten internet-markkinoinnin keinoin. Ihan oikein Kauppinen tuomitsi kotimaisen verkkokaupan, jossa pelkän kotisivun luomisen ja julkaisun oletetaan olevan internet-markkinointia. Ei riitä sekään, että laitetaan Hesariin ilmoitus, jossa kerrotaan kotisivusta.

Vaikka kuluttaja löytäisi verkkosivulle, hän ei välttämättä tee ostopäätöstä. Samaa pakettia ei voi tarjota kaikille. Pitäisi tarjota monenlaisia medioita, joista jokainen löytäisi omansa. Oletin, että Kauppinen pääsee tästä profilointiin, mutta hän kulkikin eri suuntaan ja nosti esiin erilaisia sosiaalisen median palveluita ja teknologisia alustoja ratkaisuksi. Blogi tavoittaa eri asiakkaita kuin staattinen www-sivu. Yhteisöpalvelut kiinnostavat toisia, kuvapalvelut joitakuita.

Tavoite ohjaa internet-markkinointia

Olipa alusta mikä tahansa, yrityksellä pitäisi olla tiedostettu tavoite. Kävijöitä voi olla paljonkin, mutta kuinka moni heistä kuuluu kohderyhmään ja on siten potentiaalinen asiakas. Kauppinen pääsee lempiaiheeseensa eli konversioon. Kuinka monta ihmistä saavuttaa tavoitteen?

Konversioarvoa voi kasvattaa kohdentamalla markkinointi tietyille kävijöille. Ohjataan henkilö suoraan sivulle, jossa häntä puhutteleva sisältö on. Jos mummo ei osaa käyttää sivuja, ne ovat liian vaikeat eikä konversio kasva.

Kauppinen päättää puheenvuoronsa sähköisestä markkinoinnista sen budjettiin. Hänen mielestään 80/20-sääntö pätee myös internet-markkinointiin. 80 on panostus markkinointiin ja 20 teknologiaan . Tällä hetkellä suhde on Kauppisen mielestä jotain 5/95.

Toinen esitysosio, sanasto, alkaa sanalistalla. Kauppinen myöntää, ettei termien määritys välttämättä täytä tieteellistä tarkastelua. Sanojen selittäminen ei avaudu ilman esimerkkejä. APIt, RESTit, SOAPit ja ASPit menevät ainakin minulta ohi ja veikkaanpa, ettei moni muukaan ymmärrä. CRS, ARS ovat minulle uusia. Computerized reservation system ja Automatized reservation system.

Sanoja on aivan liian paljon – ehkä parikymmentä. En hoksaa, mikä tämän sanastokertaamisen funktio on. Itse olisin paneutunut enemmän yleisempiin termeihin ja termeihin, jotka on suoraan kohdennettu yrittäjille. Eivät yrittäjät välttämättä ymmärrä teknistä jargonia. Vähemmän on enemmän – long tail.

Yleisöstä joku kysyy, mitä mikrobloggaus on. Ilmeisesti mikrobloggaus kiinnostaa, koska siitä halutaan tietää enemmän.

Ikäihmiset arvostavat ravintolapalveluita

Tommi mietiskeli alkuun, miten hänen esittelemänsä tutkimus liittyy konferenssin teemaan, mutta hoksasi, että muutoksestahan se on kyse silloinkin, kun väestö ikääntyy. Toisaalta turismi on suurin työnantaja koko maailmassa. Tommi puhuu kuin pappi: hitaasti ja huolellisesti artikuloiden. Hän kertoilee tutkimuksen lähtökohdista, jotka taitavat todellisuudessa syntyneet kauan datan keräämisen jälkeen. He kiinnostuivat selvittämään iäkkäämpien turistien kriteereitä, kun nämä valikoivat mieleistään majoitusta Lapin hiihtokeskuksissa.

Aineisto on ilmeisesti Raijan keräämää. Dataa on huimasti, peräti 1626 vastausta! Silti jotain jäi minusta puuttumaan. Analyysi oli aloitettu faktorianalyysillä, mikä ei minusta tiivistänyt dataa lainkaan. Mukana olivat kaikki 13 muuttujaa ja olisin osannut tehdä saadut faktorit itse ihan vain kynällä ja paperilla. Tommi kuitenkin vastasi ihmettelyyni, että faktorianalyysillä saatiin ainakin todennettua, että väittämät taatusti kuuluvat samaan tekijään. Tekijöitä oli ravintolapalvelut, laatu, sijainti ja hinta.

Ei se mitään, että faktorianalyysiä oli käytetty, mutta myös muut olivat ihmetelleet, miksi faktoreita ei kuitenkaan käytetty jatkossa. Faktoreista oli selvitetty vain se, että laatu on kaikille ikäryhmille tärkein valintakriteeri. Seuraavat analyysit tehtiinkin sitten väittämä kerrallaan, vaikka minusta luonnollisinta olisi ollut käyttää faktoreita.

Tulokset ovat ihan mielenkiintoisia. Vanhemmat turistit arvostavat nuoria enemmän sitä, että aamiainen kuuluu hintaan, ravintolapalvelut ovat laadukkaita ja Lapin herkkuja on saatavilla. Lisäksi vanhemmille on tärkeää, että säännölliset asiakkaat saavat kanta-asiakasetuja. Nuoret sen sijaan arvostivat sitä, että majoitus oli lähellä kauppaa, tanssipaikkaa ja ravintolaa.

Näistä tiedoista saisi rakennettua hyvän segmenttikohtaisen markkinointisuunnitelman. Aika helposti voisi rakentaa kanta-asiakasjärjestelmän ja tarjota lappilaisia herkkuja ravintolassa. Nämä Tommikin toi esiin omassa esityksessään.

Olin jo etukäteen kirjannut ylös kysymyksen siitä, verrattiinko kyselyn tuloksia todelliseen tarjontaan. Kysely kuitenkin tehtiin viidessä eri hiihtokeskuksessa, joten olisi mielenkiintoista selvittää, onko jokin näistä erityisesti ikäihmisten suosiossa ja jos on, löytyvätkö sieltä todella ikäihmisten arvostamat ravintolapalvelut ja kanta-asiakkuudet. Voihan olla, ettei näin edes ole, mutta mikä silloin onkaan kriteeri, jonka perusteella asiakkaat ovat todellisuudessa valinneet kyseisen kohteen?

Dataa on tosi paljon, joten se antaa hyvät mahdollisuudet jatkotutkimuksille. Pitää vaan osata kysyä oikeita kysymyksiä.