Julkaistu

Alueet näkyviin paketoimalla

Jari Auranen GoFinland MTV3:sta ja Tietotalosta kertoo sähköisistä jakelukanavista. Miksi ei olla oikeissa jakelukanavissa, siellä missä asiakaskin on? Jokainen tuppaa olemaan nyt kotipesän laitossa ja vasta sitten, kun oma pää on kunnossa, päästään eteenpäin myös maailmanlaajuisissa jakelukanavissa.

Aurasen mukaan alueetkin ehkä yrittävät ensin rakentaa massiivisia järjestelmiä ja vasta, kun kaikki on valmiina, aloitetaan verkkokauppa? Kummin päin tehdään, se pitäisi ratkaista yrityksessä. Pitäisi tehdä valinta tietoiseksi.

Auranen käyttää esityksessään destinaatio-termiä. Millä edellytyksillä dynaaminen paketointi onnistuu destinaatiossa? Miten saataisiin aikaan eräänlainen one stop shop? Tätä samaahan mietittiin aikoinaan oman väikkärini tapausorganisaatiossa.

Auranen provosoi, että Unaira ja Viator ovat tyhjää täynnä suomalaisten destinaatioiden tarjonnan osalta. Jos jokainen tekee vähän omiaan, todelliseen dynaamiseen paketointiin aluetasolla ei päästä koskaan.

Aurasen mukaan strategian pitäisi olla selvillä, jotta osattaisiin sanoa, ketkä ovat kumppaneita ja mihin jakelukanaviin yrityksen kannattaisi osallistua. Auranen kertoo esimerkin Finnairin palvelusta, johon alueilla on mahdollisuus kertoa omasta tarjonnastaan. Kun Auramo halusi lentää Kuopioon ja selvitti, mitä tarjontaa Kuopiosta löytyisi, ei Finnairin palvelusta kuitenkaan löytynyt yhtään kuopiolaista palveluntarjoajaa. Auramon mukaan on ihan sama, minkä suomalaisen kaupungin järjestelmään olisi syöttänyt. Tulos olisi ollut aina sama pyöreä nolla.

– Destinaatiotarjonnalla esimerkiksi hotellit voisivat erottua kilpailijoistaan, Auramo toteaa.

Hän nostaa esiin suomalaisen uniikkituotteen, mökkituotteen. Silti esimerkiksi ohjelmapalveluita tarjoavat organisaatiot eivät ole mukana dynaamisen paketoinnin järjestelmissä, joiden kautta mökkivaraukset tehdään..

Auranen päättää esityksensä toteamalla, että alueet ovat olleet liikkeellä pitkään, mutta mitään ei ole tapahtunut ja hän pelkää, ettei mitään tapahdukaan ihan heti. Pelottava ennustus, mutta ehkä jossain määrin osuva. Mielestäni Suomi on jäänyt monesta junasta, mutta sähköisessä kaupankäynnissä voisi olla vielä toivoa siitäkin huolimatta, että lounasseurani suomalaiset hotellinjohtajat kehuivat vuolaasti amerikkalaistas verkkokauppaa ja haukkuivat kilvan sen suomalaisia kilpasiskoja.

Vaikka Auranen päätti esityksensä uhkakuvaan, hän vastaa Kauppisen kysymykseen, miksi verkkokauppa ei Suomessa toimi, että sähköinen kauppa on tulossa, mutta se vie aikaa. On tehty rohkeita ratkaisuja eikä sen suhteen olla muita jäljessä. E-liiketoimintaa osataan tehdä, mutta kansainvälisten toimijoiden kanssa pitäisi toimia aktiivisemmin.

Joku yleisöstä toteaa, että Suomessa ollaan kyllä teknologiaorientoituneita, mutta ulkomailla ollaan herkempiä lähettämään beta-versioita markkinoille. Suomessa hinkataan ratkaisua niin kauan, että lanseeraushetkellä se on jo vanha. Aurasen mukaan rohkeutta aiempaan julkaisuun olisi, jos yrityksellä olisi strategia kunnossa.

Julkaistu

Best Western antaa asiakkaalle vallan TripSay’ssä

Lounaan jälkeen ohjelma jatkui Maija Hyötyläisen puheenvuorolla Best Western –ketjun Suomen ja Baltian yksiköstä. Hän kertoo, miten Best Westernin palkittuja sivuja kehitetään ja toteutetaan. Ketjun sivut on tiukasti ohjeistettu. Rakenteet, värit ja tyyli annetaan ylhäältä. Ainoastaan hotellikohtaiset omat sivut saa varioida.

Best Westernillä on kuitenkin yksi mielenkiintoinen ominaisuus sivuillaan. Heillä on suora linkki TripSayhin, jossa asiakkaat voivat kertoa mielipiteensä hotellista. Hyötyläinen sanoo, että esimerkiksi Baltian hotellin TripSay-linkissä kehutaan kovasti kilpailijaa, mutta se ei haittaa ketjua. Yhteisöllisyyden aikana edes maailmanlaajuinen Best Western –ketju ei voi eikä halua vaikuttaa mielipiteisiin.

Turvallisuusasiat puhuttavat myös Hyötyläistä. Intialainen hakkeri kaupitteli ihan vastikään kymmenen miljoonan Best Western –asiakkaan tietoja netissä. Todellisuudessa hakkeri oli asettanut troijalaisen viruksen saksalaisen hotellin koneelle ja sitä kautta hän oli saanut kymmenen asiakkaan tiedot. Tietoturva on kuitenkin todellinen ongelma myös matkailusektorilla.

Hyötyläisen mielestä hinta on ajanut asiakkaat nettiin. Kuitenkin liiketoimintastrategian pitäisi ohjata myös verkkokauppaa. Jos myy telttamajoitusta, asiakas voi pettyä, jos nettisivuilla annetaan kuva teknisistä hienouksista. Ei kannata pelätä sitä, jos kotisivut eivät ole teknisesti hienot, jos ne ovat yhtenäiset muun viestinnän kanssa ja tavoittavat asiakkaan.

Yleisöstä kysytään, kuinka paljon varauksista tulee netin ja kuinka paljon muita kanavia pitkin. Hyötyläinen ei osaa vastata kysymykseen. Hän kertoo, että suomalaisilla sivuilla käy noin kymmenen tuhatta kävijää kuukaudessa. Koko ketju tekee nettikauppaa kymmenellä miljoonalla dollarilla päivittäin.

”Meille ei kävijämäärä ole tärkeä vaan se, että saadaan myyntitavoite täyteen”, sanoo Hyötyläinen. Siinäpä konversiota kerrakseen.

Julkaistu

Konferenssijärjestelyjen vaikeus

Yhtä hyvät konferenssiyhteydet jatkuvat Haaga-Heliassa kuin esimerkiksi EBRF:ssä. Mikä tässä maksaa, kun ei yhdessä teknologian luvatussa maassa saada toimimaan langattomia verkkoja? Pääsen verkkoon aina välillä ja sitten taas tipahdan ulos.

Nyt kun seminaariin osallistujat jakaantuivat kahteen tilaan, tässä pienemmässä tilassa en pääse enää lainkaan nettiin. Pääsisin Haaga-Helian verkkoon, mutta sinne minulla ei ole tunnuksia. Aiemmin käytin Hotel Haagan verkkoa, jonne tiesin tunnukset.

Raivostuttaa.

Julkaistu

Matkailun pk-yrittäjä muutospaineessa

Yritykset toimivat tänä päivänä laajassa ja kompleksisessa maailmassa. Rahoitukseen osallistuvat valtiot, välittäjäorganisaatiot ja yksityinen sektori. Siksi Kirsi Mikkolan mukaan yritysten pitäisi jatkuvasti luodata ympäristöä muutosten varalta. Yritys menettää otteensa asiakkaisiin, kumppaneihin ja kilpailutilanteeseen, jos yritys tuudittautuu ajatukseen, että asiat ovat hyvin ja työt hoidetaan tehokkaasti.

Suomen osuus matkailumaana on tällä hetkellä olematon globaaleilla markkinoilla. Matkailun kokonaiskulutuksen kuitenkin oletetaan kasvavan voimakkaasti. Toinen muutoksen tarve syntyy siitä, että vaikka brittiläisen tutkimuksen mukaan Suomen web-sivustoja pidetään vanhanaikaisina, silti ostotottumukset muuttuvat niin, että entistä useampi ostaa matkansa netistä.

Mikkola esitti mielenkiintoisen huomion, että matkailuliiketoiminta, jos mikä on yritysten välistä kauppaa, sillä matkavaraus on yleensä kokonaisuus –  paketti, jonka tuottamiseen osallistuu useampia matkailuyrityksiä. Enpä ole ajatellutkaan näin. On hyvä, että joskus itsestäänselvyys puetaan sanoiksi, koska vasta sitten niihin voi kunnolla havahtua.

Seuraavaksi Mikkola käsittelee, miten alan kompleksisuus vaikuttaa pk-yritykseen. Mikkolan mukaan pk-yrityksillä ei ole välineitä, joilla toimia. Toisaalta niillä ei ole osaamista, jolla hankkia näitä välineitä. Miten pk-yritys voisi toimia sähköisen liiketoiminnan kentällä, jos sillä on käytössään vain office, outlook ja staattinen verkkosivu?

Yrityksellä ei ole osaamista eikä työvälineitä viedä ohjelmapalvelua tai muuta tuotettaan osaksi dynaamista pakettia. Suomen matkailuvaltti ei ole majoittuminen vaan tänne tullaan Mikkolan mukaan tekemään jotain. Siksi pk-yrittäjän tarjoama ohjelmapalvelu on tärkeä osa dynaamista matkapakettia.

Jos tarvittavia teknologisia ratkaisuja on tarjolla, yrityksistä puuttuu sitoutuminen niiden hankkimiseen ja käyttämiseen sekä laskelmat teknologian kokonaiskustannuksista ja hyödyistä. Ennen kuin voidaan aloittaa sähköinen kaupankäynti, yrityksen johto pitää sitouttaa asiaan.

Suomalaista matkailualan pk-yritystä vaivaa asenneongelma. Yrityksissä on ehkä tiedostettu, että jotain pitäisi tehdä, muttei osata kysyä asiaa keneltäkään saatika, että osattaisiin esittää oikeita kysymyksiä.

Minun pitää palata Mikkolan esitykseen. Haagan nettiyhteys tökkii pahemman kerran, mutta onneksi Mikkolan ja muiden esitykset tulevat seminaarin jälkeen nettiin. Riitti kun piti ajatukset kirkkaina.

Julkaistu

Itsestäänselvyyksiä ja teknistä jargonia

Mies vaaleanpunaraidallisessa kravatissaan puhuu sähköisen kaupan taustoista ja terminologiasta selkokielellä. Jaakko Löppönen totesi alkuun Ilkan olevan eCompetence Centeristä Joensuun yliopistosta. Hyvää mainosta meille, mutta matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksenkin voisi mainita.

Ilkka aloitti hirmuisella rykäisyllä mikkiin ja säikähti itsekin. Mikkiä piti säätää reippaasti pienemmälle. Joka seminaarissa on Ilkan mukaan yksi akateeminen kotkottelija, jolla on pitkä tukka ja parta. Ilkka on nyt se.

Esityksensä hän aloitti toteamalla, että internet on media, ei teknologia. Siitäpä ei sen enempää. Seuraavaksi Ilkka ihmetteli suomalaista tilaa siitä näkökulmasta, että hän, omien sanojensa mukaan ei kovin fiksu mies, on ainoa internet-markkinoinnin osaaja matkailualalla. Mieleeni nousi taas sama kysymys: ”Millainen on internet-markkinoinnin osaaja?” Miten se määritellään?

Kaupankäynti on markkinoinnin alakäsite

Kauppisen mielestä markkinointi on kaupankäyntiä korkeamman tason termi. No hei, totta hemmetissä! Kauppisen mukaan tämä kuitenkin unohdetaan monesti.

– Internet-markkinointi=markkinointia internetissä, sanoo Kauppinen. Se ei ole mitään muuta kuin markkinointia internetissä. Miksi sitten ihmiset pelkäävät sitä ja hankkivat yritykseen uusia osaajia, kun markkinoinnin kanava muuttuu?

Verkkokauppa ei käy, jos kukaan ei tiedä, että se on edes olemassa. Internetissä tunnettuutta voi lisätä parhaiten internet-markkinoinnin keinoin. Ihan oikein Kauppinen tuomitsi kotimaisen verkkokaupan, jossa pelkän kotisivun luomisen ja julkaisun oletetaan olevan internet-markkinointia. Ei riitä sekään, että laitetaan Hesariin ilmoitus, jossa kerrotaan kotisivusta.

Vaikka kuluttaja löytäisi verkkosivulle, hän ei välttämättä tee ostopäätöstä. Samaa pakettia ei voi tarjota kaikille. Pitäisi tarjota monenlaisia medioita, joista jokainen löytäisi omansa. Oletin, että Kauppinen pääsee tästä profilointiin, mutta hän kulkikin eri suuntaan ja nosti esiin erilaisia sosiaalisen median palveluita ja teknologisia alustoja ratkaisuksi. Blogi tavoittaa eri asiakkaita kuin staattinen www-sivu. Yhteisöpalvelut kiinnostavat toisia, kuvapalvelut joitakuita.

Tavoite ohjaa internet-markkinointia

Olipa alusta mikä tahansa, yrityksellä pitäisi olla tiedostettu tavoite. Kävijöitä voi olla paljonkin, mutta kuinka moni heistä kuuluu kohderyhmään ja on siten potentiaalinen asiakas. Kauppinen pääsee lempiaiheeseensa eli konversioon. Kuinka monta ihmistä saavuttaa tavoitteen?

Konversioarvoa voi kasvattaa kohdentamalla markkinointi tietyille kävijöille. Ohjataan henkilö suoraan sivulle, jossa häntä puhutteleva sisältö on. Jos mummo ei osaa käyttää sivuja, ne ovat liian vaikeat eikä konversio kasva.

Kauppinen päättää puheenvuoronsa sähköisestä markkinoinnista sen budjettiin. Hänen mielestään 80/20-sääntö pätee myös internet-markkinointiin. 80 on panostus markkinointiin ja 20 teknologiaan . Tällä hetkellä suhde on Kauppisen mielestä jotain 5/95.

Toinen esitysosio, sanasto, alkaa sanalistalla. Kauppinen myöntää, ettei termien määritys välttämättä täytä tieteellistä tarkastelua. Sanojen selittäminen ei avaudu ilman esimerkkejä. APIt, RESTit, SOAPit ja ASPit menevät ainakin minulta ohi ja veikkaanpa, ettei moni muukaan ymmärrä. CRS, ARS ovat minulle uusia. Computerized reservation system ja Automatized reservation system.

Sanoja on aivan liian paljon – ehkä parikymmentä. En hoksaa, mikä tämän sanastokertaamisen funktio on. Itse olisin paneutunut enemmän yleisempiin termeihin ja termeihin, jotka on suoraan kohdennettu yrittäjille. Eivät yrittäjät välttämättä ymmärrä teknistä jargonia. Vähemmän on enemmän – long tail.

Yleisöstä joku kysyy, mitä mikrobloggaus on. Ilmeisesti mikrobloggaus kiinnostaa, koska siitä halutaan tietää enemmän.

Julkaistu

Virus EBRF:ssä

Marko Torkkeli Lappeenrannasta jatkoi virusmarkkinoinnista. Esitys meni ihan hyvin ja keskustelu kävi valtoimenaan lähinnä terminologiasta. Minua itseäni alkoi kovasti kiinnostaa käsitteiden sekamelska. Marko kertoi esimerkin, jossa muistaakseni hollantilainen laulaja julkaisi laulujaan netissä ja sai aikaan niin kovan nettikiinnostuksen, että sai lopulta levytyssopimuksen. Markon mielestä tämä oli esimerkki virusmarkkinoinnista, mutta minusta siinä hiottiin enemmänkin buzz-markkinoinnin pörinää. (Nyt joku voisi kertoa, kenelle kuuluu kunnia buzzin suomentamisesta pörinäksi…)

Olen ymmärtänyt, että virusmarkkinointi on sellaista, joka leviää ilman, että sanoman levittäjä on siitä edes tietoinen. Näin esimerkiksi hotmail-sähköpostia käyttävä levitti aikoinaan jokaisessa viestissään hotmail-sähköpostitilin ilosanomaa.

Pörinämarkkinoinnissa sen sijaan tarkoituksena on luoda hässäkkä jonkin tuotteen tai ilmiön ympärille. Markkinointimuotona pörinä on aika riskibusiness, sillä hässäkkä ja kova kiinnostus eivät tarkoita sitä, että kukaan ensinnäkään tunnistaisi, mistä pöristään, ja toiseksi kiinnostus ei välttämättä muutu rahaksi. Hyvä, klassinen esimerkki on Blair Witch Project, josta ei varmaankaan olisi tullut mitään ilman hurjaa videokuuluisuutta netissä. Suomalaisittain hyvä esimerkki on Star Wreck -scifiparodia.

Näin oli asian ymmärtänyt myös Suorannan Mari Jyväskylästä. Hän näytti minulle artikkelin, jossa oli jo tehty analyysiä, miten uudet markkinointitermit voidaan luokitella ja määritellä. Pitääkin muistaa etsiä se artikkeli.

Tommi lisäsi keskusteluun vielä mobiilimarkkinoinnin ja mobiili virusmarkkinoinnin ja Heikki muistutti vielä mobiilimainontamisen käsitteestä. Se, että lisätään keskusteluun uusi markkinointikanava, ei minusta muuta vielä asian ydintä. Markkinointia voidaan nimetä tsiljoonalla eri tavalla, jos uusi markkinointikanava luo tarpeen uudelle termille.

Mari muistutti meitä siitä, ettei virusmarkkinointi ole sama kuin word-of-mouth -markkinointi. Ei niin olekaan. Mielestäni vain ensimmäinen viruksen levittäjä tietää levittävänsä virusmarkkinoinnin sanomaa, mutta WoMissa jokainen asian eteenpäin puhuja, kirjoittaja tai millä tahansa keinolla asian esittäjä tietää, mitä tekee. Ehkä Markon esityksen musiikin suosittelijat ovat WoM-markkinoijia, mutta eivät virusmarkkinoijia. He tietävät, mitä tekevät, ja Markon tutkimuksen mukaan myös haluavat siitä jonkin palkkion.

Käsitekaaos olisi mielenkiintoinen probleema ja ansaitsisi selvitystyötä myös suomeksi. Pitää heti etsiä Marin artikkeli ja tutustua aiheeseen.

Julkaistu

Ikäihmiset arvostavat ravintolapalveluita

Tommi mietiskeli alkuun, miten hänen esittelemänsä tutkimus liittyy konferenssin teemaan, mutta hoksasi, että muutoksestahan se on kyse silloinkin, kun väestö ikääntyy. Toisaalta turismi on suurin työnantaja koko maailmassa. Tommi puhuu kuin pappi: hitaasti ja huolellisesti artikuloiden. Hän kertoilee tutkimuksen lähtökohdista, jotka taitavat todellisuudessa syntyneet kauan datan keräämisen jälkeen. He kiinnostuivat selvittämään iäkkäämpien turistien kriteereitä, kun nämä valikoivat mieleistään majoitusta Lapin hiihtokeskuksissa.

Aineisto on ilmeisesti Raijan keräämää. Dataa on huimasti, peräti 1626 vastausta! Silti jotain jäi minusta puuttumaan. Analyysi oli aloitettu faktorianalyysillä, mikä ei minusta tiivistänyt dataa lainkaan. Mukana olivat kaikki 13 muuttujaa ja olisin osannut tehdä saadut faktorit itse ihan vain kynällä ja paperilla. Tommi kuitenkin vastasi ihmettelyyni, että faktorianalyysillä saatiin ainakin todennettua, että väittämät taatusti kuuluvat samaan tekijään. Tekijöitä oli ravintolapalvelut, laatu, sijainti ja hinta.

Ei se mitään, että faktorianalyysiä oli käytetty, mutta myös muut olivat ihmetelleet, miksi faktoreita ei kuitenkaan käytetty jatkossa. Faktoreista oli selvitetty vain se, että laatu on kaikille ikäryhmille tärkein valintakriteeri. Seuraavat analyysit tehtiinkin sitten väittämä kerrallaan, vaikka minusta luonnollisinta olisi ollut käyttää faktoreita.

Tulokset ovat ihan mielenkiintoisia. Vanhemmat turistit arvostavat nuoria enemmän sitä, että aamiainen kuuluu hintaan, ravintolapalvelut ovat laadukkaita ja Lapin herkkuja on saatavilla. Lisäksi vanhemmille on tärkeää, että säännölliset asiakkaat saavat kanta-asiakasetuja. Nuoret sen sijaan arvostivat sitä, että majoitus oli lähellä kauppaa, tanssipaikkaa ja ravintolaa.

Näistä tiedoista saisi rakennettua hyvän segmenttikohtaisen markkinointisuunnitelman. Aika helposti voisi rakentaa kanta-asiakasjärjestelmän ja tarjota lappilaisia herkkuja ravintolassa. Nämä Tommikin toi esiin omassa esityksessään.

Olin jo etukäteen kirjannut ylös kysymyksen siitä, verrattiinko kyselyn tuloksia todelliseen tarjontaan. Kysely kuitenkin tehtiin viidessä eri hiihtokeskuksessa, joten olisi mielenkiintoista selvittää, onko jokin näistä erityisesti ikäihmisten suosiossa ja jos on, löytyvätkö sieltä todella ikäihmisten arvostamat ravintolapalvelut ja kanta-asiakkuudet. Voihan olla, ettei näin edes ole, mutta mikä silloin onkaan kriteeri, jonka perusteella asiakkaat ovat todellisuudessa valinneet kyseisen kohteen?

Dataa on tosi paljon, joten se antaa hyvät mahdollisuudet jatkotutkimuksille. Pitää vaan osata kysyä oikeita kysymyksiä.

Julkaistu

Konferenssin mielenkiintoisin esitys

Seuraavaksi vuorossa oli Jane McKay-Nesbitin, Malcom Smithin ja Marjorie Delbaeren esitys, jossa he käsittelivät uuden tiedon syntymistä noviisien ja eksperttien yhteisössä. Tutkimusta ei ole vielä testattu empiirisesti, mutta Janen atribuutioteoria on tosi mielenkiintoinen tiedon syntymiseen. Hän olettaa, että jos noviisit kokevat, että eksperttien osaaminen on vain kyky, he eivät hyväksy sitä ja ovat jopa kateellisia. Silloin ei synny uutta tietoa. Jos noviisit kokevat, että eksperttien osaaminen onkin toimintoihin liittyvää, heidän on helpompi hyväksyä se.

Kyseenalaistin paperin peruslähtökohdan siitä, että tiedon siirtäminen on yksisuuntaista. Esittäjät itsekin käyttivät sanoja, kuten sosiaalinen prosessi, tiedon jakaminen (sharing), joten ehkä uutta tietoa syntyy vain, kun myös noviisit kokevat antavansa jotakin eksperteille.

Jane oli huomannut saman ongelman paperissaan ja Malcolm lisäsi, ettei uutta tietoa todellakaan synny, jos noviisit vain omivat eksperttien vanhan tiedon. Vain yhdessä keskustelemalla syntyy todella uutta tietoa.

Näinhän se on, mutta ihmetyttää, miten kolme tohtoria eivät osaa kirjoittaa sitä paperiinsa. Joka tapauksessa Janen, Malcolmin ja Marjorien paperi oli yksi konferenssin mielenkiintoisimmista. Olisin halunnut keskustella asiasta enemmänkin, mutta aika loppui taas kesken ja Jane ja Malcolm olivat tiiviisti oman seurueensa – ilmeisesti molemmilla oli avecit mukanaan – kanssa, ettei sopivaa tilaisuutta jutusteluun tullut.

Julkaistu

Kumpi oli ensin, data vai malli?

Aija Tapaninen, Marko Seppänen ja Heini Järvenpää Tampereen teknillisestä yliopistosta tutkivat innovaatioiden adaptaatiota. Heidän esimerkkinsä tulee pelletin käyttöönotosta lämmitysmuotona. Järvenpää esittää ja aloittaa kertomalla puupelletin teknologiasta. Melkoisen huonot kalvot ovat rakentaneet. Teksti on pientä tihrua ja tavaraa on paljon yhdellä kalvolla. Järvenpään esityksestä paistaa läpi, ettei hän oikein tiedä asiasta, sillä paperi on kirjoitettu Tapanisen väitöskirjatutkimuksesta.

Käyttöönottoteorian taustoista tässä tutkimuksessa keskitytään vain aiempaan toimintaan ja todettuihin tarpeisiin. Innovatiivisuus ja sosiaaliset normit jätettiin pois, koska niiden mittaamiseen ei keksitty ratkaisua.

Data oli kerätty Hämeenlinnan asuntomessuilta, mutta datan keräämiseen liittyi ongelma, joka täytyi ottaa tuloksissa huomioon. Datan kerääjä seisoi asuntomessuilla pellettilämmitystä esitelleellä kojulla ja kysely tehtiin vain niiden kävijöiden kesken, jotka kojulle tupsahtivat. Siksi jo data itsessään on vino.

Tutkimuksessa on aika suuria ongelmia. Jäi epäselväksi, millaisia taustatietoja oli kysytty, mikä oli varsinainen innovaatio, kumpi tuli ensin, ongelma, johon pelletti oli vastaus vai vaihtoehto, jonka pelletti avasi, jne.

Stuart MacDonald teilasi tutkimuksen täysin. Minusta ihan aiheellisesti hän kyseenalaisti datan koon (en muista enää aineiston kokoa) ja erityisesti datan ja testatun mallin yhteyden. Olen ihan samaa mieltä siinä, ettei ainakaan esityksessä annettu vastausta, oliko ensin ollut malli, jota haluttiin koetella tällä tutkimuksella, vai hankittiinko ensin aineisto ja sitten väkivalloin ympättiin se yhteen malliin.

Yllättävin tulos oli kuitenkin minusta se, että nekin, jotka eivät ole kohdanneet ongelmia nykyisen lämmitysjärjestelmänsä kanssa, kertoivat harkitsevansa pellettiin siirtymistä. Olisiko tässä näkyvissä väestön huoli ilmastonmuutoksesta ja halu käyttää ekologisempia lämmitysvaihtoehtoja vai ihan raadollisesti siitä, että muut lämmitysmuodot kuten öljy ja sähkö ovat kallistuneet? Nämä olivat omia ajatuksiani esityksen kuluessa.

Julkaistu

Tiedustelu tutkii sosiaalista mediaa

Jukka Heikkilä Jyväskylän yliopistosta kertoi, että seuraavana vuonna Jyväskylässä keskitytään ekoasioihin. Siitäpä ei sen enempää. Eivät taida vielä itsekään tietää, mitä se tarkoittaa.

Mielenkiintoista, että kommondori Georgij Alafuzoff Suomen Puolustusvoimien tiedustelupalvelusta nosti esiin wikit ja blogit yhtenä mielenkiintoisimmista ja tätä aikaa kuvaavista ilmiöistä, joiden kautta voidaan päästä niin sanottuun business intelligenceen. Jännä huomata, että myös Puolustusvoimissa ollaan kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta. Puolustusvoimissakin nähdään tärkeänä, että opitaan jatkuvasti, mukaudutaan tämän päivän vaatimuksiin ja reagoidaan nopeasti.

Kommondori Georgij Alafuzoffin mukaan täytyy olla tietoinen itseorganisoituvista yhteisöistä blogosfäärissä. Siitä, mitä siellä puhutaan ja siitä, kuka puhuu. Tiedustelijoiden tehtävänä on seurata aktiivisesti keskustelua, tehdä havaintoja ja ennakoida niiden perusteella tulevaisuuden riskitekijöitä. Kommondori puhuu tulevaisuuden visiosta, jossa sosiaaliset yhteisöt jakavat tietoa avoimesti, tieto on kaikkien ulottuvilla, mutta suojattua ja turvallista. Kuitenkin hän esitti myös huolenaiheen, miten voisimme olla edes jollakin tasolla varma tiedon oikeellisuudesta.

Käyttäjille on suotava mahdollisuus vaikuttaa sosiaalisen median keinoin. Siksi pitää kehittää teknologiaa, käytänteitä ja tarjota mahdollisuuksia. Teknologia on vain osa tätä vallankumousta, sillä suurin osa muutoksesta on kulttuurista. Tarvitaan uutta kulttuuria, uusia näkemyksiä ja lähestymistapoja myös tiedusteluun.

Kommondori Georgij Alafuzoff nostaa esiin myös ilmastonmuutoksen. Se on kuitenkin suurempi uhka kuin esimerkiksi terrorismi. Ilmastonmuutos yhdistää kansalliset tiedustelupalvelut, vaikka näkökulma siihen voi vaihdella.

Eelko pyytää kommondorilta esimerkkejä, joissa blogeja on käytetty datalähteinä. Kommondori itsekin seuraa noin tusinaa blogia ja niin tekevät muutkin tiedustelun työntekijät. Hän ei kuitenkaan halua kertoa puolustusvoimien salaisuuksia.

Keskustelussa huomaa helposti, miten eri tavoin kaksi läsnä olevaa sukupolvea ymmärtävät sosiaalisen median. Kun se tuntuu olevan vanhemmalle ikäpolvelle, myös kommondorille itselleen, väline tai työkalu, nuoremmille se näyttäytyy kokonaisvaltaisena mahdollisuutena. Jäin miettimään, osaavatko meitä seuraavat sukupolvet enää toteuttaakaan itseään muutoin kuin sosiaalisen median kautta.

Kommondorin puheenvuoro aiheutti muutamia kommentteja, mutta minä en lähtenyt kommentoimaan esitystä. Kommondori kyllä puhui ihan hyvin englantia esityksessään, mutta hermostui silminnähden kommenteista, kun joutuikin vastaamaan niihin spontaanisti. En halunnut kiusata, kun mies oli kuitenkin hyvällä asialla. Se vaan, ettei ainakaan kommondorin puheenvuoro vakuuttanut siitä, että tiedustelupalvelussa olisi ymmärretty sosiaalisen median laajuus ja syvyys. Puheessakin nimettiin vain blogit ja wikit ja oikeastaan wikeistäkin vain wikipedia. Joku nuori nainen taisi kysyä jotain YouTubesta, mutta ei saanut kysymykseensä vastausta.