Ei kaikki kultaa mikä kiiltää

Tarkastin eilen loppuun yhden gradun. Tai en tarkastanut vaan annoin siitä kommentit ennen viimeistä kirjoitusversiota. Gradu oli tosi hyvä. Asiat vaan ei aina ole sitä, miltä aluksi näyttää. Kirjoittajan taso on kuulemma noussut niin paljon muista töistä, että nyt syynäillään taas sanankäänteitä, ettei teksti vain olisi kopsattua.

Löysin parin tunnin surffailun päätteeksi muutamia sellaisia tekstipätkiä, joissa gradun tekijän oma osuus on kyseenalaista. En usko, että kyseessä on plagiaatti. Kun kirjoittaa vieraalla kielellä, kiusaus käyttää samanlaisia lauserakenteita on joskus ylivoimaisen suuri. Täytyy vain huomauttaa, että kirjoittaja tarkistaa vielä kertaalleen lähdeviittaukset ja merkitsee näkyviin suorat lainaukset.

Ei kai jokaista opiskelijaa, joka parantaa loppua kohti omaa suoritustaan, voi syyttää plagioinnista? Sitä varten me kommentoimme toistemme töitä, että kirjoittajalla olisi mahdollisuus kehittää työtään eteenpäin. Voihan olla, että tämäkin graduntekijä on pyytänyt kommentteja useilta henkilöiltä ja muokannut tekstiään niiden perusteella.  

Plagiointi on vakava asia, mutta niin on myös siitä syyttäminen. Teen nyt varmasti väärin, kun kirjoitan koko asiasta tänne blogiin, mutta yritän samalla tyhjentää oman mieleni epäolennaisuuksista. Olen varma, että ainakin tässä tapauksessa plagiointisyytös on aiheeton enkä minä ainakaan aio käyttää aikaani etsiäkseni muutamia suoria lainauksia, joita ei ole merkitty asiaankuuluvasti. On tässä tärkeämpääkin tekemistä. Sitä paitsi ainahan voi pyytää opiskelijaa kertomaan omin sanoin omasta työstään ja perusteista, miksi päätyi tiettyihin valintoihin. Jos työ on oma, osaa tekijä myös perustella tekemisensä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *