Kävipä hyvä tuuri, kun en aamulla kehdannut aloittaa lääkealan innovaatioluentojen tekemistä. Päivi nimittäin soitti, että suunnitelmaan tulee muutos ja minun pitääkin kertoa kaupallistamisesta. Tarkoitus on esitellä kaupallistamisprosessi tekemäni suunnitelman perusteella. Näin tulee käytyä läpi koko tuleva ryhmätyö. Olipa tosi hyvä, etten aloittanut luentoja ja nyt pääsen vielä esittämään sellaista asiaa, jonka oikeasti tunnen.
Ei kaikki kultaa mikä kiiltää
Tarkastin eilen loppuun yhden gradun. Tai en tarkastanut vaan annoin siitä kommentit ennen viimeistä kirjoitusversiota. Gradu oli tosi hyvä. Asiat vaan ei aina ole sitä, miltä aluksi näyttää. Kirjoittajan taso on kuulemma noussut niin paljon muista töistä, että nyt syynäillään taas sanankäänteitä, ettei teksti vain olisi kopsattua.
Löysin parin tunnin surffailun päätteeksi muutamia sellaisia tekstipätkiä, joissa gradun tekijän oma osuus on kyseenalaista. En usko, että kyseessä on plagiaatti. Kun kirjoittaa vieraalla kielellä, kiusaus käyttää samanlaisia lauserakenteita on joskus ylivoimaisen suuri. Täytyy vain huomauttaa, että kirjoittaja tarkistaa vielä kertaalleen lähdeviittaukset ja merkitsee näkyviin suorat lainaukset.
Ei kai jokaista opiskelijaa, joka parantaa loppua kohti omaa suoritustaan, voi syyttää plagioinnista? Sitä varten me kommentoimme toistemme töitä, että kirjoittajalla olisi mahdollisuus kehittää työtään eteenpäin. Voihan olla, että tämäkin graduntekijä on pyytänyt kommentteja useilta henkilöiltä ja muokannut tekstiään niiden perusteella.
Plagiointi on vakava asia, mutta niin on myös siitä syyttäminen. Teen nyt varmasti väärin, kun kirjoitan koko asiasta tänne blogiin, mutta yritän samalla tyhjentää oman mieleni epäolennaisuuksista. Olen varma, että ainakin tässä tapauksessa plagiointisyytös on aiheeton enkä minä ainakaan aio käyttää aikaani etsiäkseni muutamia suoria lainauksia, joita ei ole merkitty asiaankuuluvasti. On tässä tärkeämpääkin tekemistä. Sitä paitsi ainahan voi pyytää opiskelijaa kertomaan omin sanoin omasta työstään ja perusteista, miksi päätyi tiettyihin valintoihin. Jos työ on oma, osaa tekijä myös perustella tekemisensä.
Yliopistoyhteistyö kilpailuetuna
Haastattelu strategisesta kumppanuudesta yrityksen ja yliopiston välillä meni tänään ihan hyvin. En ole vielä ehtinyt tehdä alustavaa analyysiä, mutta näyttää siltä, että kumppanuudesta on todellista hyötyä molemmille osapuolille.
Oli yllättävää, että yritys ei nähnyt yliopistoa alihankkijana vaan näki, että yksi yrityksen kilpailutekijöistä on yhteistyö tieteellisesti meritoituneen akateemisen yksikön kanssa. Siksi kumppanuutta voikin kutsua hyvällä syyllä strategiseksi.
Yliopistolle yritysyhteistyö mahdollistaa uusien mallien validoinnin ja menetelmäkehityksen. Yhteistyöstä syntyy myös luonteva kaupallistamisväylä uusille palveluille. Tuntuu melkein siltä, että yritys hyötyy yhteistyöstä enemmän kuin yliopisto, vaikka yliopisto saa tutkimukseensa selvää rahaa ja myös tämän kaupallistamismahdollisuuden. Ja rahaahan yliopistolta nimenomaan puuttuu.
Yrityksen saama hyöty ei ole näin konkreettista. Yliopistoyhteistyö on enemmän mainetekijä ja sitä kautta kilpailukeino kuin kapasiteetin lisäys.
Tosi mielenkiintoinen juttu. Strateginen kumppanuus -paperi pitää, harmi kyllä, jättää hautumaan ainakin vuodenvaihteen yli. En aloita edes litterointia. Sitä paitsi aamulla haastattelunauhoja etsiessäni tajusin kauhukseni, että minulla on ainakin kolme haastattelua litteroimatta viime keväältä. Mihin aika oikein menee, kun ei väikkärin perushommiakaan saa tehtyä?
Silmät sikkuralla gradua
Olen lukenut koko päivän yhden opiskelijan gradua. Hän antoi sen minulle kommentoitavaksi jo syyskuun lopussa. Syyskuun! Olen tosi surkea ihminen, kun en ole saanut aikaiseksi kommentoida sitä. Gradu on jo varmaan muuttunut niin paljon, että tokkopa kommenteista on enää mitään hyötyä.
Olen yrittänyt epätoivon vimmalla päästä eroon rästihommista. Ei näytä hyvältä. Täällä kotona tulee jatkuvasti keskeytyksiä eikä illalla ole mitään mahdollisuutta tehdä töitä.
Gradu on saatava pois käsistä huomenna, vaikka huomenna minulla on yksi haastattelu Oulussa. En ole sitäkään ehtinyt valmistella yhtään, mutta sen minä handlaan kyllä entisten haastattelujen pohjalta. Näkyyköhän tässä taas se itsensä uhraaminen, josta kirjoitin aiemmin? Gradun kommentit pitää hoitaa ensin ja sitten vasta omaan väikkäriin liittyvä haastattelu. Opinko minä ikinä?
Aikataulutin 30boxiin tämän kuun tehtävät. En tajua, miten voin selvitä niistä, mutta ei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Näyttää siltä, että melkein kaikki pitää ehtiä tehdä ennen Uuden-Seelannin reissua. Edessä on tosi paljon lukemista, mutta myös kirjoittamista ja pari luentoa ja harjoitustöiden tarkastusta. Lukemisesta ja kirjoittamisesta ei voi laistaa, koska niissä laiskottelusta on kauaskantoiset seuraukset, mutta nyt täytyy tinkiä luennoista ja harjoitustöistä. Toinen luennoista tulikin niin yllättäen, ettei kukaan voi olettaa minun tekevän elämäni parasta luentoa. Toinen taas on enemmän sellainen seminaarialustus.
Ehkä minä siis selviän, mutta vielä Uuden-Seelannin lähtöpäivänä pitää lähettää konferenssipaperi Jyväskylään. Sen deadline on marraskuun lopussa.