Julkaistu

Rentta-helekkuna töissä

Oli ihan kamala päivä, mutta vietin sen tällä kertaa päällysvaatteissa. Tosin käpälään oli sattunut tänä aamuna eripari hanskat. Molemmat mustia, toinen nahkainen, toinen goretexia, joten eipä sitä tainnut sitten tulla vilkaistua peiliin…

Heti aamulla istuttiin tyttöjen kanssa ja mietittiin, mitä ihmettä sanomme maanantaina toimintatutkimusluennolla. Pitäydyttiin vanhassa suunnitelmassa, jossa minun tehtäväni on miettiä, miten oma toiminta vaikuttaa tutkimusprosessiin. Reflektointi on tosi mielenkiintoinen aihepiiri, mutta juuri nyt siihen ei olisi aikaa.

Kun käytiin palaverin päätteeksi kahvilla, tytöt kielsivät minua ottamasta enää yhtään gradua ohjaukseen, vaikka sellaista vähän lupailinkin nyt, kun proffa on sairaslomalla. Hyvä, että kaverit pitävät huolta jaksamisestani ja väikkärin etenemisestä.

Sittenpä seuraavaksi istuttiin lääkeliiketoiminnan porukalla kolme tuntia. Harjoitustyössä on vielä vaikka kuinka paljon viilaamista ja esityskin pitäisi tehdä. Esitys jää minun tehtäväkseni, kun kukaan muu ei ottautunut asiaan. Parikymmentä minuuttia asiantuntijoista koostuvan raadin edessä on hyvää harjoitusta ja siltä kannalta tämä nyt pitää ottaa.

Kävin vielä harjoittelemassa uuden kopiokoneen käyttöä ennen kuin lähdin kotiin. Eihän siitä mitään tullut. Yritin skannata pari artikkelia pdf:iksi, mutta kone vaati koko ajan lähettäjän nimeä. Sitä ei kuitenkaan voinut valita kosketusnäytöltä, ja lopulta minulla paloi pinna. Lähdin kotiin.

Kotona ei sitten ollut mitään ruokaa, enkä voinut kaupassakaan käydä kotimatkalla, kun rahat olivat jääneet jo aamulla kotiin. Ninalta sain sen verran lainaan, että sain käydä päivällä syömässä. Jotain vanhaa pöperöä lämmitin sen verran, että jaksoin kipittää takaisin yliopistolle, käydä kirjastossa ja hakea HTM:n portfoliot laitokselta. Niiden  palautuspäivä oli tänään ja nyt tuossa vieressä odottelee 15 portfolion nippu tarkistamista. Käväisin vielä kaupassa hakemassa terveellistä välipalaa: kaakaota ja pipareita.

Kotona aloin sitten tarkistaa HTM:n kirjatenttejä. Tentti meni ihan kivasti. Aika hyviä arvosanoja syventävän tasoisesta kirjatentistä. On vaan aika hidasta tarkistaa esseetenttejä, vaikka niitä ei ollut kuin muutama. Nopsahan se on sitten tarkistaa vaikka 50 tenttipaperia, kun on ensin miettinyt hyvin mallivastauksen. Mallivastausten miettimiseen minulla se aika menee. Okei, myönnän, ne pitäisi miettiä jo kysymyksiä laadittaessa. Osa entisistä malleista meni jossakin välissä hukkaan ja osaa en ollut edes miettinyt. Olen huono opettaja ja nyt hävettää.

Sain tentit äsken tarkistettua, mutta nyt energia on tältä päivältä käytetty. Energisoin kyllä äsken itseäni syömällä ainakin kymmenen piparia. Arvaahan sen, miten siinä käy. Olisi vielä pitänyt muokata lääkeliiketoiminnan työtä, mutta en jaksa tehdä mitään. Lykkäsin työn moodleen sellaisenaan ja pahoittelin laiskuuttani.  

Ai niin ja tuo rentta-helekku. Se on vähän sellainen hyvällä tavalla suttuinen tyttö, jonka sukat on makkaralla ja kädessä eri pari hanskat.

Julkaistu

Batwoman

Tarkastin tänään MAR-kurssin harjoitustöitä. Harjoitustyön case on taas nahkavaatteita valmistava Bat Oy. Odotin jo viime vuonna, että joku keksisi fokusoitua eroottisiin asusteisiin, mutta vasta nyt odotukseni realisoitui. Piti olla miesryhmä asialla.

Sinänsä on lohduttavaa, etteivät ykköset ymmärrä opintojensa alkuvaiheessa vielä kaikkea eivätkä osaa hahmottaa markkinointisuunnitelmaa kokonaisuutena. Jos osaisivat, mitä me voisimme enää heille opettaa? Nyt voimme ainakin ohjata heitä ajattelemaan kokonaisvaltaisemmin ja toisaalta myös syvemmin tietyillä osa-alueilla.

Markkinointia ei minusta voi opettaa. Markkinoinnin terminologiaa kyllä, mutta markkinointiajattelu vaatii opiskelijan omaa hoksaamista. Samaa asiaahan valittelin lääkeliiketoiminnan luentoa tehdessäni. Kun yhtä palaa liikuttaa, liikkuvat kaikki muutkin. Jos markkinointikeinot eivät ole linjassa kilpailustrategian kanssa, metsään mennään ja rytinällä. Esimerkiksi laatuun painottuva differointistrategia vesittyy, jos lopputuotteesta pyydetään matalaa hintaa tai tuotetta markkinoidaan ilmaisjakeluissa. Ei kaikkea pidä aina ajatella kustannuksina. Imagosta kannattaa maksaa tai maksattaa enemmän.

Jos minulla olisi yritys, en kuuna päivänä pistäisi yhtäkään ilmoitusta ilmaisjakeluihin. Mitä se kertoisi yrityksestä, jos yrityksen mainoksen vieressä kaupattaisiin thaihierontaa tai haluttaisiin ostaa puhelinosake?

Olisin tarkistanut tänään vielä HTM:n tentit, mutta kirjasto onkin nykyään lauantaisin kiinni enkä saanut tenttikirjoja. Säästämistä sekin, että opettajatkin ovat kirjaston kirjojen varassa. Siirtyy se homma maanantaille, vaikka yksi opiskelija jo kyseli tuloksia. Tentistä on kulunut jo ruhtinaallinen viikko, että johan tulosten toki pitäisi olla rekisterissä! Yliopisto on palvelulaitos.

Julkaistu

Suunnittelun palapeliä

Jakaantuvat ihmiset keskimäärin kahteen osaan: käytännön osaajiin ja teoreetikoihin? Minä en kyllä tiedä, kumpaan puoliskoon silloin kuuluisin. Ehkä meissä kaikissa on jonkin verran molempia ominaisuuksia ja ne vaihtelevat tilanteen mukaan.

Minun pitäisi olla markkinoinnissa teoreetikko – olenhan tutkija – mutta silti minusta tuntuu, että osaan asiat paremmin käytännössä. Tämä on vain mutu-tietoa, sillä en ole tehnyt juuri mitään käytännön markkinointityötä. Mitä nyt yhdelle yritykselle laadin markkinointisuunnitelman ja vähän mietiskelin markkinointiviestintää. Toimittajan hommissa sain tietenkin rutkasti kokemusta viestinnästä, mitä voin toki hyödyntää myös markkinointiviestinnässä, eikä pikkuruisen Untorockin markkinointi minibudjetilla luonnistu ilman jonkinlaista osaamista.

Silti pidän itseäni enemmän käytännön ihmisenä markkinoinnin saralla. Tein äsken loppuun lääkeliiketoiminnan esitykseni. Siinä yritin käydä lyhyesti läpi kaupallistamissuunnitelman osat. Minun on helppo nähdä, miten nämä osat loksahtavat paikalleen. Näen, miksi niihin liittyviä päätöksiä ei voi tehdä toisistaan irrallisina. Mutta kuinka kertoa tämä muille?

Kaupallistaminen on kuin palapeli, jossa jokainen palanen näyttää yksinkin joltakin. Siinä on värejä, on muotoa ja on struktuuria. Ehkä palasessa on jopa pieni yksittäinen kuvakin, mutta silti kokonaisuutta ei näe yhden palan perusteella. Kuva rakentuu useista palapelin palasista. Jos aloitat pelin keskeltä ja etenet reunoja kohti, saat ehkä näkyviin kuvan, mutta silti joitakin yllätyksiä voi jäädä näkemättä, jos et laita viimeistäkin palasta paikalleen.

Miksi yritykset sitten ottavat riskin, ettei suunnitelma kata kaikkia osa-alueita? Riskin, että jokin yllättävä yksityiskohta jää paljastumatta. Ehkä yritykset päättelevät, että koska tulevaa ei voi varmuudella ennustaa, ei kannata panostaa siihen varautumiseen. Suunnittelu on kallista, olipa kyseessä sitten tuote tai sen kaupallistaminen.

Jossakin suunnittelun vaiheessa yrityksen on asetettava suunnittelulleen rajat, reunapalat. Ei ole erityisen kustannustehokasta käyttää aikaa ja energiaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien suunnitteluun.

Rajat asetetaan strategiassa. Jos strategia on hyvin pureskeltu, riittävän selkeästi ilmaistu ja täydellisesti sisäistetty, sen on helppo antaa ohjata myös kaupallistamisen suunnittelua. Jos yritys haluaa olla kahden vuoden päästä markkinajohtaja tietyllä segmentillä teknologisesti ylivertaisin tuottein, sen on kaikin keinoin panostettava ylivertaisen tuotteen kehittämiseen, segmentin tunnistamiseen ja halutun strategisen aseman saavuttamiseen.

Parhaimmillaan kaupallistamissuunnitelma tukee tätä pyrkimystä. Mutta jos suunnitelman tekee joku muu, se on vain palasista koostettu epämääräinen möhkäle ja palasetkin voivat olla kokonaan toisesta palapelistä.

Julkaistu

Laiskottelu kunniaan!

Kävipä hyvä tuuri, kun en aamulla kehdannut aloittaa lääkealan innovaatioluentojen tekemistä. Päivi nimittäin soitti, että suunnitelmaan tulee muutos ja minun pitääkin kertoa kaupallistamisesta. Tarkoitus on esitellä kaupallistamisprosessi tekemäni suunnitelman perusteella. Näin tulee käytyä läpi koko tuleva ryhmätyö. Olipa tosi hyvä, etten aloittanut luentoja ja nyt pääsen vielä esittämään sellaista asiaa, jonka oikeasti tunnen.

Julkaistu

Ei kaikki kultaa mikä kiiltää

Tarkastin eilen loppuun yhden gradun. Tai en tarkastanut vaan annoin siitä kommentit ennen viimeistä kirjoitusversiota. Gradu oli tosi hyvä. Asiat vaan ei aina ole sitä, miltä aluksi näyttää. Kirjoittajan taso on kuulemma noussut niin paljon muista töistä, että nyt syynäillään taas sanankäänteitä, ettei teksti vain olisi kopsattua.

Löysin parin tunnin surffailun päätteeksi muutamia sellaisia tekstipätkiä, joissa gradun tekijän oma osuus on kyseenalaista. En usko, että kyseessä on plagiaatti. Kun kirjoittaa vieraalla kielellä, kiusaus käyttää samanlaisia lauserakenteita on joskus ylivoimaisen suuri. Täytyy vain huomauttaa, että kirjoittaja tarkistaa vielä kertaalleen lähdeviittaukset ja merkitsee näkyviin suorat lainaukset.

Ei kai jokaista opiskelijaa, joka parantaa loppua kohti omaa suoritustaan, voi syyttää plagioinnista? Sitä varten me kommentoimme toistemme töitä, että kirjoittajalla olisi mahdollisuus kehittää työtään eteenpäin. Voihan olla, että tämäkin graduntekijä on pyytänyt kommentteja useilta henkilöiltä ja muokannut tekstiään niiden perusteella.  

Plagiointi on vakava asia, mutta niin on myös siitä syyttäminen. Teen nyt varmasti väärin, kun kirjoitan koko asiasta tänne blogiin, mutta yritän samalla tyhjentää oman mieleni epäolennaisuuksista. Olen varma, että ainakin tässä tapauksessa plagiointisyytös on aiheeton enkä minä ainakaan aio käyttää aikaani etsiäkseni muutamia suoria lainauksia, joita ei ole merkitty asiaankuuluvasti. On tässä tärkeämpääkin tekemistä. Sitä paitsi ainahan voi pyytää opiskelijaa kertomaan omin sanoin omasta työstään ja perusteista, miksi päätyi tiettyihin valintoihin. Jos työ on oma, osaa tekijä myös perustella tekemisensä.

Julkaistu

Silmät sikkuralla gradua

Olen lukenut koko päivän yhden opiskelijan gradua. Hän antoi sen minulle kommentoitavaksi jo syyskuun lopussa. Syyskuun! Olen tosi surkea ihminen, kun en ole saanut aikaiseksi kommentoida sitä. Gradu on jo varmaan muuttunut niin paljon, että tokkopa kommenteista on enää mitään hyötyä.

Olen yrittänyt  epätoivon vimmalla päästä eroon rästihommista. Ei näytä hyvältä. Täällä kotona tulee jatkuvasti keskeytyksiä eikä illalla ole mitään mahdollisuutta tehdä töitä.

Gradu on saatava pois käsistä huomenna, vaikka huomenna minulla on yksi haastattelu Oulussa. En ole sitäkään ehtinyt valmistella yhtään, mutta sen minä handlaan kyllä entisten haastattelujen pohjalta. Näkyyköhän tässä taas se itsensä uhraaminen, josta kirjoitin aiemmin? Gradun kommentit pitää hoitaa ensin ja sitten vasta omaan väikkäriin liittyvä haastattelu. Opinko minä ikinä?

Aikataulutin 30boxiin tämän kuun tehtävät. En tajua, miten voin selvitä niistä, mutta ei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Näyttää siltä, että melkein kaikki pitää ehtiä tehdä ennen Uuden-Seelannin reissua. Edessä on tosi paljon lukemista, mutta myös kirjoittamista ja pari luentoa ja harjoitustöiden tarkastusta. Lukemisesta ja kirjoittamisesta ei voi laistaa, koska niissä laiskottelusta on kauaskantoiset seuraukset, mutta nyt  täytyy tinkiä luennoista ja harjoitustöistä. Toinen luennoista tulikin niin yllättäen, ettei kukaan voi olettaa minun tekevän elämäni parasta luentoa. Toinen taas on enemmän sellainen seminaarialustus.

Ehkä minä siis selviän, mutta vielä Uuden-Seelannin lähtöpäivänä pitää lähettää konferenssipaperi Jyväskylään. Sen deadline on marraskuun lopussa.

Julkaistu

Uusi rooli lääkeliiketoimintaan

Nyt niin hurjasti kehumani lääkeliiketoiminnan kurssi saa aivan uuden piirteen. Minusta tulee yhden luennon ajaksi opettaja. Opetan siis itseäni. Hieman skitsofreenista, mutta kai se menee.

Luennolla käsitellään innovaatioita ja tuotestrategioita lääkealalla. Tuttua tarinaa, jonka alunpitäenkin luulin tulevan minun luennoitavaksi. Minut kuitenkin istutettiin opiskelijan penkkiin ja luennointi jäi proffille. Nyt markkinoinnin proffa ei pystykään pitämään lupaamaansa luentoa ja hän pyysi minua hoitamaan homman kotiin.

Kiva aihe ja innostava yleisö. Ainoa pieni miinus on se, että työtaakkani ei ainakaan kevene. Niin ja ehkä uskottavuus on nollissa, kun siirryn opiskelijasta opettajaksi ja taas opiskelijaksi saman päivän aikana.

Julkaistu

Hands on

Olin tänään Hands on -koulutuksessa, jossa käsiteltiin sosiaalista mediaa ja sen hyödyntämistä opetuksessa. Koulutuksessa ei tullut esiin mitään uutta ja mullistavaa, mutta parasta oli se, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun tädit innostuivat yhteisöllisten työkalujen käytöstä. Jatkuvasti sipisivät, että hei tätähän voisi käyttää sillä ja sillä kurssilla. Tosi hyvä.

Loin itsekin wiki-pohjan innovaatioluentoja varten – ihan testimielessä vielä, mutta ehkä siitä saisi jo ensi syksyn kurssille toimivan työkalun.

Olen täälläkin kirjoittanut joskus siitä, miten hienoa olisi, jos opiskelija aloittaisi oman tietokannan keräämisen esimerkiksi del.icio.usiin jo heti opintojensa alussa. Hän voisi kirjoittaa oppimisestaan blogia ja linkittää kaikki opintojen aikana käytetyt wikit ja blogit sekä del.icio.usiin kerätyt aineistot samaan paikkaan. Siitä tulisi aivan loistava tuki ja turva sitten, kun opiskelija astuu työelämään ja tarvitsee jotain jo unohdettua tietoa. Sitten vaan käyttäisi omaa tagi-luokitustaan ja löytäisi helposti etsimänsä. Voisi vielä tsekata blogista, mitä ajatuksia silloin oli, kun opiskelija tagitti kyseisen aineiston.

Minulla ei ole tämä sosiaalisen median kieli vielä hallussa, joten pahoittelen kaikkia sanastollisia mokia. Ajatus on tärkein.

Hehkutin vielä sählyssäkin, miten hyviä oppimista tukevia työkaluja nämä voisivat olla. Sain ainakin meidän sivarin innostumaan. Ihmettelen suuresti, miten hän ei ole aiemmin käyttänyt mitään noista edellä mainituista. Outoa, sillä hän on antanut itsestään sellaisen kuvan, että istuu jatkuvasti koneella. Ehkä hän on kiinnostuneempi hardwaresta.

Täytyy vielä kehua, että Pekka veti koulutuksen tosi hyvin. Puhui selkeästi ja käytti esimerkkejä, joihin opettajien oli helppo samaistua. Oli aivan loistoveto esittää koirakuvia ja koiravideoklippejä naisvaltaiselle kuulijakunnalle.

Julkaistu

Matikanmaikka

Kävin opettamassa laitoksen sihteerin tytölle matematiikkaa. Pelkäsin etukäteen, miten opetus mahtaa sujua, mutta se oli oikeastaan tosi helppoa. Olen ennenkin antanut matikan tukiopetusta monella eri tasolla. Nyt kyseessä oli seiskaluokkalainen.

Hyvä, että tyttö tajusi näin aikaisessa vaiheessa pudonneensa kärryiltä. HAluksi hn ei oikein ymmärtänyt negatiivisia lukuja ja sellaiset käsitteet kuin itseisarvo ja vastaluku olivat täysin outoja. Näytin paperilla, että vastaluvut sijaitsevat täsmälleen yhtä monen askeleen päässä nollasta ja tuo askelten määrä on sama kuin luvun  itseisarvo. Aika nopeasti tyttö ymmärsi asian ja päästiin kokeilemaan positiivisia ja negatiivisia lukuja käytännössä.

En varmaankaan käyttänyt ihan  oikeita termejä. Välillä laskettiin kahvipapuja ja välillä mittailtiin keittiön pinta-aloja, mutta pääasia, että tyttö alkoi pikku hiljaa päästä kärryille. Ei hän tyhmä ollut; liian hätäinen vain. Opettajilla ei varmaankaan ole aikaa riittävästi henkilökohtaiseen opastukseen, ja siitä tämänkin oppilaan vaikeudet johtuivat. Oikeastaan hän kaipasi vain rohkaisua siitä, että tekee asiat oikein. Hämmästyin, kuinka hyvä päässälaskija hän oli.

Kävimme vielä kerto- ja jakolaskuja positiivisilla ja negatiivisilla luvuilla ja aivan lopuksi vielä potenssilaskujakin. Yritin saada tytön ajattelemaan uutta laskua rauhallisesti ja miettimään, missä järjestyksessä yhtälöä lähdetään ratkaisemaan. Negatiivisten kantalukujen potenssiinkorotus teetti vähän töitä, mutta kun pyysin oppilasta aukaisemaan potenssilaskut tulomuotoon, hän melko nopeasti tajusi, miten etumerkki määräytyy.

Toivottavasti tyttö käy läpi samat asiat vielä huomenna, kun ne ovat vähän jäsentyneet yöunen aikana. Uskoisin, että matikan opetuksesta oli apua. Minä ainakin muistin taas, kuinka kivaa matematiikka on.

Huomasin myös, että minun vahvuuteni opettajana on nimenomaan siinä, että pystyn selittämään vaikeitakin asioita selvällä suomen kielellä. Samaa sanoivat ikääntyvien yliopistossakin. Vahvuutta täytyy edelleen kehittää, mutta miten? Epäonnistuin käyttämään vahvuuttani MARin innovaatioluennolla. Innovaatiot pitäisi pystyä kuvaamaan yhtä selkeästi. Pitäisi kaivaa esiin se innovaatioiden ydin. Mitähän se sitten olisi?

Katkesi ajatus, kun jäin tuijottamaan Leijonankidasta kuopiolaisten Annun ja Liinun selviämistä Ihana Living -ajatuksensa kanssa. Pitäisiköhän jättää innovaation ydin vielä kiteytymään?

Julkaistu

MARin viimeiset viilaukset

MARin innovaatioluento teettää edelleen töitä. Lisäsin vielä tänään pari esimerkkislidea esitykseeni ja tottakai minun pitää päivittää moodleen lähettämäni esitys! Onneksi päivitys sujui samalla, kun lisäsin Tapanin avoin innovaatio -esityksen moodleen.

Innostuin myös hakemaan vähän lisätietoa virusmarkkinoinnista tai viral marketingista. Siinä voisi olla ihan ideantynkää, jos muokkailisi jatkossa yhden luennon markkinointikanavista tai markkinointimiksin mukaisesti promootiosta. Luennolla voisi esittää ensin perinteisiä promotointimalleja ja sen lisäksi product placementiä, sponsorointia, WoMia ja näitä trendikkäitä viral marketingia, buzz marketingia, hiljaista markkinointia – melkein mitä tahansa! Siitä tulisi varmasti tosi kiinnostava juttu. Siihen saisi hurjan määrän markkinointiesimerkkejä.

Meiltä puuttuu kokonaan mainonnan kurssi ja tällainen promotointikurssi voisi paikata sitä puutetta edes osittain. Minulla ei taitaisi riittää kompetenssi, mutta olisin ainakin innostunut asiasta.

Kun päivitin luentomatskua moodleen, kävin katsomassa myös lukuseminaarin abstraktin kommentit. Kommenteista ei kyllä tällä kertaa juuri apua saanut. Toisessa kommentissa oli lainailtu Heidin ja minun tekstiä monen kappaleen verran. Toisessa kommentissa esitettiin yksi aiheellinen kysymys. Kommentoija epäili, vastaako aineisto paperissa esitettyyn tutkimusongelmaan. Lähetin Heidille viestiä, miten käsittelemme kommentteja ja pitäisikö meidän miettiä uudelleen kysymyksen ja aineiston yhtälöä. En tee asialle vielä mitään. Olen taas tosi poikki, kuten aina luennoinnin jälkeen. Hävettää vieläkin se Madonna-mikki. Like a virgin – touched for the very first time;)