Kategoria: Opetus

Innovaatioluento on nyt ohi. Viime vuonna yritin olla iloinen ja kannustava ja sain tyylistä ihan hyvää palautetta. Muu osa saikin sitten haukkuja. Tänä vuonna yritin pistää paremmaksi. Yritykseksi jäi.

Luento alkoi huonosti. Ääneni ei kuulemma kantanut takimmaiselle penkkiriville ja minun piti laittaa mikki. Mikä lie Madonna-mikki. En saanut sitä mitenkään sovitettua kutreilleni. Yritin vaikka miten päin. Lopulta joku opiskelija vinkkasi, miten se tulee. Varma keino saada luennoija näyttämään idiootilta on tuoda luentosaliin aivan älytön mikrofonihärveli. No siinäpä sitten puhut, kun mikin pallukka on suussa kuin sellainen SM-leikkeihin tarkoitettu punainen pallo.

Koska kaikki hengitykset ja niiskutukset kuuluivat peräpenkkiin asti, aloin puhua tosi varovaisesti. Samalla luennosta tuli niin epä-outimainen kuin vain voi tulla. Monotonista mutinaa ja tosi tylsään sävyyn. Melkein kaikki esimerkit pyyhkiytyivät mielestä samalla, kun mikki kutitteli huulia. Yritin välillä taivuttaa sitä kauemmas suusta, mutta sitten se ei ottanut yhtään ääntä.

Eka tunnista tuli floppi. Laahustin slidet rutiinilla läpi, mutta huomasin, kuinka kuulijat vaipuivat yksi toisensa jälkeen horrokseen. Okei, koko syy ei ollut minussa. Miten voisikaan pitää kuulijoiden tarkkaavaisuuden yllä kolmen tunnin luennoilla, jotka alkavat kello 15? Ykkösillä on luentoja koko päivän ja on aivan ymmärrettävää, että ajatukset ovat iltapäivällä jo ihan muualla. Luennolle tuli ehkä noin 50 opiskelijaa, vaikka koko kurssilla on lähes parisataa, mikä sekin ehkä kertoo iltapäiväluentojen innostavuudesta.

Kävin joka tapauksessa läpi keksinnön ja innovaatioiden erot ja yritin painottaa sitä, että innovaatioihin liittyy aina jokin hyötyaspekti. Hyöty voi olla taloudellista tai sosiaalista. Esitin lyhyesti myös näkökulmia luovuuteen. Esitin Amabilen ja Robbinsin luovuuden komponentit, mutta melkein unohdin, mitä he tarkoittivat luovuustaidoilla. Yritin painottaa, että tuotekehityksen näkökulmasta luovuus on tarkoituksenmukaista uusien asioiden kehittelyä ja vanhojen yhdistelyä uudella ja ainutlaatuisella tavalla.

Sitten siirryimme innovaatioiden lähteisiin. Otin esimerkit pois kalvoilta ja niinhän siinä  kävi, että unohdin kertoa tarinan Post-it -muistilapuista. Olen kokenut, että se on hyvä esimerkki sattuman liikkeelle sysäämästä innovaatiosta varsinkin, kun tarinaan liittyy epäonnistunut liiman kehitystyö ja käytännön ongelmanratkaisu. Etsin vielä viime tipassa ennen luentoa esimerkin luonnosta tutusta ideasta, jota on sovellettu uudella tavalla. Kerroin esimerkin lotusefektistä ja Joensuun yliopiston kehittämästä pinnoitusmateriaalista, joka lotuksen tavoin hylkii vettä ja likaa. Ehdin vielä kertoa yhden sliden verran tuoteinnovaatioista ennen Tapanin tuloa.

Tapani kertoi avoimista innovaatioista, mutta käytti leijonanosan omasta puheenvuorostaan Teknian ja Suomen teknologiatilan esittelyyn. Oli hyvä, että avoin innovaatio tuli mukaan innovaatioluennolle. Se on nyt innovaatiokeskustelun keskiössä ja ansaitsee paikkansa jo ykkösten markkinointikurssille. Onhan se eräänlainen esimerkki siitä, että meilläkin seurataan aikaamme ja ollaan tietoisia, mitä maailmalla tapahtuu.

Tapanin jälkeen jatkoin omaa luentoani. Aloitin innostavaan sävyyn ja teetin pienen luovuusharjoituksen, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että suuri osa meistä takertuu tavanomaisiin ajattelumalleihin. Hyvinhän tuo meni. Melkein kaikki saivat kaksi kolmesta – vihannes, väri, työkalu – ”oikein” ja aika moni sai kaikki kolme.

Sitten jatkoin tuoteinnovaatioista. En oikein keksinyt esimerkkejä, kun olin poistanut ne slideista. Ehkä asia tuli kuitenkin ymmärretyksi. Tuotekehitysprosessista yritin painottaa moneen kertaan, että kirjan esimerkki on vain yksi, yksinkertaistettu malli. Unohdin verrata esimerkkiä Cooperin stage-gate-malliin ja unohdin jälleen sen Post it -esimerkin. Kävin prosessin melko mekaanisesti läpi, mutta niinhän se on kuvattu kirjassakin. Halusin kuitenkin käydä kirjan mallin läpi, koska monet tuntuvat hyppäävän sen tenttikirjasta yli. Prosessi on kuvattu kirjassa todella tylsästi.

Lopuksi kävin läpi markkinointimixin innovaationäkökulmasta. Pitää ensi kerralla nostaa tämä asia aikaisempaan vaiheeseen. Erityisesti promootio on tosi mielenkiintoinen innovaationäkökulmasta ja siihen löytyisi hyviä esimerkkejä. Igglon mainos ei toiminut salissa, kun siellä ei ollut sopivia kajareita. Blair witch project -esimerkki viral marketingista toimii aina. Sen ympärille voisi myöhemmin kehitellä jotain.

Olisin selvästi kaivannut sen innovaatioilta viedyn oppitunnin tänään. Olisi joskus tosi kiva, jos voisi käyttää kunnolla aikaa innovaatioihin ja tuotekehitykseen. Sekä MARissa että HTM:ssä asiat täytyy käydä läpi pintapuolisesti, eikä aika tunnu siltikään riittävän. Innovaatiot ja tuotekehitys ovat erittäin tärkeitä aiheita nykypäivän liiketaloudessa ja on oikeasti tosi hölmöä ja lyhytnäköistä, ettei niihin liittyen ole tarjolla omaa luentokokonaisuutta. On aika suuri hyppäys yhden kurssin yhdestä luentokerrasta siihen, kun 2009 syksyllä meillä on kokonainen innovaatiot ja liiketoiminta -koulutusohjelma.

Viikonloppu meni niin, että hurahti. Kaikessa kiireessä unohtui kokonaan katsoa formulat, mutta onneksi ehdittiin parille viimeiselle kierrokselle mukaan. Noloa, että unohdettiin.

Väsäilin vielä sunnuntai-iltana markkinoinnin ja kv. liiketoiminnan innovaatioluentoa. Päivitin vähän vanhaa, mutta en tehnyt radikaaleja muutoksia. Tein viime vuonna melko hyvän luentorungon, johon en viitsinyt tehdä lisäyksiä. Päinvastoin nyt piti poistaa jotain, sillä tällä kertaa minulle on annettu tunti vähemmän aikaa.

Nyt ei jaksa tehdä kovin täsmällistä analyysiä omasta työpanoksesta. Jospa huomenna ehtisi miettiä, mitä oikein meinasi, kun luentoja väsäili. Väsymys johtuu siitä, että oltiin tänään Ilkan kanssa tosi aktiivisia. Ilkka hurruutteli lehtiä uudella lehtipuhaltimella ja minä kuokin ja kitkin kukkapenkkejä. Silitin jopa Ilkan paitoja, mutta siitä ei sen enempää. Ei varmaan kannata vaihtaa leipätyötään tekstiilipuolelle.

Illalla Ilkka vaihtoi minun vanhaan Toyotaani talvirenkaat. Innostuttiin siinä sivussa käyttelemään autovanhuksen kylkiin painepesuria ja puhtoinen taivaansininen ohjushan sieltä paljastui kaiken likakerroksen alta. Nyt voi hyvällä mielellä mennä nukkumaan, kun työt on tältä päivältä tehty.

Tänään pidettiin ensimmäinen palaveri laadullisen tutkimuksen kurssin järjestelyistä. Kurssi alkaa vasta helmikuussa, mutta osa porukasta näyttää olevan todella innokkaita ja halusivat aloittaa suunnittelun jo nyt.

Minun osuuteni tulee käsittelemään toimintatutkimusta. Kuin tilauksesta luentoni on aprillipäivänä. Kurssista tulee todella haastava. Meillä ei ole tähän asti ollut kunnollista tutkimuksentekemisen kurssia. Nyt tilannetta yritetään ainakin vähitellen korjata. Tälle lukuvuodelle muutimme kvali-kurssia monimuotoisempaan suuntaan. Tarkoituksena on saada luotua opiskelijoille ymmärrys siitä, ettei ole vain yhtä laadullista tutkimusta ja ettei laadullinen korvaa määrällistä eikä toisinpäin.

Jatkossa meille tulee myös uusi määrällisen tutkimuksen kurssi, joka korvaa vanhan tilastotieteen. Tosi hyvä, sillä tilastotieteiden kurssit ovat olleet kovin irrallisia tutkimuksesta. Toivottavasti näiden uusien kurssien myötä myös opiskelijoiden tutkimusvalmiudet parantuvat. Sitten ei enää tarvitsisi käyttää kandiseminaarin ensimmäisiä kertoa selittämään, mikä on tutkimus ja miten se tehdään.

En ole vielä pahemmin miettinyt, miten rakennan toimintatutkimuksen ympärille yhden luentokerran. Todennäköisesti kerron ensin, mitä toimintatutkimus on ja millaisia erilaisia lähestymistapoja siihen on erityisesti liiketaloustieteissä. Sitten pitäisi kertoa tutkimusprosessista ja erityisesti painottaa tutkijan omaa reflektointia koko toimintatutkimusprosessin ajan. Seuraavaksi pitää kertoa jotain analysoinnista ja lopuksi kirjoittamisesta. Näin seuraisin melko hyvin käyttämämme kirjan kappaleen rakennetta. Noh, tätä ehtii onneksi miettiä.

Tällä hetkellä tuntuu, että luentoni tärkein anti tulee olemaan se, että tutkija oppisi toimintatutkimusta tehdessään pohtimaan jatkuvasti omia toimiaan ja niiden vaikutusta tutkimukseen ja tutkittavaan ilmiöön sekä niihin henkilöihin, jotka osallistuvat tutkimukseen/toimintaan.

Ikääntyvien yliopiston luento meni ihan hyvin. Ei passaa brassailla liikaa, kun voi joutua itsekehustaan tilille, sillä luento äänitettiin ja se ilmestyy kai muutaman viikon päästä netissä.

Täytyy sanoa, että tänään minulla oli elämäni haasteellisin yleisö. Keski-ikä oli äkkiä arvioiden siinä 70-75 ikävuoden tienoilla. Herrat olivat pukeutuneet pukuun ja leidit vähintään yhtä tyylikkäästi. Yleisöä oli paikalla reilusti yli sata. Melkein joka tuolissa istui joku, eikä yliopiston massakursseilta tuttua yleisökatoa kesken luennon ollut havaittavissa. Tuntui, että kaikki katsoivat minua lähes haastavasti luennon alussa. Nämä henkilöt olivat selvästi tulleet oppimaan uutta. Heillä oli suuri halu kuulla, mitä tutkimuksen kaupallistaminen on ja myös oma mielipiteensä asiasta.

En ollut älynnyt, että ikääntyvien yliopiston yhteyshenkilöni oli hänkin samaa ikäluokkaa oleva täydellinen herrasmies. Minua ei varmasti koskaan ole teititelty, mutta nyt teitittelivät kaikki. Radio Kantin nuorimieskin teititteli. Ainoa, joka ehkä taisi lipsauttaa sinuttelun puolelle, oli koulutus- ja kehittämiskeskuksen edustaja.

Yhteyshenkilöni oli lukenut eilisen päivän lehden hyvin ja heti esittelyssään korosti, ettei koko vuoden apurahoja myönnetä ilman tieteellistä näyttöä. Sain hurjat taputukset jo luennon alussa ja olin varmasti tulipunainen, kun nousin kiittelemään.

Minulle ilmoitettiin ihan takuulla, että luentoni aihe on tutkijankammiosta apteekin hyllylle, mutta ohjelmalehtiseen ja kaikkiin muihin ilmoituksiin apteekki oli yleistetty kaupaksi. Pahoittelin luentoni alussa sekaannusta, mutta sanoin, että virhe johtuu ehkä omasta innokkuudestani omaa tutkimusaihettani kohtaan. Yleisö tuntui hyväksyvän selityksen.

Vähän ääni jumitti flunssan takia. Ilkan antama härveli toimi tosi hyvin. En käynyt kertaakaan tietokoneen luona vaan seisoskelin sivummalla ja vaihdoin slidet Ilkan härvelillä. Pitää ostaa sellainen itsellekin.

Luento eteni melkoisen sujuvasti, vaikka minulla ei ollut minkäänlaisia muistiinpanoja. Sitä näköjään kuitenkin muistaa melko hyvin sen, mitä aikoi sanoa. Ainoastaan takkuilin menetelmä- ja tuotepatenttien kanssa. Ajatus karkasi kesken kaiken siihen, kun selitin Ilkalle, miten Suomessa on tuettu geneeristen lääkkeiden kehitystä. Mietin, miten osasin sen silloin kertoa yksinkertaisesti ja siksi aloin sotkea sanoissani. Kukaan ei varmaankaan ymmärtänyt sitä sotkua, mutta toisaalta ei siitä kysyttykään mitään lopun puheenvuoroissa.

Jatkossa on pakko miettiä luentojen loppumetrejä. Alun ja keskivaiheen hyvä eteneminen karahtaa kiville, jos lopussa sotkee asioita. Toisaalta nyt lopetin alustukseni ilmeisen hyvin. Nostin lopussa esiin pari seikkaa, joista keskustellaan juuri tällä hetkellä.

Eräs naiskuulija esitti kipakan kommenttinsa, miten ahtaalle hänen mielestään yliopiston opettajat ajetaan, kun heille asetetaan vaatimus hankkia rahoitusta ja kaupallistaa tutkimusta. Näinhän se on ja olin siihen viitannut esityksessäni. Kuulija käytti pitkähkön puheenvuoron mielipiteensä ilmaisuun. Hän oli välillä todella kiukkuinen, mutta onneksi sanoi, ettei kiukulla ole mitään tekemistä minun ja minun tutkimukseni kanssa. Luentoni oli kuitenkin nostanut hänessä esiin syvän huolen.

Vastauksessani muistutin, että aktiivinen tutkimustyö ja yrityskenttään tutustuminen hyödyttää myös opiskelijoita, jotka saavat luennoilla uusinta tietoa tieteenalaltaan. Seuraava ilmeisen aktiivinen kommentaattori tarttui tähän ja sanoi, että hänen mielestään täytyy ensin oppia tieteen perustiedot, jonka varaan uusi oppi voi myöhemmin rakentua. En kiellä, etteikö näin olisi.

Myös tämä mies piti pitkän puheenvuoron, jonka aikana hän esitti monta kysymystä ja kommenttia. Hölmö minä, kun en ollut ottanut pientä kynää ja paperia mukaan. Unohdin täysin, mitä kaikkia asioita hän kysyi, mutta onneksi puheenjohtaja palautteli mieleeni muutamia asioita.

Suurin tämän kommentaattorin huolenaihe oli se, teettävätkö amerikkalaiset lääkeyritykset kliiniset kokeensa Suomessa, jossa korvausvaatimukset eivät ole hurjia, jos joku menee pieleen. Toivoin, ettei tilanne olisi ihan näin paha, mutta myönsin, että asiassa on jotain perääkin. Toisaalta muistutin, että lääketutkimuksen teettäminen Suomessa tuo maahamme myös veromarkkoja tutkimuksiin osallistuvien lääkärien ja hoitajien työpanoksen muodossa.

Toinen huoli miehellä oli tieteen agenteista, jotka pyrkivät hyötymistarkoituksessa selvittämään, millaista tutkimusta yliopistoissa tehdään. Myös tähän kerroin, ettei tilanne ehkä ole vielä aivan näin paha, mutta totesin, että akateemisessa yhteisöissä vallitsee mustasukkaisuus omista tuloksista. Kun kilpaillaan julkaisuilla, halutaan selvittää etukäteen, jos muualla tehdään vastaavan tyyppistä tutkimusta.

Julkaisuista sama kysyjä kommentoi, ettei akateemista pätevyyttä voi mitata julkaisujen määrällä, sillä osa julkaisuista on vähemmän arvokkaita kuin toiset. Näin onkin, mutta yliopistoilla on keinot arvottaa julkaisut. Olin viitannut kauppatieteelliseen tutkimukseen, jossa selvitettiin, ettei aktiivínen yritysyhteistyö vaikuta negatiivisesti tehtyjen julkaisujen määrään. Nyt jatkoin, että samassa tutkimuksessa ilmeni, että aktiiviset yritysyhteistyön tekijät itse asiassa  julkaisevat muita tutkijoita enemmän myös arvostetuimmissa ja usein teoreettisissa julkaisuissa.

Vielä ainakin yksi kuulija halusi tietää, onko tosiaan niin, että lääkkeen myyntilupa täytyy hakea kaikkiin maihin erikseen. Näin on, mutta selvensin, ettei tilanne johdu siitä, ettei eurooppalainen lainsäädäntö tältä osin olisi yhtenäinen. Sen sijaan lääkkeen korvattavuuskäytännöt ovat maakohtaisia. Sama kuulija halusi tietää, pitääkö kaikille johdannaislääkkeille tehdä uudet kliiniset tutkimukset vai voidaanko joissakin kehitysvaiheissa oikaista.

Vastauksessani viittasin geneeristen lääkkeiden markkinoille tuloon. Kun kaikkia tutkimusvaiheita ei tarvitse läpikäydä, kehitystyö nopeutuu merkittävästi.  Myös hinta tietenkin laskeen.

Loppupuheenvuorossaan Magnusson, yhteyshenkilöni, kiitteli vuolaasti esitystäni. Hän sanoi, että on todella harvinaista, että tutkija puhuu kieltä, jossa ei ole yhtään tuntematonta tieteellistä käsitettä. Hän myös kiitteli esitykseni johdonmukaisuutta ja sitä, että vastasin esitettyihin kysymyksiin rauhallisesti ja täsmällisesti. Magnusson toivotti kovasti onnea tutkimustyöhöni. Sain tilaisuuden päätteeksi vielä kolmannet taputukset. Ensimmäiset apurahan johdosta, toiset luennon päättyessä ja vielä nämä kolmannet tuomaan onnea tutkimukselleni.

Vielä muiden lähdettyä Magnusson tuli kädestä pitäen kiittelemään. Hän väitti, että minusta välittyi sama tieteen tekemisen palo, josta olin luentoni aikana puhunut. Hän sanoi puhuvansa kokemuksen äänellä sekä esiintyjänä että esitysten tilaajana. Hän väitti, että vain harvoin tutkijat pystyvät jäsentämään oman tutkimusintressinsä yhtä selkeästi. Olin varmasti taas ihan punainen ja varsinkin kun Radio Kantin äänittäjä ja KKK:n tyyppi olivat siinä vieressä kuuntelemassa.

Ei se luento ihan noin hyvin mennyt. Ääni värisi enkä saanut luentoon samaa lentoa kuin esimerkiksi Jyväskylän konferenssiesityksessä tai viime syksyn markkinoinnin ja kv. liiketoiminnnan kurssilla. Nuha verotti äänensävyjä, joita yritän aktiivisesti hyödyntää. Esiintyminen on minulle joskus kuin laulun korvike, jossa ääntä käytetään alleviivaamaan tiettyjä asioita ja herättämään kiinnostusta. Nyt en siihen pystynyt enkä luennon keskivaiheilla enää edes pyrkinyt. Mikin kanssa tolskaaminen tekee puheen varovaiseksi, mutta täytyy myöntää, etten muistanut nauhoitusta missään luennon vaiheessa. Vasta jälkeenpäin mietin, kuinka paljon takeltelin sanoissani ja kuinka paljon esitin lauseita niitä koskaan päättämättä. Niinkuttelu ei onneksi ole minun virheeni, mutta murteella puhuminen on. Onneksi tämänpäiväinen yleisö oli sen verran kokenutta, ettei varmaankaan hätkähtänyt murteellisiakaan ilmaisuja.

Ikä-yo –  here I come! Luentorunko alkaa hahmottua. Vielä pitää treenata ja kokeilla, kuinka kauan luento näillä tiedoilla kestäisi. Tavoitteena on luennoida vajaa tunti.

En saanut luentoon riittävää jännitettä . Prosessi on joka tapauksessa melkoisen tylsä aihe, mutta yritän nostaa esiin erityisiä haasteita prosessin eri vaiheissa. Sitten pitäisi keskittyä kuvitukseen ja havainnointiin. Ongelmana on vain se, ettei kaupungintalolla toimi netti.