Julkaistu

Joulutarinaa Tekes-seminaarin alkuun

Tekesin vapaa-ajan ohjelman vuosiseminaari alkaa jouluisesti. Toimitusjohtaja Ilkka Länkinen ProSanta Oy:stä uskoo joulupukkiin, ja on ollut sitä itsekin – auktorisoituna. Tähän mennessä auktorisoituja joulupukkeja on kuutisenkymmentä ja jouluisia tarinoita kerrotaan 14 kielellä. Länkinen osti vaimonsa kanssa SantaPark Oy:n 2009.

Toiminta jakaantuu kolmeen kohteeseen. Joulukassa, joulun satumaassa, asiakkaat ovat osa jouluista näytelmää, jossa juonta kuljettavat kippuranokkaiset tontut. Joulupukin kesämökkiin pääsee tutustumaan jo lyhyen laivavisiitin aikana Espoossa. Tuttuun Santaparkiin on tehty ympärivuotinen jää- ja lumimaailma, jossa esitetään matkatarinaa Lapista.

Länkinen kehuu kotimaista tarinatietopankkia, josta voi ammentaa matkailutuotteita. Pikkuisen esitys sortuu liioitteluun, mutta ajatus on varmaan ihan hyvä. Yksilölllisyyttä ja tarinallisuutta kaipaavat ihmiset ttulevat näkemään ja kokemaan matkallaan jotain sellaista, jota ei kotimaasta saa.

Sinänsä yksilöllisyys ja tarinat ovat mielenkiintoisia teemoja myös oman tutkimukseni kannalta. Yhteisöllisessä mediassa tarinat vievät viestiä eteenpäin, olipa se yrittäjän sanomaa tai aiheestaan innostuneen asiakkaan.

Henkilökuntapula uhkaa

ProSantan tulevaisuuden näkymät ovat toimitusjohtaja Länkisen mukaan hyvät. Paineita tuleekin lähinnä siitä, miten asiakasvirta saadaan palveltua, kun osaavia ja kielitaitoisia työntekijöitä ei välttämättä ole saatavilla.

Länkinen tuntuu uskovan lujasti koulutukseen. Joulupukeilta ja tontuilta on löydyttävä matkailuosaamista, ja siksi kuka tahansa ei kelpaa tonttuilemaan.

Lisäapua kaivataan myös kansainvälistymiseen, sillä tavoitteena on viedä suomalaista joulupukkia entistä enemmän kansainväliselle kentälle.

Yleisöstä joku kysyy yrityksen hiilijalanjälkeä. Länkinen ei ehdi vastata, kun yleisöstä joku jo huutelee kysymystään uudelleen. Hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään joulupukin franchising-toiminnalla ja perustamalla ulkomaille joulupukin etäkonttoreita.

Sama kyselijä kritisoi, mitä aitoa elämystä Santapark tarjoaa. Kyselijän nimi menee ohi, mutta mies käyttäytyy aivan liian aggressiivisesti tällaiseen tilaisuuteen. Joku toinenkin matkailuyrittäjä tarttuu aitousasiaan. Hänen pyörittämässään villin lännen ohjelmapalveluyrityksessä on kuulema aidot revolveritkin. Saakohan asiakas siellä aidon luodinreiän hattuunsa, jos nousee hevosen selkään?

Seminaari saa mielenkiintoisia piirteitä, kun kiistellään, mikä elämys on aito ja mikä epäaito. Voiko mikään järjestetty ohjelmapalvelu tarjota aitoa elämystä? Toisaalta voiko kenenkään kokemuksen aitoutta kiistää?

Vaikka esityksessä on rutkasti elävöittämistä, Santaparkin tulevaisuus tuntuu olevan toimivissa käsissä. Haasteet on tunnistettu ja niihin ollaan tarttumassa osaamisen kautta.

Julkaistu

Muotoseikkoja

Katselen tässä sunnuntain hienoa ulkoilusäätä vain ikkunasta. Ulos ei ole asiaa, kun to do -listalla on vielä tälle viikonlopulle monta hommaa. Kirjoittelen mm. konferenssipaperia CIRCLEen. Edelleen jaksaa ihmetyttää, miksi jokaiseen konferenssiin ja journaliin pitää olla erilaiset lähdemerkinnät. Paperin kirjoituksesta menee iso osa siihen, kun syynäilee ja korjailee pisteitä pilkuiksi ja poistaa välillä jompaa kumpaa, kunnes huomaa, että pitikin käyttää kursiivia ja vain yhtä isoa kirjainta.

Onneksi nykyään alkaa olla valmiita ohjelmia, kuten RefWorks, jotka tekevät lähdeluettelot automaattisesti. Tosin niissä on se vika, että ohjelmat eivät toimi yhteen. Aina jokin artikkeli onkin tallennettu toiseen ohjelmaan kuin muut tai sitten samaan ohjelmaan eri tunnuksen alle. Onneksi löysin ihan mukavan simppelin ohjesivuston Harvard-tyylin viite- ja lähdemerkinnöistä.

Tämäkö se on sitä tutkijan työtä, jota vielä eilen niin kovasti kaipasin? Toisaalta olisihan se ihan kiva lähteä huhtikuussa Portugaliin… Ehkä sittenkin kannattaa uhrata yksi sunnuntai.

Julkaistu

Väitöstutkimuksen aineisto naftaliinista

Kaivoin viime viikonloppuna vanhan tutkimusaineistoni tietokoneen uumenista päivänvaloon. Ajatus väitöskirjasta oli jo ummehtunut, mutta puhalsin pölyt viimeisistä eli vuoden vanhoista muistiinpanoistani. Ehkä väitöskirjan vuoro on nyt uudessa uljaassa Itä-Suomen yliopistossa.

Ongelmana on nyt tietenkin se, että minun pitää päivittää rankalla kädellä teoreettista osiota. Vaikka tiedostoa on muokattu viimeksi helmikuussa 2009, en ole kirjoittanut siihen oikeastaan mitään uutta kesän 2008 jälkeen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Yliopistojen asema on muuttunut radikaalisti, keskustelu tutkimustulosten kaupallistamisesta on kiihtynyt ja toisaalta myös co-creation keskustelu on noussut markkinointikirjallisuudessa.

Co-creation innoittajana

Omassa aineistossani ei ole kyse täsmällisesti co-creationista, mutta tutkimuksesta löytyy sen piirteitä. Yliopiston tutkijat ovat ottaneet kaupallistamiskeskusteluun mukaan myös yritykset, joilla on mahdollisuus muokata tutkimustuloksista vaihdettavia tuotteita ja palveluita. Ovathan nämä yritysedustajatkin eräällä tavalla yliopiston asiakkaita.

Ajatus co-creationista on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että yritän nyt innostua väikkäristä uudelleen sen kautta. Toivottavasti työkiireet eivät taas syö aikaa omalta tutkimukselta. Kapinoin edelleen sitä vastaan, että tutkimushankkeen projektipäällikkö olisi vain hallinnollinen jyrä, jonka pitää antaa tutkijoiden tehdä tutkimusta, ja itse keskittyä pelkkään paperinpyöritykseen. Minäkin haluan tutkia!

Julkaistu

Finnair sosiaalisen median ryöpytyksessä

Do not fly with Finnair

learn2fly Twitterissä

Just make sure you don’t fly via Helsinki with Finnair, useless feckers!

JamesVirdee Twitterissä

Ja niin edelleen suomeksi, ruotsiksi, espanjaksi, venäjäksi, kiinaksi…

Mutta ei hätää. pätkän vertaa, mitä heistä sosiaalisessa mediassa puhutaan. Siksi myöskään Finnairia ei varmaankaan haittaa, että Twitteriin ja muualle sosiaalisen median syövereihin tupsahtelee kielteisiä viestejä harva se minuutti.

Olisiko pikku hiljaa syytä kiinnostua asiasta?

Julkaistu

Toimiala ilman sosiaalista mediaa

Vaikka kahvipöytäkeskusteluissa alkaa kuulua aiempaa enemmän sosiaaliseen mediaan kyllästyneitä kannanottoja, ovat jotkut liiketoiminnan alat ottamassa vasta ensimmäisiä askeleitaan sosiaalisessa mediassa. Hieman yllättäen yksi sellainen ala on lääketeollisuus.

Lääkefirmoilla olisi kova tarve saada nettinäkyvyyttä ja huomiota myös sosiaalisessa mediassa. Yhteisöissä liikkuu väärää tietoa lääkkeistä, sairauksista ja sivuvaikutuksista, mutta ainakin tähän saakka FDA on ottanut yritysten haluun oikaista väärät tiedot.

Ohjeistusta saadaan odottaa ainakin ensi vuoden puoliväliin, vaikka lääkefirmoilla olisi kova hinku Twitteriin ja muihin palveluihin. Ennen ohjeistusta FDA voi kieltää sosiaalisen median käytön kokonaisuudessaan.

Kuinka joku ei siellä vielä ole?

Lääkeyritysten budjetit ovat ihan toista luokkaa kuin esimerkiksi matkailuyritysten. Silti neljän miljardin dollarin markkinointibudjetista vain valuu sähköisiin medioihin. Se on hurjan vähän.

Tiedä sitten, miksi lääkejätit hinkuvat nettiin. Onko motiivi puhtaasti valistus vai haluavatko yritykset päästä luomaan yhteisöihin uusia sairauksia ja sitten kaupitella sairauksiin omia lääkkeitään?

Sikainfluenssaa median voimin

Sikainfluenssan saama julkisuus on ollut ainakin joillekin lääkeyrityksille onnenpotku. Sikainfluenssamyllyä ovat jauhaneet sekä perinteinen että sähköinen media. Suurin osa peloista on varmaankin synnytetty yhteisöissä, joihin viranomaiset eivät ole edes löytäneet tietään.

Oltaisiinko pelot voitu jotenkin välttää? Olisiko asiallinen tiedotus ja viranomaisten aktiivisuus voineet katkaista huhuilta siivet ennen kuin kansa on lähtenyt tappelemaan rokotusjonoihin?

Niin tai näin. Joku metelistä hyötyi. Käsidesifirmat ainakin.

Julkaistu

Raakileena julkistettu maaportaali

Annoin visitfinland.com-maaportaalille aikaa kehittyä ja vasta nyt testasin Saimaan alueen osalta, mitä kaikkea portaalista löytyy. Eipä löydy paljon. Savonlinnassa ei ole kohteita, Mikkelissä on kaksi hotellia, Savonlinnassa yksi, Punkaharjun ainoa aktiviteetti on Mannilan joulu jne.

Tämä kaikki on tietenkin kiinni siitä, miten hyvin yrittäjät saadaan aktivoitua ja sitoutettua tietojensa ylläpitämiseen. Siksi tietoa voi vielä tulla, mutta pienikin pyörähdys matkailuyrittäjien juttusilla kertoo, että yrittäjät eivät ole vakuuttuneita visitfinlandista.

Sosiaalisuus kateissa

Itseäni kiinnostaa nähdä, miten hyvin maaportaali lyö läpi sosiaalisen median palveluna. En keksi yhtään syytä, miksi matkailija haluaisi siirtyä jo tuntemistaan palveluista visitfinlandiin. Miksi ei etsisi tietoa esimerkiksi TripAdvisorista, jossa käyttäjät ovat paljon aktiivisempia tiedon tuottajia kuin visitfinlandissa? Miksi ei blogata WordPressissä omaa matkakertomustaan tai Rantapallossa tai jossain?

Mielenkiintoinen piirre on se, että esimerkiksi maaportaalin blogi täyttyy samojen suomalaisten ihmisten kirjoittamista kokemuksista, joista osa on kertynyt vieläpä muualta kuin Suomesta. Toinen ryhmä näyttää olevan ulkomaalaiset, jotka kertovat omasta kotimaastaan. Onko visitfinlandin viesti siis se, että kannattaa lähteä Suomesta muualle etsimään matkailukokemuksia?

Investoinnit hyötykäyttöön

Visitfinlandiin uhrattiin paljon aikaa ja rahaa – nekin rahat valuivat pääosin ulkomaille. Vaikka portaali viivästyi melkein kolme kuukautta suunnitellusta aikataulusta, se näyttää edelleen keskeneräiseltä. Lanseeraus oli elokuun loppupuolella ja nyt eletään lokakuuta eikä vieläkään esimerkiksi kielten sekamelskaa ole saatu korjattua.

Nyt olisi politiikasta tutun ryhtiliikkeen aika. Pitäisi korjata tunnistetut mokat ja panostaa rutkasti sisällön kehittämiseen. Jos ei muu auta, pitää jalkautua kentälle etsimään kadoksissa olevaa matkailutietoa niin Kainuusta kuin Etelä-Savosta.

Julkaistu

Matkailu ja vapaa-aika tilastoissa

Maakuntajohtaja Matti Viialainen kehuu estotta Tilastokeskusta tiedontuottajana. Hän toteaa, että Maakuntaliitossa tietoa hyödynnetään puhtaasti oman edun mukaisesti.Viialainen peräänkuuluttaa eri tahojen yhteistyötä, jotta maakunta kehittyy suotuisasti.

Matkailuelinkeino esillä

Viialaisen puheenvuoron jälkeen keskustellaan vilkkaasti vapaa-ajan asumisesta ja majoitustilastoista. Viialainen totesi majoitustilastojen heikkouden, mutta ei tuntenut yksityiskohtaisesti, mikä tilastossa on vikana.

Otin asiakseni mainostaa Joensuun yliopiston tietovarannot-hanketta, jossa yritetään tuottaa ensi vuoden aikana estimaattia Etelä-Savon todellisista matkailutilastoista. Viialainen ei hihkunut innosta, mutta  ei laittanut vastaankaan. Pitää yrittää tuottaa hänelle jonkinlainen vertailu Tilastokeskuksen matkailutilastoista ja meidän tietovarantojen tuottamasta tilastosta. Jospa saisimme sen aikaan jo tänä vuonna.

Julkaistu

Yritysrekisteristä ilmaista tietoa

Yritysrekisteriin kootaan tietoja , joita tuottavat muun muassa PRH, verohallinto, tullihallitus, vrk, valtiokonttori ja kuntien eläkevakuutus. Lisäksi tilastokeskuksen yritysrekisteri tekee omia tiedusteluja. Yritysrekisteristä saa ilmaista tilastotietokantatietoa. Sen lisäksi on olemassa kyselytietokanta eli palvelutietokanta, josta voi tilata maksullista tietopalvelua.

Yrityksistä ja toimipaikoista voi saada esimerkiksi yritystietoa ja toimipaikkatietoa. Liikevaihdon suuruusluokka on yritystiedoissa, mutta ei toimipaikkatiedoissa. Yritysten määrälliset tilastotiedot saa ilmaiseksi nettisivun yritysrekisterin kautta, mutta yksityiskohtaiset tiedot kuten osoitetiedot ovat maksullisia.

Palvelutietokanta ja tilastotietokanta tuottavat erilaista tietoa. Palvelutietokanta e ole tilastollista tietoa. Kukaan ei selvennä, mitä tietoa se on, mutta ilmeisesti myyntisihteeri Tarja Kiviniemi ja asiakaspalvelupäällkkö Alpo Kassinen tarkoittavat, että palvelutietokanta tuottaa kuvailevaa tietoa.

Aluetiedon lähteet

Tilastokeskuksen omat aluetiedot ovat maksullisia. Hinta määräytyy palvelua ostavan yrityksen koon ja katsausten lukumäärän mukaan. Jos MOT lasketaan yhdeksi yksiköksi, kaksi AlueOnline-katsausta Itä-Suomeen maksaisi noin 410 euroa vuodessa.

Toisaalta SeutuNet tarjoaa räätälöityä alueellista tietoa. Tähän saakka kaikki palvelun tilaajat ovat halunneet, että heidän toimeksiannostaan kootut tilastot ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. SeutuNetin tarjonta pitäis käydä läpi joskus, sillä esimerkiksi Tampereen seutu -tilastossa on myös monia valtakunnallisia tilastoja.

Julkaistu

Maksulliset suhdannetiedot auttavat päätöksenteossa

Tilastokeskus tarjoaa myös yli  700 toimialalta yksityskohtaisempia asiakaskohtaisia suhdannetietoja. Rajauksena voi käyttää myös aluetta tai esimerkikis yritysryhmää, jossa on vähintään 30 yritystä. Aktuaari Merj Huopainen kertoo, että tietoja voi käyttää esimerkiksi liiketoiminnan strategiseen suunnitteluun ja elinkeinotoiminnan alueelliseen kehittämiseen.

Periaatteessa yritys voi ostaa esimerkiksi säännöllisesti päivittyvän kilpailijaseurannan liikevaihdon tai henkilöstön mittareilla. Julkisella puolella voidaan seurata tuettujen yritysten toiminnan kehittymistä. Tiedosta tuotetaan esimerkiksi trendimittareita, muutosprosentteja alkuperäiseen indeksiin nähden ja kausivaihtelutietoa.

Ehkä tietovarantojen luotettavuutta ja tuottamaa tietoa voisi verrata tällaiseen  alueelliseen, toimialakohtaiseen suhdannetietoon. Suhdannetiedosta on mahdollista tilata myös rakennekatsaus tiettynä hetkenä, joten olisi mielenkiintoista verrata, paljonko meidän ja valtakunnan viralliset tilastot poikkeavat toisistaan. Maksaahan se, mutta vielä ehtisi laittaa kustannukset tietovarantojen budjettiin.

Julkaistu

Tilastokeskus tilastotiedon hyödyntämisestä

Tilastokeskuksen tietopalvelujohtaja Heli Mikkelä kertoo Tilastokeskuksen järjestämässä seminaarissa TIlastokeskuksen palveluista. Mikkelä kertoo tilastoista yleisellä tasolla, mitä  tietoa on saatavilla ja mistä tieto löytyy.

Hän sanoo, ettei tiedonetsijän tarvitse tietää, kuka tilaston on tuottanut, sillä pääasia on, että hän löytää etsimänsä tiedon. Tutkijana minulle ei ole samantekevää, kuka tilaston on tuottanut ja miten se on kerätty.

Puheenvuorossa painotetaan mm. metatiedon tärkeyttä. Tilastotaulun ohessa pitäisi olla mukana aina metatieto siitä, miten tilasto on kerätty ja miten käsitteet on määritelty. Hyvä huomio tietovarantoja silmällä pitäen.

Tilastokeskuksen tietolaari verkossa

Mikkelä kehuu Tilastokeskuksen nettisvuja, joille on koottu jopa 100 000 html-sivua. Internetmarkkinoinnin tutkijana en ole ihan vakuuttunut, onko tiedot jäsennelty riittävän selkeästi ja toimiiko haku riittävän tarkasti. Varmaa on, että tietoa on paljon.

Joku yleisöstä heittää Mikkelälle haasteen etsiä julkisista varoista palkatun työvoiman määrä Suomessa. Mikkelä löytää helposti valtion virkamiesten keskipalkan, 3 163 euroa vuonna 2008, mutta ei löydä vastausta esitettyyn kysymykseen.

Olen itsekin eksynyt monta kertaa Tilastokeskuksen sivuille. Vaikka näen tilaston mielessäni ja tiedän, että esimerkiksi verkkokauppoja tehneiden osuus on tarjolla kuvion muodossa, en juuri koskaan onnistu löytämään sitä ensimmäisellä yrityksellä. Nykyisin olen jo oppinut kirjaamaan mielenkiintoiset osoitteet del.icio.us-palveluun.